Sijainti: Pääsivu / Metsät

Metsät

Metsät

Helsinki omistaa yli 10 000 hehtaaria metsiä, joista noin 5000 hehtaaria kaupungin rajojen sisäpuolella. Loput kaupungin metsistä sijaitsevat Espoon, Hangon, Kirkkonummen, Lohjan, Raaseporin, Sipoon, Vantaan ja Vihdin kunnissa. Pieniä aloja Helsingin metsää on myös Hyvinkään, Nurmijärven ja Porvoon alueilla.

Helsingin metsät ovat säilyneet yllättävän monimuotoisia. Kiitos tästä kuuluu aikaisempien vuosikymmenien vähemmän intensiiviselle käsittelylle. Metsienhoidon tarkoitus ei ole ollut pitkään aikaan tuottaa taloudellista voittoa, vaan tarjota ekosysteemipalveluja, kuten virkistyskäyttömahdollisuuksia sekä melu- ja näkösuojaa.

Helsingin metsät ovat pääosin kehitysluokaltaan varttuneita tai sitä vanhempia. Kaupungin omistamien metsien puusto on usein ilahduttavan monilajista ja sisältää samalla kuviolla myös eri-ikäistä puustoa. Metsistä löytyy myös puustoltaan luonnontilaisia ja luonnontilaisen kaltaisia kallio-, kangas- ja lehtometsiä. Kaupungin metsissä harjoitetun luonnonhoidon ja huonokuntoisten puiden poiston takia metsissä on useimmiten vielä niukasti lahopuuta, mikä vähentää olennaisesti niiden monimuotoisuutta. Jos metsät saavat olla rauhassa hakkuilta ja lahopuut saavat jäädä metsiin luontoarvot lisääntyvät entisestään.

Helsingin metsien nakertaminen on lopettava

Tällä hetkellä rakentaminen uhkaa mm. Keskuspuistoa Laakson alueella ja Meri-Rastilan metsää. Meri-Rastilan metsä suosittu virkistysmetsäalue, joka on myös luonnoltaan hyvin monimuotoinen ja arvokas. Sitä uhkaa myös liian tehokas hoito.

Helsy haluaa parempaa metsien hoitokulttuuria ja luonnonltaan monipuolisempia metsiä

Kuva Olli ManninenTavoitteena valtaosassa kaupungin metsistä on hallittu luonnontila, joka parantaa metsin ekologista laatua ja tuottaa runsaspuustoisia metsiä, jotka ovat tutkimustenkin mukaan virkistykselle arvokkaimpia. Hallittu luonnontila tarkoittaa sitä, että metsä jätetään hoidon ulkopuolelle kehittymään luontaisesti, ellei toimenpiteistä ole selkeää hyötyä virkistyskäytölle, reittien toimivuudelle, luonnolle tai ihmisten turvallisuudelle. Hallitusti luonnontilainen metsä on elinvoimainen, turvallinen, maisemallisesti kaunis, sopiva opetustila ympäristökasvatukselle tai liikuntatunnille sekä selviytyy parhaiten ilmastonmuutoksessa, katso miltä se näyttää. Hallittu luonnontila tulee myös kaupungille halvemmaksi kuin laajamittainen hoito.

Helsynkin tavoitemallissa merkittävää osaa metsistä hoidetaan. Hoitotoimenpiteet kohdentuvat kuitenkin niille metsäkuvioille ja kuvion osille, joissa toimenpiteistä on kiistattomasti perusteltavissa olevaa hyötyä virkistyskäytölle, luonnolle tai turvallisuudelle. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi ulkoilureittien lähialueiden pienpuuston hoito ja yksittäisten ongelmapuiden kaato reittien, liikenneväylien varsoilta tai tonttien reunoilta, jossa niistä voi olla aitoa turvallisuushaittaa. Hakkuilla voidaan käsitellä myös sellaisia metsiä, jotka ovat aikaisemman hoidon takia rakenteeltaan liian yksipuolisia. Näissäkin toimenpiteissä tulee pyrkiä lisäämään kuvion rakenteellista monimuotoisuutta, kuten puuston koko- ja ikävaihtelua sekä lahopuuston määrää.

Pääosa kaupunkimetsistäkin uudistuu ilman uudistushakkuita. Joissakin erityistilanteissa metsien uudistaminen pienaukkohakkuilla voi kuitenkin olla perusteltua. Tällaisia ovat esimerkiksi kuluneet ja tasarakenteiset vanhat kuusikot asutuksen seassa ja muilla sellaisilla paikoilla, joihin pitkälle viety hallittu luonnontila ei sovellu.

Puistot ja avoimet niittyalueet tarvitsevat hoitoa, eivät metsät. Kaupunkioloissa tarpeen ovat kuitenkin roskien siivoaminen, vieraslajien poisto, yksittäisten vaarallisten puiden kaato sekä joissain tapauksissa tiheiköiden harventaminen – laajoja uudistushakkuita ei tarvita.

Kuvat: Ylin Max Liimatainen,  Meri-Rastilan metsät Ollin Manninen, Herttoniemen hakkuut 2009 Risto Mustonen.

Päivitetty 5/2011, palautettu 12/2013 uudistus kesken