Vireillepano ELY-keskukseen Vieremän Salahmin vesivoimalaitoksen kalatiestä 3.7.2019
Vireillepano Salahmin vesivoimalaitoksen kalatiestä
Salahmin vesivoimalaitos ja koneiston päivitys vuonna 2019
Salahmin vesivoimalaitos (http://www.vesirakentaja.fi/html/voimalaitokset/salahmi.html) on rakennettu vuonna 1953 Vieremän Murennusjokeen, joka virtaa Salahminjärvestä Vieremänjärveen. Järvien välinen korkeusero on noin 23 metriä. Salahmin vesivoimalaitoksen kohdalle korkeuserosta sijoittuu 12,5 metriä ja laitoksen teho on 0,8 MW. Laitoksen omistaa Savon Voima Oyj.
Promaint lehdessä 13.8.2018 olleessa artikkelissa ”Vesivoimalan uusiminen hyödyttää vesistöä” kerrotaan, että maaliskuun 2019 loppuun mennessä valmistuu hanke, jossa Salahmin vesivoimalaitoksen koneistot uusitaan. Laitokseen on mm. asennettu uusi Kaplan-turpiini. (https://promaintlehti.fi/Tuotantotehokkuuden-kehittaminen/Vesivoimalan-uusiminen-hyodyttaa-vesistoa)
Kalojen ja muiden vesieliöiden kulkua voimalaitoksen ohi ei kuitenkaan tässä päivityksessä ole otettu lainkaan huomioon. Salahmin voimalaitos edelleen estää vesieliöiden vapaan liikkumisen alueella. Koneiston päivityksestä huolimatta vesivoimalaitoksen aiheuttama lyhytaikaissäännöstely vaikuttaa Murennusjoen ekologiaan ja päivityksen yhteydessä olisikin tullut ottaa virtavesiluonto paremmin huomioon. Salahmin voimalaitoksen yhteyteen olisi pitänyt rakentaa kalatie, jossa on ympärivuotisesti virtaava ohitusuoma, jotta jokijatkumon katkeaminen estyisi ja virtavesissä elävien eliölajien elinolot paranisivat.
Vesivoimarakentamisen ympäristövaikutuksista
Vesivoiman rakentamisen vaikutukset koostuvat monimutkaisista syy- ja seuraussuhteista, jotka aiheuttavat suuria ekologisia muutoksia vaikutusalueellaan. Vesivoiman rakentaminen rikkoo joen jatkuvuuden ja estää joen toimimisen luonnollisena käytävänä, jota pitkin eliöt voivat vapaasti liikkua. Habitaatit eliöille, jotka ovat adaptoituneet luonnollisiin virtaus- ja vedenkorkeusoloihin, vähenevät, ja rantavyöhykkeen toiminta maan ja veden välisenä vaihettumisvyöhykkeenä häiriintyy.
Vaelluskalakantojen tila Suomessa on synkkä suurelta osin vesirakentamisen takia. Suomen lajien uhanalaisuutta kuvaavassa Punaisessa kirjassa (Hyvärinen ym. 2019) äärimmäisen uhanalaiseksi on nimetty mm. järvilohi sekä ankerias ja erittäin uhanalaiseksi taimenen sisävesikannat napapiirin eteläpuolella. Monia vaelluskalakantoja käytännössä ylläpidetään velvoiteistutuksin. Valtioneuvosto hyväksyi jo vuonna 2012 maa- ja metsätalousministeriön valmisteleman kalatiestrategian (Maa- ja metsätalousministeriö 2012), jonka tavoitteena on painopisteen siirtäminen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen kalateitä rakentamalla.
Suomessa yli 300:aa järveä, yhteensä noin kolmasosaa sisävesien pinta-alasta, säännöstellään vesivoimantuotannon tarpeisiin (Aroviita & Hämäläinen 2008). Säännöstelyn myötä järven vedenpinnan luontainen vaihtelu saattaa muuttua moninkertaiseksi ja vaikutukset kohdistuvat erityisesti rantavyöhykkeen eliöyhteisöihin. Seurauksena voi olla muun muassa rantojen eroosiota (Tarvainen ym. 2006), matalaan kutevien kalalajien lisääntymismenestyksen laskua (Sutela & Mutenia 2001), kalansaaliiden heikentymistä (Puro-Tahvanainen ym. 2011), ja rannan pohjaeläinyhteisöjen köyhtymistä (Aroviita & Hämäläinen 2008). Salahmin vesivoimalaitosta varten harjoitettu Salahminjärven säännöstely vaikuttaa sen ekologiaan ja eliöyhteisöihin. Salahminjärven säännöstelyluvassa vuodelta 1966 on määritelty säännöstelyväliksi 1,7 metriä.
Muun muassa Yhdysvalloissa on viime vuosikymmeninä alettu purkamaan pieniä vesivoimaloita niiden vähäisen taloudellisen hyödyn ja suurten ympäristövaikutusten takia (Bednarek 2001). Suomessa minivesivoiman (=alle 1 MW voimalat) tehotaso on verrattain alhainen ja sen on arvioitu olevan yhteensä 40–45 MW (kauppa- ja teollisuusministeriö, energiaosasto 2005). Kokonaisuutta tarkastellen minivesivoimalat tuottavat valtakunnallisesti vain 1 % vesivoimalla tuotetusta energiasta, eikä monienkaan pienten vesivoimalaitosten toiminta ole ekologisesti kestävällä pohjalla.
Salahmin voimalaitos tuottaa energiaa vuositasolla 3 GWh, joka on päivätasolle muunnettuna noin 8219 kWh ja tuntitasolle muunnettuna noin 342 kWh. Vesivoimalaitoksen tunnissa tuottamalla sähköllä lämmittää tunnin verran 57 sähkölämmitteistä 6 kW kiuasta. Vesivoimalaitoksesta saatu sähköntuotannollinen ja taloudellinen hyöty on siis melkoisen pieni verrattuna sen aiheuttamaan ekologiseen haittaan. Vesilain tarkoituksena on Suomessa edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää.
Salahmin voimalaitoksen lupatilanne
Salahmin voimalaitokselle on toisen vesistötoimikunnan 8.10.1955 antamalla päätöksellä myönnetty lupa voimalaitoksen rakentamiseen ja samalla sille on määrätty ehdollinen kalatievelvoite. Päätöksen mukaan vesilaitoksen omistajan on korvauksetta sallittava kalatien tekeminen patoon, jos sellainen joskus katsotaan tarpeelliseksi. Lisäksi vesilaitoksen omistaja on velvoitettu luovuttamaan kalatien vaatima vesimäärä.
Juoksutuksen osalta Itä-Suomen vesioikeuden 12.2.1966 antamassa Salahminjärven säännöstelyluvassa on määrätty, että säännöstelypadosta on jokivarren talouksien ja karjan vedentarpeen turvaamiseksi juoksutettava aina vettä vähintään 0,2 m3/s. Vedenjuoksutus säännöstelypadolla on hoidettava myös niin, että uiton aikana pystytään juoksuttamaan Murennusjoen uitolle riittävä vesimäärä. Juoksutusten muutokset säännöstelyä toimitettaessa on tehtävä varovaisesti, jotta joessa ei aiheuteta haitallista tulva-aaltoa. (Linnunmaa Oy 2017; https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/23087670/Selvitys+Suomen+alle+5+MW+vesivoimalaitosten+sek%C3%A4%20niihin+v%C3%A4litt%C3%B6m%C3%A4sti+liittyvien+s%C3%A4%C3%A4nn%C3%B6stelyhankkeiden+vesilain+mukaisten+lupien+kalatalousvelvoitteista.pdf/)
EU-komission palaute Suomelle 26.2.2019
EU-komissio antoi 26.2.2019 jäsenmailleen palautteen vesipuitedirektiivin (VPD) täytäntöönpanon edistymisestä sekä suosituksia, kuinka vesienhoito- ja tulvariskien hallinnan suunnitelmia tulisi kehittää. Palaute käsittelee myös vesivoimarakentamista ja niiden aiheuttamia haittoja. Palautteen mukaan Suomen tulee tarkastaa ja uudistaa kaikkien vesivoimalaitosten luvat siten, että vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet toteutuisivat erityisesti ekologisen virtaaman, kalateiden ja muiden haittoja lieventävien toimenpiteiden osalta (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/PDF/?uri=SWD:2019:46:FIN&qid=1551205988853&from=EN , s. 22).
Palaute kuuluu: ”Finland should continue the work on defining ecological flow, and make sure that this is implemented in all RBDs. The revision of all existing hydropower permits should be done to ensure the achievement of WFD objectives, in particular in relation to ecological flow, fish passes and other mitigation measures.”
Vireillepano Salahmin voimalaitokselle määrätyn ehdollisen kalatievelvoitteen toimeenpanosta
Valvovana viranomaisena Pohjois-Savon ELY-keskuksen tulee toisen vesistötoimikunnan 8.10.1955 antamalla päätöksen nojalla
- lähteä välittömästi edistämään kalatievelvoitteen toimeenpanoa ja vaatia kalatien rakentamista Salahmin vesivoimalaitokseen sekä
- velvoittaa omistaja luovuttamaan siihen sen vaatima vesimäärä.
Nykytiedon valossa kalatien teko tulee katsoa tarpeelliseksi, sillä virtavesiluontomme on köyhtynyt ja monien virtavesieliöiden kannat ovat taantuneet. Murennusjoessa on potentiaalia lisääntymisalueena sekä kulkureittinä mm. taimenelle; joesta on kalastettu siellä kasvaneita taimenia ja jokeen on myös istutettu taimenen poikasia. Joesta on lisäksi saatu saaliiksi harjusta ja siikaa, joita ei tiettävästi ole alueelle istutettu. Poistamalla vaelluseste, vaelluskalat ja muut virtavesieliöt voisivat liikkua ja lisääntyä nykyistä paremmin. Tällöin Murennusjoen osalta olisi mahdollista saavuttaa EU:n ja Suomen omat tavoitteet vaelluskalojen tilanteen parantamisen sekä vesipuitedirektiivin rakennettuja vesistöjä koskevien vaatimusten suhteen.
Helvi Heinonen-Tanski, puheenjohtaja Jaana Hiltunen, sihteeri
Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry Pohjois-Savon luonnonsuojelupiiri ry
VIITTEET
Aroviita J. & Hämäläinen H. 2008. The impact of water-level regulation on littoral
macroinvertebrate assemblages in boreal lakes. Hydrobiologia 613: 45-56.
Bednarek A. D. 2001. Undamming rivers: A Review of the Ecological Impacts of Dam Removal. Environmental Management 27: 803-814.
EU-komissio 26.2.2019. Second River Basins Management Plans – Member State: Finland. Report from the commission to the European Parliament and the Council on the implementation of the Water Framework Directive (2000/60/EC) and the Floods Directive (2007/60/EC), Second River Basin Management Plans, First Flood Risk Management Plans, 149 s.
Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Erillisjulkaisu, Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, 704 s.
Kauppa- ja teollisuusministeriö, energiaosasto. 2005. Vesivoimatuotannon määrä ja lisäämismahdollisuudet Suomessa, 30 s.
Linnunmaa Oy 2017. Selvitys Suomen alle 5 MW vesivoimalaitosten sekä niihin välittömästi liittyvien säännöstelyhankkeiden vesilain mukaisten lupien kalatalousvelvoitteista, 161 s.
Maa- ja Metsätalousministeriö. 2012. Kansallinen kalatiestrategia, Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012, 30 s.
Oy Vesirakentaja. 2008. Voimaa vedestä 2007 – Selvitys vesivoiman lisäämismahdollisuuksista, 196 s.
Promaint-lehti 13.8.2018. Vesivoimalan uusiminen hyödyttää vesistöä.
Puro-Tahvanainen A., Aroviita J., Järvinen E. A., Kuoppala M., Marttunen M., Nurmi T., Riihimäki J. & Salonen E. 2011. Inarijärven tilan kehittyminen vuosina 1960–2009. Suomen ympäristö 11/2011, Luonnon varat, 89 s.
Salmi P., Auvinen H., Jurvelius J. & Sipponen M. 2000. Finnish lake fisheries and conservation of biodiversity: coexistence or conflict? Fisheries Management and Ecology 7: 127-138.
Tarvainen A., Verta O-M., Marttunen M., Nykänen J., Korhonen T., Pönkkä H. & Höytämö J. 2006. Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuudet. Suomen ympäristö 37/2006, Luonnon varat, 116 s.