Sinivalkoisin siivin

Vaaleansininen välähdys kukkivan raidan oksistossa. Viehkosti lepatteleva pieni sinivalkoinen perhoshahmo puikkelehtii taitavasti oksien välissä. Iloinen jälleennäkeminen pitkän talven jälkeen: paatsamasinisiipi.

Mikään ei oikein tunnu houkuttavan perhosta maan pinnan tuntumaan, vaan se seurailee niityn reunassa mutkittelevan polun reunaa tutkien puiden oksistoja. Välillä se laskeutuu vähän alemmas pensasmaisten pajujen tasolle, ja katoaakin pian vehreiden oksien lomaan.

Lämpimästi paistava aurinko on saanut paatsamasinisiiven liikkeelle jo toukokuun alkupäivinä, vaikka ympäristö ei vielä näytä kovinkaan kesäiseltä.

Kesän tuoja

Kevätkuukausina lajin voi arvata näkemättä sitä edes kovin hyvin. Mikään muu yleinen sinisiipi ei ole liikkeellä yhtä aikaisin keväällä kuin paatsamasinisiipi.

Paatsamasinisiipi valittiin kevään 2017 kansallisperhosäänestyksessä Suomen perhosten lipunkantajaksi. Se sai kunnian edustaa paitsi kaikkia perhosia, erityisesti monilajista sinisiipien ryhmää kansallisten tunnuslajiemme sarjassa.

Ja hienon kansallisperhosen Suomi saikin. Päältä taivaansinisenä, alta valkoisena paatsamasinisiipi toistaa kauniisti Suomen lipun värejä.

Yksi syy paatsamasinisiiven suosioon kansallisperhosäänestyksessä lienee se, että laji on suomalaisille rakas kesän tuoja. Lentäessään jo aikaisin keväällä se tuo häivähdyksen kesän värikylläisyydestä.

Paatsamasinisiivellä on erakkoluonne. Se ei ole missään runsaslukuinen, vaan näyttäytyy kitsaasti yksittäin. Ehkä siksi se saakin aina ansaitsemansa huomion.

Metsänreunan asukki

Lajin sukupuolet ovat tyylikkäästi omanlaisiaan. Koiras on heleän vaaleansininen, naaras taas hiukan vaaleampi dramaattisen tummin siivenreunuksin.

Monen perhoslajin toukkien ravintokasvi on metsätalouden hyljeksimä puulaji kuten raita, tuomi, paatsama tai haapa. Paatsamasinisiivellä se on lajinimen mukaisesti korpipaatsama, Ahvenanmaalla ja muualla lounaisimmassa Suomessa myös orapaatsama.

Paatsamasinisiipi on perinteisesti asuttanut Suomen eteläistä puoliskoa, mutta viime vuosien aikana se on levittäytynyt yhä pohjoisemmaksi ja elää jo paikoin Kuusamo–­Rovaniemi-linjan pohjoispuolellakin. Satunnaishavaintoja on tehty Utsjokea myöten.

Uusi sukupolvi lennossa

Heinä–elokuussa on pienen kesätauon jälkeen lennossa paatsamasinisiiven vähälukuinen toinen sukupolvi. Elokuisen hellepäivän aamuna kansallisperhosemme voi yhyttää aamukasteiselta hiekkatieltä kosteutta imemästä.

Elokuussa sinisiivillä on jo kiire valmistautua talveen. Jos kesän lämpöä riittää, naaraan yksittäin laskemat munat kuoriutuvat jo muutaman päivän kuluttua. Toukkavaihe kestää kolmisen viikkoa, ja sen jälkeen on edessä koteloituminen.

Joulukuussa, Suomen juhliessa satavuotista itsenäisyyttään, paatsamasinisiivet uinuvat koteloissaan ollakseen valmiita kuoriutumaan keväällä nopeasti, kun säät sen sallivat. Nähtäväksi jää, kuinka moni Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan iltapuvuista säihkyy paatsamasinisiiven väreissä.