Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Savon piiri

Pohjois-Savo
Navigaatio päälle/pois

Yara Suomi Oy:n Siilinjärven kaivoksen laajentamista koskeva ym­pä­ris­tö­vai­ku­tus­ten ar­vioin­tioh­jel­maa koskeva mielipide

Mielipiteen jättäjät:

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry

Suomen luonnonsuojeluliiton Siilinjärven yhdistys ry

Yleistä

Yara aikoo laajentaa toimintaansa erittäin paljon. Kaikki vaihtoehdot VE0,VE1, VE2, VE3 ja VE4 vaikuttaisivat hyvin voimakkaasti niin ympäristöön kuin ihmisen elinoloihinkin.   Emme vastusta VE=aa, jos se toimii lainvoimaisten lupiensa mukaisesti. Muihin vaihtoehtoihin suhteudumme hyvin varauksellisesti.

Koko YVA-prosessin avoimuuden uskottavuus kärsii siitä, että sen vaikutusta on pakko epäillä, koska jo ohjelma tiivistelmästä käy ilmi, että Jaakonlammen louhinta on jo aloitettu, vaikka lupa ei ole lainvoimainen, mutta asia ”on sovittu”.  Hankkeen alussa hehkutetaan myös ”Tulevaisuudessakin leipää”, jolla kaivostoiminnan jatkoa noin 2060-luvulle lupaillaan. Esimerkiksi vuosi 2065 on vain 43 vuoden kuluttua, joten valtaosa tällä hetkellä peruskoulua käyvistä ihmisistä on silloin vielä työelämässä. Samoin nyt päätöstä tekevistä ihmisistä valtaosa on vielä silloin leipää syöviä eläkeläisiä. Täten nyt lobattu ratkaisu on vain varsin lyhytaikainen ratkaisu – mikäli ihmiselämän jatkuvuutta kannatetaan ja sen hyväksi halutaan tehdä.

Kestävämpi ratkaisu maatalouden fosforitarpeeseen löytyy kierrätyksestä. Sekä ihmisten ulosteita että karjanlannasta fosforia voidaan jo nykykeinoilla eristää ja jalostaa. Muutenkin ne pitää ensin käyttää paljon nykyistä tehokkaammin.

Ohjelamasta ilmenee, että Siilijärven fosforiesiintymä ulottuu noin 800 metrin syvyyteen. Nyt syvin louhos ulottuu syvyyteen -125 m. Täten nykyinen suunnitelma ei edes tavoittele voimassa olevan Kaivoslain 2011/621 mukaiseen 1 § mainitsemaan luonnonvarojen säästävää käyttöä. Pikemmin kyse on vain ilmiöstä ”rusinoiden syömisestä pullasta”. Jos tässä tavoiteltaisiin todellista säästäväistä ja tarkkaa fosforin käyttöä, louhinnassa pitää siirtyä maanalaiseen kaivokseen, joka toki on kalliimpaa, mutta tarpeellisesta tuotteesta jo nykypolven pitää maksaa oikea hinta nappaamasta sitä tulevilta polvilta. Maanalainen kaivos aiheuttaisi myös pienemmät ympäristöongelmat.

Korjattavaa on

Sivukivien ja kipsin  kunnollista hyötykäyttöä ei ole ratkaistu, vaan kyse on edelleen näpertelystä.

Ohjelmassa on muutamia kohtia, joita on mahdoton ottaa hyväksyä.

  1. Kohdassa 3.2.7. mainitaan prosessissa käytettävän flokkulanttia, mutta tekstissä ei mainita käytettyjen flokkulanttien kemiallista koostumusta, vaikka osa flokkulanteista voi olla myrkyllisiä ja hitaasti hajoavia. Hakijan pitää kertoa avoimesti, mitä kemikaaleja flokkulantteina käytetään ja miten suuria määriä sekä miten suuria määriä niistä joutuu luontoon. Samoin aineen hajoavuus varsinkin talvioloissa on kerrottava.
  2. Sivulla 91 väitetään: ”fluoridi ei erityisesti vaikuta vesistöissä kuin suurina pitoisuuksina”. Mihin tieteelliseen tietoon väite perustuu? Biokemian kirjat esimerkiksi J. Mandelstam & K. McQuillen (1968) Biochemistry of Bacterial Growth mainitsee fluoroidut RNA-emäkset ja niiden kyvyn johtaa mutaatiohin. Bakteereiden ja virusten lisäksi RNA-emäksiä on kaikissa muissakin eliöissä. Fluoridin kompetatiivinen entsyymi-inhibiitio tunnetaan erittäin hyvin (esim. Sutties, J. W. 1977. Introduction to Biochemistry)  ja kaikkien elävien olentojen toiminta perustuu entsyymien toimintaan, joten fluoridi vaikuttaa hyvin moniin eliöihin ilmassa, kuivalla maalla ja vedessä.   ihmisellä liiallisen fluorin saannin tiedetään olevan vahingollista hampaille ja lisäävän erikoisesti iäkkäiden naisten lonkkaluiden murtumisia. Tarpeellisen ja myrkyllisen fluoridimäärän ero mm. hampaissa on varsin pieni. Vesistöissä on monia eliöitä, joissa on luita ja hampaita. Miksi nämä mm. muut selkärankaiset eroavat tässä ihmisestä? Eikö ihmisillä ole väliä?
  3. Paikoin esitys on hämmästyttävän kehnoa. Mm. kuvista 3-3 ja 3-4 on vaikea saada selvää, kun kontrasti tekstien ja taustan välillä on olematon ja kirjasinkoko on pieni. Kuvassa 3-7. jopa virtaussuunnat ovat jääneet esittämättä.

Tekstissä on kuvattu etäisyyttä 5 km. Häiritsevä pöly eli se osa, jonka kokoluokka on tasoa 2,5 mikroni, kulkeutuu paljon pidemmälle. Samoin häiritsevät äänet, varsinkin jos (kohta 7.3.) äänen voimakkuus on 115 dB, kulkeutuu paljon kauemmas.

Tekstissä hehkutetaan kaivoksen vastuullisuutta (mm. sivu 58). Todellisuudessa Kestävän Kaivostoiminnan verkostossa toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja itsearviointeihin. Osan arvioinneista tekevät toiset kaivostoimijat, mutta kriittistä ja todellisuudessa täysin riippumatonta arviointia ei tee kukaan.

Kaivoksen toiminta leviää

Osassa 7.1. näkyy, että kaivostoiminta leviää. Se on syönyt tilaa maataloudelta eli tässä tulevaisuuden leipää ei ole välitetty pitää mukana. Samoin asutus jäisi kaivoksen alle. Jopa pieni alue taajamaa, kylistä, pienkylistä ja maaseutua jää kaivoksen alle. Edes oikeusvaikutteista Siilinjärven kirkonkylän yleiskaavaa ei tässä haluta kunnioittaa.  Asutus mm. Laukansalossa tulisi hyvin lähelle louhosta ja sivukivikasoja, jolloin jopa aurinko jäisi talvisin osin kasojen taa – jos asukkaat jäävät alueelle, jossa raskaat kulkuneuvot liikkuvat häiritsevän lähellä.

Ympäristö kärsii

Ohjelmassa todetaan, että kaivostoiminnan alle jäisivät mm.  1) suovalkku, 2) musta-apila, 3) pohjanmasmalo, 4) soikkokaksikko, 5) valkolehdokki, 6) lehtoneidonvaippa, 7) idänlehväsammal, 8) myyränporras, 9) hajuheinä yms. sekä mm. 10) liito-orava. Osa mainituista kasveista on lähes ainoita tunnettuja EU:n esiintymiä ja kaikki edellä mainitut on mainittu Luonnonsuojeluasetuksen (160/1997) liitteissä. Tappiot kohdistuisivat erityisesti suoelinympäristöihin ja pienvesiin.

Kaivostoiminnan vaikutuksesta jo nyt osa kaivoksen lähivesistä on vain välttävässä tai tyydyttävässä tilassa. Mikäli toiminta jatkuu samana, on vaikea nähdä näiden vesien tilan paranemista hyvään tai erinomaiseen tilaan,  sillä mm. sulfaatin ja fosforin sekä typen  (erityisesti ammoniumtypen) päästöt ovat liian suuria vastaanottavan vesistöön puhdistuskykyyn nähden. Vesipuitedirektiivin (2000/60 EY)  mukaan kaikkien EU:n pintavesien pitäisi olla vähintään hyvässä tilassa 2027 eli tässä toimittaisiin tietoisesti Vesipuitedirektiiviä vastaan. Mm. ns. Weser-päätös nojasi tähän ja samoin se on esillä Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä 166/2019.

Kuopiossa ja Siilinjärvellä 20.9. 2022