Luonnon puolesta 80 vuotta

1930-luvulla järjestö saa alkunsa

Historiallisen hetken havinaa on ilmassa Helsingin Säätytalolla 27.5.1938, kun 90 arvokasta herraa ja muutama nainen kokoontuivat perustamaan Luonnonsuojeluliiton edeltäjää, Suomen Luonnonsuojeluyhdistystä. Kokouksen avaa tuleva puheenjohtaja, professori Kaarlo Linkola. Hän esittää julistuksessa, että ”haluamme tehdä luonnon varjelemisen vaurioilta, jotka eivät ole välttämättömiä, kotiseutu- ja isänmaanrakkauteen vetoavaksi kansalliseksi velvollisuudeksi”.

Kokouksessa yhdistykseen liittyy 62 luonnonystävää, ja jäsenmaksuksi määrätään 25 markkaa. Uusi yhdistys saa tunnuksensa vuonna 1941. Reino Kalliolan piirtämässä logossa kotka liitää ylväästi.

1940-luvulla suomalaisia viedään luontoon

Luontoretket ovat Luonnonsuojeluyhdistyksen ydintyötä alusta lähtien. Niitä pidetään ”keinona yleisön luonnonharrastuksen herättämiseksi”. Ensimmäiset yhdistyksen järjestämät yleisöretket järjestetään sotien takia vasta 2.5.1943.

Retkeilytoimintaan liittyvät läheisesti luonnontuntemuskurssit. Ensimmäiset kurssit pannaan toimeen pääkaupungissa kevättalvella 1945. Kurssien suosio ylittää heti kaikki odotukset: osallistujia on noin 900.

Ensimmäinen Suomen Luonto -lehti näkee päivänvalon vuonna 1941, talvi- ja jatkosodan välissä. Se on komeasti kuvitettu 80-sivuinen vuosikirja. Sen jälkeen moneen kertaan palkittu Suomen Luonto tuottaa kymmeniätuhansia sivuja tietoa, tarinaa ja kuvaa luonnosta ja luonnonsuojelusta.

1950-luvulla kansallispuistoja perustetaan

Eletään klassisen luonnonsuojelun aikaa. Ensimmäiset kansallis- ja luonnonpuistot on saatu Suomeen jo vuonna 1938. Aluksi niitä vastustetaan. Metsätalouden puolella uhataan, että ”maaseutu autioituu” ja ”teollisuus lähtee muualle”.

Luonnonsuojeluliiton edeltäjä, Suomen luonnonsuojeluyhdistys järjestää uusien kansallispuistojen esittelyseminaarin Helsingin Säätytalolla vuonna 1957. Eduskunta on edellisenä vuonna yksimielisesti hyväksynyt lain seitsemän uuden kansallispuiston ja 12 luonnonpuiston perustamisesta. Liitto on ollut siinä aktiivisesti mukana.

Luonnonsuojeluliitto, sen paikallisyhdistykset ja aktiivit ovat siitä lähtien mukana miltei jokaisen kansallispuiston perustamisessa.

1960-luvulla herätään ympäristömyrkkyihin

1960-luvulla Rachel Carsonin Äänetön kevät (Silent Spring) kirja saa ihmiset näkemään ympäristömyrkkyjen, kuten DDT:n vaarat niin linnuille, eläimille kuin ihmisillekin.

Luonnonsuojeluyhdistyksen jäsenet ovat huolestuneita siitä, onko yhdistys ajan tasalla muuttuneen maailman ympäristöongelmista. Tarvitaan muutosta.

Vuonna 1967 yhdistykseen valitaan uusi puheenjohtaja, määrätietoinen hyönteistutkija, Pekka Nuorteva. Hän nostaa rohkeasti esiin elohopeaa ja muita ympäristömyrkkyjä ja niiden vastaisen taistelun tärkeyttä. Vuonna 1969 useat eri luonnonsuojeluyhdistyksen ja -järjestöt perustavat kolmiportaisen Suomen luonnonsuojeluliiton. Samalla vuonna 1943 perustettu Luonto-Liitto liittyy nuorisojärjestöksi.

1970-luvulla tulevat kasvun rajat vastaan

1970-luvulla iskevä öljykriisi ja Kasvun rajat -raportti pysäyttävät ajattelemaan maapallon luonnonvarojen riittävyyttä. Syntyy liikehdintää. Luonnonsuojeluliitto tiukentaa kantojaan ja nostaa esille esimerkiksi laajamittaisen soiden ojituksen ja avohakkuiden ongelmat.

Luonnonsuojeluliitto esittää Suomeen ympäristöministeriötä jo vuonna 1970. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriö piti ajatusta ympäristöministeriöstä kummallisena, omalaatuisena ja täysin asiattomana.

Graafikko Erik Bruun huolestuu ympäristömyrkyistäkin kärsivästä saimaannorpasta 1970-luvun alkupuolella ja piirtää norppajulisteen. Vuonna 1976 liitto ottaa käyttöönsä uuden norppalogon.

1980-luvulla ympäristöasiat etenevät vauhdilla

Happosateet ja metsäkuolemat tekevät saasteista konkreettisia. Ensimmäiset kansainväliset sopimukset esimerkiksi rikkidioksidista saadaan aikaan.

Ympäristöhallinto järjestäytyy. Suomeen perustetaan liitonkin aloitteesta ympäristöministeriö. Luonnonsuojeluliitolla on eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän kautta suora yhteys eduskuntaan. Se näkyy esimerkiksi koskiensuojelulain muotoilussa.

Luontojärjestöissä havahdutaan tietoon, että lajiston katoaminen koskee myös Suomea. Syttyy ”metsäsotia”. Talaskankaalla kiista metsähakkuita etenee suoran toiminnan kahakoihin. Luonnonsuojeluliitto on aktiivisesti mukana neuvotteluissa. Aktivistit voittavat. Vuonna 1989 valtioneuvostolle luovutetaan 220 000 allekirjoittajan metsävetoomus.

1990-luku on kestävän kehityksen aikaa

1990-luvulla ymmärretään, että ratkaistavat ongelmat kuten ilmastonmuutos ovat valtavia. Uskotaan silti optimistisesti, että kestävän kehityksen ajattelu voi tuoda ratkaisun.

Suomi liittyy EU:hun vuonna 1995, ja ympäristölainsäädännössä tapahtuu edistystä. Luonto- ja lintudirektiivit astuvat heti voimaan ja laaja Natura-verkosto perustetaan. Luonnonsuojeluliiton yksi tärkeimmistä suojelun keinoista on juuri lainsäädäntöön vaikuttaminen.

Luonnonsuojeluliitto on osana Kierrätysliikettä mukana edistämässä uutta jäte- ja luonnonvara-ajattelua. Kierrätyksen jälkeen lanseerataan termi ekotehokkuus eli tuotteiden ja palveluiden tuottaminen pienemmällä luonnonvarojen kulutuksella. Ympäristökasvatus vakiintuu normaaliksi osaksi kouluja, kierrätyskeskuksia ja muuta yhteiskunnallista toimintaa.

Luonnonsuojeluliitossa halutaan konkreettisesti edistää siirtymistä uusiutuvaan sähköön ja perustetaan sähkön ympäristömerkki Norppasähkö. Myöhemmin se ottaa nimen EKOenergia ja kansainvälistyy.

2000-luvulla käydään ilmastoneuvotteluita

Käydään kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita, mutta ne etenevät tuskallisen hitaasti. Suomi vaatii neuvotteluissa erityisoikeuksia turve- ja metsäkysymyksissä. Luonnonsuojeluliitto puhuu soiden ja metsien hiilivarastojen sekä uusiutuvan energian puolesta.

Energiakeskustelu pyörii paljon ydinvoiman ympärillä, ja suuria ydinvoiman vastaisia mielenosoituksia järjestetään. Viides ydinvoimala,”viides virhe”, päätetään silti rakentaa.

Lämpimät talvet lisäävät kalastuskuolemista kärsivän saimaannorpan hätää. Vuonna 2009 Luonnonsuojeluliitto ravistelee suomalaisia tiedolla ”joka toinen kuutti hukkuu”.

Luonnonsuojeluliiton norppalogo uudistuu.

2000-luvun alussa Suomen ympäristöhallinto valitaan vielä maailman parhaaksi. Vuosikymmenen lopussa aloitetaan sen purkaminen, kun itsenäiset ympäristökeskukset lakkautetaan vuonna 2010 ja ympäristöasiat siirretään ELY-keskuksiin. Pian ehdotetaan niidenkin lakkauttamista.

2010-luvulla kerätään nimiä metsien puolesta

Vuonna 2015 saadaan aikaan Pariisissa ilmastosopimus, mutta hiilidioksidipäästöt pysyvät ennätyslukemissa.

Luonnon terveysvaikutukset ja luonto nousevat trendiksi. Esimerkiksi vuonna 2017 yli 30 000 luonnonystävää osallistuu Luonnonsuojeluliiton yhdistysten järjestämille yli 1 800 retkelle. Luonto saa myös liputuspäivän.

Luontoa ihailevista puheista huolimatta luonnonvarojen käyttöä tehostetaan. Metsähakkuita lisätään biotalouden nimissä, ja kaivosbuumi saa jatkua Talvivaaran onnettomuudesta huolimatta. Soidensuojelun täydennysohjelma perutaan ja fossiilisten polttoaineiden tukia ei leikata. Ympäristöhallintoa ja -lainsäädäntöä halutaan ”sujuvoittaa” osana maakuntauudistusta. Luonnonsuojeluliitto ei ole vaiti.

Vuonna 2016 Luonnonsuojeluliitto arvioidaan tutkimuksessa aktiivisimmaksi ympäristöjärjestöksi vaikuttamistyössä. Järjestö etsii silti uusia tapoja toimia.

17.5.2018 käynnistyy ympäristöjärjestöjen yhteinen kansalaisaloite Avohakkuut historiaan. Elokuussa 2018 on kasassa jo yli 44 000 vaadituista 50 000 allekirjoituksesta.