Suomen luonnonsuojeluliiton lausunto luonnoksesta kansalliseksi luonnon mo­ni­muo­toi­suus­stra­te­giak­si 2035, 27.1.2023

Suomen luonnonsuojeluliitto
Lausunto
27.01.2023

Asia: VN/21836/2021
Lausuntopyyntö luonnoksesta kansalliseksi luonnon monimuotoisuusstrategiaksi 2035

2. Strategian lähtökohdat
Luonnonsuojeluliitto kiittää mahdollisuudesta lausua monimuotoisuustrategiasta.
Yleisenä huomionaan Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että edellisten kansallisten
monimuotoisuusstrategioiden epäonnistumisten jälkeen lausunnolla olevalla strategialla on isot
paineet onnistua. Toimista huolimatta tulemme todennäköisesti maksamaan sukupuuttovelkaa ja
ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan merkittävällä tavalla elinympäristöömme, vaikka saisimmekin
hillittyä kuumenemista. Strategian tavoitteita tulee vielä muuttaa, jotta luontokato on
pysäytettävissä.

Toimien tulee olla merkittävästi aiempaa vaikuttavampia, ja kuten strategiassa todetaan, keskittyä
myös perustavanlaatuiseen systeemistason muutokseen.
On kestämätöntä, että tuemme samaan aikaan sekä luonnon tuhoamista että sen suojelua ja
ennallistamista. Olemme yhä kaukana tilanteesta, jossa luontokadon torjuminen on
sisäänrakennettuna kaikkeen toimintaan. Koska aiempi monimuotoisuusstrategia todettiin
vaikutusten arvioinnissa melko tehottomaksi, kyseenalaistaa luonnonsuojeluliitto myös valmisteilla
olevan strategian edellytykset päästä tavoitteisiinsa ilman riittävää rahoitusta, tarpeeksi sitovien ja
velvoittavien ohjauskeinojen käyttöä ja kaikkien hallinnonalojen osallistumista.

Tarvitsemme ilmastolakia vastaavan luontolain, johon strategian tavoitteet luontokadon
pysäyttämisestä kirjataan. Ilman sitovia tavoitteita on vaara että uusimmalle strategialle käy samalla
tavalla kuin edeltäjilleen.

3.1 ja 3.2 Päätavoite ja tarkemmat tavoitteet
Strategian päätavoite pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä ja saada monimuotoisuus
elpymään on välttämätön. Päätavoitteen määrittelyssä kuitenkin todetaan, että luontokadon
katsotaan pysähtyvän, kun “– elinympäristöjen rakenne ja toiminta kehittyvät keskimäärin selkeästi
positiiviseen suuntaan, osalla lajeista ja luontotyypeistä on paranevaa kehitystä ja yhteensä
paranevaa kehitystä vähintään yhtä paljon kuin heikkenevää”. Näin ymmärrettynä ja sanoitettuna
tavoite mahdollistaa yhä lajien ja elinympäristöjen epäedullisen kehityksen jatkumisen

Strategian tavoitteena tulee olla selkeämmin luonnon monimuotoisuuden heikentymisen
pysäyttäminen vuoteen 2030 mennessä. Luonnonsuojeluliitto esittää, että strategian tavoitteita ja
mittareita muotoillaan uudelleen siten, että tavoitteena on vielä tiukemmin kaiken luontokadon pysäyttämiseen.

Luonnonsuojeluliitto kiittää kestävyysmurroksen nostamisesta yhdeksi strategian keskeisistä
tavoitteista. Erityisesti tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii tehokkaita keinoja ja mittareita.

3.3 Luonnon tilan tavoitteet
Luonnon tilaa koskevien tavoitteiden tulee aidosti edistää luontokadon pysäyttämistä. Nyt
ennakkovaikutusten arvioinnin mukaan useaan tavoitteeseen sisältyy mahdollisuus luontokadon
jatkumisesta.

Strategian ennakkovaikutusten arvioinnissa todetaan, että uhanalaistumiskehityksen pysäyttämiseen
tähtäävä tavoite T1 tarkoittaa lähinnä uhanalaistumisen kiihtymisen pysäyttämistä. Tavoite tulee
korjata siten, että pyritään aidosti kaikkien lajien kantojen ja elinympäristöjen vähenemisen
pysäyttämiseen. Tällaisenaan Luonnonsuojeluliitto ei pidä tavoitetta T1 tai sen alatavoitteita
riittävinä.

Tavoitteessa T1.3 “Vuonna 2035 kehitystrendiltään paranevia luontotyyppejä on vähintään yhtä
paljon kuin heikkeneviä” hyväksytään yhä joidenkin luontotyyppien heikkeneminen esimerkiksi
ilmastonmuutoksen aiheuttamaan vääjäämättömään muutokseen vedoten. Strategiassa ei kuitenkaan
riittävästi nosteta esiin ilmastonmuutoksen torjumisen merkitystä luontokadon ehkäisemiseksi,
erityisesti tunturiluontotyyppien kohdalla ilmastonmuutos tuo merkittävän riskin.

Tavoitteen T2.2 (Kasvavien tai vakaina pysyneiden kantojen nykyinen runsaus ja yhteisöjen
monimuotoisuus säilyy) mukaan myös elinvoimaisiksi luokiteltujen lajien taantuminen tulee
pysäyttää. Onkin tärkeä varmistaa, etteivät elinvoimaisemmat lajit jää osin strategian tavoitteiden ja
erityisesti riittävän seurannan ulkopuolelle.

Luonnonsuojeluliitto arvioi, että metsiä koskevat tavoitteet T 3.1 ja sen alatavoitteet jäävät vielä
riittämättömiksi talousmetsien lajiston turvaamisessa. Lahopuun vähinnäismäärää tulee nostaa, ja
kookkaille ja vanhoille puille asettaa numeerisia tavoitteita.

Kohtaan T3.3 (Suomen merenhoidon suunnitelmassa esitetyt tavoitteet luonnon monimuotoisuuden
ylläpidon, vieraslajien torjunnan, meren ravintoverkkojen toiminnan varmistamisen ja
rehevöitymisen estämisen osalta saavutetaan.) Tähän on hyvä lisätä sisävesien tapaan ”vähintään
hyvä ekologinen tila”, jolloin kohta muuttuu seuraavasti:

T3.3 Suomen merenhoidon suunnitelmassa esitetyt tavoitteet luonnon monimuotoisuuden
ylläpidon, vieraslajien torjunnan, meren ravintoverkkojen toiminnan varmistamisen ja
rehevöitymisen estämisen osalta saavutetaan. Rannikkovesien vähintään hyvä ekologinen tila
saavutetaan.

Tavoitetta T3.5 (Maatalousympäristöjen monimuotoisuus lisääntyy laji- ja maisematasolla vuoteen
2030 mennessä ja paraneva kehitys jatkuu sen jälkeen.) tulee täydentää jo mainitun lisäksi
ekologinen ala tulee nostetaa 10 prosenttiin ilman alueellisia poikkeuksia, kuten metsäpoikkeus.

T.3.5.1 Lisäksi Suomen tulee lopettaa myös poikkeuslupien antaminen torjunta-aineille. Nyt Suomessa niitä annetaan toiseksi eniten koko EU:ssa https://www.pan-europe.info/press-
releases/2023/01/banned-pesticides-still-widely-used-how-eu-member-states-abuse-emergency

T3.6 Poronhoitoalueen etelärajan nostoa pohjoisemmaksi tulee selvittää tilan tekemiseksi
metsäpeuralle ja suurpedoille ilmastonmuutoksen edetessä.

Tavoitteen T4 (Ekosysteemien toiminnan kehityssuunnat ovat paranevia vuoteen 2030 mennessä)
alatavoitteissa “parannetaan” ja “lisätään” paljon ilman selkeästi asetettuja tavoitteita. Strategiassa
mainitaan, että kehityssuuntien mittaamiseen liittyy paljon tietoputteita, joiden paikkaamisessa
tavoitellaan merkittäviä edistysakeleita. Selkeämpien tavoitteiden asettaminen edesauttaa niihin
pääsemistä.

Soiden osalta tavoitteissa tulisi olla mukana Valtioneuvoston periaatepäätöksen päivittäminen
(Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä käytöstä ja suojelusta 2012).
Soihin kohdistuu uusia käyttöpaineita muun muassa sammalenkorjuun kautta eikä esim.
pellonraivausta ole saatu vielä ratkaistua.

Myös tavoitteeseen T4.5 (Itämeren luontaisten ekosysteemiprosessien toiminta paranee ja mereen
kohdistuvien paineiden vaikutukset vähentyvät.) lisäisimme hyvän ekologisen tilan.
Merituulivoiman sijoittuminen on nopeasti kasvanut paine, johon on syytä kiinnittää keskitetysti
huomiota. Uusi muotoilu:

T4.5 Itämeren luontaisten ekosysteemiprosessien toiminta paranee ja mereen kohdistuvat paineet ja
niiden vaikutukset vähentyvät niin että vähintään hyvä ekologinen tila saavutetaan rannikkovesissä.
Merituulivoiman sijoittumisessa otetaan erityisesti huomioon, ettei se lisää meriluonnon paineita

3.4 Suojelu ja ennallistaminen strategiaan tulee kirjata, että 10% suojelun tavoite tulee jakaa tasaisesti maakunnittain ja myös luontotyypeittäin. Suojelualueet ovat Suomessa painottuneet alueellisesti ja esimerkiksi erityisesti eteläisen Suomen metsäluonto on heikosti suojeltua. Tiukasti suojeltuun 10% ei tulisi laskea mukaan alueita, joilla esimerkiksi metsänhoitotyöt ovat sallittuja.

On hyvä, että mukaan on kirjattu erikseen tavoite metsämaan suojelun lisäämisestä 10%. Metsät
ovat jatkuvan hakkuu-uhan alla ja mahdollisimman toimivan suojeluverkoston luomiseksi on
tärkeää, että saamme suojeltua mahdollisimman arvokkaita, hyvin kytkeytyneitä alueita.
Tavoitevuosi metsiensuojelun 10% saavuttamiseksi tulee olla 2030.

Startegiassa Suomi sitoutuu suojelemaan kaikki jäljellä olevat vanhat ja luonnontilaiset metsät
vuoteen 2030 mennessä. Näiden suojelulla on kiire, erityisesti valtion arvokkaiden metsien suojelu
tulisi toteuttaa välittömästi. Tavoitevuotta tulee aikaistaa. Luonnonsuojeluliitto on huolissaan 20% tavoitteen täyttämisestä esimerkiksi OECM-alueilla näiden epäselvän suojelustatuksen vuoksi. Esimerkiksi Metsähallituksen Metsätalous Oy:n omalla päätöksellä suojellut alueet tai valtion virkistys- ja retkeilyalueet lasketaan OECM-alueiksi, vaikka niillä ei ole varmuudella pysyvää suojaa. 20% tulee laskea mukaan vain alueita, jotka ovat varmuudella pysyvästi suojeltuja. Myös vaikutustenarvioinnissa huomioidaan, että “strategian mahdollisuudet vaikuttaa metsien monimuotoisuuden heikentymisen pysäyttämiseen jäävät OECM-alueiden osalta epäselviksi.” Esimerkiksi EU:n biodiverisiteettistrategian 30% suojelutavoite edellyttää alueille lain suojaa (“Legally protect a minimum of 30% of the EU’s land area..”)

Soidensuojelun osalta Luonnonsuojeluliitto esittää, että soidensuojelun täydennysehdotus tulisi
toteuttaa alkuperäisessä laajuudessaan ja kaksiosaisena, jossa ensin suojellaan mahdollisimman
paljon vapaaehtoisin toimin ja toisessa osassa perinteisellä suojeluohjelmalla. Kokonaan suojeltujen
kohteiden osuuden vähyys osoittaa, ettei pelkällä vapaaehtoisella suojelulla saada suojeltua
suokokonaisuuksia tehokkaasti. Myös soidensuojelun riittävä rahoitus tulee varmistaa.

Tavoitteessa T7.6 (T7.6 Itämeri: Lisäsuojelua kohdennetaan erityisesti kansallisesti uhanalaisiin,
luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toiminnallisuuden kannalta tärkeisiin lajeihin ja
luontotyyppeihin.) on hyvä muistuttaa kokonaistavoitteesta ja EU:n ja HELCOMIN
erillisvelvoitteesta, joka mainitaan leipätekstistä.

Uusi muotoilu:
T7.6 Itämeri: Lisäsuojelua kohdennetaan erityisesti kansallisesti uhanalaisiin, luonnon
monimuotoisuuden ja ekosysteemien toiminnallisuuden kannalta tärkeisiin lajeihin ja
luontotyyppeihin niin, että EU:n ja HELCOM:in asettama 30% kokonaissuojelutavoite täyttyy
Vedenalaisen luonnon monimuotoisuus olisi hyvä huomioida tavoitteessa T7.9 (Rannikko:
Kohdennetaan suojelua Suomenlahden hiekkarannoille, Perämeren dyynialueille ja harjusaarille.
Suojellaan linnustolle tärkeitä pesimäluotoja ja muita rantakohteita sekä vesialueet, jotka ovat
merilinnustolle tärkeitä levähdys- ja ruokailualueita) joten ehdotamme sen lisäämistä.

Uusi muotoilu:
T7.9 Rannikko: Kohdennetaan suojelua Suomenlahden hiekkarannoille, Perämeren dyynialueille ja
harjusaarille sekä ekosysteemille olennaiseen vedenalaiseen luontoon. Suojellaan linnustolle
tärkeitä pesimäluotoja ja muita rantakohteita sekä vesialueet, jotka ovat merilinnustolle tärkeitä
levähdys- ja ruokailualueita.

Lisäksi ehdotamme pääluokkaan 7. kokonaan uutta kohtaa, joka peurustuu norpan osalta merenhoidon toimenpideohjelmaan ja pyöriäisen suhteen Itämerellä vastikään SAMBAH-hankkeessa tunnistettuun esiintymisalueeseen, joka on varmistunut yhä jatkuvassa, ympäristöministeriön rahoituksella äänitunnistuslaitteilla tehtävässä seurannassa.

7.X. LISÄKOHTA Pyöriäisen suojelua tehostetaan äänitallennuslaitteiden tärkeäksi osoittamalla
Suomen aluemeren ja alueveden osalla Pohjoista Itämerta. Itämennorpan suojelua ja tutkimusta
tehostetaan sen eteläisillä esiintymisalueilla.

Ekosysteemien tilaa parantavat toimet tulee kohdistaa siten, että niistä on mahdollisimman paljon
hyötyä. Esimerkiksi haitallisten vieraslajien torjuntaa tai muita hallintatoimia tulisi suunnitella ja
toteuttaa muiden ennallistamistoimien yhteydessä eikä niistä erillisinä toimina sekä tähän mennessä
erillisillä ja riittämättömillä resursseilla.

Luonnonsuojeluliitto pitää suoekosysteemien ennallistamista tärkeänä, ja haluaa samalla
huomauttaa, että ennallistamistoimia tulee suunnata muuallekin kuin metsänkasvatuksen
näkökulmasta heikkotuottoista turvemaille. Vaikutusten arvioinnin mukaan näiden soiden
ennallistaminen ei kaikissa tapauksissa ole erityisen vaikuttavaa.

Strategiassa arvioidaan metsien ennallistamistarve suhteellisen pieneksi (“Tarpeeksi on arvioitu
satoja tai korkeintaan yhteensä yli tuhat hehtaaria vuodessa”) Metsäluonnon tila on kuitenkin
heikentynyt monin paikoin, joten ennallistamistoimia voitaisiin kohdentaa enemmän myös
metsäelinympäristöihin. Hoitotoimenpiteiden tulisi olla sellaisia, jotka parantavat
kokonaisuudessaan luonnon tilaa. Nyt mukaan lasketaan esimerkiksi avohakattujen metsäalojen
poltto (“Talousmetsien luonnonhoidon osana tehtävät uudishakkuualojen luonnonhoidolliset
kulotukset ovat osa tavoitepinta-alaa”).

Montrealin COP15:n sopimuksen yhdeksi tavoitteeksi kirjattiin 30% ennallistaminen vuoteen 2030
mennessä (“Have restoration completed or underway on at least 30% of degraded terrestrial, inland
waters, and coastal and marine ecosystems”) Monimuotoisuustrategian tavoitteema
ennallistamiselle on parantaa ekosysteemien tilaa 15/20 prosentilla heikentyneistä alueista.

Strategialuonnoksen tavoite jää YK:n luontokokouksessa sovitusta tavoitteesta ja tulisi korjata
yhteneväksi uuden YK:n tavoitteen kanssa.

T8.4 (Itämeri: Laajoja valuma-aluekohtaisia toimenpiteitä toimeenpannaan vesien laadun
parantamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Merenhoidotoimenpideohjelmassa tunnistettuja paineita
vähennetään ja ennallistamistoimien kehittämistä sekä toimeenpanoa jatketaan) olisi syytä mainita
leipätekstissä huomioitu ”Rannikoiden flada- ja kluuvikohteiden ennallistamista sekä vedenalaisten
meriekosysteemien ennallistamistoimien kehittämistä tulee jatkaa” ja tuoda se toimenpiteiden
joukkoon. Lisäksi toimia ei ole vain jatkettava vaan tehostettava. Uusi muotoilu:

T8.4 Itämeri: Laajoja valuma-aluekohtaisia toimenpiteitä toimeenpannaan vesien laadun
parantamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Merenhoidotoimenpideohjelmassa tunnistettuja paineita
vähennetään ja ennallistamistoimien kehittämistä sekä toimeenpanoa tehostetaan muun muassa
ennallistamalla sulkeutuneita merenlahtia laajasti koko rannikolla.

Tavoitteeseen 8.5 (Sisävedet ja rannat: Laajoja valuma-aluekohtaisia toimenpiteitä toimeenpannaan
vesien laadun parantamiseksi vuoteen 2030 mennessä ja erityistä huomiota kiinnitettään hyvää
huonommassa ekologisessa tilassa oleviin vesimuodostumiin sekä lajistoltaan ja luontotyypeiltään
uhanalaisiksi arvioituihin sisävesimuodostumiin sekä avoimiin umpeen kasvaviin
rantaluontotyyppeihin. Tulvaisia luontotyyppejä palautetaan vesistöjen varsille ja
virtavesiekosysteemejä ennallistetaan vesienhoitosuunnitelmissa tunnistetuissa kohteissa.) tulee
lisätä maininta siitä, että uusia kulkuesteitä ei tehdä ja esteitä tulee poistaa myös voimakkaasti
muutetuissa joissa niin isoista kuin pienistä voimaloista.

Leipätekstissä sisävesistä mainitaan, että “Vesielinympäristöjen hoito ja ennallistaminen koskee
erityisesti vesien laadun parantamista, jolloin keskeisiä ovat laajat valuma-aluekohtaiset
toimenpiteet.” Luonnonsuojeluliitto pitää myös virtavesiluonnon ennallistamista tärkeänä
vesielinympäristöjen kuntoon liittyvänä toimena, jota tulisi tuoda selkeämmin esiin strategiassa.

3.5 Paineiden vähentäminen ja juurisyihin vaikuttaminen
Juurisyihin vaikuttaminen on luonnonsuojeluliiton näkemyksen mukaan keskeistä luontokadon
pysäyttämiseksi.
Strategia ei ota kantaa uusiutuvien luonnonvarojen käytön rajoittamiseen, esimerkiksi hakkuut ovat
olleet Suomessa kestämättömän suuret ja suomalaisten luonnonvarojen kulutus henkilöä kohti on
maailman korkeimpia. Strategian tulee kehottaa myös uusiutuvien luonnonvarojen käytön
vähentämiseen. Esimerkiksi tavoitetta “T10.3 Uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus vähenee
kiertotalousohjelman mukaisesti.” voitaisiin laajentaa koskemaan myös uusiutuvia luonnonvaroja.

No net loss -korostusta strategiassa tulee lisätä, ja jatkaa ekologisen kompensaation kehittämistä.
Kulutuksen vähentäminen on keskeinen osa kestävyysmurrosta ja on hyvä, että asia nostetaan
strategiassa esiin. Tähän voisi ohjata vielä selkeämmin. Nyt kulutuksen vähentäminen mainitaan
tekstissä, mutta tavoitteeksi on nostettu ainoastaan vähemmän haitallisiin tuotteisiin ohjaaminen
(“Suomalaisten ekologinen jalanjälki pienenee tasolle, joka mahdollistaa luonnon
monimuotoisuuden elpymisen. Kulutus ja tuotanto ohjautuvat tuotteisiin ja palveluihin, jotka
aiheuttavat nykyistä merkittävästi vähemmän haittaa luonnon monimuotoisuudelle Suomessa ja
ulkomailla.)

Ekologinen siirtymä kaipaa vielä konkretiaa. Esimerkiksi rahoituksen ekologisen kestävyyden
parantamisen voisi hyvin sitoa meneillään oleviin prosesseihin kuten EU:n taksonomiaan (jossa
DNSH-periaate). Tutkimus, kehitys ja investointipuolella voisi ottaa prosenttitavoitteita mukana
oleville vuosille, kuinka ison osuuden halutaan menevän ekologista siirtymää tukeviin toimiin.
Ilmastonmuutoksen kytkös on tässä oleellista esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden ja turpeen
polttamisen kautta.

Luvussa 3.5.2 Yksilöiden, yhteisöjen ja organisaatioiden aktiivinen toiminta käsitellään eri tahojen
toimijuutta ja mahdollisuuksia luontokadon hillitsijänä. Luonnonsuojeluliitto haluaa korostaa, että
vaikka yksittäiset ihmiset ja kansalaisyhteiskunta tekevät ja voivat tehdä paljon, ratkaisun keskiössä
on tulee silti olla haitallisten yhteiskuntarakenteiden purkaminen.

T11 tavoitteen (Yksilöiden, yhteisöjen ja organisaatioiden luontoa arvostava käyttäytyminen on
lisääntynyt, ja kestävyysmurroksen aktiivinen edistäminen luo merkityksellisyyttä ja hyvinvointia.)
alatavoitteisiin tulee lisätä kirjaus aiheuttaja maksaa -periaatteen toteuttamisesta. Vaihtoehtoisesti
kirjaus voisi sopia myös tavoitteen 16 (Luonnon monimuotoisuustoimien rahoituksen lisäys
mahdollistaa Suomen kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten saavuttamisen) alle. Luonnon
hävittämisestä ei tule hyötyä taloudellisesti.

Montrealin COP15-päätöksiin kuului myös uusi tavoite vähentää 50% haitallisten vieraslajien
leviämistä maahan sekä vakiintumista luontoon. Suomessa tulisikin panostaa merkittävästi nykyistä
enemmän resursseja vieraslajien maahantuloa estäviin ohjelmiin ja toimenpiteisiin, kun tähän
mennessä merkittävimmät satsaukset on tehty maahamme jo levinneiden haitallisten vieraslajien
torjuntaan ja jatkoleviämisen hallintaan. Suomessa voidaan lisäksi vähentää luontokatopainetta
panostamalla meillä monen vielä harvalukuisen haitalliseksi säädetyn vieraslajin kokonaan
hävittämiseen. Tämän luontokatoa ja merkittäviä taloudellisia kustannuksia ennaltaehkäisevän
vieraslajityön riittävä rahoitus tulee turvata, muun muassa palauttamalla ja korottamalla vuonna
2022 poistettua rahoitusmekanismia kuntien ja kansalaisjärjestöjen yhteistyössä tekemälle
vieraslajien hallintatoimille.

Tavoitteissa mainitaan muun muassa politiikkajohdonmukaisuus, mutta sekä viime vuonna
valmistunut biotalousstrategia että uusi metsästrategia ovat luonnonsuojeluliiton arvion mukaan
molemmat tavoitteiltaan ja sisällöltään monimuotoisuudelle haitallisia. On ensiarvoisen tärkeää
varmistaa, että esimerkiksi näiden strategioiden toteutus ei toimi monimuotoisuustavoitteita
vastaan.

Nopea haitallista tuista luopuminen ja niiden uudelleenohjaaminen luonnon tilaa parantaviin toimiin
tulisi lisätä selvemmin tavoitteena mukaan strategiaan. Tekstissä on mainittu haitallisten julkisten
tukien karsiminen ja sama tulisi muotoilla selkeäksi tavoitteeksi.
On todella hyvä, että luontoa koskeva puitelaki on kirjattu strategian tavoitteisiin (T14.8
Valmistellaan ja otetaan käyttöön luontoa koskeva puitelaki)

Eri ihmisryhmien laaja osallistaminen päätöksentekoon on tärkeää, ja on hyvä että se on mainittu
strategiassa. On myös tärkeää, että tunnistetaan eri ryhmien erilaiset mahdollisuudet ja lähtökohdat
osallistua keskusteluun.

Tavoitteeseen T16 (Luonnon monimuotoisuustoimien rahoituksen lisäys mahdollistaa Suomen
kansallisten ja kansainvälisten sitoumusten saavuttamisen) tulisi kirjata myös riittävä taso,
luonnonsuojelun rahoitusta on korotettava miljardiin euroon.

Luontotilinpito valtioneuvoston päätöksistä ja luontohaittojen hinnan arviointi on tärkeä ottaa
mukaan jo tämän strategian lähtökohtiin. On hyvä, että strategiassa on kirjaus aiheesta
(“Ekosysteemitilinpitoa varten on kehitetty tarvittava tietopohja, menetelmät ja käytännöt.
Ekosysteemitilinpitoa hyödynnetään kansantalouden seurannassa sekä julkisen sektorin ohjauksessa
ja yksityisen sektorin toiminnassa). Tämä sopii sinällään yksiin hallitusohjelman kirjauksen kanssa
“Suomalainen julkinen päätöksenteko on luontoa kunnioittavaa”. Myös tuotannon ja kulutuksen
osuutta monimuotoisuuden tilan heikkenemisessä ja parantamisessa on vielä kirkastettava.

On hyvä, että strategia käsittelee ja on asettanut tavoitteita myös luonnon terveysvaikutusta koskien.

3.6 Saamelaiset ja luonnon monimuotoisuus
Saamelaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaaminen on ensiarvoisen tärkeää.
3.7 Suomi maailmalla

Viime aikoina Suomi ei todellakaan ole aina ollut edelläkävijä esimerkiksi EU:n metsäluonnon
monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvissä kysymyksissä. Tämä huomioon ottaen kirjaukset ja
tavoitteet Suomesta kansainvälisenä edelläkävijänä ja vaikuttajana ovat erittäin tervetulleita ja
tarpeellisia. Toivomme, että tavoitteen T 21 luetteloon lisätään Pohjoismaiden perään myös
Itämeren suojelu tärkeänä edelläkävijyyden osa-alueena ja näin huomioidaan se, että Itämerellä
monet Suomen tavoitteiden kannalta olennaiset monimuotoisuustoimet esimerkiksi
ravinnekuormituksen paineen vähentämisessä tai kalojen, lintujen ja merinisäkkäiden suojelussa
edellyttävät kansainvälistä yhteistyötä.

Toivottavasti tavoitteiden toteutuminen myös varmistetaan. Politiikkajohdonmukaisuutta on
toteutettava myös Suomen EU vaikuttamistyössä, joka nostetaan esiin myös kansallisessa
metsästrategiassa.

On hyvä, että tavoitteeksi on mainittu kansainvälisen biodiversiteettirahoituksen nosto ja
strategiassa huomioidaan myös suomalaisten ekologinen jalanjälki ulkomailla.
Muita huomioita luonnoksesta

Taloudelliset panostukset toimenpiteiden toteutukseen ovat olleet pääosin riittämättömät viime
strategian vaikutusten arvioinnin mukaan. Erityisesti suojelu- ja ennallistamistoimien riittävä
rahoitus on varmistettava tällä strategiakaudella. Luonnonsuojelun rahoitusta tulee nostaa miljardiin
euroon.

Nyt strategiassa on avattu jonkin verran EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteita ja niiden
toteuttamista, mutta strategiaan olisi hyvä sisällyttää myös osuus Suomen kansallisista
sitoumuksista.

Strategian lopussa, sivulla 74 kirjoitetaan vielä 8% metsiensuojelutavoitteesta vaikka edempänä
mainitaan 10% “Strategiassa ei aseteta määrällistä tavoitetta tiukasti suojellun pinta-alan
lisäämiselle lukuun ottamatta metsämaan metsiä, joiden osalta tavoitteeksi asetetaan suojelualan
nostaminen nykyisestä noin 6 %:sta 8 %:iin”

Hannonen Paloma
Suomen luonnonsuojeluliitto