Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Ym­pä­ris­tö­hal­lin­non peijaiset

Tuleva maakuntahallinto sinetöi ympäristöhallinnon lopullisen vetämisen alas vessanpöntöstä, kirjoittaa Ismo Tuormaa Varoitusmerkkejä-kolumnissa.

Teksti Ismo Tuormaa, kuva Lauri Salminen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2018

Meillä on tapana kauhistella Yhdysvaltain Donald Trumpin tai Venäjän Vladimir Putinin toimia näiden maiden luonnonsuojelulainsäädännön ja -hallinnon alasajamisessa. Täsmälleen sama asia on kuitenkin tehty myös Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Eikä pohjaa ole vielä edes nähty.

Kun tavallinen suomalainen kuulee sanan hallinto tai lainsäädäntö, hän yleensä vaihtaa seuraavaan uutiseen, koska aihe ei tunnu kiinnostavalta. Kuitenkin kiitokset valtaosasta Suomen hyvistä ja luontoa suojelleista ratkaisuista kuuluvat juuri ympäristöhallinnolle, sitä tukeneelle lainsäädännölle ja niille aiemmin annetuille riittäville voimavaroille. Toki päätöksiin ovat vaikuttaneet myös kansalaisjärjestöt, mutta ilman hallinnon ja lainsäädännön tukea niiden vaikutusmahdollisuudet olisivat olleet heikommat.

Mitä sitten on tapahtunut. Tässä lyhyt historia.

1980-luvulla perustettiin ympäristöministeriö ja läänien ympäristöhallinto, tehtiin koskiensuojelulaki, monia kansallispuisto- ja soidensuojelupäätöksiä ja suojeluohjelmia ja palkattiin ympäristövirkamiehiä myös kuntiin.

1990-luvulla alkoi alamäki. Silloin puhuttiin jopa aiempien luonnonsuojeluohjelmien mitätöinnistä, ja kuntien ympäristöhallinnon vaikutusmahdollisuuksia vedettiin alas etenkin maaseutukunnissa. Kurimusta helpotti Euroopan unioni Natura-suojeluverkko ja EU-lainsäädäntö.

2000-luvulla luonnonsuojelun alasajo on ollut vauhdikasta. Ensin lakkautettiin itsenäiset ympäristökeskukset ja toiminta liitettiin myös elinkeino- ja liikenneratkaisuista vastaaviin Elyihin. Tämä ei olisi ollut katastrofi, sillä itsenäisyys ja puhevalta yleisen ympäristöedun valvojana säilyi. Suurempi takaisku oli, että valtion säästötalkoissa luonnonsuojelusta ja ympäristövalvonnasta vastaavia virkamiehiä vähennettiin suhteessa paljon enemmän kuin muita virkamiehiä. Eikä tämä ollut tietenkään vahinko.

Väitteet siitä, että yleinen etu otetaan jatkossa huomioon viranomaisten yhteisen valmistelun myötä ovat täyttä puppua.

Nyt 2010-luvulla Elyt lopetetaan ja tehtävät siirretään maakuntiin ja osin LUOVA-virastoon, jossa luonnonsuojelun pelätään olevan alisteisessa asemassa luonnonvarojen taloudelliseen hyödyntämiseen verrattuna. Samalla lopetetaan kätevästi ympäristöviranomaisten oikeus valittaa toisten virkamiesten tekemistä päätöksistä eri oikeusasteisiin. Yleisen edun eli etenkin luonnon oikeuksien valvonta siirtyy tavallisille kansalaisille, joiden näkemyksiä ei ole tavattu ottaa oikeusasteissa yhtä todesta kuin viranomaisten.

Aiottu hallintomuutos on suoraan MTK:n ja EK:n toivelistalta. Väitteet siitä, että yleinen etu otetaan jatkossa huomioon viranomaisten yhteisen valmistelun myötä ovat täyttä puppua. Tuleva maakuntahallinto sinetöi ympäristöhallinnon lopullisen vetämisen alas vessanpöntöstä.

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity

”Lempilehteni, joka pitää airot meressä, jalat polulla ja sydämen taivaalla!”

Jaa sosiaalisessa mediassa