Retki Soklin uhatuille ahoille

Lähestyessäni määränpäätä pitkin Korvatunturin kapeaa hiekkatietä kännykästä loppuu nettiyhteys ja auton radio lakkaa kohinan jälkeen kuulumasta.

Luonnonsuojeluliiton yhdistyksen, Sompion luonnonystävien, järjestämälle retkelle on saapunut parikymmentä osallistujaa. Suuntaamme kohti Soklin ahoja. Matkalla pysähdymme Nuorttijoen varteen noukkimaan mukaan joen kristallinkirkasta vettä retkipulloon juotavaksi ja pannukahvia varten.

Poikkeuksellinen luonto

Taivallettuamme jonkin aikaa metsätalousalueiden pusikoitten halki päädymme könkäälle, josta avautuu huikea maisema Pierkulinnotkoon, joka on pieni osa Soklin ahoja.

Sompion luonnonystävien puheenjohtaja Leena Pyhäjärvi kertoo, että pitkissä notkoissa sijaitsevat ahot ovat pysyneet aukeina, koska viereisiltä vaaran rinteiltä valuu kylmä ilma alas notkoon. Halla vaurioittaa etenkin herkkiä vuosikasvaimia, joten puut eivät ole pystyneet notkoissa kunnolla kasvamaan. Viime vuosina puuntaimia on tullut kuitenkin lisää, ja ne ovat kasvaneet suuremmiksi. Toki lumirajan yli ei vielä ole menty. Ilmastonmuutos näkyy Lapissa konkreettisesti.

Soklin ahot -luontotyyppi on ainutlaatuinen. Vastaavaa ei todennäköisesti tavata missään muualla maailmassa. Alueella on aivan ainutlaatuinen kasvillisuus ja hyönteislajisto. Suojelubiologi Jukka Salmela on löytänyt ahoilta Suomelle uusia lajeja.

Kuivat ahot luokitellaan erittäin uhanalaisiksi, ja Soklin ahojen luokittelu on vielä kesken. Ahoilla riittää tutkittavaa vielä pitkäksi aikaa.   

Isoin osa ahoista jäisi Soklin kaivoksen sivukivikasojen alle. Myös Pierkulinnotko on jäänyt suojelun ulkopuolelle. Retkellä selviääkin, että Soklin kaivoksen junaratasuunnitelmat Venäjälle on piirretty notkon poikki.

Yö kirkkaan joen rannalla

Vuodenaikaan nähden lämpimän päivän jälkeen retkikunnan naiset pulahtavat raikkaaseen Nuorttijokeen. Yövymme Nuorttijoen retkeilyreitin varressa, ja aamulla käymme tutustumassa joenvarren kasvillisuuteen. Väinönputket kukkivat upeina palloina. Maaperän rehevyydestä kertovat myös muut kasvit joen varrella, kuten pohjannokkonen ja kellosinilatva.

Nuorttijoen retkeilyreitin ympäristö on suojeltua Natura-aluetta. Kaivoshankkeen myötä joen kirkas vesi ja lohikalat olisivat menneisyyttä. Mietin, että mikään rahamäärä ei voi korvata alueen puhtautta ja luontoarvoja.

Fosfaattikaivoksen niobimalmioissa on runsaasti uraania ja muita tytäraineita, jotka leviävät pölylaskeumana poronhoitoalueelle. Kaivoshanke pienentäisi merkittävästi porojen parhaita laidunalueita ja vähentäisi porojen elopainoa ja vasojen määrää.

Asutusta jääkauden jälkeen

Seuraavan päivän ohjelmassa on käynti Sokliin suunnitellulla kaivosalueella, jossa tehdään arkeologisia kaivauksia. Kaivauksissa on löydetty Suomen vanhimman asutuksen jälkiä, vanhimmat ovat ajalta heti jääkauden jälkeen ja nuorimmat hiukan myöhemmin lämpökaudelta 6000 vuoden takaa. Arkeologi näyttää pieniä esineitä, joita alueelta on löytynyt.

Löytöjä on paljon ja ne ovat historiallisesti erittäin merkittäviä. Alueella on tehty kaivauksia parin kuukauden ajan, ja niitä on tarkoitus jatkaa ensi kesänä.

”Ihmiset ovat asuneet täällä 10 000 vuotta, pärjäämme jatkossakin ilman kaivosta”, Sompion luonnonystävien sihteeri Sarianne Mattila toteaa.

Jätevedet ohjataan jokeen

Kaivosalueella oleva Loitsana-järvi tyhjennetään ja vedet ohjataan puhtaaseen Nuorttijokeen. Järven strontium-pitoisuudet ovat kohonneet johtuen malmikairauksista. Geigermittari osoittaa, että viereisillä kasoilla on kohonneita säteilyarvoja.

Kaivoshankkeen myötä maan alla suojassa olevat niobimalmiot paljastuisivat ja radioaktiiviset aineet liukenesivat erämaa-alueen puhtaisiin vesistöihin ja saastuttaisivat ainutlaatuisen ympäristön laajalta alueelta. Radioaktiivisia aineita ei ole laisinkaan huomioitu hankkeen lupia haettaessa.

Pysähdymme tauolle, tuijotan tulehen ja loitsin kaivoshankkeen takaisin maan aliseen. Näihin maisemiin haluan palata uudelleen.