Hanko on hyönteisten paratiisi

Kesäisellä rannalla helottavat kurtturuusut. Se on rannan ekosysteemin kannalta huono juttu. Kurtturuusu on vieraslaji, joka syrjäyttää ympäriltään muun kasvuston ja yksipuolistaa rannan lajistoa.

Alunperin puutarhan kaunistukseksi Koillis-Aasiasta tuotu kasvi on levittäytynyt Suomessa etelärannikon lisäksi jo Oulun korkeudelle. Hangossa kurtturuusu on saanut vastavoimakseen Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen.

”Kaupunki poistaa ensin kurtturuusun isoimmat kasvustot ja juurakot koneilla. Sen jälkeen tarvitaan käsityötä, jotta pienemmät juurenpalat saadaan kitkettyä. Ennen vetämistä täytyy kaivaa juuren ympäriltä maata, jotta sen saa ehjänä pois. Pienistäkin juurista alkaa kasvaa lisää kurtturuusuja”, kertoo Hangon ympäristöyhdistyksen puheenjohtaja Astrid Lindström.

Yhdistys on kunnostautunut vieraslajien saralla myös jättipalsamin poistamisessa paikallisten asukkaiden kanssa. Työ on tuottanut tulosta. Jättipalsamien valtaamaan kosteaan tervaleppälehtoon mahtuu nyt muitakin kasveja.

Kurtturuusutalkoiden jälkeen hiekkarannoille voi taas ilmestyä perinteisiä lajeja: rantavehnää, merinätkelmää ja suola-arhoa. Myös ketomaruna, hietikkosara ja merikaali kasvavat Hangon rannoilla. Monimuotoinen rantaluonto mahdollistaa uhanalaisten ja silmällä pidettävien pistiäisten ja perhoslajien lisääntymisen.

Hyönteishotelleja puistoihin

Viime vuonna Luonnonsuojeluliiton vuoden paikallisyhdistykseksi valittu Hangon ympäristöyhdistys on ollut koronakeväästä huolimatta toimelias. Alunperin Luonnonsuojeluliiton vesiteemavuoteen suunniteltu ohjelma siirtyi syksyyn, ja tilalle tulivat hyönteishotellit.

”Saimme luvan pystyttää niitä kaupungin puistoihin. Olemme tehneet klassisen mallisia hotelleja. Ensin teemme puusta tukevan kehikon ja pikku lokerikkoja, joihin työnnämme ruo’onpalasia, onttoja kaisloja ja muuta luonnonmateriaalia. Tavoitteena on saada 20 hyönteishotellia valmiiksi”, Lindström kertoo.

Hangon ympäristöyhdistyksen hyönteishotellit ovat syntyneet yhteistyöllä, kuten luonnonsuojelutyö yleensäkin. Joku valmistaa kehikot, toinen laittaa ruo’ot ja kolmas tuo jäännöspaloja materiaaliksi. Yhdistyksen aktiivi Pekka Tuunanen on tarjonnut pihansa rakennuspaikaksi.

Hangon yhdistyksessä painotetaan viestinnän tärkeyttä luonnon etua ajettaessa. Esimerkkinä Lindström kertoo Hangon keskustasta itään sijaitsevan Furuvikin alueen, jonka männyt ovat ajan mittaan kasvaneet tiheiksi ja suuriksi. Metsähallitus suunnitteli puiden karsimista, jotta itikoille ja perhosille saataisiin lisää sopivaa elintilaa, paahdeympäristöä.

”Yleisö vastusti aluksi kovasti hankolaisille rakkaiksi muodostuneiden puiden kaatoa. Ajateltiin, että siinä on aina kasvanut mäntyjä. Metsähallitus piti tiedotustilaisuuden ja laittoi paikkaan tauluja, joissa kerrottiin, mitä alueella ollaan tekemässä ja milloin. Tämä auttoi ymmärtämään toimenpiteitä.”

Kysymys on Lindströmin mukaan myös filosofinen. Kärjistetysti Hanko kuuluisi Siperian Taiga-alueeseen ja siellä kasvaisi puulajeista vain mäntyä ja kuusta. Furuvik oli sata vuotta sitten hiekkadyynialuetta.

”Mihin asti alue halutaan ennallistaa? Onhan kotiseutumuseossakin säästetty 1700-luvun lehmihaka ja 1800-luvun niitty”, Lindström pohtii.