Vapautetaan vesivoiman patoamat virrat
Tiesitkö, että vesivoima on padonnut valtaosan Suomen joista?
Entä tiesitkö, että virtavesiluontoa voidaan auttaa ilman, että vesivoimasta luovutaan? Luonnonsuojeluliitto käynnistää Vapauta virrat -kampanjan vangittujen virtojen vapauttamiseksi.
Tekstit Liisa Hulkko ja Virpi Sahi, kuva Petteri Hautamaa
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2021
Vielä 1900-luvun alussa Suomen joet virtasivat vapaina ja kosket kuohuivat. Lohi nousi Itämerestä kymmeniä ja jopa satoja kilometriä kutemaan koko Suomen rannikon jokien soraikkoihin. Lohia ja taimenia vastaanotti miljoonien raakkujen joukko.
Sotien jälkeen alkoi vimmainen jokien valjastaminen sähköntuotantoon. Sähköä tarvittiin teollistuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Patoja rakennettiin lähes kaikkiin puroa suurempiin jokiin. Lohen nousu loppui, ihmisten koteja jäi altaiden alle ja koko jokiluonto ja sen elämä muuttui. Jokien valjastaminen on ollut suurjokien asukkaille traumaattinen kokemus. Jokiluonnolle sillä oli dramaattisia seurauksia.
Nyt 2020-luvulla vesivoima onkin padonnut miltei kaikki Suomen suuret joet. Suurista joista vapaina ovat vain rajajoet Tornionjoki-Muonionjoki ja Teno sekä Simojoki Lapissa.
Laajalti siis jopa sata prosenttia joessa virtaavasta vesimäärästä on valjastettu pyörittämään voimalaitoksen turbiineja. Ei siis ihme, että suomalainen joki- ja puroluonto ja niiden lajit ovat erittäin uhanalaisia.
Vapauta virrat -kampanjassa esitellään ratkaisu ongelmaan. Vesivoimasta ei tarvitse luopua, mutta alan on muututtava. Muutoksia tarvitaan niin lainsäädäntöön kuin lupien toimeenpanoonkin.
Ongelma: Jokiluonto on uhanalainen
Suomen joet on laajalti padottu vesivoimasähkön tuotantoon. Jokia on myös perattu puunuittoa varten ja niihin valuu ravinteita maa- ja metsätalousalueilta. Virtavedet ovat sisävesien luontotyypeistä uhanalaisimpia. Kaikkein uhanalaisimpia ovat erittäin suuret joet ja Etelä-Suomen savimaiden joet. Lähes kaikki vaelluskalat ovat uhanalaisia. Vaelluskalat ja niistä riippuvainen raakku eli jokihelmisimpukka eivät voi elää ilman vapaita virtoja.
Ratkaisu: palautetaan kymmenys virtaamasta takaisin luonnolle
Vesivoima vie jopa sata prosenttia joen virtaamasta. Onkin kohtuullista, että vähintään kymmenys joen virtaavasta vedestä palautetaan uhanalaiselle luonnolle. Virtaus palautetaan ohjaamalla sitä vanhoihin luonnonuomiin tai voimalaitosten kalateihin ja ohitusuomiin. Osa voimalaitospadoista voidaan purkaa, jolloin palautetaan jopa sata prosenttia joen virtaamasta luonnolle.
Minivoimalat – pieni sähköntuotto, suuri haitta luonnolle
Vaikutukset sähköntuotantoon:
Kymmenys vettä luonnolle ei vie Suomea keskiajalle
Veden luovuttaminen kalatiehen on poissa sähköntuotannosta, sillä kalatiessä vesi virtaa turbiinien ohi. Ympäristövirtaaman määrä riippuu joesta ja voimalaitoksesta.
Toimenpiteet veisivät noin 10 prosenttia vesisähköstä. Koko Suomen sähkön vuosituotannosta toimenpiteet vähentäisivät vain reilun prosentin.
Vesivoimatuotannosta saatavan tehon menetys on siis hyvin pieni verrattuna saavutettaviin hyötyihin luonnolle ja ihmisille.
Vaikutukset luonnolle: Virtaus synnyttää elämää
Kun virtausta vapautetaan luonnolle padon ohi, kalat pääsevät jälleen uimaan ylä- ja alavirtaan. Kun koko pato puretaan, veden voima alkaa muokata elinoloja mieluisaksi jokieliöille kuten vesihyönteistoukille. Ne tarvitsevat lisääntyäkseen virtauksen hapettamaa vettä ja lajittamaa pohjaa, aivan kuten lohikalat.
Lohi nousee jokiin vuolaiden koskipaikkojen soraikoille kutemaan. Raakun kymmenien vuosien odotus päättyy, ja se voi taas lisääntyä. Uhanalainen jokiluonto alkaa palautua, kun pieniä voimalaitospatoja puretaan.
Suomi saa virtaavista kalavesistään uuden matkailuvaltin. Uusi sukupolvi saa tutustua vapaana virtaavan luonnon elämään.
Jokien ja purojen luonto uhanalaistuu tunturipuroja lukuun ottamatta
joet eteläisessä Suomessa. (Graafi: Liisa Hulkkko. Lähde: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018)
Suomessa on enää muutama joki, joissa on alkuperäinen taimen- tai lohikanta
Sanastoa
Virtaama = Uomassa kulkevan veden määrä, kuutiometriä sekunnissa
Ympäristövirtaama = Riittävä ja jatkuva virtaama, jonka virtaveden ekosysteemi tarvitsee menestyäkseen. Määritellään kullekin joelle erikseen. Voi tarkoittaa erisuuruista vesimäärää vuodenajan mukaan.
Tekninen kalatie = Usein betonista rakennetut porrasmaiset rakennelmat, joita pitkin kalat pääsevät uimaan ylävirtaan vesivoimalan ohi. Vettä juoksutetaan usein vain kutunousun aikana, joten kalatie ei auta muuta virtavesiluontoa. Kallis ratkaisu.
Luonnonmukainen kalatie = Rakennettu puro tai alkuperäinen luonnonuoma, jota pitkin kalat pääsevät vaeltamaan voimalan ohitse. Jos uomaan juoksutetaan riittävästi ja ympärivuotisesti vettä, se toimii myös kalojen ja muun virtavesiluonnon elinympäristönä. Vaatii enemmän pinta-alaa kuin tekninen kalatie. Paras ratkaisu, jos patojen purku ei mahdollista.
Alasvaellusratkaisu = Ohjausrakenne, jolla ohjataan kalat vahingoittumatta alasvaellusreitille.
Kalatalousvelvoite = Vesivoimaloiden lupapäätöksessä asetettu velvoite, jonka tarkoitus on korvata kalastukselle koituva haitta. Esimerkiksi kalatie tai sen salliminen, vedenluovutus kalatiehen, kalanistutus tai kalakantojen tarkkailu. Aiemmin painotettiin kalojen viljelyä ja istuttamista, nykyään kalateiden rakentamista.
Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija
”Luonnonsuojelija lähestyy lohduttomilta tuntuvia teemoja tavalla, joka motivoi toimimaan ja rohkaisee lannistamisen sijaan!” (lukijapalaute 2019)
Sinua saattaisi kiinnostaa
Vaellusyhteyksistä ja virtaamasta velvoite vesivoimayhtiöille
Vesivoimayhtiöt ovat aktivoituneet rakennettujen jokien visiohankkeissa, joissa korostetaan yhteistyötä ja vapaaehtoistoimia virtavesiluonnon…
Lue lisää
No more new hydropower in Europe: A manifesto
Euroopan ympäristöjärjestöt muistuttivat EU:n päättäjiä siitä, että ei ole vihreää vesivoimaa. Uutta vesivoimaa ei pidä tukea julkisista…
Lue lisää