Lausunto ja mielipide Kurvilanmäen tuu­li­voi­ma­hank­keen ar­vioin­tioh­jel­mas­ta, Vieremä, Sonkajärvi 5.2.2023

Yhdistykset vaativat, että hankkeet jätetään toteuttamatta kuten seuraavissa vaihtoehdoissa on kirjattu: VE0 (Hanketta ei toteuteta) ja SVE0 (Uusia tuulivoimaloita ei toteuteta, joten sähkönsiirtoa ei tarvita).

Perustelut
Susi on tärkein yksittäinen syy, miksi Kurvilanmäen hanke tulee jättää kokonaan rakentamatta. Kurvilanmäen hankealue on sudelle vieläkin tärkeämpi kuin Vieremän kunnan hylkäämä Murtomäki-alue. Hanke olisi tullut keskeyttää kun tämä tieto saatiin: ”Hankealue on kokonaisuudessaan susireviirin keskeistä aluetta, ydinaluetta, jolla laji lisääntyy.” (Kurvilanmäen tuulivoimahanke, Vieremä ja Sonkajärvi, ympäristövaikutusten arviointiohjelma s.87).

Susi
Susi kuuluu Suomessa EU:n luontodirektiivin tiukasti suojeltuihin lajeihin, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen tai hävittäminen ovat kiellettyjä Neuvoston direktiivin 92/43/ETY, 12 artiklan, 1 d-kohdan mukaisesti.

Kurvilanmäen hankelalueelle sijoittuvasta susireviiristä on saatavilla gps-paikannuksiin perustuvaa dataa vuodesta 2005 lähtien. Viimeisin yksilö, joka kyseiseltä reviiriltä on pannoitettu kevättalvella 2019, oli laumansa alfanaaras Muusa. Seurantapantojen antamien paikannustietojen avulla tiedetään, että useat laumat ovat lisääntyneet samoilla paikoilla, joille on nyt kaavoitettu tuulivoimaloita. Tämän datan perusteella voidaan myös nähdä hankealueen olevan susien reviirin ydinaluetta ja alueella sijaitsee useita susien synnytys- ja siirtopesiä. Suomessa susireviirin koko on noin 900-1000 km2 mutta kokemus on osoittanut, että tietyn lauman alfapari pesii vuodesta toiseen reviirin samassa osassa.

Marttisenjärven susilauman reviirialueella asuva (Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestarin toimesta eläkkeelle jäänyt) Seppo Ronkainen seurasi uransa aikana kymmeniä eri susilaumoja, ja kartoitti alfanaaraiden synnytyspesiä yli 20 vuoden ajan. Hän on löytänyt sekä synnytys- että siirtopesiä myös sellaisten laumojen reviireiltä, joiden alfanaaras ei ole kantanut gps-pantaa. Tietyt reviirialueet ovat susille sopivia ja edellisen lauman katoamisen jälkeen näille alueille ilmestyy aina uusi alfapari, joka muodostaa reviirin vakiinnuttua alueelle oman laumansa. Kurvilanmäen hankealue on yksi Suomen tärkeimmistä reviirialueista sijoittuessaan Suomenselän-Maanselän vyöhykkeen muodastamalle ekologiselle viherkäytävälle. Ihmistoiminnot tällä reviirialueella ovat hyvin vähäiset verrattuna muihin poronhoitoalueen ulkopuolella sijaitseviin reviirialueisiin. Elinvoimainen susilauma tarvitsee käyttöönsä koko reviirialueensa saalistukseen, oleskeluun, paritteluun, pesintään, pentujen opetukseen jne. Pentujen opetusvaiheessa häiriötön alue on erittäin tärkeä etenkin ihmisarkuuden säilyttämisen kannalta. Jos sudet joutuvat hylkäämään reviirinsä sen muututtua elinkelvottomaksi ja siirtymään uusille alueille, mahdollisesti lähemmäs ihmisasutusta, luo se sosiaalista painetta susien poistoon heikentäen näin entisestään suotuisan suojelun tasoa.

Portugalissa on tutkittu susilauman reviirialueelle rakennettujen tuulivoimaloiden vaikutusta susien pesintään ja alueenkäyttöön. Tutkimuksessa huomattiin voimaloiden häiritsevän susien lisääntymistä ja aiheuttavan painetta reviirialueen muuttumiselle lähemmäs ihmistoimintoja (http://cww2011.nina.no/Portals/CWW2011/Presentations/Session%205_Alvares.pdf?ver=2012-08-01-195453-807).

Portugalissa susireviiriin kohdistuvien haittojen ehkäisemiseksi on ehdotettu mm. tuulivoima-alueelle johtavien teiden sulkemista yleiseltä liikenteeltä ja jokaista tiedossa olevaa pesäpaikkaa ympäröivän alueen rauhoittamista tuulivoimarakentamiselta. Jokaisen rauhoitusalueen halkaisijaksi on ehdotettu yhtä kilometriä. Sudet kommunikoivat ulvomalla; ne mm. ilmoittavat siten toisille laumoille reviiriensä rajat, etsivät itselleen kumppania ja pitävät lauman koossa. Ruotsalaisessa tutkimuksessa on todettu tuulivoimaloiden melusaasteen haittaavan susilauman kommunikointia (https://docs.google.com/viewer?a=v&pid=sites&srcid=ZGVmYXVsdGRvbWFpbnxzYXZlb3Vyc2hlcm1hbnxneDozYmY4NDhjZTUyZTIwNjRm).
Yhteydenpito ulvomalla on susilaumalle elintärkeää; ulvomista käytetään mm. lauman kokoonkutsussa, saalistuksessa ja vaaran uhatessa. Viittaamme Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen ECLI:FI:KHO:2019:160 vuodelta 2019 koskien susien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen vaarantamista Pohjois-Savon ja Kainuun maakuntarajalle sijoittuneella Murtomäen kaava-alueella. Kurvilanmäen hankealue kuuluu samaan susien reviirialueeseen kuin KHO:n päätöksessä käsitelty reviiri. Matkaa näiden hankealueiden välille tulee vain reilut 10 kilometriä. ”Euroopan yhteisöjen neuvoston luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskevan direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 12 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteessä IV (a) tarkoitettuja eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi niiden luontaisella levinneisyysalueella ja kiellettävä muun ohella niiden lisääntymis- tai levähdyspaikkojen heikentäminen ja hävittäminen.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Susi (Canis lupus) kuuluu poronhoitoalueen ulkopuolella luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin eläinlajeihin. Asiassa voidaan ottaa selvityksenä huomioon myös Euroopan unionin komission luontodirektiivin soveltamisesta antama ohje, joka koskee erityisesti suojeltuja lajeja (Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under Habitats Directive 92/43/EEC, Final version, February 2007).

Muut suurpedot
Hankealueen eläimistöön kuuluvat myös karhu, ilves sekä ahma. Suden lisäksi myös ilves ja ahma lisääntyvät Kurvilanmäen tuulivoimaloiden vaikutusalueella. Ahma on riippuvainen muista suurpedoista, etenkin susista. Ahma ilmestyi Talas-lauman reviirialueelle samoihin aikoihin, kun ensimmäiset sudet Vieremällä pannoitettiin vuonna 2005. Sen jälkeen ahma on ollut vakituinen asukas kyseisellä susien reviirialueella. Vieremältä on vuonna 2010 pannoitettu nuori naarasahma ja kaava-alueen läheisyydestä on olemassa pesintähavaintoja myös myöhemmiltä vuosilta. Ahmapoikueista on useita havaintoja mm. vuosilta 2019 (3 pentua) ja 2020 (4 pentua). Näistä poikueista on riistakamerakuvia ja -videoita. Luonnonvarakeskus on kerännyt Kuohunmäestä ahman dna-näytteitä useina vuosina. Luontodirektiivin liitteen II mukaisesti Suomella on velvoite perustaa uusia suojelualueita ahmalle.

Lepakot

Lepakoiden kartoitus on jäänyt pahasti puolitiehen. Iisalmen Luonnon Ystäväin Yhdistys ry on tehnyt muutaman viime vuoden aikana lepakkokartoituksia. Kokemuksiemme mukaan pelkästään muutaman kerran käynti yöaikaan (aktiivilaitteella) ei anna oikeaa kuvaa lepakoista alueella. Tarvitaan passiiviseurantalaitteita maastoon vietäväksi esim. viikoksi. Ohessa linkki Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen suosituksiin kartoituksista: https://drive.google.com/file/d/0Bz3hJddSq9mMcmtNLUs5dUdwRFU/view?resourcekey=0- 2LlJZ9zkgF0IdhmTOPD2Wg

Tuossa suosituksessa todetaan mm. että ”tuulivoimahankkeiden yhteydessä tehtävät lepakkoselvitykset edellyttävät paitsi paikallisen lepakkofaunan, myös muuttavien lepakoiden huolellista selvittämistä, sillä erityisesti niiden on havaittu menehtyvän väärin sijoitettujen tuulivoimaloiden vuoksi.”

Laajempaa lepakkokartoitusta tukee alkuvuodesta julkaistu tutkimus (The presence of wind turbines repels bats in boreal forests. Landscape and Urban Planning. Volume 231, March 2023, 104636). Siinä todetaan lepakoiden väistävän tuulipuiston tieltä. Tästä on artikkeli tämän asiakirjan lopussa.

Ekologinen käytävä
Alueen merkitystä korostaa se, että se on osa merkittävää ekologista yhteyttä, joka kulkee alueen kautta itärajalta Maanselän kautta kohti Suomenselkää. Suunniteltu Kurvilanmäen tuulipuistohanke halkaisee tämän käytävän. Laajan erämaisen alueen pirstoutumisen vaikutuksia laaja-alaisen tuulivoimarakentamisen seurauksena ja hankkeiden yhteisvaikutuksia tulisi arvioida kaavaluonnoksessa ja arviointiselostuksessa riittävästi. EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Keinoina on kasvattaa EU:n suojeltujen maa- ja merialueiden pinta-alaa niin, että 30 prosenttia alueista on suojelun piirissä ja ekologiset käytävät on integroitu osaksi Euroopan laajuista luontoverkostoa.

Muu perustelu
Kurvilanmäen luontovaikutusten arviointi tulee toteuttaa hankkeen vaikutusalueelle, eikä pelkästään hankealueelle. Tuulivoimala-alalla edetään nyt rivakkaa tahtia ja uusia hankkeita tulee jatkuvasti. Myös tämän hankkeen vaikutuksia tulee peilata muihin läheisiin hankkeisiin. Kajaanin Katajamäki, Sonkajärven Myllykangas ja Kajaanin Kivikangas liittyvät vaikutuksiltaan hyvin läheisesti Kurvilanmäen vaikutuksiin. Alueet ovat käytännössä kiinni toisissaan. Yhteisvaikutuksista tarvitaan kooste, että kokonaisuus hahmottuisi. YVA-ohjelmassa on karttakuva tuulivoimahankkeista sivulla 36.

Tulevassa arviointiselostuksessa on oltava ehdotus toimiksi, joilla vältetään, ehkäistään, rajoitetaan tai poistetaan tunnistettuja merkittäviä sekä haitallisia ympäristövaikutuksia. Siinä tulee esittää riittävän yksityiskohtainen ehdotus seurannan kohteista ja menetelmistä. Vaikutusten seurannassa tulee ottaa huomioon niin ihmisiin kuin luontoon kohdistuvat vaikutukset.

Lajikohtaisia huomioita ja oikeustapauksia
Selvitysten riittävyys on tärkein seikka oikeustapausten perusteella. Riittäviä selvityksiä tarvitaan niin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen osalta (kuten LSL eli luonnonsuojelulain 49.1 § suojelemat suden lisääntymis- ja levähdyspaikat), FINIBA-kohteiden vaikutustenarvioinnin osalta, kuin vaikkapa lepakoiden siirtymäreittien osalta (oikeustapaus KHO 2020:111; https://www.edilex.fi/artikkelit/21952).

FINIBA sekä soidensuojelun täydentäminen Kurvilanmäen ympäristössä
”Hankealue rajoittuu pohjoisessa Pohjois-Savon maakunnallisesti arvokkaaseen lintualueeseen. Suunnitellut sähkönsiirtoreitit ylittävät Talaskangas-Joutensuon valtakunnallisesti arvokkaan lintualueen hankealueen pohjois-koillispuolella Kortesuon sekä Joutensuon kohdilla.” Siksi siirtolinja vaikuttaa laajaan FINIBA-kohteeseen (Kajaanin ja Sonkajärven ”Joutensuo”) https://tiedostot.birdlife.fi/alueet/kartat/finiba-kartat/540129.jpg. Viimeksi mainittu olisi tullut esitellä karttojen joukossa, esim. 8.27. Useasta kartasta puuttuu Talaskankaan nykyinen laajuus esim. Vieremän puolen Pikkulampien alueella, ESA080040:n lounaisessa osassa.

Vieremän puoleinen laajennusosa (513 ha), Valkeismäen – Koukomäen – nk. pikkulampien alue,

Tuulivoimala-aukeiden perustaminen aiheuttaa joka tapauksessa metsäkatoa Talaskankaan ympäristössä. Suometsien suojelu olisi myös yksi tapa kompensoida pinta-alamenetystä (kokonaisvaikutukset Talaskankaan-Sopenmäen suojelualueen ympäristössä heikentävät uhanalaisten lajien elinalueita ja siirtymäreittejä). Kun/jos eteläisen Kajaanin tuulivoimalahankkeista osa toteutetaan, olisi Kurvilanmäki tärkein alue joka tulisi suojella soidensuojelukohteena ja kompensaationa. Tuulivoimalle varatulla tv-alueella pitää huomioida, että suunnittelussa on otettava huomioon erityisesti vaikutukset suteen, metsäpeuraan ja linnustoon. Yhdistykset vahvistavat että alue on merkittävä kotkan ruokailualueena: ”Käytettävissä olevien tietojen perusteella hankealueen pohjoisimmat osat kuuluvat maakotkan reviiriin.” Myös suurnisäkkäiden vuoksi soidensuojelua tulee laajentaa Talaskangasta ympäröivillä alueilla. Tuulivoimalahankkeet ovat jyrkässä ristiriidassa luonnonsuojelun verkoston kehittämisen kanssa, etenkin LSL 5 § nojalla. Tämä koskee myös tätä kohdetta: ”Soidensuojeluohjelman täydennysehdotuskohde Talaskankaan itäpuoliset suot sijoittuu osin hankealueen pohjoisosaan” (Volonperä ja Tammikangas).
Lisäksi soidensuojeluarvoista kertovat s.81-82: ”Etenkin hankealueen pohjoisosissa on pääosin luonnontilaisia, suotyypeiltään edustavia suoluontokokonaisuuksia. Vallitsevia suotyyppejä ovat isovarpurämeet sekä oligotrofiset lyhytkorsirämeet, lyhytkorsinevat ja saranevat (Kuva 8.24). Uhanalaisista ja silmälläpidettävistä luontotyypeistä esiintyy sararämeitä, tupasvillarämeitä, korpirämeitä, mustikka- ja metsäkortekorpia. Alueelle tyypillisiä ovat myös pienialaiset rämesoistumat ja korpijuotit, lampien liepeille sijoittuvat ojittamattomat suot sekä puronvarsien korpikasvillisuus. Etenkin Rajapuron ja Jutkulanjoen luonnontilaisten osuuksien varsilla on edustavaa korpikasvillisuutta.” Nämä Talaskankaan itä- ja eteläpuoliset suoluontokokonaisuudet on tärkeä säilyttää Suomen vastuulajin, metsäpeuran maastoina. Pohjois-Savossa ei ole ainakaan toistaiseksi muita suomenpeuran elinalueita.

Erikseen kaavoituksesta
Tuulivoimaloiden maakuntakaavoitus ei perustunut riittäviin maastotietoihin. Siksi tarvittavien kaavoitustietojen hankinta on vasta alussa. Mikäli kaavan ja YVAn valmistelua jatketaan, on suuri riski vakavalle lajikadolle. OAS:ssa kiinnitämme huomiomme siihen, että kaavoituksen tulee oikeasti tarjota vaihtoehto, jossa suojelunarvoiset metsä- ja metsälakikohteet merkitään SL-merkinnällä. SL-merkintöjen runsaus tulee esiin, kun kaikki luontodirektiivilajien LSL 49.1 § paikat merkittäisiin asianmukaisesti kaavaan. OAS:iin tulee kirjata selkeästi ja laajasti (kuten edellä olevissa sitaateissa on kuvattu) suojeluvelvoitteet viherverkostosta (tämä perustuu maakuntakaavaan sekä oikeustapauksiin että LSL 5 §).

Kuopiossa 5.2.2023
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry
Katja Ronkainen Timo Koskinen
puheenjohtaja sihteeri

Iisalmessa 5.2.2023
Iisalmen Luonnon Ystävät Yhdistys ry
Jarmo Yliluoma Kai Jäderholm
puheenjohtaja taloudenhoitaja

Kajaanissa 5.2.2023
Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry
Johan Heino Ari Jäntti
puheenjohtaja sihteeri
johan.heino@sll.fi kainuu@sll.fi,ari.jantti@sll.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Kajaanin yhdistys ry
Elsa Lankinen Hanna-Mari Hotta
puheenjohtaja sihteeri
elsa.lankinen@gmail.com hannahotta@gmail.com

Kainuun lintutieteellinen yhdistys ry
Vesa Hyyryläinen Risto Leinonen
puheenjohtaja sihteeri

Lepakot välttelevät tuulivoimaloita – rakentamisen myötä elintila pienenee
(https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/uutiset/7b5403cf-c983-46f0-bbb3-bddd92846864 kirjoittaja Katja Lamminen 5.1.2023).

Turun ja Helsingin yliopistojen tutkijoiden tulokset osoittavat, että tietyt lepakkolajit välttelevät tuulivoimaloita Länsirannikon tuulivoimapuistoissa. Ultraäänilaitteisiin perustuvat tutkimukset keskittyivät pohjanlepakkoon (Eptesicus nilssonii) ja siippoihin (Myotis), joihin kuuluu Suomessa tavallisimpana vesisiippa (Myotis daubentonii) ja neljä muuta lajia. ”Lepakot eivät pidä tuulivoimaloista. Kumpikin tutkituista lepakkoryhmistä loisti poissaolollaan tuulivoimaloiden lähellä. Pohjanlepakkoa alkoi kuulua vasta 800 metrin päässä. Siippojen kohdalla etäisyys saattaa olla tätäkin suurempi, koska niitä ei havaittu vielä kilometrin päässäkään”, väitöskirjatutkija Simon Gaultier Turun yliopiston biologian laitokselta kertoo tiedotteessa. Välttely voi johtua itse tuulivoimaloista, tai sitten tuulivoimala-alueista. Suomessa monet tuulivoimalat rakennetaan keskelle metsää ja rakentaminen edellyttää laajaa tieverkostoa. Lisäksi tuulivoimaloiden ympärille muokataan metsään aukko. ”Lepakoista varsinkin siipat viihtyvät metsässä, mutta eivät pidä aukeista alueista. Tämä saattaa olla yksi selitys sille, miksi siippoja ei esiinny tuulivoimaloiden läheisyydessä”, pohtii yliopistonlehtori Eero Vesterinen Turun yliopistosta. Lepakoita havaittiin eniten keskikesällä ja loppukaudesta, mikä saattaa johtua muuttoliikkeestä. Tutkitut tuulivoimalat sijaitsevat keskeisillä muuttoreiteillä, ja suuri osa suunnitelluistakin tuulivoima-alueista sijoittuu näille seuduille. ”Jos otamme huomioon havaitsemamme välttelyvaikutuksen ja kaikki suunnitellut voimalat, noin 7 prosenttia Suomen pinta-alasta muuttuu lepakoille epäsuotuisaksi”, arvioi akatemiatutkija Thomas Lilley Luonnontieteellisestä keskusmuseosta. Tutkijat tähdentävät, että vaikka uusiutuvan energiatuotannon lisääminen on tärkeää, tulisi luonnon monimuotoisuus ottaa päätöksenteossa aina huomioon. Jutun aiheena oleva tiedeartikkeli: The presence of wind turbines repels bats in boreal forests. Landscape and Urban Planning. Volume 231, March 2023, 104636.