Lausunto Pohjois-Savon maakuntakaava 2.vaihe
Pohjois-Savon Luonnonsuojelupiirin lausunto Pohjois-Savon maakuntakaavaluonnoksesta 2040 2.vaihe, ehdotusvaiheen viranomaiskuuleminen
Yleistä
Luonto- ja ympäristönäkökulmat on kaavaehdotuksessa huomioitu
pääsääntöisesti kiitettävästi. Ehdotetuista ympäristönäkökulmista ei ole
kuitenkaan varaa tinkiä. Olemme huomanneet, että tiettyjä alueita ja varauksia
on kavennettu edellisestä luonnoksesta, mikä ei ole kestävää huomioiden luonnon
monimuotoisuuden heikentymisen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan sekä
vaikutuksiin sopeutumiseen liittyvien tavoitteiden näkökulmasta. Katsomme, että
nykyisestä luonnoksesta ei ole ympäristönäkökulmien suhteen varaa pakittaa.
Pohjois-Savon on tehtävä osansa kansallisesta hiilipäästöjen vähentämisestä sekä
vastattava monimuotoisuuden heikentymiseen. Lähdemme takamatkalta, jonka
takia joudumme tekemään suurempia tekoja. Kuten kaavaselostuksessa
kerrotaan, on esimerkiksi Pohjois-Savon metsiensuojeluaste naapurimaakuntia
matalampi, vaikka sen metsävarannot ovat samalla tasolla. Samoin soiden
ennallistamiseen ja suojeluun liittyvät kysymykset sekä uhanalaisten vesi- ja
rantaluonnon kohteiden suojelussa tulee toimia erityisen tehokkaasti. Katsomme myös, että kaavan pitää ohjata kohti kestävämpää metsätaloutta, sillä vain siten
Pohjois-Savo voi saavuttaa kansalliset tavoitteet omalta osaltaan.
Luonnonsuojelualueet
Kuten kaavaselostuksessa on mainittu, Pohjois-Savossa luonnonsuojelualueiden
määrä on vähäinen verrattuna muuhun Itä-Suomeen ja Kainuuseen. Metsien ja
soiden suojeluaste on verrattain matala ja soiden ojitusaste on puolestaan
korkea. Maakuntakaavan kehittämisperiaatemerkinnöillä tavoitellaan luonnon
monimuotoisuuden ja merkittävien luontoalueiden kytkeytyvyyden parantumista
sekä metsäisten alueiden pirstomisen estämistä (kaavaselostus, s. 8). Nämä
tavoitteet ovat erittäin tärkeitä ja kannatettavia.
Pohjois-Savon ELY-keskuksen lausunnossa kaavaluonnokseen todetaan
(Palautteet ja vastineet s. 111): “Soidensuojeluvarausten ja muiden
toteuttamattomien suojelukohteiden kaavamääräystä tulee selkeyttää ja
täsmentää sellaiseksi, että kohteiden luonnonarvoja ei voi turmella kaavan tultua
voimaan. Niille tarvitaan alempana esiin nostettu suunnittelumääräys tätä
varten.” Vastineessa todetaan: “Soidensuojeluvarausten ja muiden
toteuttamattomien suojelukohteiden kaavamääräystä selvennetään
kaavaehdotukseen.” Kaavaehdotuksessa tällaista selvennystä ei ole kuitenkaan tehty, eikä suunnittelumääräystä ole edelleenkään. Pidämme tärkeänä, että ELY-keskuksen lausunto otetaan huomioon.
Kaavaehdotuksessa painotetaan suojelutoimien vapaaehtoisuutta esimerkiksi
METSO- ja HELMI-ohjelmien kautta. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa suojelussa
kaavassa asetetut hyvät tavoitteet luonnon monimuotoisuuden ja luontoalueiden
kytkeytyvyyden parantamiseksi voivat kuitenkin toteutua vain, jos vapaaehtoisen
suojelun toteuttamiseksi on riittävät määrärahat ja henkilöstöresurssit. Käsittääksemme mm. Pohjois-Savon ELY-keskuksen määrärahat METSO-
suojeluun ovat jo lopussa, ja suojeluun tarjotaan tällä hetkellä jopa enemmän kohteita kuin niitä voidaan ottaa.
Toivomme, että Pohjois-Savon liitto omalta osaltaan pyrkii vaikuttamaan ELY-
keskuksen riittävien määrärahojen ja henkilöstön turvaamiseksi, jotta vapaaehtoisia suojelutoimia ja maakuntakaavan tavoitteita voidaan tehokkaasti toteuttaa.
METSO-ohjelman kautta suojelualueita voidaan perustaa pysyvästi tai
määräajaksi. Luontokadon torjumiseksi maakunnassamme suojelukohteet tulisi
pyrkiä toteuttamaan ennemmin pysyvänä kuin määräaikaisena suojeluna.
Vapaaehtoisen suojelun painottaminen koskee yksityismaita. Esitämme, että
maakunnassamme harvinaiseksi katsottujen luontotyyppien ja elinympäristöjen
suojelu voisi valtion mailla olla velvoittavaa. Tämä myös vähentäisi yksityismaihin
kohdistuvia suojelupaineita.
Luonnon ydinalueet
Luonnon ydinalueet ovat yhden tai useamman Natura-alueen ja
luonnonsuojelutarkoitukseen varatun alueen muodostamia luontotyypeiltään ja
lajistoltaan vähintään maakunnallisesti merkittäviä kokonaisuuksia, joilla on
korkea, monipuolinen ekologinen laatu ja suojelullinen arvo. On tärkeää, että
luonnon ydinalueet on pidetty kaavaehdotuksessa mukana.
Luonnon ydinalueiden tulisi kattaa kokonaisuudet. Tällä hetkellä osa
kaavaluonnoksen alueista ovat suurpiirteisiä, ja niiden raja-alueille jää monia
luonnon kannalta keskeisiä alueita. Esimerkiksi Rautalammilla luonnon ydinalue
tulisi ulottaa etelämmäs niin, että se sisältäisi myös uuden Rajavuoren
ympäristöön perustetun suojelualuekokonaisuuden. Rautalammin eteläosat ovat
Pohjois-Savon luonnon eteläisintä osaa ja ovat täten monimuotoisuuden kannalta
erityisen edustavia.
Katsomme, että luonnon ydinalueilla maakuntakaavan tulisi ohjata kohti jatkuvaa
kasvatusta tai pienaukkoja, joiden maisemallinen vaikutus olisi mahdollisimman pieni. Tämä myös mahdollistaisi toimivammat ekologiset yhteydet ja tarjoaisi
elinmahdollisuuksia suuremmalle lajikirjolle.
Lisäksi ilmaston lämmetessä metsätuhojen riski esimerkiksi kirjanpainajien myötä
kasvaa. Tutkimusten mukaan jatkuvan kasvatuksen menetelmällä hoidetuissa
metsissä on pienempi kirjanpainajariski vähentyneen reunavaikutuksen vuoksi.
Ekologiset yhteydet
Kaavaselostus: Ekologisten yhteyksien tärkein merkitys on biologinen taso, lajien
liikkuminen alueella. Ne ovat toiminnallisia, ekologisia yhteyksiä luonnon
ydinalueiden välillä. Ekologinen yhteys -merkinnöillä osoitetaan maakunnan
merkittävimmät kehitettävät ja turvattavat ekologiset yhteydet.
Ekologisten yhteyksien osoittaminen kaavassa on tärkeää. On hyvä ratkaisu, että
yhteyksien tärkeimmäksi merkitykseksi on nostettu lajien liikkuminen alueella
eikä esimerkiksi ihmisten virkistys. Ekologinen verkosto ja yhteydet tulisi
huomioida laajasti ja konkreettisesti maankäytön suunnittelussa, alueen
metsästrategioissa ja maakuntaohjelmissa. Myös maakuntarajat ylittävät
yhteydet tulisi huomioida.
Ekologisten yhteyksien merkinnän käytännön vaikutukset jäävät vielä hieman
epäselviksi. Pystytäänkö niillä tosiasiallisesti turvaamaan tärkeiden luontoalueiden
kytkeytyneisyyttä?
Ekologisten yhteyksien näkökulmasta on erityisen tärkeää, että metsäiset alueet
eivät pirstoudu. Avohakkuita tulisi näillä alueilla välttää ja suosia jatkuvaa
kasvatusta. Katsomme, että kaavassa tulisi olla ekologisen yhteyden
olemassaoloa turvaava ohjaava mekanismi.
Maakuntakaavan tavoitteiden toteutumiseksi toivomme, että Pohjois-Savon liitto
vaikuttaisi valtakunnallisella tasolla sellaisten taloudellisten kannustimien
puolesta, joilla huomioitaisiin metsänomistajia, jotka pitävät tärkeitä ekologisia
yhteyksiä metsänhoidollisesti peitteisinä.
Luonnonrauha-alueet
Hiljaiset seudut ovat yhä harvinaisempia, joten luonnonrauha-alueiden
säilyttäminen kaavassa on tärkeää kaavan luonnon monimuotoisuutta koskevien
tavoitteiden ja ihmisten virkistysmahdollisuuksien vuoksi.
Kaavilla Keinalanaution tuulivoimapotentiaalisen alueen vierestä on poistettu
hiljainen alue maakuntakaavasta tuulivoimapotentiaalin vuoksi. Mielestämme
luonnonrauha-alueita ei voi automaattisesti pitää tärkeysjärjestyksessä
tuulivoimapotentiaalisia alueita vähempiarvoisina alueina, jotka väistyvät
teollisuuden tieltä ilman muuta. Luonnonrauha-alueet pitäisi ottaa
tuulivoimapotentiaaliselvityksen kriteereissä huomioon hiljaisuuden kannalta
riittävällä suojavyöhykkeellä. Luonnonrauha-alueita on tunnistettu koko
maakunnassa vain 7 kpl, joten näiden vaaliminen on tärkeää.
Piirin edellisessä lausunnossa kaavaluonnokseen nostettiin esiin myös pimeiden,
valosaasteettomien alueiden huomioimisen tarpeellisuus, jota ei vastineen
mukaan voida puuttuvien selvitysten vuoksi tehdä. Tällainen selvitys olisi
tarpeellinen tehdä tulevia kaavaprosesseja varten, sillä pimeät alueet ovat
harvinaisia ja nykytiedon mukaan valosaaste vaikuttaa niin lintujen muuttoon
kuin pölyttäviin hyönteisiinkin. Lisäksi valosaasteen määrän vähentämiseen tulisi
kiinnittää huomiota kaikessa maankäytön suunnittelussa. Myös laajojen
valosaastealueiden huomioiminen olisi tärkeää. Esimerkiksi VT 5:n valovyöhyke
voi katkaista lajien luonnollista leviämistä.
Matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhykkeet
Kaavaehdotuksen matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhykkeet ovat
nähdäksemme erittäin tärkeitä. Suomen maakuva pohjautuu luontoon ja matkailu
luontomatkailuun, joten sen edistäminen on maakunnallinen etu.
Luontomatkailussa korostuu maiseman merkitys. Niin kansainvälisessä
luontomatkailussa kuin toisaalta myös kotimaisessa käytössä painottuu
luontokokemusten ja kuvauksellisuuden kaltaiset arvot, siis luonnon
maisemallisuus.
Matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhykkeillä tulisi siksi ohjata erityisesti
maisemallisesti kestävään maankäyttöön. Vanhojen tai luonnontilaisen kaltaisten
metsien suojelua tulisi edistää. Myös alueilla, joilla harjoitetaan aktiivisesti
metsätaloutta, tulisi pyrkiä maisemallisten vaikutusten minimointiin. Siksi
ehdotamme, että matkailun ja virkistyksen kehittämisvyöhykkeillä ohjattaisiin
metsätaloutta jatkuvan kasvatuksen lähtökohtiin ja maisemalliselta
vaikutukseltaan maltillisempiin pienaukkoihin.
Varsinkin suurten järvialueiden tapauksessa olisi tärkeää huomioida maankäytön
ja metsätalouden vaikutukset kaukomaisemaan. Visuaalisuus ohjaa vahvasti
matkailua, joten jopa kaukomaisemassa tapahtuvat suuret muutokset voivat
aiheuttaa merkittäviä haasteita matkailun kehitykselle. Kaavassa tulisikin ohjata
suurten järvialueiden kaukomaisemien suhteen maankäytön ja metsänhoidon
maisemallisten vaikutusten minimointiin.
Tuulivoima
Tuulivoimarakentamista tarvitaan osana vihreää siirtymää, mutta niissä
tapauksissa, joissa tuulivoima ja luontoarvot ovat ristiriidassa keskenään, tulisi
tuulivoimarakentamista rajoittaa. Laajojen metsäalueiden yhtenäisyyttä ei tulisi
tuulivoimahankkeilla rikkoa. Esimerkiksi Junnunmäen tuulipuistohanke sijoittuu
keskelle tärkeää ekologista käytävää.
Kaavaehdotuksessa on merkintä tuulivoimarakentamisen rajoitusvyöhykkeestä
kansallispuistojen sekä Kuopion kansallisen kaupunkipuiston vesistöalueiden
ympärille. Kansallispuistojen ympärillä rajoitusalue on erittäin tärkeä, sillä
Pohjois-Savon kansallispuistot ovat matkailun ja luonnon monimuotoisuuden
kannalta erityisiä alueita, jotka perustuvat luonnonrauhaan, hiljaisuuteen ja
erämaisuuteen. Sen sijaan kansallisen kaupunkipuiston rajoitusvyöhykkeen sisälle
jää mm. moottoritietä ja teollisuusalueita, joten tuulivoimarakentamisen
rajoittaminen ko. alueella ei vaikuta tarkoituksenmukaiselta.
Kaavaehdotuksessa Etelä-Konneveden kansallispuiston ympärillä olevaa
tuulivoiman rajoitusvyöhykettä on luonnosvaiheesta merkittävästi kavennettu.
Tätä muutosta on vaikea ymmärtää, sillä kaavaluonnoksiin annetuissa
lausunnoissa eri tahot puolsivat vyöhykemerkintää. Ongelmallisinta on
rajoitusvyöhykkeen kaventaminen etelä-kaakosta (Häkkilä, Myhinpää,
Savonjoki), sillä kyseinen alue on sekä maisemallisesti että monimuotoisuuden
kannalta arvokas. Kaavaselostuksessa ja -määräyksissä puhutaan 5 kilometristä,
mutta kyseisellä alueella merkintä on vain noin 3 km kansallispuistosta. Laaja
Kalaja-Niinivuoren Natura-verkosto jää nyt aivan rajoitusalueen reunalle. Lisäksi
lähellä on Loukkuvuoren luonnonrauha-alue sekä Kodanovisen melontareitti.
Luonnonsuojelupiirin esitys on, että rajoitusvyöhyke mukailisi luonnon ydinalueen
rajaa, millä turvattaisiin alueen pirstoutumattomuus ja luonnonrauha. Vähintään
rajoitusvyöhyke pitää palauttaa VE1-luonnoksessa esitettyyn laajuuteen ja
kaavaselostuksen mukaiseksi eli 5 kilometriin.
Tiilikkajärven kansallispuiston läheisyyteen on merkitty kaksi
tuulivoimapotentiaalia aluetta. Nämä sijaitsevat tuulivoimarajoitusvyöhykkeen
ulkopuolella, mutta kuitenkin luonnon ydinalueella. Alueella tulee välttää
yhtenäisten luontoalueiden pirstomista. Tuulivoimarakentamista tulisi ohjata
luonnon ydinalueiden ulkopuolelle.
Vesimatkailu
Kaavamerkinnät ja määräykset s. 8: Vesimatkailun kehittämisalueina osoitetaan
maakunnallisesti merkittävät järvialueet rantoineen ja saarineen, joiden
kehittämistarpeet kohdistuvat ensisijaisesti järviluontoon liittyvien aktiviteettien,
kuten järvimatkailun, veneilyn, melonnan ja kalastuksen edistämiseen.
Kehittämisalueeseen kuuluu myös erityisiä alueita, joilla yhdistyy asuminen,
loma-asuminen, matkailu ja virkistys.
Sisä-Savon luonnonystävät ry on lausunut kaavaluonnokseen, että vesimatkailun
kehittämisaluetta tulisi jatkaa Pohjois- ja Etelä-Konnevedelle, sillä ne ovat
seudullisen vesimatkailun olennaisia alueita. Kaavaehdotuksessa laajennusta ei
ole kuitenkaan tehty. Kannatamme kehittämisalueen laajentamista Pohjois- ja
Etelä-Konnevedelle. Konnevesi-järvi on erittäin merkityksellinen sekä
ympäristöllisistä että historiallisista näkökulmista, sillä Rautalammin emäpitäjään on vuosisatoja kuljettu juuri kirkkoveneellä näitä vesistöjä pitkin. Pohjois- ja Etelä-Konnevesi ovat kumpikin erittäin aktiivisia matkailuvesiä, sillä Etelä-Konneveden kansallispuisto tuo veneliikennettä seudulle.
Ulkoilu- ja melontareitit
Pidämme tärkeänä maakunnallisten retkeilyreittien säilyttämisen kaavassa.
Maakunnallisten retkeilyreittien merkitys korostuu tulevaisuudessa, sillä
esimerkiksi maastopyöräilyn suosio on kasvattanut pitkien reittien tarvetta. On
tärkeää, että tällaisilla reiteillä huolehditaan maisemallisista lähtökohdista ja
pyritään esimerkiksi välttämään avohakkuita ja suosimaan maisemallisia arvoja
säilyttäviä menetelmiä.
Etelä-Konneveden kansallispuiston melontareittejä ei ole osoitettu kaavassa. Ne
ovat matkailulle tärkeitä reittejä, jotka olisi hyvä ottaa mukaan kaavaan.
Esimerkiksi Metsähallitus pitää Etelä-Konnevettä valtakunnallisesti merkittävänä
melontakohteena.
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry
Katja Ronkainen Timo Koskinen
puheenjohtaja sihteeri
p. 0400 930552