Metsähallitus vaikeuttaa paikallisia elinkeinoja

Metsähallitus ei omista aariakaan maata, mutta se hallinnoi valtion – siis meidän kaikkien – omistamia yhdeksää miljoonaa hehtaaria metsätalouden maita. Se tarkoittaa yli kolmannesta Suomen metsistä. Metsähallituksen liikelaitoksen Metsätalous Oy:n tekemät avohakkuut ja niiden vastustaminen ovat nousseet mediaan kerta toisensa jälkeen viimeisten vuosien aikana: Paljakka, Vienan reitti, Leipimäki, Lammassaari, Oulujärven saaret… Metsäkonfliktit ovat jatkuneet valtion mailla jo yli 30 vuotta.

Hakkuut metsiin vahingoittavat paikallisten ihmisten elinkeinoja, kuten luontomatkailua ja jopa hirsiveistämöjä. Nämä ovat tärkeitä elinkeinoja Kainuun ja Lapin tapaisilla Suomen syrjäseuduilla. Samoilla alueilla valtio omistaa suuren osan alueen metsistä.

Monet ovat esimerkiksi Suomussalmella kritisoineet Metsähallituksen toimia, mutta kaikki eivät uskaltaudu tekemään sitä omalla nimellään lehdessä. Näillä selkosilla sellaisesta voi olla ikäviä seurauksia.

”Tuli käsky mennä Metsähallituksen konttorille puhuteltavaksi, kun julkisesti totesin, ettei täkäläisten virkistysmetsien hakkuissa ole mitään järkeä eikä kohtuutta. Oli se vähän outoa, kun en ole edes heillä töissä”, kertoo eräs epämieluisaa palautetta saanut.

Puunsaanti loppui

Kainuun Hyrynsalmen Hakokylässä toimivan Alppisalvos Oy:n toimintaan Metsähallitus vaikuttaa kahdellakin tapaa. Yhtiön päätuote ovat käsinveistetyt hirsitalot. Sivutoimena on pyöritetty luontomatkailua.

”Omalla lähialueella luontomatkailun edellytykset ovat loppuneet hakkuiden edetessä. Emme me voi viedä matkailijoita hakkuuaukoille. Olemme ohjanneet heitä naapurin puolelle Syväjärvelle”, sanoo Päivi Sainio-Rohner, toinen Alppisalvoksen yrittäjistä.

Syväjärvellä Sainio-Rohner tarkoittaa Suomussalmen noin 1 100 hehtaarin Säynäjäsuon-Matalasuon soidensuojelualuetta ja sen sisällä olevia Syväjärven kangasmetsiä. Alue on paikkakuntalaisten virkistysalue, koulujen päiväretkien paikka ja opetuskohde. Se on tärkeä kohde myös luontomatkailuyrittäjille. Alueella on valmis retkeilypolku, sen varrella Metsähallituksen Luontopalveluiden ylläpitämät rakenteet, kuten pitkospuut ja suurille ryhmille mitoitettu taukopaikka. Kävijöitä on paljon ja suosio nousussa. Näitä metsiä ovat uhanneet jo pitkään Metsähallituksen hakkuut.

Siksi yrittäjät ovat puolustaneet Syväjärven metsiä, myös julkisesti.

Alppisalvoksen hirsitalot ovat nimensä mukaisia. Hirret ovat asuintaloissa 8–9-tuumaisia, mitä vaatii jo nykyisten energiavaatimusten täyttäminen. Harvassa enää humisevat Kainuussa sellaiset puut, joista tuollaisia hirsiä saadaan, mutta tähän asti yhtiön 14 toimintavuoden aikana ne ovat löytyneet hyvällä yhteistoiminnalla. Puuta tarvitaan vuosittain muutamia satoja kuutioita.

”Meillä on aiemmin ollut erinomainen yhteistyö Metsähallituksen paikallisten edustajien kanssa”, Sainio-Rohner kiittelee. ”Olemme saaneet valita eri leimikoista meille sopivat puut. Ne me olemme sitten itse kaataneet ja kuljettaneet verstaalle. Olemme tehneet kaiken kannosta lähtien, ja maksaneet puusta Metsähallitukselle hyvän hinnan.”

Syksyllä 2016 ja talvella 2017 Syväjärvi oli kuuma aihe Kainuussa, ja se nousi valtakunnankin julkisuuteen. Alppisalvoksen yrittäjät olivat keskustelussa mukana. Vuosi sitten Metsähallituksen aluejohtaja Arto Tolonen yllättäen ilmoitti, ettei Alppisalvos enää saa puuta entisellä tavalla. Tukit pannaan yleiseen huutokauppaan.

Miksi te näin teitte?

”Haluamme kohdella kaikkia asiakkaita samalla tavalla”, Tolonen vastaa.

Kuka muu noilla selkosilla haluaa ostaa noita kaikkein järeimpiä puita?

”Joitakin on.”

Montako?

”No satunnaisia. Ehkä 1–2 mökkirakentajaa vuodessa”, Tolonen myöntää.

Yrittäjien itsensä lisäksi Alppisalvos on työllistänyt 2–4 ihmistä. Vielä tärkeämpää on, että hirsitaloksi veistettynä puun tuotto kansantaloudelle liikkuu aivan eri sfääreissä kuin myytäessä se maailmalle paperina tai lankkuina. Paperi ja laudat ovat bulkkitavaraa, vain  raaka-aineita. Kunnon tuottoa saadaan todella vasta, kun niistä tehdään tuotteita. Kuten hirsitaloja.

Metsähallituksen toimet vaikuttavat siltä, että se katkaisee yrityksen puunsaannin, koska yrittäjien suojelunäkemykset eivät miellytä. Samaan aikaan veistämön naapurista löytyy järeää tukkipuuta, hyviä hirsiaihioita – Metsähallituksen sellupuupinoista.

Maanvaihto pakon edessä

Syväjärven metsiin liittyy toinenkin kummallisuus. Suomussalmen kunta on päätymässä poikkeukselliseen ratkaisuun pelastaakseen kuntalaisten virkistysmetsän: se on tarjoutunut vaihtamaan ne omiin talousmetsiinsä.

Metsien suojelemista on vaadittu pitkään, ja hakkuiden välittömästi uhatessa lähes 300 kuntalaista jätti vuonna 2016 kunnallisaloitteen Syväjärvensärkän 215 hehtaarin ja Jumalissärkän 345 hehtaarin metsien rauhoittamiseksi pysyvästi hakkuilta. Aloitteen on sittemmin allekirjoittanut kaikkiaan 3 300 kansalaista. Heistä lähes tuhat on Suomussalmelta. Se tarkoittaa joka kahdeksatta kuntalaista.

Aloite nostaa näkyville syvän ristiriidan: Käytetäänkö syrjäseutujen valtion metsiä noiden alueiden hyväksi vai valtiontalouden yleiseen rahoittamiseen? Aloitteen laskelman mukaan Syväjärven 215 hehtaaria tuottavat tehometsätalouden käytössä vuodessa 10 000 – 15 000 euroa, jotka katoaisivat valtion kassaan.

Matkailukäytössä alueen taloudellinen tuotto on suurempi, ja tulot jäävät paikkakunnalle.

Käytetäänkö syrjäseutujen valtion metsiä noiden alueiden hyväksi vai valtiontalouden yleiseen rahoittamiseen?

”Jos luontomatkailuyrittäjät käyttävät alueella 200 henkilöä vuodessa, jo pelkästään yrittäjien laskutus on arviolta 16 000 euroa. Tämän lisäksi matkailijat käyttävät myös muita paikkakunnan palveluja, käyvät kylpylässä ja ostoksilla. Yksi matkailueuro tuo 56 senttiä muille toimialoille”, aloitteessa lasketaan, tutkimuksiin nojaten. Tämän päälle, kuin bonuksena tulee metsien merkitys kuntalaisten virkistykselle. Metsähallitus ei aloitteelle silti lämmennyt.

Metsähallitus tulouttaa tuottonsa valtion kassaan, ja valtion rahan tarpeella suuria hakkuita usein perustellaankin. Tuloutusvaatimus on kuitenkin tosiasiassa hieman laskenut. Metsähallituksen antamien tietojen mukaan vuonna 2015 se tuloutti valtion kassaan 106,6 miljoonaa euroa, mutta tänä vuonna suunnitelma on 100,7 miljoonaa.

Se on 0,2 prosenttia valtion budjetista. Tämän hyödyn hankkiakseen Metsähallitus vahingoittaa paikallisten ihmisten elinkeinoja Suomen syrjäseuduilla, jossa työstä on muutenkin pulaa.

Nyt Suomussalmen kunnanhallitus on esittänyt akuutimmin uhatun, leimikoksi merkityn 90 hehtaarin metsän vaihtamista kunnan maihin. Vaikka Syväjärven suojelun eteneminen on hieno asia, suojelun tapa epäilyttää.

”On kestämätöntä, että joudumme lunastamaan suojeluun valtion, siis meidän itsemme omistamia maita, luovuttamalla pois kunnan maita – vaihtamalla omia maita omiin maihin. On vaara, että Metsätalous Oy saa tästä aseen suojelua vastaan”, pahoittelee metsätalousinsinööri Matti Vainio, yksi aloitteen tekijöistä.

”Valtion maita pitäisi kaikkiaan käyttää niin, että ne tuovat parhaan kokonaishyödyn.”

Onko kohtuullista, että kunta joutuu lunastamaan omilla maillaan valtion metsiä virkistys- ja matkailun tarpeet turvatakseen?

”Se on kunnan aloite”, vastaa aluejohtaja Arto Tolonen.

On jätetty myös aloitteita alueiden rauhoittamisesta hakkuilta paikkakunnan elinkeinojen hyväksi, mutta Metsähallitus ei ole suostunut.

”Niihin minun ei tarvitse ottaa kantaa”, Tolonen sanoo.

Matkailun mahdollisuudet pilataan

Paikallisten elinkeinojen tarpeet törmäsivät Metsähallituksen hakkuuintoon viime vuonna myös Oulujärven retkeilyalueen saarilla, jotka laitos välttämättä halusi hakata. Hakkuulistalla oli alun perin kolme saarta, mutta yhden niistä suojeli saaressa pesivä merikotka.

Hakattavaksi jäivät Kuosto ja Kaarresalo, pinta-alaltaan yhteensä yli 300 hehtaaria. Niihin kohdistuva hakkuuvimma oli hyvin outo monessakin suhteessa.

Saariin ei ole tieyhteyttä, Kaarresalo on aika kaukana mantereesta. Niinpä Metsähallitus aikoi tuoda Oulujärvelle ponttoonikaluston, jolla olisi ensin uitettu hakkuukoneet saarille ja sitten puut niiltä pois.

Se ei ole halpaa. Metsähallitus kieltäytyi kertomasta järjestelyjen aiheuttamista lisäkustannuksista ja hakkuiden taloudellisesta kannattavuudesta.

”Emme lähde ollenkaan keskustelemaan kustannuksista”, vastasi suunnittelujohtaja Hannu Tolonen viime syyskuussa.

Metsähallitus ei suostunut kertomaan edes kaadettavan puuston määrää, se oli kuulemma liikesalaisuus. Asia ei siis kuulu meille, noiden metsien omistajille.

Oulujärven retkeilyalue perustettiin vuonna 1993 valtioneuvoston päätöksellä. Se perustettiin ulkoilulain nojalla, mutta alueen suojelumerkitystä korostivat saarien ottaminen rantojensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon. Jälkimmäinen kieltää boreaalisten luonnonmetsien hakkaamisen.

Retkeilyalueen keskuspaikka on suuri Manamansalon saari, jonne vie tie. Siellä on leirintäalue, kauppa ja ravintola. Vaativimmille kulkijoille tärkeimmät kohteet ovat kuitenkin juuri Kuosto ja Kaarresalo. Retkeilyalue on Oulujärven luontomatkailun selkäranka, ja nuo saaret sen kaikkein tärkeimmät kohteet tulipaikkoineen, laavuineen ja kotineen. Mutta juuri niiden huoltamisen Metsähallitus lopetti jo vuonna 2014.

Seuraavana vuonna se aloitti alueen hoito- ja käyttösuunnitelman tarkistamisen ja hakkuut suunnattiin arvokkaisiin kohteisiin.

Kaarresalo oli aikaisemmin määritelty pääosin boreaaliseksi luonnonmetsäksi, ja siksi Metsähallitus vuonna 2001 suojeli sen omalla päätöksellään. Vanhan metsän luontoarvot eivät vähene, kun se saa olla rauhassa, mutta Metsähallitus päätti väittää saaren boreaalisten luonnonmetsien osuuden marginaaliseksi ja peruutti Kaarresalon suojelun kaikessa hiljaisuudessa.

Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistys Paltamon luonto ja Kainuun lintutieteellinen yhdistys valittivat viime vuonna 2017 hakkuuaikeista. Korkein hallinto-oikeus määräsi saaret toimenpidekieltoon, kunnes hakkuiden lainmukaisuus on tutkittu.

Jyväskylän yliopiston dosentti Panu Halmeen vetämä ryhmä tutki saaria marraskuun alussa. Se piti erityisesti Kaarresalon metsiä arvokkaina, ja niiden hakkuita luonnonsuojelukysymyksenä. Kaikkiaan ryhmä kaipasi laajempaa yhteiskunnallista keskustelua retkeily- ja Natura-alueiden hakkuiden sopivaisuudesta.

Metsähallitusta tutkijoiden kanta ei paljoa heilauta.

”Kun on vastikään tehty uusi hoito- ja käyttösuunnitelma, niin ei sitä heti ruveta muuttamaan”, Hannu Tolonen kommentoi.

”Saaret ovat nyt toimenpidekiellossa. Katsotaan ensin tuomioistuinten päätökset. Mennee vuosikausia. Siinäpähän outellaan”, hän kuittaa.