Kestää aina pari päivää laskeutua maisemaan. Kesällä tassuttelen kumisaappaissa tummanpuhuvien jättiläiskuusten ali pienelle, vanhaan vilja-aittaan vievälle polulle. Vasemmalle olemme jättäneet miniluonnonsuojelualueen, jossa kaatuneet ja pystyyn lahoavat puut saavat muuttua elämäksi rauhassa. Oikealla pilkistelee Oulujärvi koivikkoisen niityn takana.
Suuntaan mökkisaaremme rantaan seisoksimaan lempikivelleni. Kyykistyn ja kuulostelen, mitä järvelle tänään kuuluu. Annan surviaissääskien tanssia loputonta tanssiaan.
Talvella ei auta seisoksia. Moottorikelkan yksinäinen lamppu kiilaa aukon pimeyteen kiitäessämme yli jään. Askel humpsahtaa hankeen reestä noustessa. Otsalamppu on ystävä, joka vie liiteriin kahmimaan koivulapeja kohmeisin käsin. Tulen virittyä takkaan ja kynttilöiden sytyttyä laskeutuu rauha ja lempeä valo. Olemme perillä.
Yön jälkeen jouluaamu odottaa ikkunan takana mustana. Kapuan portaat alas ja sytytän kynttilän. Kesän äänet ovat lähteneet. Juon kahvia ja annan aamun valjeta omaan tahtiinsa.
Mökin oven rämähtäessä auki linnut ovat jo tohinoissaan ruokinnalla. Hissuttelen parin metrin päähän. Hömötiainen ei voi hillitä uteliaisuuttaan, kun heitän siemeniä hangelle. Tontin ainokainen töyhtötiainen syöksähtelee muiden mukana. Oksisto sirkuttaa innoissaan. Olemme kaikki tässä. Turvassa maailman turhuuksilta.
Jenni Hamara
toimitussihteeri
Suomen luonnonsuojeluliitto
