Lausunto ehdotuksesta Kymijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta vuosille 2022–2027 koskien vain Pohjois-Savoa
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry sekä
Iisalmen luonnon ystäväin yhdistys ry(ILYY)
Sisä-Savon luonnonystävät ry ja
Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys r.y. (KLYY)
Luonnonsuojelijoille suurta tyytyväisyyttä tuottavat tulkinnat, että vesienhoitosuunnittelun lupaharkinnassa huomioidaan Vesilain luvun 3 pykälät sekä YSL 51§. Kalatie olisi mielestämme aina parempi kuin kalahaitan korvaaminen rahalla. Kymijoen vesienhoitoalueen Rautalammin reitin osalta eri alueiden korkeuserot ovat niin pieniä, että tavallinen kalatie sopii eikä kalaportaille ole tarvetta. Päätavoite tulee olla turvata vesien tila entistä paremmin, jotta vedet olisivat hyvässä ekologisessa ja kemiallisessa tilassa. Samoin meitä miellyttää se, että EU-tuomioistuimen Weser-tuomion (C-461/13) ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, minkä itse asiassa on mielestämme Vesipuitedirektiivinkin mukaista ja kannatamme voimakkaasti.
Kymijoen vesienhoitoalueesta Rautalammin reitin pääosat kuuluvat Pohjois-Savoon, joskin tästä reitistä kuuluu osia Keski-Suomeen ja Etelä-Savoon. Osa Rautalammin reitin järvistä on Keski-Suomen ja Pohjois-Savon rajoilla kuten reitin keskusjärvi Konnevesi. Pohjois-Savoon kuuluu myös muutama järvi tai lampi Viitasaaren reitiltä ja Leppäveden-Kynsiveden alueelta. Mutta nämä järvet ja lammet ja niitä yhdistävät purot ovat hyvin pieniä ja pääosin metsien ympäröimiä ja ne sijaitsevat aivan latvavesiä. Koska myös ihmisvaikutus niihin vesiin on ilmeisesti aika marginaalista eikä niitä ole paremmin tutkittu, emme niihin puutu.
Osin tai kokonaan Rautalammin reitin alueella toimivat Pohjois-Savon luonnonsuojelupiirin yhdistyksistä Sisä-Savon luonnonystävät, Kuopion Luonnon Ystäväin Yhdistys, Iisalmen luonnon ystäväin yhdistys sekä Kiuruveden luonnonystävät (etelästä pohjoiseen). Tällä vesienhoitoalueella sijaitsee piirin omistama Rastunsuon luonnonsuojelualue.
Rautalammin reitti on pääosin hyvässä kunnossa, joten siellä on säilynyt alkuperäinen taimenkanta – tosin taimenien lukumäärä on suuresti alentunut. Pidämme erittäin arvokkaana tätä taimenkantaa. Alue on varsinkin Etelä-Konneveden kansallispuiston ansiosta erittäin arvokas luonto- ja matkailukohde, joka edustaa maisemaltaan erinomaisesti Järvi-Suomea ja alue on varsin helposti saavutettavissa. Koko Rautalammin reitin ei silti odoteta olevan vähintään hyvässä ekologisessa tilassa vuonna 2027, mitä pidämme hyvin valitettavana ja mielestämme Suomen pitäisi paremmin huolehtia velvoitteistaan.
Kalankasvatus on jonkin verran aiheuttanut Rautalammin reitille ongelmia, sillä tästä toiminnasta voi valua ravinteita lähivesiin. Näitä valumia ajatellen tuntuu aika kummalliselta, jos suunnitelman taulukon 20 mukaan kalankasvatuksen koulutukseen ja neuvontaan uskotaan riittävän 8000 € koko kuusi vuotta kestävän vesienhoitokauden aikana tällä alueella.
Pohjavesien tilaa voivat paikoin (myös jopa Lintharjun osin suojelualueella) uhata ampumaradat sekä liikenteen polttonesteet ja liukkauden torjunta. Tässä toivoisimme, että ammunnan harjoitteluradoilla tai vesilintujen metsästyksessä vesillä ei saisi käyttää lyijymetallipitoisia hauleja. Samoin maanteiden suolauksessa ei pitäisi käyttää natriumkloridia vaan mieluummin kalsiumformiaattia, jota tarvitaan vähemmän. Pohjavesialueelle ei mielestämme saa sijoittaa moottorikelkkareittejä eikä liioin ampumaratoja. Tässäkin Suomi ei ole pitänyt huolta velvoitteistaan.
Rautalammin reitin yläosan maaperä on suurelta osin turvemaata.
Maatalous ja erityisesti maidontuotanto on taloudellisesti tärkeää. Soita ja metsiä on ojitettu tavoitteina a) lisätä maatalousmaata, b) parantaa metsänkasvua ja c) turpeennostoa varten. Seurauksena ovat vain välttävässä ekologisessa tilassa olevat järvi Korppinen (14:734_1_010_001) ja Murronjoki-Kiertojoki-Savijoki (14_743_001). Nämä molemmat sijaitsevat Pielavedellä. Korppista kuormittaa maatalous. Murronjoki-Kiertojoki-Savijoki alkavat Kiuruveden puolella olevasta Pattosuolta, joka on turpeennostosuo ja tämän alueen metsät ja suot on ojitettu. Osa vesistä on myös vain tyydyttävässä ekologisessa tilassa, joten niidenkin tilan pitäisi parantua vesipuitedirektiivin edellyttävämmän hyvään tilaan.
Maatalous on raskaasti kuormittanut myös Vuoksen vesistön puolta Ylä-Savossa, mutta tämä raskas toiminta näkyy myös Kymijoen vesistön puolella. Neuvontaan, tilakäynteihin ja tukiin käytetään rahaa, mutta vesien tilaa tarkastellen näiden toimien teho ei vaikuta hyvältä. Jos ravinteita valuu vesistöihin, näihin ravinteisiin uhratut rahat ovat hukkaan heitettyä rahaa eikä maatalouskaan ole niistä edes hyötynyt. Sitä vastoin haittaa tulee jopa Päijänteen vettä käyttävälle pääkaupunkiseudulle.
Maatalouden kannalta taloudellisesti olisi kannattanut vähentää lannoitemääriä ja jättää vesistöjä vastaan riittävän leveät suojakaistat. Maatalouden taloudellista kannattavuutta ajatellen tilan kannattaisi olla tarkkaan selvillä karjalannan ravinnepitoisuuksista tietäen, että eri lannoite-erien välillä voi olla suuriakin eroja. Ympäristötukiehdoissa tämä on kirjoitettu, mutta tulkintaa on selvennettävä. Liikalannoitus ei ole kenenkään etu. Karjanlannan ravinneanalyysien ohella on varmistuttava laboratorion tulosten laadusta. Lannoitesuosituksia on jo alennettu, mutta siitä huolimatta Ylä-Savon vesiin edelleen valuu ravinteita (Räty, M., Järvenranta, K., Saarijärvi, K., Koskiaho, K. & Virkajärvi, P. 2020. Losses of phosphorus, nitrogen, dissolved organic carbon and soil from a small agricultural and forested catchment in east-central Finland. Agric. Ecosyst. Env. 302, 107075 http://doi.org/10.1016/j.agee.2020.10707 ). Valunta on suurinta runsaiden sateiden sattuessa. Tässä on siis pidettävä vaari lannoituksen oikea-aikaisuudesta. Huomiota on kiinnitettävä myös ojiin. Mm. Saksassa pelto-ojien suoraviivaisuutta on vähennetty ja isot ojat mutkittelevat peltojen välissä, jolloin ravinteet sedimentoituvat paremmin ja myös pienet tulvat eivät enää tuo äkkiä vettä jokiin. Näissä ojissa on myös laskeutusaltaita, jolloin vesiensuojelu ja erityisesti tulvien hillintä toimii paremmin.
Turvetuotanto
Turvetuotanto päästää usein alapuolisiin vesiin ravinteita ja tämä päästö voi kestää hyvin monia kymmeniäkin vuosia. Päästö on suurin lumien sulamisen aikaan ja läheskään aina näiden vesistöpäästöjen volyymiä ei edes mitata, joten ravinnekuormitusta helpolla aliarvioidaan.
Pattosuo ja muutenkin tältä valuma-alueelta tulevat monet suo- ja metsäojat sekä luonnon purot ja edelleen pienet Pielaveteen päätyvä Murronjoki-Kiertojoki-Savijoki ovat valitettavia esimerkkejä erittäin suuresta ravinnekuormasta. Suo-ojat valuttavat ravinteita maasta ja valunnan ravinteet eivät täten ole puiden ja muun kasvillisuuden käytettävissä. Tänä päivänä on havaittu, että ojituksesta voi tulla valuntaa paljon pidemmän ajan kuin aikaisemmin uskottiin (Finér, L., Lepistö, A., Karlsson, K., Räike, A., Tattari, S., Huttunen, M., Härkönen, L., Joensuu, S., Kortelainen, P., Mattsson, T., Piirainen, S., Sarkkola, S., Sallantaus, T. & Ukonmaanaho, L. 2020. Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta. VNTEAS_2020_6%20(1).pdf ). Uskon sijasta tarvitaan paljon enemmän tietoa. Valunta hukkaa myös ravinteita, joten se ei ole kenenkään etu. Rahallisesti varsinkin fosforilannoitteiden hinta tullee nousemaan ja energian hinta siirtyy myös typpilannoitteisiin. Ilmiselvästi myös turvetuotannon vesiensuojeluohjeita pitäisi uusia tämän tiedon valossa. On muistettava, että metsälannoituksessa on takavuosina käytetty järkyttävän suuria määriä lannoitteita ja näistä lannoitteista ainakin fosforia saattaa vieläkin valua vesiin. Lisäksi ainakaan typpeä ei muutenkaan kannata antaa monen vuoden tarpeisiin, sillä typen biogeokemialliset reaktiot muuttavat typen vesiliukoisiksi tai/ja kaasumaisiksi tuotteiksi, josta metsänkasvu ei hyödy. Kaasumaiset tuotteet kuten typpioksiduuli ovat pahoja kasvihuonekaasuja. Todennäköisesti pitäisi tutkia tarkemmin monia ojavesiä, jotta riskit tunnettaisiin paremmin ja vesipuitedirektiivin tavoitteet saavutettaisiin.
Akuutti ja monia ihmisiä kiusaava ongelma on Rautalammin keskustassa oleva matala Rautalampi-järvi. Vanhan turvetuotannon kuormituksen vuoksi siinä on yhä edelleen happikatoa ja hyvin massiivisia kalakuolemia, jossa pahimmillaan lähes koko järven kalakanta on tuhoutunut. Järveä varten on laadittu kunnostussuunnitelma, joka perustuu veden pinnan nostamiseen ja tilavuuden kasvattamiseen pohjapadon avulla. Vesienhoitosuunnitelmassa tulisi kiirehtiä hankkeen toteuttamista ja suunnata siihen kunnostusvaroja.
Liikenne: Suunnitelma käsittelee myös liikennettä ja sen ympäristökuormituksen alentamista. Nyt suunnitelmassa keskitytään liukkauden torjuntaan pyrkien alentamaan suolakuormitusta, joka on hyvä tavoite. Sen varjoon jää vain toinen ehkä vakavampi ongelma eli teiden ja rautateiden rummut.
Kymijoen vesistöalueella Pohjois-Savossa on monia tierumpuja niin maanteillä kuin rautateilläkin. Osa näistä rummuista on tukkeentunut. Osa on rikkoontunut esimerkiksi liikenteen tai pakkasvaurioiden seurauksena. Osassa tierumpuja ulosvirtauspää on alkuperinkin ollut korkeammalla kuin sisäänvirtauspää. Tällöin mm. vaelluskalat eivät voi esteettä kulkea tässä väylässä, kuten valtioneuvoston periaatepäätöksen 8.3.2012 mukaisen niiden pitäisi voida kulkea. Myös viallinen tierumpu voi vaikuttaa siihen, että tielle tai rautatielle nousee vettä ja teiden tai rautateiden rakenne vahingoittuu. Kelirikko on tästä näkyvä ongelma. Tällöin tierumpujen kunnossapito on itse tien pitäjänkin etu. Näihin korjauksiin on varattava ennakolta riittävä määrä rahaa, sillä nyt niihin ei ole varattu ilmeisesti senttiäkään. Tämä puute on korjattava.
Viranomaistyö ja talkootyö
Yhä useammin purokunnostuksia tai rantojen siivouksia tai muita töitä tekevät erilaiset yhdistykset talkootyönä. Ne voivat tyypillisesti saada ELY-keskuksilta avustuksia 50 % ja loppu 50 % on talkootyön osuutta. ELY-keskukselta saatavalla raha saadaan vasta jälkikäteen ja sillä maksetaan mahdollista soraa, kiviä, mätiä, syvissä puroissa välttämätöntä konetyötä tai työvälineiden ja roskien pois kuljetusta yms. Ostettaessa kiviä, soraa, konetyötä tai kuljetuksia näihin menoihin lisätään vielä ALV:n 24 %. Konetyö on tyypillisesti paikallisten yrittäjien tekemää työtä. Talkootyön pitää kattaa myös ALV eli nykyisellään todellisen talkootyön osuus on lähes aina selvästi yli 50 %. Olisi kohtuullista, että talkootyöstä ei jouduttaisi maksamaan ALV: ia tai että avustus-% voisi olla esimerkiksi 80 % tai muuten on riskinä, että pienet yhdistykset eivät pysty tekemään näitä töitä. Pienten yhdistysten kyky on täten hyvin rajallinen. Jos vapaaehtoisten halutaan tekevän kunnostuksia, rahoitusehtoja pitäisi korjata.