Sijainti: Pääsivu / Metsät

Espoon metsäluonto

Espoo sijaitsee eteläisellä tammivyöhykkeellä. Maastonmuodot ja kasvuolot vaihtelevat viljavista jokilaaksoista Nuuksion järviylängölle. Metsäluonto on lähtökohtaisesti monipuolista, mutta kun metsät supistuvat ja pirstoutuvat, myös niiden luontainen monimuotoisuus vähenee.

Espoossa on vielä jäljellä suojelualueiden ulkopuolella arvokasta luontoa. Jäljellä olevat luonnonsuojelullisesti tärkeät metsäalueet ja ekologiset viheryhteydet tulisi suojata kaavoituksessa. Kaupunkimetsien hoidossa tulisi aiempaa selkeämmin huomoida luonto- ja virkistysarvot. 

Espoon ympäristöyhdistyksen mielestä

1. Valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallisesti tärkeät viheryhteydet, jotka yhdistävät metsäalueita toisiinsa, on säilytettävä kaavahankkeissa sekä väyliä ja muita hankkeita suunniteltaessa. Tärkeimpiä näistä ovat Nuuksion järviylängön ja Petikon yhteys sekä Keskuspuiston ja Nuuksion välinen yhteys.

2. Kaupungin metsien hoitoperiaatteeksi tulee ottaa hallittu luonnontila, jossa virkistysmetsien hoitotoimet ovat tarpeen vain, jos ne parantavat metsien luonto- tai virkistysarvoja.

3. Kaupungin metsien luontoarvot on selvitettävä Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) mukaisesti ja tunnistettava arvokkaat runsaslahopuustoiset kangasmetsät, lehdot, metsäiset kalliot, puustoiset suot, pienvesien lähimetsät sekä metsäluhdat ja tulvametsät.

4. Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat metsät tulee turvata esimerkiksi metsänhoitosuunnitelmassa arvometsinä (hoitoluokka C5) tai luonnonsuojelulain mukaisina suojelualueina.

Lue lisää:

 

 

Bodom_kalliomannyt_2013-07-17_192_Virpi Sahi.jpg
Kalliomännikköä (yllä) ja tuoretta kangasmetsää (alla) Bembölen ulkoilualueella Oittaalla 2013.

Tuoretta kangasmetsää Oittaalla 2013. Kuva: Virpi Sahi

 

Tammet200-2011-05-18_Virpi Sahi.jpg
Tammilehtoa Träskändan luonnonsuojelualueella 2011. Kuvat: Virpi Sahi