Luon­to­jär­jes­tö­jen yhteinen lausunto Joensuun seudun yleiskaavan osallistumis- ja ar­vioin­ti­suun­ni­tel­maan

Lausunto Joensuun seudun yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan

Kiitämme mahdollisuudesta lausua yleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan, sekä lausunnon valmisteluun saamastamme lisäajasta. Esitämme tässä lausunnossa luontojärjestöjen yhteisiä huomioita yleiskaavasta ja sen laadinnan prosessista.

Keskeiset huomiot:

• Osana kaavatyötä on syytä tehdä riittävät ja maankäyttö- ja rakennuslain vaatimat selvitykset. MRL:n selvitysvelvollisuudet yhteiselle yleiskaavalle ovat samat kuin muullekin yleiskaavoitukselle. Erityisesti, koska kyseessä on oikeusvaikutteinen yleiskaava, ei tarkempia selvityksiä ole syytä jättää alemmilla kaavatasoilla ratkaistavaksi.
• Osana kaavaprosessia on syytä tehdä selvitys suunnittelualueen lehtoalueista ja merkitä ne suojelualueiksi.
• Joensuun osalta yleiskaava on mahdollinen työkalu kaupungin metsänhoidon linjauksen mukaisen 7 % suojelualuetavoitteen saavuttamiseksi. Myös muiden kuntien osalta on suojelualueiden määrää syytä lisätä.
• Lisärakentamista ei ole enää syytä ohjata luontoalueille. Ei ole kestävää, että uusia luontoalueita kaavoitetaan rakentamisen kohteeksi, ja samalla olemassa olevan rakennuskannan ja infrastruktuurin annetaan rapistua.
• Osana yleiskaavoitusta on syytä selvittää ja tarkastella yhtenäisten metsäalueiden verkostoa ja merkitä ekologiset käytävät sekä lisätä luonnonsuojelualueiden välisiä yhteyksiä.
• Asutuskeskittymien osalta näemme tärkeänä, että osana yleiskaavaa osoitetaan myös riittävät ja ilman yksityisautoilua saavutettavat lähimetsäalueet seudun asukkaiden virkistyskäyttöä varten.
• Kaava-alueella on runsas määrä rantaviivaa. Yleiskaavan päivittämisen yhteydessä ei ole syytä lisätä rantarakentamisen määrää ja jokirannat on rauhoitettava lisärakentamiselta.

Yleisiä huomioita kaavasta ja sen laadintaprosessista

Pidämme tarpeellisena yleiskaavan päivittämistä, koska edellinen kaava on valmistunut jo vuosikymmeniä sitten ja maailma on muuttunut. Yleiseen tietoisuuteen on noussut teemoja, joista moniin on otettava kantaa yleiskaavatasolla ja ohjattava kaupunkiseudun kehittymistä kohti kokonaiskestävyyttä. Yleiskaavassa on ratkaistava kaupunkirakenteen kehittäminen niin, että kaikkien ratkaisujen keskiössä on ilmastokriisin hillintä, siihen sopeutuminen sekä luontokadon torjunta.

Osana kaavaprosessia on syytä tehdä riittävät taustaselvitykset jo yleiskaavavaiheessa, jottei esimerkiksi selvissä luonnonsuojelullisissa kysymyksistä tarvitse hakea ratkaisuja alemmilla kaavatasoilla. Toisin kuin osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa linjataan, näemme että jo yleisemmällä tasolla kaupunkirakennetta suunniteltaessa on hyvä tehdä riittävän tarkat selvitykset, jotta voimme aidosti tehdä valintoja luonnon ja ilmaston näkökulmasta kestävien ratkaisujen välillä.

Yleiskaavassa on mielestämme tärkeää ratkaista kuinka kaupunkiseudulla 1) luontokadon torjumiseksi turvataan riittävät viherkäytävät, yhtenäiset luontoalueet sekä luonnonsuojelualueiden määrää lisätään 2) lisätään kävellen, pyöräillen ja joukkoliikennettä hyödyntäen liikkumista ja vähennetään yksityisautoilua 3) ohjataan mahdollinen lisärakentaminen nykyisten joukkoliikenneyhteyksien varrelle, kuitenkin niin, että samalla kuntalaisten lähimetsiä suojellaan ja metsäkatoa vähennetään.

Asutuskeskittymien osalta näemme tärkeänä, että osana yleiskaavaa osoitetaan myös riittävät ja ilman yksityisautoilua saavutettavat lähimetsäalueet seudun asukkaiden virkistyskäyttöä varten. Kuten myöhemmin lausunnossa tullaan perustelemaan, on luontokontaktilla myös selkeitä terveydellisiä vaikutuksia.

Pidämme kannatettavana, että osana yleiskaavaprosessia tutkitaan ja pyritään osoittamaan aurinkopuistoille sopivia alueita, niin että hankkeet ohjataan pois metsäisiltä alueilta nykyisen rakennuskannan yhteyteen ja mieluusti rakennusten katoille sekä muille pinnoille.

Osana prosessia toivomme kuntalaisten ja yhdistysten monipuolista kuulemista ja myös eri teemoihin liittyviä erillisiä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia (esim. luontoalueet, rakennussuojelu, liikenneratkaisut). Eri intressien yhteensovittamiseksi erilaisia kuulemismenetelmiä tulee käyttää monipuolisesti ja antaa osallisille aito mahdollisuus valita erilaisten vaihtoehtojen välillä.

Ihmisen terveys luonnonympäristössä

Esitämme kysymyksen, mitä tarkoittaa 2020-luvun kontekstissa maankäyttö- ja rakennuslainkin vaatimus mahdollisuudesta turvalliseen, terveelliseen ja eri väestöryhmien kannalta tasapainoiseen elinympäristöön? Painotamme, että luonnonympäristöjen osuudesta ihmisen terveyteen julkaistiin 2010-luvulla paljon tutkimusta, joka on vaikuttanut huomattavasti käsityksiin viheralueiden vaikutuksesta ihmiseen. Tätä tietoa tulee hyödyntää maankäytön suunnittelussa.

Karjalan allergiatutkimuksessa (2002–2022) tutkittiin kaupungin ja maaseudun asukkaiden terveyttä Pohjois-Karjalassa ja Laatokan pohjoispuolella Venäjällä. Joensuun seudulla ilmeni merkittävästi enemmän siitepölyallergioita ja astmaa kuin Venäjän puolella. Lisäksi erot korostuivat selvästi nuoremmissa ikäluokissa, kun vielä 1940-luvulla syntyneiden terveyserot olivat verrattain pieniä rajan molemmin puolin. Esiin nousi lopulta luonnon mikrobien vuorovaikutus ihmisen immuunipuolustuksen kanssa, jota on käsitelty jatkotutkimuksissa.

Kansallisen allergiaohjelman 2008–2018 aikana kehittyi terveyden biodiversiteettihypoteesi, jonka mukaan kosketus aidosti monimuotoiseen luontoon rikastuttaa ihmisen mikrobiomia ja vahvistaa immuunijärjestelmää. Osana hypoteesia korostuu, että luonnon, tai tarkemmin eliölajiyhteisöjen, monimuotoisuus (makrodiversiteetti) näkyy mikrobidiversiteetin tasolla, ja vaikuttaa ihmisen mikrobiston toimintaan. Hypoteesi on edelleen nuori, ja sen tuloksia tullaan testaamaan. Huomautamme, että se on paljolti velkaa myös Joensuussa kerätylle aineistolle.

Vaikka tulokset ovat alustavia, allergiaohjelman tutkijat ovat painottaneet, että luontoa voidaan tuoda kaupungin asukkaiden arkeen, ja luonnon virkistyskäyttö kannattaa huomioida yhteiskuntasuunnittelussa. He ehdottivat myös luonnon ekosysteemien terveysvaikutusten tutkimista. (Haahtela ym. 2017). Osin biodiversiteettihypoteesia on jo kokeiltu Luontoaskel hyvinvointiin -hankkeessa, jossa tutkitaan ja sovelletaan ns. luontokosketuksen vaikutusta varhaiskasvatuksessa. Lisäksi Lahden seudulla alkoi vuonna 2022 Luontoaskel terveyteen -ohjelma, jossa tavoitellaan esimerkiksi ihmisten monipuolista yhteyttä luontoon, ja jonka tavoitteisiin kuuluu myös asuinympäristön terveellisyyden parantaminen.

Akateemikko Ilkka Hanski (2016:303) on tutkimuksissaan on havainnut, että terveet nuoret asuvat pihoilla joilla on verrokkeja enemmän luonnonkukkia.

Urbaanit ekosysteemipalvelut

Ekosysteemipalveluiden ja luontopohjaisten ratkaisujen valtavirtaistuminen päätöksentekoon on tapahtunut pitkälti 2010-luvulla. IPBES (International Panel on Biodiversity and Ecosystem Services) julkaisi ensimmäisen maailmanlaajuisen ohjeistuksensa vuonna 2019. Laajemmin ekosysteemipalveluista on puhuttu vuosituhannen alusta, ja varsinkin viime vuosikymmeneltä lähtien eri ympäristöongelmiin on pyritty vastaamaan kehittämällä luontopohjaisia ratkaisuja. Suomessa on puhuttu teemoista etenkin viime vuosina, ja painotamme, että strategisessa yleiskaavassa tulisi huomioida tämä kehitys.

Ekosysteemipalveluissa on ollut perinteinen jako tuotanto-, sääntely-, kulttuuri- ja tuki- tai ylläpitopalveluihin. Kaikilla on merkityksensä kaavoituksenkin kannalta. Euroopan Unionin biodiversiteettistrategiassa nämä palvelut on sisällytetty vihreän infrastruktuurin käsitteeseen. Joensuun kunnan alueella on perusteltua hyödyntää vihreää infrastruktuuria, sillä kaupungissa on jo keskeinen osa sen EU-tason perustaa, eli Natura 2000 -verkoston alue. Lisäksi kaupungissa on melko yhtenäisesti metsää ja ulkoilureittejä, sekä niitä käsittelevä viherkaava.

Luontopohjaisista ratkaisuista ainakin hulevesien käsittely, kaupunkikosteikot ravinteiden pidättäjinä ja viherkatot ovat jo olleet esillä Joensuussa. Valtioneuvoston (2019) raportti luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamisesta kunnissa, esittää vaihtoehtoina myös kansallisen kaupunkipuiston ja yleiskaavatasoisen viheraluesuunnitelman. Käytännössä Joensuun alueella on viherkaava, joka on usein tyystin sivuutettu päätöksenteossa. Sikäli kuntapolitiikassa on välillä vaadittukin oikeusvaikutteista viherkaavaa. Pidämme kannatettavana, että yleiskaavan laadinnan pohjaksi otettaisiin Joensuun kaupunkiseudun osalta viherkaava, sitä täydentäen. Osana yleiskaavaa on myös syytä selvittää kansallisen kaupunkipuiston perustamista Joensuuhun.

Kaavassa on tarvetta huomioida niityt ja niiden ekologiset yhteydet, ja tehdä laajempaa suunnittelua pientareiden sekä kaupunginosien säilyneiden niittylaikkujen, sekä ennallistamiskelpoisten tai perustettavien niittyjen osalta.

Edellisen yleiskaavan jälkeen olemme nostaneet erityisesti Joensuun osalta monissa kaavalausunnoissa esiin virkistysalueiden nakertamisen, joka on pitkälti seurausta kaupunkirakenteen tiivistymisestä. Tiivistämistä on perusteltu kaupungin puolelta myös ympäristösyin. Joskus nakertaminen on uhannut heikentää myös luontoarvoiltaan merkittäviä kohteita, joihin asukkaat ja me ympäristöjärjestöt olemme reagoineet.

Edustavilla luontokohteilla tulee olla kuitenkin pinta-alaa. Monesti viranhaltijakäsittelyssä suojelualueeksi hyväksytään mieluusti vähintään neljän hehtaarin rajaus. Pienempikin luontokohde voi olla joskus merkittävä, esimerkiksi metsälain säästämät elinympäristöt ovatkin Suomessa aina pienialaisia, mutta suppea kohde on usein altis reunavaikutukselle ja ympäröivän maankäytön tuottamille ongelmille. Metsien pinta-alan supistuminen herkästi vähentää ja yksipuolistaa niiden lajistoa, heikentäen ekosysteemin toimivuutta

Luonnonvarakeskuksen Liisa Tyrväinen totesi vuonna 2019, että monesti ilmastotavoitteita toteutetaan usein tiiviillä kaupunkirakentamisella, jossa menetetään luontoalueiden kaventuessa niiden terveydelle ja hyvinvoinnille keskeisiä hyötyjä. Tyrväisen mukaan Suomessa vielä puuttuu kokonaistarkastelu maankäytössä, jossa luonnon terveys- ja hyvinvointihyötyjen taloudellinen arvo olisi tärkeää tietoa.

Lehdot ja muut tärkeät luontotyypit kaupungin monimuotoisuuskeskittyminä

Joensuun kaupunkialueella merkittäviä monimuotoisuuskeskittymiä ovat lehdot ja useat uhanalaiset luontotyypit. Suuri osa näistä on luokiteltu Euroopan yhteisön tärkeiksi luontotyypeiksi niiden arvokkuuden ja korkean häviämisriskin vuoksi. Ensisijaisesti suojeltaviksi näistä luokitellaan boreaaliset luonnonmetsät, puustoiset suot, metsäluhdat, tulvametsät sekä runsaslajiset tuoreet ja kuivat niityt. Joensuun asemakaava-alueella esiintyy näitä vähintäänkin pienialaisesti.

Luonnonmetsiin lasketaan esimerkiksi kangaskorvet, joiden tila on hiljattain romahtanut Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Puustoisten soiden tilanne on myös hyvin huono, sillä lähinnä rahkarämeet ovat elinvoimaisia ja muutoin luonnontilaiset korvet sekä rämeet ovat uhanalaisia. Osa niistä täyttää metsälain erityisen tärkeän elinympäristön kriteerit, joskaan metsälaki ei turvaa niitä kaavoitetulla alueella. Metsäluhtiin sisällytetyt tervaleppämetsät, sekä myös tulvametsät ja kedot ovat kuitenkin nykyisin luonnonsuojelulain suojaamia luontotyyppejä, joita täytyy rajata lain nojallakin suojeluun.

Boreaalisista lehdoista on menetetty pitkän ajan kuluessa valtaosa pelloiksi, ja osa myös rakennusmaaksi. Jäljellä on enää rippeet, sillä nykyisin niitä on Suomen metsämaasta noin pari prosenttia, mutta kaikkiaan 45 % Suomen uhanalaisista metsälajeista on ensisijaisesti lehtolajeja. Lehdot ovat myös monimuotoisimpia metsäluontotyyppejä. Merkittävää Joensuussa on lehtojen keskittymät asemakaava-alueilla. Kaupungeissa lehdot eivät ole metsätalouskäytössä, eikä niillä ole käytännössä taloudellisia tuotto-odotuksia. Lisäksi ne ovat asukkaiden tärkeitä virkistys- ja lähimetsiä, joiden säästymisestä asukkaat ovat olleet usein huolissaan, mikä on ilmennyt esimerkiksi metsähoidon linjausta varten kootuissa kyselyissä. Lehdoista monimuotoisimmat ovat ansiokkaita myös äänimaisemansa vuoksi, sillä niissä elää vaateliaita laululintuja, kuten kultarintoja ja satakieliä”

Osin lehtojen luontotyyppien uhanalaisuusluokitus on vuosituhannen alusta lieventynyt, ja joiltain osin lehtolajistonkin tila on kohentunut. Kuitenkaan yksikään lehtoluontotyyppi ei ole vieläkään elinvoimainen, ja useat niistä ovat edelleen uhanalaisia. Valtakunnallisesti lehtojen suojelutaso ei ole vieläkään saavuttanut riittävää tasoa, vaan se on edelleen epäsuotuisaksi luokiteltu. Suomessa onkin suojeltu vain kolme prosenttia lehdoista, ja alkuperäisestä lehtopinta-alasta tuskin prosenttiakaan. Painotamme, että Joensuu on sitoutunut suojelemaan seitsemän prosenttia metsistään lähivuosina. Kaupungin lehtojen suojelu on kustannustehokas tapa täyttää omia sitoutumuksia ja kansallisia suojeluvelvoitteita.

Suunnittelualueella on syytä nostaa suojelualueiden määrää myös muidenkin kuntien osalta, metsien suojeluaste on matalahko Liperin, Outokummun ja Polvijärven alueella. Erityisesti Liperissä on tarpeen nostaa metsiensuojelueiden määrää ja ohjata lehtoluontotyyppejä maankäytön ulkopuolelle.

Ekologisesti oleellista on luonnon määrä ja laatu. Metsälaki turvaa vain pienialaisia luontotyyppejä, vaikka avainbiotooppi voi olla pinta-alaltaan kookaskin. Luonnonsuojelulaissa on suojeltu 13 merkittävää luontotyyppiä, joskaan muille uhanalaisille luontotyypeille ei saatu voimaan suunniteltua, omaa luonnonsuojeluasetusta. Painotamme, että näiden kohteiden turvaaminen on eräs tärkeimmistä ympäristöteoista, minkä maankäytössä voi tehdä. Vain luonnontilaltaan riittävän eheitä kohteita kutsutaan uhanalaisiksi luontotyypeiksi, ja yleisetkin luontotyypit voivat olla luonnontilaisina harvinaisia. Käytännössä monet lajit kykenevät esiintymään vain laadukkaissa elinympäristöissä, ja uhraamalla luonnontilaisia luontotyyppejä aiheutetaan väistämättä ekologista vahinkoa.

Sisävedet

Etelä-Suomen sisävesiluontotyypit ovat heikentyneet suuresti historiallisen, ja nykyisenkin, maankäytön seurauksena. Virtavedet ovat laajalti ojituksen ja perkausten heikentämiä. Vaikka pienvedet ovat nykyisin monesti metsälain ja vesilain suojaamia, niiden lähellä tapahtuva maankäyttö vähentää edelleen kohteiden luontoarvoja. Nykyiset metsäsertifikaattien minimisuojavyöhykkeet ovat riittämättömiä, eivätkä monet arvokkaiksi luokitellut kohteet ole säilyneet viime vuosinakaan eheinä. Tämä korostuu myös Etelä-Suomen lähteiköissä, joista 99 % on menettänyt luonnontilansa. Lähteitä ympäröivät metsät voivat olla myös arvokkaita.

Kun suojelualueverkostoa rakennetaan, edustavimpien pien- ja virtavesien ympäristöä suojelemalla saa kustannustehokkaasti ekologisia käytäviä. Maankäytön suunnittelussa on suotavaa hyödyntää nykyistä paikkatietoaineistoa monipuolisesti. Etenkin virtavesien lohikalakannat -aineisto, ja erilaiset Ranta 10 -aineistot antavat vihjeitä vesistöistä, joiden turvaamista ei kannata jättää sertfikaatin minimitason varaan. Uhatut vaelluskalakantamme ovat alttiita maankäytön aiheuttamalle ravinnekuormitukselle, mutta myös ilmastonmuutoksen pahentuessa vesien lämpenemiselle. Läheiset rantametsät tarjoavat kariketta ja varjoa. Lisäksi lukuisat virtavesien eliöt tarvitsevat runsaasti lahopuuta, jota luonnontilaisissa virtavesissä on tyypillisesti enemmän kuin metsissä. Osa luonnontilaisten koskiympäristöjen lajeista on lailla erityisesti tai tiukasti suojeltuja.

Joensuussa 15.3.

Lähteet:

Haahtela, Tari ym. 2017. Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2017; 133(1): 19-26. https://www.duodecimlehti.fi/duo13480 Noudettu 15.3.2024.

Hanski, Ilkka 2016. Tutkimusmatkoja saarille. Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa. [Suomennettu painos teoksesta Messages from Islands, A Global Biodiversity Tour. The University of Chicago Press, Chicago. Suom. Jorma Keskitalo & Ilkka Hanski]. Gaudeamus, Helsinki.

Paloniemi, Riikka ym. 2019. Luontopohjaisten ratkaisujen käytännön toteuttaminen maakunnissa ja kunnissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:49. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki 2019 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161758

Tyrväinen, Liisa 2019. Co-creation – Securing health benefits of nature. Turun yliopiston Youtube-kanava. https://www.youtube.com/watch?v=Puh7iHnX5NM