Nuorempana Kari Stenholm vaelsi Lapissa ja kalasti lohikaloja kristallinkirkkaista vesistä. Niiden rinnalla Etelä-Suomen joet tuntuivat likaisilta ja pilatuilta. Hän havahtui pohtimaan, mitä asialle voisi tehdä. 90-luvun lopussa sattui Vantaanjoen pääuomassa Hyvinkäällä suuri kalakuolema, jonka syytä Stenholm ryhtyi selvittämään viranomaisilta.Vastaanotto oli tyrmäävä:
”Tajusin silloin ja vielä paljon myöhemminkin, että vesilaitokset ja valvovat viranomaiset haluavat vaieta jätevesipäästöistä.”
Vapaaehtoisjärjestö Virtavesien hoitoyhdistys Virhossa Stenholm on ollut yli 20 vuotta elvyttämässä Vantaanjokea Suomenlahden parhaaksi taimenvesistöksi. Hän muun muassa valitsee 14 kunnan alueella kunnostuspaikkoja, jotka hyödyttävät koko vesistöä parhaiten sekä vastaa Vantaanjoen vesistön laajasta suojelutyöstä.
”Teen kutu- ja poikastarkkailua sekä vesistön yleistilanteen tarkkailua ja tiedotan niistä”, hän kertoo ja jatkaa: ”Kriittinen vesistön suojelutyö on edelleen työlistalla, muun muassa kaivan esiin kuntien jätevesipäästötietoja ja julkaisen niitä sekä käyn keskustelua vesilaitosten ja valvovien viranomaisten kanssa jätevesipäästöjen vähentämiseksi. Selvitän myös muita ongelmia, tiedotan niistä ja vaadin niiden lopettamista.”
”Vaadin muun muassa Vanhankaupunginkosken voimalaitoksen käytön lopettamista jo 2000-luvun alussa, kun voimalaitos otettiin uudelleen käyttöön. Voimalaitosta käytettiin silloin niin, että vaelluskaloja ei juuri ollenkaan noussut Vantaanjokeen, koska itähaaran virtaama oli liian pieni voimalaitoksen liian suurien juoksutuksien takia. Vaatimustani käsiteltiin neljässä palaverissa Virhon, Uudenmaan ympäristökeskuksen, kalaviranomaisten ja voimalaitoksen käyttäjätahojen kanssa. Vaatimukseeni ei suostuttu silloin, mutta voimalaitoksen käyttötavat saatiin parannettua niin, että vaelluskaloja jälleen pääsi Vantaanjokeen ja katastrofilta vältyttiin. Voimalaitoksen käyttö lopetettiin vasta vuoden 2019 lopussa.”
Helsingin Vanhankaupunginkosken länsihaaran voimalaitospato on Stenholmin mielestä purettava.
”Taimenia ja lohia loukkaantuu ja kuolee, kun jokeen nousua yrittävät hyppivät päin patoa ja joelta merelle suuntaavat putoavat padon yli alla oleville kallioille”, hän murehtii.
Helsingin kaupungin kaavailema itähaaran kunnostus ei kyseisiä ongelmia poista.
”Helsinki pyrkii itähaaran kunnostuksella saamaan siiatkin nousemaan jokeen, mutta pahimmillaan taimenten ja lohienkin nousu voi vaikeutua”, Stenholm pelkää.
”Sellaista ajankohtaa työn suorittamiselle ei ole olemassakaan, jolloin siitä ei olisi haittaa vaelluskaloille”, Stenholm korostaa.
Padon säilyttämistä on perusteltu kulttuurihistoriallisilla arvoilla.
”Kulttuurihistoriallisten ja yleensäkin historiallisten arvojen suojelu on tärkeää Vanhankaupunginkoskella. Voimalaitospadon purulla on kulttuurihistoriallisiin arvoihin vain hyvin pieni vaikutus, koska kaikki muu rakennuskanta säilyy ennallaan. Padon purku parantaa alueen historiallista arvoa, kun tuhansia vuosia vanha joki pääsee jälleen virtaamaan vapaana varsin nuoren kulttuurihistoriallisen miljöön läpi ja vaelluskalat pääsevät vapaasti nousemaan Vantaanjokeen.”, kiteyttää Stenholm.
Virtavesien hoitoyhdistys Virholle myönnettiin Suomen luonnonsuojeluliiton valtakunnallinen Ympäristöpalkinto Suomen luonnon päivänä 29.8.2020.
Kari Stenholmille myönnettiin Hyvinkään ympäristönsuojeluyhdistyksen ympäristöpalkinto 2009.
Virtavesien hoitoyhdistys verkossa: //virho.fi//
