Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Satakunnan piiri Porin yhdistys

Pori
Navigaatio päälle/pois

Suosittu luontoilta on nyt verkkosivuna kaikkien ulottuvilla

Luontoasiantuntijamme kuten biologi Janne Lampolahti vastaavat yleisön kysymyksiin kasveista ja eläimistä sekä satakuntalaisesta luonnosta yleensä. Voit lähettää kysymyksen täyttämällä tämän sivun lopussa olevan kysymyslomakkeen ja jos sinulla on kysymyksen aiheesta kuva, lähettämällä sen sähköpostilla osoitteeseen sll.pori@outlook.com.

Ahlaisten Saanteen monipuolista metsäluontoa. Kuva: Jaana Mälkki

Mistä asiasta haluaisit itse kysyä asiantuntijalta?

Meillä on Satakunnassa paljon arvokasta luontoa. Näistä ja näillä alueilla – tai aivan kaupunkiluonnossa – esiintyvistä eläimistä ja kasveista riittää kysyttävää. Lähiluontoomme kuuluvat muun muassa:

  • Kokemäenjoki vuolaine virtoineen ja delta-alueineen
  • Yyterin hiekkaranta dyyneineen
  • Meri-Porin upeat lintujen lepo- ja pesimäpaikat
  • Hämeenkankaan Geopark Pohjois-Satakunnan rajalla
  • Kansainvälisen tason kansallispuistot:
    • Selkämeren
    • Puurijärven
    • Isosuon
  • Harjavallan Paratiisilehto
  • Luontokohteet kuten euroopanmajavien pesäpaikat ja Porin keskustan puistojen lepakot
  • ja lukemattomat muut kiinnostavat paikat…
     

Kysymyksiä ja vastauksia 

Kysymys:

Ketä kuvassa on?

Kuvassa on laikkumittari (Abraxas sylvatus). Mittareita on meillä yli 300 lajia, mutta tämä on yksi suurimpia, siipienväli nelisen senttiä. Monet mittarit ovat helposti määritettävissä luonteenomaisesta kuvioinnistaan: laikkumittarin ruskeankeltaiset ja tummanruskeat täplät tekevät sille helposti tunnettavan kuvioinnin. Useimpien mittareiden tapaan se on yöaktiivinen, ja päivät aikuinen laikkumittari piileskelee puiden lehvästössä yrittäen tekeytyä linnunkakkaläiskäksi tai nuutuneeksi tuomenkukaksi. Siinä selitys monien mittarien epämääräiseen valkoläiskäisyyteen.

Laikkumittaria esiintyy Etelä-Suomessa Oulun korkeudelle saakka, ja eteläisessä vuokkovyöhykkeessä linjalle Pori-Tampere-Lappeenranta se on yleinen lehtolaji, monien eteläisten yöperhosten tapaan viime aikoina runsastunut ja levittäytynyt pohjoisemmaksi. Lehtojen lisäksi se lentelee puutarhoissa ja pihoilla. Aikuiset lentävät kesä-heinäkuussa ja toinen sukupolvi syyskuussa. Toukka syö jalavaa ja tuomea – tuomi on varmasti sen tärkein ravinto Satakunnassa.

Kysyjä Seppo Koskinen. Kysymykseen vastasi Janne Lampolahti | 04.07.2022

___________________________________________________________________________________________________________________

Kysymys:

Kenen kakkaa on kuvissa?

Kuvissa ei ole kakkaa vaan pitkälle maatuneita makedonianmännyn eli peuken käpyjä. Niistä on jäljellä vain kova ja pihkainen 10-15 cm pitkä käpyranka, mihin männyksi kookkaat siemenet ovat olleet kiinnittyneet. Kehittyviä siemeniä ovat suojanneet käpysuomut, jotka ovat aika päiviä varisseet, tai siementen syöjä on ne repinyt irti. Käpyrangan sisus on jo lahonnut pitkälle ruskeaksi muhjuksi, mikä vie ajatukset eläimen ulosteeseen. Pihkaisin rangan kuori on vielä ehyt, joskin lahottajasienen mustuttama. Rangassa näkyvät vielä hyvin säännöllisin välein siementen kiinnityskohtien kuoppamaiset arvet, joissa on ristimäinen kuvio.

Siperiansembralla on samanlainen ja -kokoinen käpyranka, joka on tynnyrimäinen muodoltaan, kun taas peuken ranka on banaanimaisen kaareva. Sembralta puuttuu siemenarven ristikuvio: siemen on suurempi, siivetön, pähkinämäinen, kun peuken siemenessä on siipi tavallisen metsämännyn tapaan.

Peuke on Suomessa suosittu ja näyttävä istutuspuu, joka on syrjäyttänyt siperiansembran puistopuuna. Peukella on isot, jopa 20 cm pitkät, pihkaiset kävyt, joista askarrellaan joulutonttuja. Sembrankävyt ovat ananasmaisia. Molempien kookkaat, rasvaiset siemenet maistuvat linnuille ja jyrsijöille. Etenkin pähkinähakit, närhet, naakat ja isokäpylinnut rusikoivat syksyllä käpyjä. Monilla Satakunnan asuntoalueilla pesii nykyisin pähkinähakkeja, jotka kasvattavat keväällä poikasia hamstraamiensa sembran- ja peukensiementen turvin.

Kysyjä Jaana Mälkki. Kysymykseen vastasi Janne Lampolahti | 7.3.2021


Kysymys:

Kevättalvella näin hyvässä valossa lentävän korpin, jolla oli oranssinvärinen nokka. Mikä selittää tämän?

Korppi on kauttaaltaan metallinhohtoisen musta lintu. Mitä ilmeisimmin korpilla oli porkkananpätkä nokassa. Oranssi porkkana erottuu hyvin mustaa vasten kirkkaassa auringonpaisteessa. Valkohäntäkauriiden ruokintapaikoilla on tarjolla porkkanoita.

Kevättalvella korpilla on jo pesintä käynnissä, ja porkkana saattoi matkata munia hautovalle puolisolle pesässä. Varislinnut ovat kaikkiruokaisia lintuja ja korppikin hyödyntää kärkkäästi ihmisen tuottamaa ravintoa kuten riistan teurasjätteitä ja ruokintapaikkoja.

Kysyjä ”Virpi”. Kysymykseen vastasi Janne Lampolahti | 10.2.2021


Kysymys:

Kullaan Pyhäjärveltä rantautui aamuvarhaisella toukokuussa kaksi nisäkästä. Toinen ui selällään etutassut pystyssä harallaan, ja pari oli leikkisä. Voiko majava uida selällään?

Tapasit saukkokaksikon, todennäköisesti vuoden vanhan sisarusparin, jonka oli vieroittanut samana keväänä. Saukot ovat hyvin sosiaalisia eläimiä, mikä ilmenee uimaleikkeinä, liukumäen laskuna niin lumessa kuin liejussa ja ruoalla leikkimisenä koko iän.

Majava ei lainkaan niin ketterä kuin saukko, majava ui vakaasti eteenpäin, ja se on ruumiinmuodoltaan paljon leveämpi kuin saukko, ja sen lyhemmät jalat sijaitsevat kaukana kyljillä.

Soukka saukko on ruumiinmuodoltaan liereä ja pitkäjalkaisempi, ja sillä tosiaan etuvarpaat kynsineen erottuvat harittavina selvemmin kuin majavalla. Mahtaakohan majava edes osata uida selällään, kun taas saukkoa voi luonnehtia nisäkäsmaailmamme mestariuimariksi.

Saukon paluu sukupuuton partaalta 1960-luvulta nykyisin tavalliseksi jokivarsien ja saariston nisäkkääksi on luonnonsuojelun menestystarinoita. Taantuman syyt olivat samat kuin merikotkalla: ympäristömyrkyt ja vaino. Myrkyt kiellettiin ja saukon miltei kadottua sen arvo turkiseläimenä romahti.

Saukko ei ole niin selvä yöeläin kuin useimmat nisäkkäämme, ja talvella se on helpoimmin löydettävissä purojen, jokien ja saariston sulapaikoista mistä päin Satakuntaa tahansa. Jäältä veteen johtavat leveät tassunjäljet paljastavat saukon.

Vinkki: jää seisoskelemaan kosken rannalle kaikessa rauhassa, utelias saukko tulee kurkkaamaan jääkimpaleiden takaa jossain vaiheessa mitä sinä siellä hääräilet. Saukkopoikue hajoaa keväällä, ja maaliskuun kiima-aikana saukot kulkevat vilkkaasti joenvarsia kilometrikaupalla.

Kysyjä ”Jaana”. Kysymykseen vastasi Janne Lampolahti | 10.2.2021


Kysymys:

Miten paljon Porin keskustan liepeillä saukkoja hengailee ja pesii?

Porin keskustassa Kokemäenjoessa tosiaan asustaa city-saukkoja, ja Porin silloilta on aivan mahdollista nähdä saukkoja vuoden ympäriinsä joessa uimassa tai jäällä jolkottamassa. Jo 1970-luvun lopulla niitä siinä pyöri: talvinen koulumatkani kulki Kirkkosillan yli ja saukon jäljet jäällä sulapaikkojen tuntumassa kävivät tutuksi. Alempana luotojen alueella saukkoja näimmekin.

Mutta saukon lukumäärien arviointi on sitten vaikeampaa, oikeastaan mahdotonta ilman intensiivistä seurantaa. Saukot ovat kulkevaisia eläimiä, 10 km jokivartta uidaan nopeasti. Keväinen kalan kutunousu jokeen houkuttaa varmasti saukkoja kauempaakin joelle. Isosannan puolella Konepajanrannassa asui vuosikausia yksinäinen, monelle tuttu saukko. Mahtaako olla vielä hengissä?

Tuskin saukko pesii kaupungin kohdalla tai ylempänä jokivarrella Ulvilaan saakka. Mutta jokisuiston puolella saukolla olisi tilaa pesiäkin, ja siellä on saukkopoikueita nähty. Mutta saukkopoikueet lähtevät pian liikkeelle syntymäpesästään ja vaeltelevat laajalle. Olkoon vastaus kysymykseen: muutamia.

Kysyjä Pia Risku. Kysymykseen vastasi Janne Lampolahti | 10.2.2021


Kysymys:

Kylillä puhutaan, että kultasakaali olisi nähty Kullaalla. Oisko mahdollista?

En usko ennen kuin näen kuvan esim. riistakamerasta. Koska jo suden, koiran, ketun ja supikoiran erottaminen toisistaan tuottaa suomalaisille suuria vaikeuksia, niin vielä sakaalikin… Todennäköisemmin joku on nähnyt nuoren hoikan suden.

Kultashakaali Intiassa. Kuva Prabukumar84

Kokemus on osoittanut, että aina kun uutisoidaan jonkin uuden, jännittävän eläimen tai kasvin löytymisestä Suomesta, siitä alkaa pian tulla yllättävän paljon havaintoja ns. suurelta yleisöltä. Keskusteluissa sitten paljastuu, että eräs yleinen suomalainen laji muistuttaa sitä kovasti. Hienoa on kuitenkin, että tuollaiset luontouutiset kiinnostavat ihmisiä.

Kultasakaalin leviäminen nopeasti Kaakkois-Euroopan aroilta pohjoisemmaksi Itä-Eurooppaan aina Baltiaan asti vuosikymmenessä oli todella suuri yllätys. Jo Virossa on pysyvä kanta, joten ei ollut enää yllätys, että Suomessakin on jo nähty tunnustelijoita. Länsi-Virossa sakaalit elävät ruoikoissa ja rantametsissä ja saalistavat metsäkauriita. Kooltaan suden ja ketun väliin sijoittuvalla koiraeläimellä, joka hyödyntää haaskoja ja tunkioita, näyttää olevan tilaa Koillis-Euroopassa.

Kysyjä ”Jaana”. Kysymykseen vastasi Janne Lampolahti | 10.2.2021


Lähetä oma luontokysymyksesi täyttämällä oheinen lomake:

Toiminta

Suomen luonnonsuojeluliitto Pori ry tekee yhteistyötä muiden kansalaisjärjestöjen sekä kuntien viranomaisten kanssa. Annamme lausuntoja…

Lue lisää

Suomen luonnonsuojeluliitto Pori ry säännöt