Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Savon piiri

Pohjois-Savo
Navigaatio päälle/pois

Mielipide Kainuun ELY-keskukselle Terrafamen kaivosalueen Kolmisopen esiintymän hyö­dyn­tä­mi­ses­tä ja kaivospiirin laajentamisen  ym­pä­ris­tö­vai­ku­tus­ten ar­vioin­tioh­jel­mas­ta

 Yleistä: Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry toimii koko Pohjois-Savon alueella, joten tällä alueella olemme asianomainen. Sekä Nilsiän reitti että Iisalmen reitti alkavat Kainuun puolelta ja jos nämä Kainuun puolella olevat latvavedet saastuvat, se vaikuttaa Pohjois-Savoonkin ja me puutumme näihin.

Arviointiohjelmassa on kuten tavallista vaihtoehdot VE0 ja VE1 ja tässä myös VE2, joista VE0  tarkoittaa nykyisten toimien jatkamista nykyisten lupaehtojen mukaisesti ja VE 1 lisäisi toimia lähinnä nykyisen kaivosalueen sisällä koko sen alueella ja VE 2 laajentaisi nykyiseltä kaivosalueelta uusille alueille lähes kaikkiin ilmansuuntiin monin eri toimin. Malmi on Terrafamessa sulfidisessa mustaliuskeessa, joka hapen ja kosteuden vaikutuksesta hapettuu mikrobiologisesti sulfaatiksi. Reaktiossa sulfidin niukkaliukoiset raskasmetallit muuttuvat sulfaattien vesiliukoisiksi raskasmetallisulfaateiksi. Tarkastelemme seuraavassa näitä kaikkia kolmea vaihtoehtoa.

Edes nykytoiminnassa ei ole ymmärretty, että Sotkamon seutu on sateista ja toiminnassa taas kerran sateet ovat ylittäneet Terrafamen kuvitelmat ja jätevesiä joudutaan taas laskemaan vesistöihin.

Nykyisessäkin toiminnassa on puutteita ja mielestämme arviointiohjelmassa on merkillisiä käsityksiä.

VE0

 

Terrafamen kaivoksen vesistä osa purkaantuu Nilsiän reitille Kivijoen valuma-alueen (04.645) läpi ja mahdollisesti myös Sopenjoen (04.646) valuma-alueen läpi kohti Laakajärveä. Ensimmäisestä on selvä näyttö, jonka Terrafame itsekin tunnustaa. Terrafamen päästöjen tähden Kivijärven pohjalla on vielä runsaasti sulfaattia sisältävää vettä, johon täyskierto ei ulotu ja jossa siis ei ole happea. Kivijärven sedimentissä on paljon raskasmetalleja, mikä osoitettiin Jaakko Leppäsen väitöskirjassa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/299551 . Kivijärven pohjan eliöstö on hyvin niukka ja siellä on lähinnä vain suolaisen veden lajeja.  Jostakin syystä Terrafame kuvittelee, että saasteet jäävät Kivijärveen.

 

Laakajärvi on seuraava järvi ja jo puoliksi Pohjois-Savossa. Saasteet näkyvät myös tämän järven  syvänteissä selvimmin pisteessä 13, jossa mm. 8.4.2020 otetussa näytteessä oli sulfaattia pohjalla vielä 48 mg/l ja puolessa välissäkin 38 mg/l. (Normaalisti sulfaatin pitoisuus olisi tasoa alle 5 mg/l.)  Pohjanäyte ei todellisuudessa ole varsinainen pohja vaan 1 m pohjasta. Laakajärveen tulee kiistatta valumia Kivijokea pitkin. Laakajärveen voi tulla saasteita myös Sopenjoen valuma-alueen kautta, sillä sivukivikasoista voi tulla hyvin suuriakin sulfaatti- ja nikkelipäästöjä, kuten näkyy tulevan Kivipuroa pitkin Jormasjärveen 8.4. 2020 otetussa näytteessä  (AR-20-RZ-009599-01), mutta Sopenjoen valuma-alueen puroja ei ole koskaan tutkittu. On vain tutkittu yksi näyte kerran kolmessa vuodessa Isosta Savonjärvestä.

 

Jos nykyisistäkin jätekasojen eri sakoista liukenee mm. kadmiumia, kuparia, nikkeliä, sinkkiä ja sulfaattia niin paljon, että ylitetään pysyvän jätteen kaatopaikkakelpoisuus (Terrafamen kaivoksen tarkkailu 2019 Jätejakeiden tarkkailu) ja Terrafame aikoo sijoittaa nämä alueelleen pysyvästi. Sivukivistä liukenee sinkkiä, niin että vaarallisen jätteen raja-arvo ylitetään ja nikkelin kohdalla ollaan hyvin lähellä tätä raja-arvoa.  Pysyvän tavanomaisen jätteen  liukoisuuden raja-arvon ylittävät tietysti kadmium ja nikkeli, mutta myös seleeni, sinkki ja sulfaatti sekä  kadmium ja nikkeli, joista kahden viimeksi mainitun liukoisuudet ylittivät myös vaarallisen jätteen raja-arvon. Nämä kaikki ovat erittäin myrkyllisiä ja ne siis jatkaisivat liukenemista sivukivikasoista vuosia, vuosikymmeniä, vuosisatoja tai jopa vuosituhansia.

Ei todella ole mitään tietoa, miten pitkän aikaa sivukivikasoista voi tulla vaarallisia päästöjä ympäristöön, mutta aika voi olla todella pitkä koskien ehkä  yli 100 ihmispolvea. Esimerkiksi kaivoksesta ja sen sivukivistä tulee Espanjan Andalusiassa Rio Tinto-jokeen edelleen päästöjä ja siellä kaivannaisteollisuutta on harjoitettu eri otteissa tuhansia vuosia (ilmeisesti jopa noin 4800 vuotta, mutta alkuvaiheessa louhinnan mittakaava saattoi olla vuosisatojen ajan hyvinkin pieni).  Rio Tinto laskee Atlanttiin Huelvan kaupungin kohdalla Cadizin lahdessa, jonka sedimentistä on osoitettu 4500 vuotta vanhoja pronssikauden saastevalumia mutta myös uudempiakin saasteita, jotka ovat peräisin  niin antiikin karthagolaisten kuin roomalaisten ja ihan viime vuosienkin kaivoksista (Olias, M. & Nieto, J.M. 2015. Background conditions and mining pollution throughout history in the Rio Tinto (SW Spain) Environments 2:295-316.

doi:10.3390/environments2030295 .)  Meren sedimentin raskasmetallien 4500 vuoden takaiset raskasmetallien pitoisuudet ovat noin 100-kertaisia taustaan nähden. Joen väri on edelleen punainen ja on ollut sitä jo pitkään metallisuolojen tähden. Joessa ei ole kaloja, hyönteisiä eikä kasveja – ainoastaan mikrobeja, jotka vaikuttavat metallien ja lähinnä rikin biogeokemiaan. Suomessakin on havahduttu siihen, että vanhojen jo suljettujen sulfidisten kaivosten sivukivialueiden sulfidi hapettuu sulfaatiksi ja ne alkavat vuotaa hapanta metalliliuosta ympäristöön muutaman vuoden tai vuosikymmenen päästä, jolloin mm. maksajaa on vaikea löytää.

 

Merkillinen käsitys 1.

 

Päinvastoin kuin tästä arviointiohjelmasta voisi päätellä, sekä  Kivijärvessä että Laakajärvessä ahvenet sisälsivät hyvin usein liikaa (0,5 mg/kg tai sen yli) elohopeaa https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/ALL/?uri=CELEX%3A32006R1881. Myös Laakajärvestä ahvenet ja hauet ylittivät usein sallitun raja-arvon, joka hauelle on 1 mg/kg. Laakajärvestä saatiin vain kolme kuhaa, joten arvio on heikolla pohjalla. Kivijärvestä ei saatu ainuttakaan haukea eikä kuhaa, joten arvioita elohopeapitoisuudesta ei voi tehdä, mutta voitaisiin spekuloida Kivijärven veden laadulla. Tulokset näkyvät Terrafamen vuoden 2019  vuosiraportista  Osa7_Terrafame_Kalataloustarkkailuraportti_2019_draft31032020.  Vuosiraportissa vihjaistaan harhaanjohtavasti, että näitäkin kaloja voisi syödä noin pari kertaa viikossa ja viitteenä käytetään  Ruokaviraston internet-sivuja. Ruokaviraston sivun teksti antaa ymmärtää, että yleisesti ottaen Suomessa voitaisiin syödä järvikalaa pari kertaa viikossa, mutta siellä ei suinkaan sanota, että kalaa voisi syödä elohopeapitoisuudesta välittämättä ja etteikö EU-asetus kalojen elohopeapitoisuudesta koskisi Terrafamen lähivesiäkin. EU:n lisäksi myös FAO:n ja WHO:n ja monien valtioiden (myös Suomen  ennen EU-asetusta) yleinen raja-arvo kalalle on 0,5 mg/kg poikkeuksena muutamat kalalajit, joissa raja-arvo on 1 mg/kg.  Raja-arvot on asetettu turvaamaan ihmisten terveyttä, sillä elohopean ja varsinkin metyylielohopean haittavaikutuksista on paljon tieteellistä näyttöä ja osa tästä on uutta koskien erilaisia ihmisiä kuten lisääntymisikäisiä naisia ja pieniä, kasvavia lapsia. Vanhin aineisto koskee Minamata-tapausta ja elohopeapitoisilla peittausaineilla käsiteltyjen siemenviljojen syöntiä, jotka ovat johtaneet kuolemiin. Kansainväliset järjestöt ovat tässä käyttäneet tieteellisiä asiantuntijoita. Täten EU:n asetuksen mukaan raja-arvon ylittävän elohopeapitoisen kalan myynti on kiellettyä ja sen myynti ulkomaille olisi äärimmäisen riskialtista, sillä  analyysejä tehdään, joten kaupallinen kalastus Laakajärvellä kärsisi.

 

 

Toinen ehkä vielä merkillisempi käsitys

 

Puhuttaessa vesien ekologisesta tilasta hakemuksen sivuilla 112-113 on virke: ”Yhden osatekijän heikentyminen ei itsessään vielä tarkoita laatutekijän muutosta tai ekologisen tilan heikentymistä”.

 

Kuitenkin ns. Weser päätöksen ratkaisun (  https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:62013CJ0461&from=FI  ) suomenkielisessä virallisessa käännöksessä sanotaan sanatarkasti:

 

1)Yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on, jollei poikkeusta sovelleta, velvollisuus evätä lupa tietyltä hankkeelta, jos se voi aiheuttaa pintavesimuodostuman tilan huononemisen tai jos se vaarantaa pintavesien hyvän tilan taikka pintavesien hyvän ekologisen potentiaalin ja hyvän kemiallisen tilan saavuttamisen kyseisessä direktiivissä säädettynä ajankohtana.

 

2)Direktiivin 2000/60 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa olevaa käsitettä pintavesimuodostuman ”tilan huononeminen” on tulkittava siten, että kyseessä on huononeminen heti, kun ainakin yhden kyseisen direktiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikka tämä huononeminen ei johda pintavesimuodostuman luokan alenemiseen kokonaisuudessaan. Jos tämä kyseisessä liitteessä tarkoitettu laadullinen tekijä kuuluu jo alimpaan luokkaan, kaikenlainen kyseisen tekijän huononeminen merkitsee kuitenkin mainitun 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua pintavesimuodostuman ”tilan huononemista”.

 

Weser-päätelmä on siis one out- all out, kun yksi laadullinen tekijä alentaisi veden laatua, koko veden tila alenee. Tässä on siis Terrafamen konsultin mielipide eroaa Unionin tuomioistuimen suuren valiokunnan tuomiotekstistä.

 

Vielä merkillistä toimintaa:

 

Valtion antamalla tutkimusrahalla on voitu osoittaa monta eri teknologista ratkaisua, joilla jätevesien sulfaattipitoisuuksia voitaisiin pienentää. Terrafame ei ole ottanut käyttöönsä niistä mitään – ilmeisesti, koska sitä ei ole määrätty alentamaan näitä päästöjä.

 

Vaikka näemme VE0:ssa paljon puutteita, kunnioitamme Terrafamen lupaehtoja, mikäli Terrafame toimii lupaehtojensa mukaan. Silti toivomme sulfaattipäästöjen alentamista ja luotamme pintaveden tilaa arvioitaessa Unionin tuomioistuimeen.

 

VE1

 

Primääriliuotuskasoja halutaan levittää etelään Sopenjoen valuma-alueelle ja siis hyvin lähellä Isoa Savonjärveä, josta saastuneet vedet voisivat valua kohti Laakajärveä. Selityksenä lisäkasoille on tarve lisätä metallien saantoa pidentämällä käsittelyaikaa. Näyttö tästä puuttuu ja juuri koskaan biologisten prosessien saannot eivät ole 100 %, sillä mukana on erilaisia inhiboivia tekijöitä kuten eri raskasmetallit tai eri mikrobien keskinäinen kilpailu monin eri mekanismein.  Selittäjän mieleen ei ole juolahtanut se, että liukenemisaikaa voidaan pidentää myös pienentämällä louhintaa, jolloin myös toiminta-aika pidentyisi ja jopa taloudellinen kannattavuus voisi parantua, mikäli nikkelille, sinkille, koboltille ja kuparille on kysyntää tulevaisuudessakin ja erityisesti, jos metalleista tulee niukkuutta, niiden hinta kohoaa. Ajattelu ”enemmän ja nopeammin” on tässä ympäristön kannalta suuri riski.

 

Samalle Sopenjoen valuma-alueelle halutaan rakentaa myös sivukivikasa KL1, josta sateiden aikana tulisi valumia Sopenjoen valuma-alueelle ja siten myös Laakajärvelle. Viittamme tässä taas raporttiin Terrafamen kaivoksen tarkkailu 2019 Jätejakeiden tarkkailu) ja muistutamme, että Terrafame aikoo sijoittaa nämä alueelleen pysyvästi. Suunnittelussa ei vieläkään ole ymmärretty, että sateet niin vetenä kuin lumenakin vaihtelevat Suomen ilmastossa huomattavasti ja tämä vedenjakajaseutu on hyvin sateinen – ja mahdollisesti ilmastonmuutos tulee vielä lisäämään rankkasateita.

 

Tässä vaihtoehdossa otettaisiin käyttöön myös Mäkijärven allas ”puhdistetuille” vesille sekä uusi kipsisakka-allas 5. Ei ole kuvattu, miten paljon vettä puhdistetaan ennen Mäkijärven johtamista ja miten paljon epäpuhtauksia se vielä sisältää sekä minne nämä vedet ohjataan altaan täyttymisen jälkeen.

 

Kipsisakka-allas 5 sekä myös kaikki entiset kipsisakka-altaat olivat entistä korkeampia, joten vuotojen sattuessa sieltä tulisi paljon jätevettä vesistöihin ja maastoon. Muutenkin korkeammat altaat lisäisivät vuotoriskejä, jotka Talvivaara-Terrafamen historiassa ovat realisoituneet turhan usein.

 

Mäkijärven allas tulisi Sopenjoen valuma-alueelle, mutta uusi kipsisakka-allas on sijoitettu Kivijoen valuma-alueelle (04.645), jonne jo aikaisemmin on johdettu jätevesiä, ja jonne myös vuodot ovat tuoneet saastuneita vesiä ja pilanneet Kivijärven. Nämä vuodot ja suunnitellut jätevesien laskut ovat  heikentäneet myös Laakajärveä ja saasteita on havaittu senkin alapuolella Nilsiän reitillä – sähkönjohtokykynä suurimman vuodon jälkeen jopa Jännevirrassa Kuopiossa saakka. Tässä ei ole ollenkaan pohdittu sitä, voisiko hyvin voimakas valuminen irrottaa Kivijärven pohjan sedimenttien raskasmetalleja tai ainakin sen pohjan sulfaattipitoisia vesiä Laakajärveen.

 

Koska VE1 lisäisi tuntuvasti vesien saastumisriskiä Vuoksen vesistön Nilsiän reitillä, emme voi pitää tätä vaihtoehtoa kannatettavana.

 

VE2

Kuten jo totesimme osassa Yleistä, tämä vaihtoehto laajenisi pitkälle lähes joka ilmansuuntaan ja lisäksi siinä olisivat kaikki ne toiminnat, mitkä ovat myös VE1:ssä sekä paljon muuta.

 

Vuoksen vesistöön Terrafamen päästöt tulisivat peräti kolmea kautta.

 

  1. A) Sopenjoen valuma-alueelle tuotaisiin primääriliuotuskasat vielä paljon pidemmälle etelän suuntaan kuin VE1. Nyt ne tulisivat aivan Ison Savonjärven rantaan asti ja olisivat lähes kiinni Savonmäen luonnonsuojelualuetta YSA 207793. Suunnitelmassa ei esitetä mitään korvausaluetta. Tästä siis vedet valuisivat Sopenjoen valuma-alueen kautta Laakajärveen.

 

Uusia sekundääriliuotusalueita tulisi aivan laajennetun kaivosalueen eteläreunaa kiinni Mäkijärven eteläpuolella, jolloin ne olisivat mahdollisesti sekä Kivijoen että Sopenjoen valuma-alueilla, josta molemmista vedet virtaisivat Laakajärveen, joten Laakajärven saastumisriski olisi vielä paljon suurempi kuin vaihtoehdossa VE1  ja sekundääriliuotuskasasta saastumisriski voisi olla erittäin pitkäaikainen – myös maisemahaittana.

 

  1. B) Kipsisakka-allas 5 tulisi rasittamaan Kivijoen valuma-aluetta kuten vaihtoehdossa VE1 ja mahdollisia riskejä on kuvattu aiemmin.

 

  1. C) Alue laajenisi lännessä myös Raudanjoen valuma-alueelle (04.585), jonne laajennettaisiin kipsisakka-altaita. Tässä saastumisriski koskisi edelleen Vuoksen vesistöä, mutta nyt Iisalmen reittiä pitkin. Tässä ensimmäinen iso järvi olisi Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla oleva Raudanvesi, josta vedet virtaavat Matkusjoen reitin kautta Paloisjärveen Iisalmen keskustaan ja sitten kohti Kallavettä. Tämän reitin vesiä – edes Raudanvettä tai sen yläpuolisia vesiä ei ole ollenkaan tutkittu eikä siis tiedetä, onko sinne jo nyt valunut saastuneita vesiä ojia pitkin tai onko sinne tullut ilman kautta pölyn mukana saasteita.

 

Koska VE 2 lisäisi erittäin tuntuvasti vesien saastumisriskiä Vuoksen vesistön Nilsiän reitillä ja mahdollisesti myös Iisalmen reitillä, emme mitenkään voi pitää tätä vaihtoehtoa kannatettavana. Pelkäämme vielä, että se voisi johtaa jopa Laakajärven tilan huononemiseen, mitä käsityksemme mukaan luvituksessa ei voida sallia KHO:n 19.12.2019 vuosikirjapäätöksen KHO 2019:166 mukaan.   

 

 

      

 

Helvi Heinonen-Tanski, puheenjohtaja              Jaana Hiltunen, sihteeri

Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry                Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry