Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Meneekö ekoturismi metsään?

”Onko järkeä lennättää aasialaisia ja eritoten räjähdysmäisesti lisääntyvää kiinalaista keskiluokkaa muutamiksi päiviksi Lappiin, vaikka heillä olisi siihen varaa?”, kirjoittaa päätoimittaja Matti Nieminen Luonnonsuojelija-lehden 2/2018 pääkirjoituksessa.

Teksti Matti Nieminen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 2/2018

Suomessa ihaillaan Islannin matkailuihmettä. Kuinka ne teki sen? Saivat Aasian matkaajat ja muut tuliperäiselle saarelleen. Kahlitsemattomia saagoja, geysiirejä, vetäytyvää jäätä ja yhdenaikainen viikinkihuuto. HÚ!

Islannin matkailijamäärä on tällä vuosikymmenellä nelinkertaistunut. Jos sama tapahtuisi Suomessa, meillä piipahtaisi 20 miljoonaa turistia vuodessa. Ja suunta voi olla hyvinkin tämä. Suomi on tutkitusti yksi maailman luonnonkauneimmista maista, ja YK:n turismijärjestö ennustaa turismimatkojen globaalisti vain lisääntyvän. Suomen ykkösvaltti on luonto.

Lapissa matkailuväki ja luonnonsuojelijat ovat vetäneet usein yhtä köyttä. Metsät kannattaa pitää pystyssä eikä hakata alakulon aukeiksi. Kaivosteollisuuden havitellessa uusia alueita luontoarvot on nähty osana matkailumahdollisuuksia. Matkailijoiden määrän raju kasvu herättää kuitenkin kysymyksiä.

Onko järkeä lennättää aasialaisia ja eritoten räjähdysmäisesti lisääntyvää kiinalaista keskiluokkaa muutamiksi päiviksi Lappiin, vaikka heillä olisi siihen varaa?

Onko järkeä lennättää aasialaisia ja eritoten räjähdysmäisesti lisääntyvää kiinalaista keskiluokkaa muutamiksi päiviksi Lappiin, vaikka heillä olisi siihen varaa? Kyllä Lappi tekee hyvää hiljaisuutta kaipaavalle, mutta lentomatkustaminen on ilmastolle harakiria. Myös täältä kaukokohteisiin. Luonnonsuojeluliitto on ehdottanut lentoveroa, jota jo reilu puolet suomalaisista kannattaa.

Lapin matkailubuumin yhdeksi kärkituotteeksi ovat nousseet revontulimajoitukset. Esimerkiksi Saariselän Kakslauttasessa lasiset iglut ovat olleet myyntimenestys. Täyttä on. Itämaiset uskomukset vauhdittavat menekkiä, ja hedelmällisyyden onnea etsitään vihreänä aaltoilevan taivaan alta. Ulkona pakkasyö, sisällä lämmin ja porontaljat. Matkailijoita ohjaillaan mielikuvilla, joita luodaan verkkovideoilla ja kaveritarinoilla Instagramissa.

Paikka on itse asiassa sama, jonne saavuin tullessani ensimmäistä kertaa Lappiin. Kakslauttasen joki kiemurteli raikkaana ja purotaimenet piilottelivat rantatörmien alla. Sieltä suuntasimme tunturiin, sinirinnan laulun saatellessa meitä ja putkirinkkoja. Talloimme ensimmäiselle tunturille noustuamme keräkurmitsan munat. Opin nopeasti: pohjoinen tunturiluonto on herkkää ja haavoittuvaa.

Olisiko parempi viedä matkailijoita metsään? Nostaisiko se samalla metsien arvostusta, jotta niitä ei sullottaisi sellukattiloihin? Menisimmekö itsekin metsään ja nauttisimme luonnostamme, emmekä lentäisi toiselle puolelle planeettaa?

Toivon, että kiinalaisilla olisi silmää oman maansa kauneudelle. Ja meillä omallemme. Ehkä vähitellen luovutaan avohakkuista ja vedet käyvät kirkkaiksi, juomakelpoisiksi. Ehkä vähitellen muuttohaukat palaavat pesimään Etelä-Suomen kalliojyrkänteille. Ehkä mekin palaamme sinne, missä jo olemme.

Tämä Luonnonsuojelijan numero vie metsään. Ja kierrätetty painopaperimmekin on alun perin sieltä lähtöisin. Jos haluat olla kansalaisaloitteellinen ja auttaa metsiämme, viivähdä lukuretkelläsi hetki keskiaukeamalla.

Matti Nieminen, 21.5.2018

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity

”Lempilehteni, joka pitää airot meressä, jalat polulla ja sydämen taivaalla!”

Jaa sosiaalisessa mediassa