Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Retki Soklin uhatuille ahoille

Näkymä Pierkulinnotkoon, jota Soklin kaivos uhkaa. Kuva: Anna Bagge

Kaivoksen uhkaamat Soklin ahot ovat ainutlaatuiset koko maailmassa. Sompion luonnonystävät tutustui ihmeelliseen seutuun.

Teksti & kuvat Anna Bagge
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 4/2019

Lähestyessäni määränpäätä pitkin Korvatunturin kapeaa hiekkatietä kännykästä loppuu nettiyhteys ja auton radio lakkaa kohinan jälkeen kuulumasta.

Luonnonsuojeluliiton yhdistyksen, Sompion luonnonystävien, järjestämälle retkelle on saapunut parikymmentä osallistujaa. Suuntaamme kohti Soklin ahoja. Matkalla pysähdymme Nuorttijoen varteen noukkimaan mukaan joen kristallinkirkasta vettä retkipulloon juotavaksi ja pannukahvia varten.

Nuorttijoen vesi on vielä kirkasta ja juomakelpoista. Kuva: Anna Bagge

Poikkeuksellinen luonto

Taivallettuamme jonkin aikaa metsätalousalueiden pusikoitten halki päädymme könkäälle, josta avautuu huikea maisema Pierkulinnotkoon, joka on pieni osa Soklin ahoja.

Sompion luonnonystävien puheenjohtaja Leena Pyhäjärvi kertoo, että pitkissä notkoissa sijaitsevat ahot ovat pysyneet aukeina, koska viereisiltä vaaran rinteiltä valuu kylmä ilma alas notkoon. Halla vaurioittaa etenkin herkkiä vuosikasvaimia, joten puut eivät ole pystyneet notkoissa kunnolla kasvamaan. Viime vuosina puuntaimia on tullut kuitenkin lisää, ja ne ovat kasvaneet suuremmiksi. Toki lumirajan yli ei vielä ole menty. Ilmastonmuutos näkyy Lapissa konkreettisesti.

Sompion luonnonystävien puheenjohtaja Leena Pyhäjärvi kertoo Soklin kaivoksen uhkista. Kuva: Anna Bagge

Soklin ahot -luontotyyppi on ainutlaatuinen. Vastaavaa ei todennäköisesti tavata missään muualla maailmassa. Alueella on aivan ainutlaatuinen kasvillisuus ja hyönteislajisto. Suojelubiologi Jukka Salmela on löytänyt ahoilta Suomelle uusia lajeja.

Kuivat ahot luokitellaan erittäin uhanalaisiksi, ja Soklin ahojen luokittelu on vielä kesken. Ahoilla riittää tutkittavaa vielä pitkäksi aikaa.   

Isoin osa ahoista jäisi Soklin kaivoksen sivukivikasojen alle. Myös Pierkulinnotko on jäänyt suojelun ulkopuolelle. Retkellä selviääkin, että Soklin kaivoksen junaratasuunnitelmat Venäjälle on piirretty notkon poikki.

Yö kirkkaan joen rannalla

Vuodenaikaan nähden lämpimän päivän jälkeen retkikunnan naiset pulahtavat raikkaaseen Nuorttijokeen. Yövymme Nuorttijoen retkeilyreitin varressa, ja aamulla käymme tutustumassa joenvarren kasvillisuuteen. Väinönputket kukkivat upeina palloina. Maaperän rehevyydestä kertovat myös muut kasvit joen varrella, kuten pohjannokkonen ja kellosinilatva.

Nuorttijoen retkeilyreitin ympäristö on suojeltua Natura-aluetta. Kaivoshankkeen myötä joen kirkas vesi ja lohikalat olisivat menneisyyttä. Mietin, että mikään rahamäärä ei voi korvata alueen puhtautta ja luontoarvoja.

Fosfaattikaivoksen niobimalmioissa on runsaasti uraania ja muita tytäraineita, jotka leviävät pölylaskeumana poronhoitoalueelle. Kaivoshanke pienentäisi merkittävästi porojen parhaita laidunalueita ja vähentäisi porojen elopainoa ja vasojen määrää.

Soklin ahot on koettava itse.
Ahoja on mahdotonta sijoittaa mihinkään tunnettuun luontotyyppiin.
Niittyjen laajuus ja runsaus selittyvät kallioperän lisäksi pinnanmuotojen aiheuttamalla pienilmastolla.
Niityt sijaitsevat kattilalaaksossa, johon valuu kylmää ilmaa. Tämä aiheuttaa puuntaimien silmujen ja vuosikasvainten jokavuotisen paleltumisen, jolloin alue pysyy puuttomana. Kuva: Anna Bagge

Asutusta jääkauden jälkeen

Seuraavan päivän ohjelmassa on käynti Sokliin suunnitellulla kaivosalueella, jossa tehdään arkeologisia kaivauksia. Kaivauksissa on löydetty Suomen vanhimman asutuksen jälkiä, vanhimmat ovat ajalta heti jääkauden jälkeen ja nuorimmat hiukan myöhemmin lämpökaudelta 6000 vuoden takaa. Arkeologi näyttää pieniä esineitä, joita alueelta on löytynyt.

Löytöjä on paljon ja ne ovat historiallisesti erittäin merkittäviä. Alueella on tehty kaivauksia parin kuukauden ajan, ja niitä on tarkoitus jatkaa ensi kesänä.

”Ihmiset ovat asuneet täällä 10 000 vuotta, pärjäämme jatkossakin ilman kaivosta”, Sompion luonnonystävien sihteeri Sarianne Mattila toteaa.

Museovirasto on tutkinut aluetta
ja löytänyt kivikautista asutusta
Alueella n. 6000 -10 000 vuoden takaa.
Kuvassa näkyvät aamupäivän aikana
Kerätyt näytteet. Löydöt ovat erittäin merkittävät. Kuva: Anna Bagge

Jätevedet ohjataan jokeen

Kaivosalueella oleva Loitsana-järvi tyhjennetään ja vedet ohjataan puhtaaseen Nuorttijokeen. Järven strontium-pitoisuudet ovat kohonneet johtuen malmikairauksista. Geigermittari osoittaa, että viereisillä kasoilla on kohonneita säteilyarvoja.

Kaivoshankkeen myötä maan alla suojassa olevat niobimalmiot paljastuisivat ja radioaktiiviset aineet liukenesivat erämaa-alueen puhtaisiin vesistöihin ja saastuttaisivat ainutlaatuisen ympäristön laajalta alueelta. Radioaktiivisia aineita ei ole laisinkaan huomioitu hankkeen lupia haettaessa.

Pysähdymme tauolle, tuijotan tulehen ja loitsin kaivoshankkeen takaisin maan aliseen. Näihin maisemiin haluan palata uudelleen.

Soklin kaivoshanke

  • Fosfaattiesiintymä löytyi  1967. Norjalainen Yara osti sen Kemiralta 2007.
  • Kannattavuus on epävarmaa, jatkosta päätetään 2021.
  • Ympäristö- ja vesitalouslupa on Vaasan hallinto-oikeuden käsittelyssä.
  • Radioaktiivisia aineita ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei ole huomioitu suunnitelmissa. YVA- ja muut tehdyt selvitykset ainutlaatuisesta ympäristöstä ovat riittämättömät. Hankkeella ei ole sosiaalista toimilupaa. Paliskunta ei halua kaivosta.
  • Yara haluaa aloittaa uudelleen neuvottelut Soklin tiestä. Porojen laidunten läpi kulkevalla tiellä kulkisi 260 rekkaa vuorokaudessa.
  • Yaran tuottama Soklin fosfaattilannoite tulisi olemaan maailman radioaktiivisinta.

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija

”Lempilehteni, joka pitää airot meressä, jalat polulla ja sydämen taivaalla!”

Jaa sosiaalisessa mediassa