Vastine maakuntakaavaa koskevan valitukseemme annettuihin lausuntoihin

Lausunnot 12.12.2022

Vastine Pohjois-Karjalan maakuntaliiton maakuntahallituksen lausuntoon ja Metsähallitukseen vastineeseen Itä-Suomen hallinto-oikeudelle, diaarinumero 1479/2022.

Aluksi

Vastinepyynnön alussa olevassa pöytäkirjaotteessa Maakuntahallitus 26.09.2022 § 152, 43/03.00.00/2020 on käsitelty Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040, 1. vaiheen kuuluttamista voimaan valituksesta huolimatta sekä lausunnon antamisesta Itä-Suomen hallinto-oikeudelle.

Otteessa todetaan, että ”Maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n mukaan maakuntahallitus voi valitusajan kuluttua määrätä maakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Päätös on annettava viivytyksettä tiedoksi valittajalle ja muutoksenhakuviranomaiselle, joka voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon. Maakuntakaava tulee voimaan, kun päätöksestä on kuulutettu maakuntakaavaalueeseen kuuluvissa kunnissa niin kuin kunnalliset ilmoitukset niissä julkaistaan. Jos kaava on maankäyttö- ja rakennuslain 201 §:n nojalla määrätty tulemaan voimaan ennen kuin päätös on saanut lainvoiman, kuuluttaminen voidaan tehdä maankäyttö- ja rakennusasetuksen 93 §:n mukaisesti välittömästi määräyksen antamisen jälkeen”.

Yllä esitetyn mukaisesti Maakuntahallitus päätti, että ”Maakuntakaava on nyt valmis kuulutettavaksi voimaan valituksesta huolimatta. Samalla maakuntaliitto haluaa varmistaa, että vielä voimassa olevan Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040 turvetuotantovaraukset pysyvät voimassa siihen saakka ennen kuin Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040, 1. vaiheen turvetuotantovaraukset saavat lainvoiman”.

Piirin katsoo, että maakuntahallituksen päätös ei kunnioita lain mukaista valitusoikeutta ja myös antaa vähättelevän kuvan valituksesta, eikä päätöksen perusteluina mainittujen Pohjois-Karjalan maakuntakaavan 2040 turvetuotantovarausten voimassa pysyminen ole piirin mielestä riittävä syy maakuntakaavan kuuluttamiseen valituksesta huolimatta. Tämän perusteella piiri vaatii, että Itä-Suomen hallinto-oikeus kieltää Maakuntahallituksen päätöksen toimeenpanon.

1. Vastineen tausta

Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on antanut Itä-Suomen Hallinto-oikeudelle lausunnon Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piirin kunnallisvalitukseen Pohjois-Karjalan Maakuntahallituksen 13.6.2022 tekemästä päätöksestä Pohjois-Karjalan Maakuntakaavan 2040 1 vaiheen hyväksymisestä (drno

1479/2022). Valituksessa luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry (jatkossa piiri) vaatii, että PohjoisKarjalan maakuntaliiton hyväksymä Maakuntakaavan 2040 1 vaihekaava kumotaan lainvastaisena ja kaava palautetaan Pohjois-Karjalan maakuntaliitolle uudelleen valmisteluun. Vastaavasti Metsähallitus antoi hallinto-oikeudelle vastineen valituksen kaavan suunnittelu- ja suojelumääräystä koskevaan kohtaan. Maakuntaliiton lausunnon ja Metsähallituksen vastineen perustelut tämän asian osalta molemmissa asiakirjoissa ovat hyvin samansuuntaiset, joten näitä molempia käsitellä yhdessä vastineen kohdassa 3.2. Vastine on kirjoitettu Maakuntaliiton lausunnon jaottelun mukaisessa järjestyksessä.

2. Maakuntakaavan ratkaisut ja taustat

Vastineessa maakuntakaavan ratkaisuja ja taustoja käsitellään osin tässä kohdassa ja osin myöhemmin valitusta koskevassa osassa riippuen siitä missä määrin tekstit näissä osissa käsittelevät samoja asioita.

Lausunnossa tuodaan esille, että Ilomantsissa toimintansa käynnistänyt aktiivihiilitehdas tarvitsee korkealaatuista turvetta, mikä edellyttää turpeen käyttöä myös tulevaisuudessa. Tämän vuoksi kaavassa on varattu runsaasti uusia turvetuotantovarauksia aktiivihiilitehtaan raaka-ainekentiksi. Piirin näkemyksen mukaan tämä on vastoin maakuntakaavan laadinnan taustalla olevia ilmastotavoitteita ja luonnon monimuotoisuus- ja vesistökysymyksiä. Valituksessa on jo todettu, että turpeella tuotetun aktiivihiilituotannon haitat ilmastolle, vesistöille ja luonnon monimuotoisuudelle ovat vastaavia kuin turpeen energiakäytöllä, joka on viime vuosina vähentynyt koko Suomessa hyvin merkittävästi juuri haitallisten ilmastovaikutusten takia.

Piirin aluehallintovirastolle aktiivihiilitehtaan ympäristölupamuistutukseen tehdyn laskelman perusteella valmiissa tuotteessa on vain 25% raaka-aineen hiilimäärästä. Karkeasti laskien 75% raakaturpeen hiilestä palaa prosessissa. Vapautuvalla energialla pidetään hiiltämisprosessia yllä. Ylijäämäenergialla tuotetaan laitosalueen tarvitsema sähkö, prosessihöyry jne. Ylimääräinen sähkö syötetään ulkopuoliseen sähköverkkoon ja lämpöenergia Ilomantsin kaukolämpöverkkoon tai lauhdutetaan tehtaan ulkopuolelle. Käytännössä siis lähes kaikki laitoksen tarvitsema energia siis tuotetaan turvetta polttamalla.

Piirin valituksessa on myös esitetty, että käyttämällä aktiivihiilen tuotannossa ja aktiivihiilitehtaan energiantuotannossa turpeen sijasta uusiutuvia raaka-aineita ja osoittamalla kaavan turvevaraukset soiden ennallistamisvarauksiksi, kaavan vaikutukset ilmaston, vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden kannalta pystyttäisiin muuttamaan myönteisiksi turvetuotannon aiheuttamien haittojen sijaan. Vaihtoehtoisten raaka-ainemateriaalien kautta hiilitehtaan toiminta integroituisi luontevasti jatkuvasti kehittyvään kiertotalouteen ja tukisi sitä. Esimerkkejä pohjoiskarjalaisista hiilituotteiden lähtöaineista ovat metsätalouden hakkuu- ja harvennustähteet, puutuoteteollisuuden kuori- ja hukkapuumateriaalit, maatalouden sivuvirrat ja jätteet (olki- ja puintijätteet, ruokohelpi, karjan ja kanatalouden lanta sekä ympäristönhoidon alalta esimerkiksi vesistökunnostusten ruovikkoniittosilppu sekä biojätekompostien ja biokaasufermentterien kiinteät lopputuotteet (siis kompostimullat).

GTK:n maakuntakaavan taustaselvityksessä todetaan, että ”aktiivihiilen raaka-aineeksi soveltuvan turpeen tuhkapitoisuuden rajana käytettiin tässä selvityksessä 2,5 %. Tätä pienemmän tuhkapitoisuuden omaavat turpeet soveltuvat aktiivihiilen raaka-aineeksi ja yli 2,5 % tuhkapitoiset turpeet eivät tämänhetkisen tiedon perusteella sovellu”. Selvityksen mukaan turpeen tuhkapitoisuus voi vaihdella merkittävästikin suoalueen sisällä. Esimerkiksi Ilomantsin Kuuksensuon (N ja S) varausalueilla vain 18 % tuotantokelpoisesta turpeesta soveltuu aktiivihiilen raaka-aineeksi. Selvityksessä todetaan edelleen, että yhtenäinen tuotantokelpoinen alue, suon sijainti Mekrijärvensuon turvetuotantoalueen yhteydessä sekä maanomistus (Vapo) puoltavat Kuuksensuota turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi.

Piirin näkemyksen mukaan GTK:n selvityksen perusteella vaihekaavan Kuuksensuon turvevarausalueilta voi olla kyseenalaista saada tuhkapitoisuuden kannalta tasalaatuista aktiivihiilituotantoon soveltuvaa turvetta. Tämän esimerkin perusteella maakuntaliiton lausunnon useassa kohdassa korostettu turpeen korkea laatu aktiivihiilituotannossa mm. toteamalla turpeen olevan tällä hetkellä laadultaan ylivoimainen raaka-aine aktiivihiilituotannossa, kuulostaa piirin näkemyksen mukaan hyvin tarkoituksenhakuiselta.

Lappeenrannan yliopiston energiatekniikan koulutusohjelman opinnäytetyön ”Tuhkan ominaisuudet kotimaisissa puupolttoaineissa” lopussa olevan liitteen perusteella puun tuhkapitoisuus on kuitenkin paljon alhaisempi kuin turpeella, joten ainakin tässä suhteessa parempi raaka-aine aktiivihiilituotantoon.

Lausunnossa esille nostetut huoltovarmuustekijät Ukrainan sotatilanteen vuoksi eivät piirin käsityksen mukaan liity Neova Oy:n kaupalliseen tarkoitukseen toteutettuun aktiivihiilituotantoon vaan turpeen energiakäyttöön kriisitilanteissa. Tämän mukaisesti kaavaratkaisussa huoltovarmuusasiat liittyvät vain jo käytössä olevien turvetuotantoalueiden jatkokäyttöön. Valituksessa on keskitytty kokonaisuudessaan aktiivihiilituotantoon varattujen uusien turvetuotantoalueiden käsittelyyn, joten piiri pitää huoltovarmuuteen liittyvien asioiden käsittelyä valitusasiassa tarpeettomina. Asiaa sivutaan myös lausunnon vastineen alueidenkäyttötavoitteita käsittelevässä kohdassa Uusiutumiskykyinen energiahuolto.

Maakuntakaavan soidensuojelua koskevassa osassa todetaan, että ”Maakuntakaavassa on osoitettu selvityksin 23 kpl arvokkaita soita, yhteensä 4372 hehtaaria alueita lisää luonnonsuojelualueiksi (SL) tukemaan ja edelleen vahvistamaan voimassa olevan maakuntakaavan”.

Valituksen ympäristövaikutusten arviointia koskevassa osassa piiri arvioi myös, että vaihekaavassa suojeluun varatuilla soilla on merkitystä maakunnan soidensuojeluverkoston kehittämisessä. Piiri totesi kuitenkin, että kaavaan merkittyjen soiden määrä on riittämätön ottaen huomioon suoluonnon ja erityisesti suoluontotyyppien nykyinen heikko tilanne. Lähes kaikki suoluontotyypit ovat uusimman uhanalaisuusarvion (2019) mukaa Etelä-Suomessa, siten myös Pohjois-Karjalassa.

Piiri on valituksessaan myös todennut, että valtion maille sijoittuvia SL-varauksia Metsähallitus voi hoitaa alue-ekologisen suunnittelun keinoin, jolloin metsätaloustoimien ulkopuolelle jäävät lakisääteiset suojelualueet, suojeluohjelma-alueet, Metsähallituksen suojelumetsät sekä valtaosa tärkeistä elinympäristöistä ja uhanalaisten lajien esiintymistä. Muilla alue-ekologisen verkoston osilla, esim. ekologisten yhteyksien alueilla ja maisemakohteilla eri asteiset metsänkäsittelyt ovat mahdollisia.

Alue-ekologisen suunnittelun keinoin hoidettavien SL-kohteiden heikko suojelullinen asema käy hyvin ilmi valituksen liitteenä olleesta Metsähallituksen kaavaluonnoksesta antamassa lausunnossa. Siinä todetaan, että ”Toteutuskeino mahdollistaa sisään jäävien kivennäismaiden metsien hoidon jatkamisen. Samalla vältetään hankalien lonkeroisten luonnonsuojelualueiden perustaminen ja kulkuoikeuksiin liittyvät ongelmat” Valituksessaan piiri toteaakin, että ”alueiden hakkuisiin, teiden rakentamiseen ja muihin mahdollisiin hoitotoimiin voi mahdollisesti liittyä myös mm. kunnostusojituksia ja kulkuyhteyksien järjestelyyn liittyviä ojitustoimia. On selvää, että näillä kohteilla tehtävät metsähakkuut (myös esim. puustoiset suot) ja mahdolliset ojitukset voivat SL-kohteiden suojelumääräyksien vastaisesti vaarantaa alueen suojeluarvoja”.

Lisäksi, kuten vaihekaavan turvevaraukset Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston maille osoittavat, verkoston arvokkaat luontokohteet ja ekologiset yhteydet voivat joutua myös turvetuotantoalueiksi (mm. Muurinsuon varauksen Elinsuon osa, Niemissuo ja Sikosuo). Metsähallituksen lausunnon mukaan. ”Maakuntakaavassa on otettava huomioon myös mahdollisuus liiketoiminnan maankäyttöön turvetuotannossa, joten siihen soveltuvia alueita on osoitettu aiemmin mahdolliselle tuotannolle. Poikkeusolot tai kriisitilanteet voivat tuottaa isojakin muutostarpeita energiahuollon tarpeissa. Huoltovarmuus on turpeen kohdalla hyvin merkittävä ja huomioitava asia, johon on syytä varautua eri skenaarioiden varalta”

Kuten valituksessa on todettu, niin Metsähallitukselle turvetuotannon hyväksyminen valtion maille on normaalia liiketoimintaa, missä tämän vaihekaavan esimerkkien mukaisesti turvevarauksiin liittyvillä alueekologisen verkostoon kuuluville luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkailla alueilla ei ole mitään merkitystä.

Kuten turvetuotannon kaavavaraukset osoittavat, maakuntaliitolla ei myöskään ole ollut tarvetta puuttua vaihekaavan varausten kohdistamiseen Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston alueille, vaikka kuten valituksessa on todettu, vaihekaavassa (s. 41) ”SL-merkinnällä varatut suot ovat valittu siten, että niille ei tultaisi myöntämään lupia ojitukseen tai perustettaviksi turvetuotantoalueiksi herkän ja arvokkaan luontonsa takia”. Liitto on kuitenkin hyväksynyt kaavamääräyksen, jonka mukaan Metsähallituksen SL-kohteita hoidetaan alue-ekologisen suunnittelun keinoin. Hyväksyessään tämän maakuntaliiton olisi pitänyt olla tietoinen tai ainakin selvittää, että näillä kohteilla on mahdollista tehdä kohteiden suojeluarvoja heikentäviä toimenpiteitä kuten hakkuita ja ojituksia tai ne jopa voivat joutua turvetuotantoalueiksi.

Tässä yhteydessä piiri haluaa tuoda uutena asiana tiedoksi, että soiden käyttöä käsittelevässä ELY-keskuksen julkaisun ”Pohjois-Karjalan suostrategia” luvussa 10 on esitelty Pohjois-Karjalan suojeluohjelmien ulkopuolisia soita, joiden luonnonarvot tiedetään merkittäväksi. Mukana kohteissa on KorvilansuonKivisuon-Elinsuon aluekokonaisuus. Julkaisun liitteessä esitetyn alueen rajaus Elinsuon osalta käsittää suon luonnontilaisen osan ja Elinlammen. Maakuntakaavassa luonnonsuojelualuiden valinnassa suostrategia on ollut soidensuojelun täydennysohjelman keskeisellä sijalla (kaavaselostuksen taulukko 5). Vaikka Korvilansuo-Kivisuon-Elinsuon aluetta ei valittu kaavan SL-kohteisiin, niin maakuntaliitolla olisi pitänyt tiedossa, että Elinsuon luonnontilaista osaa ja Elinlampea ei olisi pitänyt varata turvetuotantoalueeksi.

Turvetuotantoaluevarausten rajausten osalta lausunnossa esitetään, että tu -rajaus sisältää siis myös kivennäismaa-alueita ja turvetuotantoon soveltumattomia suoalueita kaavan esitystavan selkeyden vuoksi ja kaavan yleispiirteisyys huomioiden. Näin turvevarausten kokonaisala (5611 ha) vähenisi 4021 hehtaariin. Maakuntakaavassa tätä pienempää pinta-alaa verrattiin tarkoituksenhakuisesti kaavassa varattuihin soidensuojeluvarausten pinta-aloihin. Näin turvevarausten kokonaispinta-ala voitiin ilmoittaa pienempänä kuin suojelualuevarausten pinta-ala 4372 ha.

Piiri muistutti jo valituksessa, että tällä tavoin tehtävät rajaukset ovat olleet kaikissa vanhoissa maakuntakaavoissa normaali menettely. Turvetuotantoalueille joudutaan rakentamaan huoltoteitä ja muita rakenteita, eikä tämä käytäntö tule poikkeamaan mitenkään aktiivihiilituotantoon varatuilla soilla. Lisäksi on selvää, että turvetuotannon ympäristöhaitat kohdistuvat koko varausalueelle. Piirin mielestä tällaiset turvetuotantoalueiden toteutukseen liittyvät normaalit rajausasiat pitäisi esittää asianmukaisesti myös kaavakäsittelyn yhteydessä.

Lausunnon tässä osassa vaihekaavassa turvetuotantoon soveltuvien alueiden (tu) sekä turvetuotantoon luvitettujen ja tuotannossa olevien tuotantoalueiden pinta-aloja on verrattu aiemman maakuntakaavaan vastaaviin pinta-aloihin. Tämän perusteella vaihekaavan turvetuotantovarausten kokonaispinta-ala on vähentynyt lähes puoleen (44 %) aiempaan verrattuna. Tässäkin yhteydessä kokonaispinta-alasta on vielä vähennetty aktiivihiilituotantovarauksiin liittyvät kivennäismaat ja tuotantoon soveltumattomat alueet niin, että on voitu laskennallisesti osoittaa, että turvetuotantovarausten pinta-ala on vielä 1500 hehtaaria pienempi kuin kaavassa esitetty.

Piiri pitää tällaista energia- ja aktiivihiilituotantoon käytettävien kaavavarausten todellisten/laskennallisten pinta-alojen vertailua tarpeettomana, koska turpeen energiakäytön nopea vähentyminen maassamme liittyy niiden aiheuttamiin ilmastohaittoihin, ja kaavavarauksiin jääneet vanhat turvekentät on mahdollista käyttää turpeen energiankäytön päättymiseen liittyvän siirtymäkauden aikana. Nämä turpeen energiakäytön vähentämistavoitteet ovat myös nykyisen hallitusohjelman mukaisia. Tosin kaavavarauksissa on mukana myös kolme vanhassa kaavan ympäristöluvan saanutta pientä turvevarausta (kokonaisala runsas 100 ha) Juuan kunnan alueelle, joita ei vielä ole otettu turpeennostoon. Näitä turpeen energiakäyttöön tarkoitettuja turvavarauksia ei pitäisi ilmasto- ja muiden ympäristöhaittojen takia myöskään ottaa turpeennostoon.

Turvetuotannossa olevien, tuotannosta poistuneiden alueiden ja ympäristöluvan saaneiden vielä turvetuotantoon avaamattomien sekä vaihekaavassa esitettyjen uusien turvetuotantoaluevarausten yhteispinta-ala kertoisi huomattavasti selvemmin turvetuotannon ympäristövaikutuksista, kun vielä huomioidaan, että valtaosa Pohjois-Karjalan soista on ojitettu.

2.1 Maakuntakaavaprosessista, palautteesta ja osallistamisesta

Tässä kohdassa lausunnossa otetaan esille piirin erityisen kielteinen asenne muuhunkin kuin polttoturpeen käyttöön. Piirin kielteinen asenne myös turvetta raaka-aineena käyttävään aktiivihiilituotantoon on yhtä johdonmukainen kuin turpeenpolttoon, koska molempien vaikutukset ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillinnän ja vesiensuojelun kannalta ovat hyvin haitalliset. Neova Oy suunnittelee ilmaston lämpenemistä edistävien aktiivihiilituotantolaitosten rakentamista myös muualle Suomea, mm. Seinäjoelle ja Haapavedelle.

Maakuntakaavassa ja maakuntaliiton lausunnossa on voimakkaasti painotettu turpeen hyvyyttä aktiivihiilen raaka-aineena. Turpeen poltto on yhtä haitallista ilmastolle, riippumatta siitä, tuotetaanko aktiivihiiltä vai lämpöenergiaa, ja siksi turpeen poltosta tulee luopua, hallitusohjelman mukaisesti. Piirin käsityksen mukaan laadukasta aktiivihiiltä pystytään tuottamaan myös uusiutuvista raaka-aineista, jolloin Ilomantsin aktiivihiilituotanto olisi kaikilla tavoin myönteistä uutta teollista toimintaa koko maakunnan kannalta.

Tällä hetkellä ilmaston lämpeneminen on edennyt ennustettua nopeammin, joten Suomen, rikkaana teollisuusmaana, tulisi olla yhtenä edelläkävijänä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tämän vuoksi myös maankäyttöä ohjaavassa maakuntakaavoituksessa pitäisi alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti siirtyä ilmanmuutoksen ja luontokadon hillintää ja vesiensuojelua edistävään suuntaan. Tähän liittyy myös piirin valituksen mukainen esitys, missä maakuntakaavoituksella maakäyttöä ohjattaisiin turvetuotannon sijasta soiden ennallistamisen edistämiseen. Valtaosa Suomen alkuperäisestä soiden pinta-alasta on ojitettu puuntuotantoa varten. Ojitusalueilta, erityisesti heikosti puuta kasvavilta soilta, vapautuu jatkuvasti kasvihuonekaasuja lämmittämään ilmakehää. Ennallistamalla tätä kehitystä vodaan kääntää siten, että ojitusten ilmastoa lämmittävät päästöt saadaan hiljalleen loppumaan ja soiden hiilivarastot kasvamaan.

2.2. Maakuntakaavan turvetuotantoa koskevat selvitykset

Maakuntaliiton lausunnon mukaan ”Rambollin tekemän selvityksen pohjalta alueilta ei löydetty nykytiedoilla hankekohteiden kaavoituksen osoittamien toimintojen toteuttamista suoranaisesti estäviä tekijöitä. Havaittuihin luontoarvoihin taikka vesistövaikutuksiin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset tulee arvioida tapauskohtaisesti jatkotoimenpiteiden selkiytyessä. Työssä esitetyt suositukset ovat sovellettavissa kaavatason ohjaukseen”. Lausunnossa esitetään myös, että ”maakuntakaavaa varten laadittujen selvitystöiden perusteella maakuntakaavaan on osoitettu riittävä määrä turvetuotantoon soveltuvia alueita siten, ettei soiden suojelu vaarannu. Turvetuotantoon soveltuvat alueet sijoittuvat ojitetuille tai muuten merkittävästi muuttuneille soille ja suot pyrittiin valitsemaan niin, että niillä on mahdollisimman vähän vaikutuksia soiden luonto- ja suojeluarvoille, ihmistoiminnalle sekä pinta- ja pohjavesien tilaan”.

Valituksessa on jo seikkaperäisesti tarkasteltu turvetuotantoa koskevia selvityksiä ja tässä käsitellään vielä yllä esitettyihin asioihin liittyviä keskeisimpiä kohtia. Selvitysten mukaan ”lähes kaikilla varausalueilla voi olla merkittäviä vaikutuksia pienempiin vesistöihin, kuten puroihin tai luonnontilaisuuden arvioinnissa havaittuihin lähteisiin” ja edelleen että, ”Lisäksi turvetuotannon kiintoaine- ja humuspäästöt voivat aiheuttaa liettymistä etenkin pitkäviipymäisiin järviin ja pienivirtaamaisiin jokiin. Liettymisen aiheuttama sameushaitta voi vaikuttaa kasveihin, kasviplanktoniin, pohjaeläimiin ja kaloihin ja täten heikentää vesistön ekologista tilaa.” Tämän perusteella voidaan päätellä, että vaikutukset kohdistuvat erityisesti vesimuodostumien ekologisen tilan arvioinnissa käytettäviin biologisiin parametreihin.

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (30.12.2004/1299) edellyttää, että hyvää ekologista tilaa huonommassa tilassa olevilla vesimuodostumilla on ryhdyttävä toimenpiteisiin hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Ja edelleen hyvässä tai erinomaisessa ekologisessa tilassa olevilla vesimuodostumilla tila tulee säilyttää. Ramboll Oy:n selvityksessä todetaan osan purkuvesistöistä olevan hyvää huonommassa ekologisessa tilassa, joten lisäkuormitus vaikeuttaa näiden vesimuodostumien hyvän ekologisen tilan saavuttamista ja mahdollisesti joillain kohteilla alentaa nykyistä ekologista tilaluokkaa.

Luontoarvojen arviointiselvitystä voidaan pitää merkittävän puutteellisena, sillä se on toteutettu ilmakuva- ja peruskarttatarkasteluna, eikä selvitystyö sisältänyt maastokartoituksia. Ilmakuva/karttatulkinnalla ei luonnonarvoja ja luonnon monimuotoisuutta juurikaan voi selvittää. Kesän ja syksyn 2022 aikana piirin toimesta on kartoitettu jo 17 varausalueen luontoarvoja, ja jokaisella varausalueella ja/tai sen välittömässä läheisyydessä on raportoitu uhanalaisia suotyyppejä, uhanalaista lajistoa, metsälain 10 § tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja/tai vesilain 2. luvun 11 § mukaisia luontotyyppejä. Tuloksia on esitelty yksityiskohtaisemmin valituksessa ja tämän valituksen alueidenkäyttötavoitteita käsittelevässä osassa ja kaikista kartoituksista tehdyt raportit ovat lausunnon liitteessä 1.

3. Vastine valittajan esittämiin vaatimuksiin ja niiden perusteluihin

3. 1. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Toimivat yhdyskunnat, kestävä liikkuminen ja tehokas liikennejärjestelmä

Piirin käsityksen mukaan maakuntaliiton lausunnossa ei esitetä sellaisia perusteluja, jotka vaikuttaisivat lausunnon alussa mainittuun valituksen päätelmään kaavaratkaisusta tämän alueiden käyttötavoitteen osalta: ”Kaavaratkaisu, jonka mukaan uusiutumatonta raaka-ainetta turvetta käyttävä aktiivihiilitehdas ja sen lopputuote aktiivihiili eivät tarjoa alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamia edellytyksiä maakunnan elinkeino- ja yritystoiminnan kehittämiselle tai vähähiilisten tuotantorakenteiden muodostamiselle.”

Valituksessa tätä päätelmää on perusteltu sillä, että tehtaan käyttöön avattavat uudet turvekentät ovat luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja edistämisen, vesiensuojelun ja ilmaston muutoksen hillinnän edistämisen kannalta hyvin haitallisia, joten maakunnan elinkeino- ja yritystoiminnan kehittämistä ei pitäisi sitoa maakuntakaavalla turpeen käyttöön perustuviin tulevaisuuden kannalta kestämättömiin ratkaisuihin.

Piirin mielestä Ilomantsin aktiivihiilitehdas avaa kaavaratkaisun ja lausunnon mukaisia uusia mahdollisuuksia maakunnan elinkeino- ja yritystoiminnan kehittämiselle ja vähähiilisten tuotantorakenteiden muodostamiselle, mikäli turpeen sijasta tuotannossa käytetään uusiutuvia raaka-aineita. Silloin toiminnasta aiheutuvat mahdolliset ympäristöhaitat vähenisivät oleellisesti ja toiminta integroituisi luontevasti jatkuvasti kehittyvään kiertotalouteen ja tukisi sitä. Tämä tuotiin esille piirin valituksen bio- ja kiertotaloutta käsittelevän alueidenkäyttötavoitteiden yhteydessä.

Tässä yhteydessä maakuntaliiton lausunnossa tuodaan esille, että aktiivihiilellä on merkittäviä ympäristöhyötyjä samalla, kun itse tuotannon vaatima pinta-ala kohdentuu jo ojitetuille ja muuttuneille soille. Piirin mielestä on selvää, että turpeesta tehdyn aktiivihiilen ympäristöhyödyt ovat vähäisiä verrattuna ilmastolle, luonnon monimuotoisuudelle ja vesistöille aiheutuviin haittoihin. Suurin osa turverajauksista sisältää myös ojittamattomia suoalueita. Luonnontilaisen kaltaisten soiden lisäksi kaikilla 17:lla piirin toimesta kartoitetuilla turvevarausaluilla on havaittu merkittäviä luontoarvoja mm. purojen varsilla, soiden reunametsissä ja kangasmetsäsaarekkeilla. Kuten jo aiemmin todettiin turpeen huoltovarmuus Ukrainan sotatilanteen vuoksi ei liity Neova Oy:n kaupalliseen tarkoitukseen toteutettuun aktiivihiilituotantoon vaan turpeen energiakäyttöön kriisitilanteissa.

Terveellinen ja turvallinen elinympäristö

Piiri pitää maakuntaliiton lausunnossa esitettyä Pohjois-Karjalan pyrkimystä hiilineutraaliksi maakunnaksi vuoteen 2030 mennessä erittäin myönteisenä. Lausunnossa esitetyt tiedot tämänhetkisen uusiutuvan energian korkeasta käyttöasteesta (71 %) ovat myös lupaavia ja kannustavia hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi. Tämän jälkeen lausunnossa, esitetään, että maakuntakaavan turvetuotantoratkaisut ovat hyvin linjassa turpeen käytön vähentämisen ja ilmastovaikutusten pienentämisen kanssa.

Valituksessa ja myös tässä vastineessa on jo useaan otteeseen ja seikkaperäisesti perusteltu, että kaavan turvetuotantoratkaisut edistävät ilmastohaittoja ja ovat tämän ilmastonmuutoksen hillintään liittyvän alueiden käyttötavoitteen vastainen. Tähän asiaan eivät myöskään vaikuta maakuntahallituksen lausunnon tässä kohdassa jälleen kerran esitellyt turpeen käytön vähentyminen maakuntakaavassa verrattuna aiempaan kaavaan tai turve laadultaan ylivoimaisena raaka-aineena aktiivihiilituotannossa tai aktiivihiilen myönteiset vaikutukset ilman ja juomaveden puhdistuksessa.

Kun huomioidaan turpeesta polttamalla valmistetun aktiivihiilen tuotannon hiilijalanjälki, aktiivihiiltä ei voida pitää ekologisena lopputuotteena. Toisin kuin maakuntaliitto perustelee, aktiivihiilituotanto ei ole erityisen korkean asteen tuotantoa, vaan siinä on alhainen hyötysuhde. Kuten jo aiemmin tässä vastauksessa perusteltiin, ja lopputuotteena valtaosa poltetun turpeen hiilestä on vain lämpöenergiaa. Näin ollen, aktiivihiilituotantoa voidaan pitää myös porsaanreikänä ja oikeutuksena jatkaa turpeen polttoa lämpöenergiaksi, vaikka tästä Suomi on nykyisen hallitusohjelman mukaisesti luopumassa.

Luonto- ja kulttuuriympäristö sekä luonnonvarat

Tämän alueidenkäyttötavoitteen osalta maakuntaliitto on lausunnossaan puuttunut aluksi piirin valituksessaan maakuntakaavaan esittämään ”soiden ennallistamisalue” merkintään. Lausunnon mukaan soiden ennallistamisaluemerkintää ei ole nähty maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa Pohjois-Karjalan maakuntakaavassa mahdollisena esittää samaan aikaan kun meillä on vielä paljon luonnontilaisiakin soita, joiden suojeluarvot ovat myös suuria, ja joita ei ole myöskään suojeltu.

Ojitettujen soiden ennallistamisessa on kyse luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun edistämisestä sekä ilmastonmuutoksen hillinnästä. Nämä kaikki ovat valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteissa huomioon otettavia asioita. Maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin mukaan maakunnan suunnittelussa ja muussa alueiden käytön suunnittelussa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta siten, että edistetään niiden toteuttamista. Edelleen maakuntakaavan sisältövaatimusten mukaan kaavaa laadittaessa on maankäyttö- ja rakennuslain 28 §:n 3 momentin mukaisesti kiinnitettävä erityisesti mukaisesti huomiota mm.

alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen (kohta 2)
vesi- ja maa-ainesvarojen kestävään käyttöön (kohta 4)
maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaalimiseen (kohta 6)
virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen (7)

Edellä esitetyn mukaisesti piirin maakuntakaavaan esittämä ”soiden ennallistamisalue” on maakuntakaavan sisältövaatimusten mukainen ja tukisi myös hyvin valtakunnallisia alueittenkäyttötavoitteita, vaikka maakuntaliiton tulkinta asiassa on täysin päinvastainen, eikä asian perusteluna käytetty luonnontilaisten suojelemattomien soiden suuri määrä ei liity mitenkään soiden ennallistamiseen.

Toiseksi maakuntaliiton lausunnossa painotetaan, että maakuntaliiton kaavaa varten tekemät ja teettämät selvitykset ovat mahdollistaneet turvetuotantovaraukset. Piirin valituksessa esitettyjen varausalueiden kartoitukset osoittavat, että ilmakuvien ja muiden olemassa olevien tietojen perusteella tehdyillä luontoselvityksillä saadaan hyvin suppea ja riittämätön kuva varausalueiden, niillä sijaitsevien puustoisten saarekkeiden, reuna-alueiden puustoisten soiden ja metsien sekä varausalueille suunniteltujen kuivatusvesien aiheuttaman kuormituksen vaikutuspiirissä olevien vesistöjen ja pienvesien luonnonarvoista. Liitto ei ole kuitenkaan lainkaan ottanut huomioon piirin kartoituksista löydettyjä merkittäviä luontoarvoja varausalueita hyväksyessään.

Piiri on jatkanut kartoituksiaan loppukesän ja koko syksyn 2022 ajan, ja ne kaikki ovat edelleen vahvistaneet aiempien kartoitusten tavoin kaavan turvevarausten ja niiden vaikutuspiirissä olevilla alueiden luontoarvojen merkitystä. Kartoitukset ovat kohdistuneet pääosin uusille varausalueille (Ilomantsin Tavarasuo-Sikosuo, Lautasuo, Heinäsuo, Karsikkosuo, Kauhasuo, Lakkasuo, Vasikkasuo, Lieksan Ruokosuo, Joensuun Petronrimpi sekä Tohmajärven Konnunsuo) ja osalla kohteista kartoituksia on täydennetty syksyn aikana (Niemissuo, Muurinsuo).

Liitteeseen 1 on koottu piirin kaikkien kartoitettujen varausalueiden (17 kpl) raportit. Kartoitukset kattavat yli puolet varausalueiden määrästä, joten tämän aineiston perusteella voi jo melko luotettavasti arvioida, että kaavan turvetuotantovarausten toteutuminen aiheuttaisi merkittäviä haittoja varaus- ja niiden vaikutusalueiden luonnonarvoille. Näin ollen maakuntakaava ei tältä osin täytä tässä käsiteltyä alueidenkäyttötavoitetta, jonka mukaan ”luonnon monimuotoisuuden edistämisen ja sitä koskevien kansainvälisten velvoitteiden kannalta on tärkeää, että luonnonarvot ja niiden kannalta tärkeät alueet ja ekologiset yhteydet otetaan huomioon alueidenkäytön suunnittelussa eikä niitä pirstota tarpeettomasti muulla alueidenkäytöllä”.

Lopuksi tämän alueidenkäyttötavoitteen osalta maakuntaliiton lausunnossa todetaan, että ”Pohjois-Karjalan maakuntakaavojen kaavamerkinnät toteuttavat tavoitetta ekologisista yhteyksistä, vaikka sen nimistä kaavamerkintää ei suoraan olekaan käytetty”. Lausunnossa mainitut ekologisia yhteyksiä toteuttavat suojelualueiden varaukset ovat ekologisen verkoston ydinalueita (luonnonsuojelualueet ja muut arvokkaat luontokohteet). Ekologiset yhteydet ovat näitä yhdistäviä käytäviä, jotka ylläpitävät ydinalueiden ekosysteemien toimintaa ja muodostavat yhteyksiä eliöiden liikkuessa alueelta toiselle. Alueidenkäyttötavoitteen 3 mukaan ekologisten yhteyksien merkitys on tärkeä myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta, koska ne mahdollistavat lajiston siirtymisen uusille elinalueille ilmaston lämmetessä.

Valituksessa on seikkaperäisesti kuvattu, miten ja missä laajuudessa Ilomantsissa valtion mailla sijaitsevien Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston arvokkaat luontokohteet ja ekologiset yhteydet (retkikartta.fi) ja niiden merkitys osana alue-ekologista verkostoa pirstoutuisivat alueidenkäyttötavoitteiden vastaisesti maakuntakaavassa turvetuotantoon varatuilla turvetuotanto- ja niiden aiheuttamien haittojen vaikutusalueilla. Piirin uudet kartoitukset Ilomantsin Siko- ja Lautasuon, Vasikkasuon ja Lieksan Ruokosuon varausalueilla ja niiden vaikutuspiirissä sijaitsevilla Metsähallituksen alue-ekologisen verkoston luontokohteilla ja ekologisilla käytävillä ovat edelleen vahvistaneet näiden kohteiden merkitystä mm. monien valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten tai muuten merkittävien eliölajien turvapaikkoina ja kulkuyhteyksinä suojelualueiden ulkopuolisilla metsätalousalueilla.

Yhteenveto: Maakuntaliiton lausunnossa ei tuoda sellaisia lisäperusteluja, jolla olisi merkitystä valituksen päätelmien kannalta tämän alueidenkäyttötavoitteen toteutumiseen maakuntakaavaratkaisussa. Sen sijaan piirin vastaukseen kootut varausalueiden uudet kartoitustiedot ovat merkittävästi vahvistaneet tältä osin piirin valituksen päätelmiä ja sen perusteita.

Huolehditaan virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden riittävyydestä sekä viheralueverkoston jatkuvuudesta

Maakuntaliiton lausunnossa ei tuoda esiin sellaisia uusia perusteita, joilla olisi vaikutusta piirin valituksessa ja sen liitteessä tämän alueidenkäyttötavoitteen virkistyskäytön osalta esitettyihin näkemyksiin. Tämän vuoksi piiri pitäytyy alla esitettyihin valituksen päätelmiin ja niiden perusteluihin sekä tämän kohdan lopussa esitettyihin lisäperusteluihin.

Ketveleen-, Rimpi-, Tiiskin-, Kuuksen-, Kauha- ja Suurisuon varausalueiden mukaisilta turvetuotantoalueilta tuleva vesistökuormitus heikentäisi niiden kuivatusvesien laskuvesistöjen arvokkaiden kalalajien elinoloja ja sen myötä vesistöjen virkistyskalastusta ja kalatalouskunnostusten tarjoamat kalastuksen kehittämismahdollisuudet heikkenevät virkistyskäyttöön liittyvän alueidenkäyttötavoitteen vastaisesti.
Tuohtaan-, Konnun-, Paljakan- ja Tavara-Sikosuon varausalueiden mukaisilta turvetuotantoalueilta tuleva vesistökuormitus heikentäisi niiden laskuvesistöjen virkistyskäyttöä sekä kunnostustöiden tarjoamia virkistyskäytön kehittämismahdollisuuksia alueidenkäyttötavoitteiden vastaisesti.
Muurinsuon varausalueen mukaiselta turvetuotantoalueelta tulevan vesistökuormituksen seurauksena Elinlammen umpeenkasvu kiihtyisi uudelleen ja tuotannon aiheuttaman häiriön seurauksena metsähanhien pesintä lammella loppuisi ja muiltakin osin lammen linnustollinen merkitys ja sitä kautta virkistyskäyttö alueella loppuisi alueidenkäyttötavoitteiden vastaisesti.
Muurinsuo ja Niemissuon varausalueiden mukaisten turvetuotantoalueiden lähistöllä kulkevien retkeilyreittien virkistyskäyttömahdollisuudet heikentyisivät alueidenkäyttötavoitteen vastaisesti, Niemissuolla heikentyminen olisi hyvin merkittävää.

Tässä yhteydessä piiri haluaa vielä lisätä, että soilla on merkittävä rooli paikallisten asukkaiden virkistyskäytössä mm. marjastukseen, metsästykseen, retkeilyyn. Esimerkiksi Ilomantsin Lehtovaaran kylän ympärille on kaavoitettu 5 kilometrin säteelle jo olemassa olevan Riihisuon turvetuotantoalueen lisäksi 5 uutta turvetuotantoaluetta, yhteispinta-alaltaan yli 1500 hehtaaria. Turvevarausten mukaisten turvetuotantoalueiden toteutumisen jälkeen nämä kylän asukkaille tärkeät lähisoiden virkistyskäyttömahdollisuudet vähenisivät oleellisesti tai jopa loppuisivat kokonaan

Luodaan edellytykset bio- ja kiertotaloudelle sekä edistetään luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä

Lausunnossa maakuntaliiton mielestä kaavaan varattujen turvetuotantoon soveltuvien alueiden (tu) sekä turvetuotantoon ympäristöluvan saaneiden ja tuotannossa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alojen vertailu aiemman maakuntakaavaan vastaaviin pinta-aloihin osoittaa, että kyse ei ole turpeen laajamittaisesta käytöstä Pohjois-Karjalassa millään mittarilla mitattuna. Päin vastoin, Pohjois-Karjalan maakuntakaava 2040, 1. vaihekaavassa turvetuotantoon osoitetut varaukset ovat käytännössä lähes puolittuneet aikaisemmasta voimassa olevasta maakuntakaavasta.

Aiemmin vastineen kohdassaMaakuntakaavan ratkaisut ja taustat käsiteltiin tätä samaa pinta-alojen vertailua. Siinä yhteydessä piiri totesi, että tällainen energia- ja aktiivihiilituotantoon käytettävien kaavavarausten todellisten/laskennallisten pinta-alojen vertailu on tarpeetonta, koska turpeen energiakäytön nopea vähentyminen maassamme liittyy niiden aiheuttamiin ilmastohaittojen ja kaavavarauksiin jääneet vanhat tuotannossa olevat turvekentät (n. 5800 ha) voidaan käyttää turpeen energiankäytön alasajoon liittyvän siirtymäkauden aikana. Nämä turpeen energiakäytön vähentämistavoitteet ovat myös nykyisen hallitusohjelman mukaisia.

Valituksen ja sen perustelujen sekä ylläesitetyn mukaisesti piirin näkemyksen mukaan maakuntakaavan aktiivihiilituotannon turvevarausten kokonaisalaa voidaan pitää laaja-alaisena. Valitusten ja siinä esitettyjen perustelujen mukaisesti uusiutumattoman turpeen laajamittaista käyttöä (5611 ha) edistävä vaihekaava on vastoin alueidenkäyttötavoitetta luonnonvarojen kestävän käytön edistämisestä, eikä lausunnon perusteella piirillä ole tähän mitään muutostarvetta.

Piiri haluaa tässä yhteydessä myös tuoda esille, että Neova Oy on ilmoittanut valmiudestaan laajentaa turvetta raaka-aineena käyttävää aktiivihiilituotantoa myös muualle Suomeen. Siinä vaiheessa kyse tulee olemaan jo hyvin laaja-alaisesta uudesta turvetuotannosta, jolla olisi merkittävää haittaa ilmastonmuutoksen torjunnan hillitsemisen kannalta tilanteessa, missä kaikki mahdolliset toimenpiteet ilmaston lämpenemisen estämiseksi niin Suomessa kuin kaikkialla maailmassa tulee ottaa käyttöön.

Yhteenveto: Maakuntaliiton lausunnossa ei tuoda sellaisia lisäperusteluja, jolla olisi merkitystä valituksen päätelmiin ja niiden perusteluihin sekä tässä vastineessa esitettyihin lisäperusteluihin tämän alueidenkäyttötavoitteen toteutumiseen maakuntakaavaratkaisussa

Uusiutumiskykyinen energiahuolto

Aiemmin lausunnossa maakuntaliitto esitti tietoja maakunnan hiilineutraalisuustavoitteista. Vastineessa piiri piti Pohjois-Karjalan pyrkimystä hiilineutraaliksi maakunnaksi vuoteen 2030 mennessä erittäin myönteisenä ja tämänhetkisen uusiutuvan energian korkeaa käyttöastetta (71 %) lupaavana ja kannustavana hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseksi.

Tämän alueidenkäyttötavoitteen mukaan on tarpeen varautua uusiutuvan energiatuotannon, erityisesti bioenergian tuotannon ja käytön merkittävään lisäämiseen sekä tuulivoimapotentiaalin laajamittaiseen hyödyntämiseen. Piirin mielestä Pohjois-Karjalan uusiutuvan energian korkean käyttöasteen perusteella maakunnassa on onnistuttu toteuttamaan hyvin tätä alueidenkäyttötavoitetta, vaikka tuulivoiman käyttömahdollisuudet Pohjois-Karjalassa ovat ainakin toistaiseksi olleet hyvin rajalliset liittyen itärajan tutkajärjestelmien käyttöön.

Tämän vuoksi emme käsitä, mihin lausunnon mukaisilla uusiutumiskykyisen energianhuollon perusteluilla pyritään. Kuten jo aiemmin vastineessa on todettu turpeen huoltovarmuus ei liity valituksen keskeiseen asiaan turpeella tuotettuun aktiivihiilituotantoon, koska tuotannon lopputuote aktiivihiili liittyy Neova Oy:n kaupallisiin tavoitteisiin. Valituksessa ja tässä vastineessa on myös todettu, että aktiivihiilituotannon polttoturpeen käyttöä vastaavat ilmastohaitat tulisivat heikentämään maakunnan uusiutuvan energiakäytön tämänhetkistä hyvää kehitystä.

Yhteenveto: Maakuntaliiton lausunnossa ei tuoda sellaisia lisäperusteluja, jolla olisi merkitystä valituksen päätelmien ja niiden perustelujen sekä tässä vastineessa esitettyjen lisäperustelujen kannalta tämän alueidenkäyttötavoitteen toteutumiseen maakuntakaavaratkaisussa.

Johtopäätökset alueidenkäyttötavoitteista: Maakuntaliiton lausunnossa ei ole esitetty sellaisia lisäperusteita, jotka vaikuttaisivat piirin valituksen johtopäätöksiin alueidenkäyttötavoitteiden osalta kaavaratkaisuissa. Tämän vuoksi valituksen päätelmien ja niiden perusteiden sekä tässä vastineessa esitettyjen maastokartoitusten ja muiden lisäperusteiden mukaisesti maakuntakaavan turveratkaisut ovat piirin näkemyksen mukaan kaikkien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaisia. Tämän mukaisesti piiri jättää asian alueidenkäyttötavoitteiden osalta hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

3.2. Kaavan suunnittelu- ja suojelumääräys

Kaavan suunnittelu- ja kaavamääräyksestä ovat maakuntaliitto ja metsähallitus antaneet omat lausuntonsa. Lausuntojen perustelut molemmissa ovat hyvin samansuuntaiset, joten tässä vastineessa vastataan molempiin lausuntoihin.

Molemmista lausunnoissa tuodaan esille, valtioneuvosto teki soidensuojelun täydennysehdotuksen (2015) pohjalta päätöksen, jonka mukaan osa valtion maihin kohdistuvasta soidensuojelusta voidaan toteuttaa alueekologisella suunnittelulla. Metsähallitus teki, erityisesti Kainuuta kesäkuussa 2021 riepotelleen myrskyn (Paula-myrsky) jälkeen, linjauksen, joka on muuttanut soidensuojelun täydennysehdotuksen toimintaympäristöä merkittävästi. Linjauksen mukaan alue-ekologinen verkosto ei ole suojelupäätös, koska siitä ei ole tehty virallista päätöstä, ja vaikka luontokohteet ja muut ns. ”toiminnan ulkopuoliset” kohteet lasketaan pinta-aloissa suojelualueverkostoon. Siksi myös luontokohteita ja alue-ekologisia aiemmin ”toiminnan ulkopuolisia” kohteita koskee mm. metsätuholain kaatuneiden puiden poistovelvoite, silloin kun kynnysarvot ylittyvät (liite 2).

Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyi tämän periaatteellisesti merkittävän linjamuutoksen. Tämän tulkinnan mukaan metsätuholakivelvoitteen vuoksi myrskyn kaatamia puita voidaan poistaa mm. puustoilta soilta, kuten suojelullisesti merkittävistä korvista. Piirin käsityksen mukaan, jos tulkinta olisi ollut olemassa jo SSTO-työryhmän toimiessa, ei valtionmaiden pienialaisiakaan soidensuojelun täydennysesityksen kohteita tietenkään olisi voitu jättää suojeltavaksi alue-ekologisella verkostolla, jota nykytulkinnan mukaan ei ole lainkaan suojeltu. Piirin näkemyksen mukaan maakuntakaavan tämän linjauksen takia SL-varausten osalta valtion maiden kohteiden hoito alue-ekologian keinoin on riittämätön turvaamaan kohteiden luonnon monimuotoisuutta.

Lisäksi lausunnossa todetaan, että ”Metsähallituksen omalla pysyvällä päätöksellä suojellaan työryhmän esittämistä arvokkaista suoalueista kohteet, jotka ovat hyvin sirpaleisia tai rajaukseltaan erityisen lonkeroisia. Lisäksi päätöksellä suojellaan kohteita, joissa on paljon teistä etäällä sijaitsevia, taloustoiminnan piirissä jatkossakin olevia metsäsaarekkeita”. Maakuntakaavassa tuskin on tarkoitus osoittaa suojeltaviksi hyvin pienialaisia ja sirpaleisia suokohteita. Sen sijaan suojeluun tulisi osoittaa yhtenäisiä myös maisemallisesti laadukkaita kokonaisuuksia, joihin sisältyvät suosaarekkeet, niemekkeet ja suolahdelmat. Näiltä osin kivennäismaihin vaihettuvia puutostoisia soita alue-ekologisen verkoston suoja ei lähtökohtaisesti koske, koska suokohteet rajataan käytännössä aina juuri suon laitaa pitkin tai jopa reilusti suon puolelle, ojittamattoman osan laitaan. Näin vähintään reunaojat ja niiden ja kivennäismaan väliin jäävä puuta kasvava turvemaa-alue kuuluisivat yksiselitteisesti osaksi suota. Tästäkin syystä valtionmailla olevat suot on syytä merkitä maakuntakaavassa kokonaisuuksina SL-merkinnällä.

Metsähallituksen tehtäviä koskevan lain (8.4.2012/234) 6 §:ssä säädetään Metsähallituksen yleisistä yhteiskunnallisista velvoitteista. Pykälän 1 momentissa määritellään Metsähallituksen luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön velvoitteita seuraavasti ”Luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien, meren ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa. Metsähallituksen on lisäksi otettava huomioon luonnon virkistyskäytön sekä työllisyyden edistämisen vaatimukset”.

Hallituksen laista antaman esityksen (HE 132 215) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että lain kuudennen pykälän 1 momentin mukaan ”biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen olisi Metsähallituksen kaikkea liiketoimintaa rajaava reunaehto. Biologisella monimuotoisuudella tarkoitettaisiin mihin tahansa ekosysteemiin tai ekologiseen kokonaisuuteen kuuluvien elävien eliöiden vaihtelevuutta, johon laskettaisiin myös lajin sisäinen ja lajien välinen sekä ekosysteemin monimuotoisuus. Biologinen monimuotoisuus tulisi luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön olennaisena osana ottaa riittävästi huomioon metsien, meren ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle”.

Vaikka laissa tai lain perusluissa määriteltyä ”riittävää huomioon ottamista” ei ole tarkemmin määritelty, on lain perustelujen mukaan biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen Metsähallituksen kaikkea liiketoimintaa rajaava reunaehto. Piirin näkemyksen mukaan tämä reunaehto pitäisi koskea myös maakuntakaavan SL-merkinnällä toteutettavaa suojelumerkintää riippumatta siitä onko alueesta tarkoitus tehdä luonnonsuojelulain mukainen suojelualue vai hoidetaanko sitä alue-ekologisin keinoin. Metsähallituksen uuden linjauksen mukaisesti, koska alue-ekologinen verkosto ei ole suojelupäätös, on piirin mielestä selvää, että Metsähallituksen tehtäviä säätelevän lain mukaisesti maakuntakaavan SLkohteiden suojelualuepäätös pitää toteuttaa kaavoissa käytetyn normaalin menettelyn mukaisesti luonnonsuojelulailla.

Alue-ekologisen suunnittelun keinoin suojeltavilla soidensuojeluun varatuilla alueilla liiketaloudellinen toiminta koskee ennen kaikkea alueella sijaitsevien kivennäismaasaarekkeiden hakkuita ja niihin liittyviä hakattavien puiden kuljetuksia. Piiri pitää oikeansuuntaisena sitä, puut kuljetaan talviteitä pitkin, eikä piirin valituksessa mainittuja ojituksia tarvitse tehdä. Talviteiden valmistelu ja raskaiden puukuormien kuljettaminen ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteistä alueen suojeluarvojen kannalta. Kuljetuksissa voidaan joutua ylittämään suojelurajauksen sisällä virtaavia pienvesiuomia. Näissä ylityksiin joudutaan aina huomiomaan ylityskohtien merkitys vesilain mukaisen vesiluontotyyppien (VL 2:11) ja metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen (ML 10 §) kannalta. Ylitysten toteutuksessa joudutaan usein poistamaan uoman reunapuustoa ja raskaiden puukuormien johdosta voidaan vaikuttaa uomien rakennepiirteisiin, vaikka lakien rikkomuksia ei tapahtuisikaan. Toimenpiteillä voi kuitenkin olla haitallisia vaikutuksia suojelualueen luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Metsähallituksen lausunnossa todetaan, että suojelualueisiin sisältyy metsätalouskäytössä olevia kivennäismaita, joilla on taimikoita ja hoidettuja kasvatusmetsiä, joiden suojeleminen ei edesauta soidensuojelua. Piiri muistuttaa, että soiden reunojen ja suosaarekkeiden puustoiset suot vaihettuvat usein ilman selvää rajaa kivennäismaihin, joten näillä vaihettumisvyöhykkeillä on merkitystä alueilla esiintyvien metsä- ja puustoisten soiden luontotyyppien ja niiden eliölajien elinympäristöinä. Tämän vuoksi hakkuilla voi piirin näkemyksen mukaan olla haitallisia vaikutuksia soidensuojelulle riippumatta millaisilla kivennäismaan reunoilla tai saarekkeilla kulloinkin toimitaan. Lisäksi soidensuojelualueiden sisään jäävät kivennäismaat voivat pitemmällä aikavälillä olla merkittäviä suojelualueen maisemalle ja virkistyskäytölle.

Kuten Metsähallituksessa annetun lain perusteluissa on todettu kaiken liiketoiminnan luonnon monimuotoisuuden turvaamista koskeva reunaehto biologisen monimuotoisuuden säilyttäminen ja tarkoituksenmukainen lisääminen pitäisi piirin käsityksen mukaan koskea myös liiketoiminnan maankäyttöä turvetuotannon osalta. Kaavavalituksessa ja tässä vastineessa on tuotu esille, että valtionmaille osoitetuilla turvevarausalueilla ja niihin rajoittuvilla tai niiden kuivatusvesien aiheuttaman kuormituksen vaikutusalueilla on hyvin runsaasti Metsähallituksen alue-ekologiseen verkostoon kuuluvia arvokkaita luontokohteita (arvokkaita suoelinympäristöjä, pienvesiä ja pienvesien lähiympäristöjä sekä arvokkaita metsäympäristöjä), ekologisia yhteyksiä ja maisemakohteita, jotka tuhoutuvat kokonaan (varausalueet) tai niiden luonnonarvot heikkenevät, osin jopa hyvin merkittävästi (varausalueiden kivennäismaasaarekkeet, reunat ja purkureittien joki-, puro-, norouomien vesivaikutteiset alueet ja paikoin laskuvesistöjen ranta-alueet).

Vaikka laissa Metsähallituksesta tai lain perusteluissa mainittua ”biologisen monimuotoisuuden suojelun ja tarkoituksenmukaisen lisäämisen riittävää huomioon ottamista” ei ole tarkemmin määritelty, ei maakuntakaavan varausalueiden turvetuotannon toteutuessa lain edellyttämää biologisen monimuotoisuuden suojelun riittävää huomioon ottamista, puhumattakaan tarkoituksenmukaisesta lisäämistä, ole mahdollista toteuttaa valtion maiden alue-ekologisella suunnittelulla.

Valituksessa mainitusta Metsähallituksen maankäyttöpuolen näkemyksestä heijastuu välinpitämättömyys siitä, että Metsähallituksesta annetun lain biologisen monimuotoisuuden suojelun huomioon ottaminen koskee myös Metsähallituksen liiketoimintaa maakuntakaavan mahdollistamassa turvetuotannossa, hyväksyttäessä turvevaraukset valtion mailla sijaitseville alue-ekologisen verkoston kohteille. ”Maakuntakaavassa on otettava huomioon myös mahdollisuus liiketoiminnan maankäyttöön turvetuotannossa, joten siihen soveltuvia alueita on osoitettu aiemmin mahdolliselle tuotannolle. Poikkeusolot tai kriisitilanteet voivat tuottaa isojakin muutostarpeita energiahuollon tarpeissa. Huoltovarmuus on turpeen kohdalla hyvin merkittävä ja huomioitava asia, johon on syytä varautua eri skenaarioiden varalta.” Kuten valituksessa on jo useaan otteeseen todettu, maakuntakaavan turvevaraukset aktiivihiilituotannon raaka-ainekentiksi eivät liity mitenkään huoltovarmuuteen vaan Neova Oy:n liiketoimintaan.

Valituksessa esille tullut valtionmaiden turvevarausten kohdistuminen laaja-alaisesti Metsähallituksen alueekologisen verkoston arvokkaille luontokohteille ja ekologisille käytäville sekä näiden varausten merkittävät haitat näille kohteille tuovat korostetusti esille sen, että maakuntakaavassa valtion mailla soidensuojelualuiden SL-merkinnällä varattujen kohteiden hoito alue-ekologisin keinoin ei voi taata luotettavasti kaavan suojelutavoitteiden toteutumista varausalueilla. Erityisesti muiden yllä mainittujen syiden takia piirin mielestä on välttämätöntä, että maakuntakaavassa SL-merkinnällä soidensuojeluun varatutut alueet pitää toteuttaa luonnonsuojelulain mukaisesti perustettavina suojelualueina.

Piiri haluaa tässä yhteydessä tuoda esille, että turvevarausten kaltaisia biologisen monimuotoisuuden huomioon ottamiseen liittyviä ongelmia alue-ekologisen verkoston alueille voi liittyä myös Metsähallituksen tekemiin maakauppoihin yksityisten maanomistajien kanssa. Suurimmilla Metsähallituksen yksityisille myydyillä valtionmailla on ollut runsaastikin alue-ekologisen verkoston kohteita, jotka tietenkin lakkaavat olemasta sillä hetkellä, kun omistus vaihtuu. Tämäkin vahvistaa edelleen piirin vaatimusta, että maakuntakaavassa soidensuojeluun varattujen alueiden suojelu pitää toteuttaa luonnonsuojelulain mukaisesti.

Molemmista lausunnoissa on esitetty, että piirin valituksessa esiin nostettu maanomistajien asettaminen eriarvoiseen asemaan ei pidä paikkaansa. Metsähallituksen lausunnon mukaan yhdenvertainen kohtelu tarkoittaa sitä, että samassa asemassa olevia maanomistajia kohdellaan samalla lailla. Valtio ei maanomistajana ole valituksen kohteena olevan kaavamääräyksen osalta samassa asemassa yksityisten maanomistajien kanssa monestakin eri syystä. Lausunnon mukaan syyt liittyvät juuri ylläkäsiteltyyn suojelun toteutuksen erilaiseen käsittelyyn ja siihen kuluvan ajan pituuteen. Maakuntaliitto perustelee asiaa myös vastaavasti suojeluvarausten toteutukseen liittyvillä eroilla toteutusajan eroilla valtion ja yksityisten maiden suojeluvarausten kohdalla.

Piirin näkemyksen mukaan kaavan yllä kuvatut suojelualueiden toteutukseen liittyvään aikatauluongelmaan on löydettävissä ainakin yksi ratkaisu, jolla SL-varausten suojelu luonnonsuojelulain mukaisesti voidaan toteuttaa valtion ja yksityisten maanomistajien osalta voidaan samalla tavalla. Maakuntaliitto tietää hyvin, että yksityismaiden soidensuojeluun varattujen alueiden suojelupäätökset ovat pääsääntöisesti myös viivästyneet ilmeisesti useammasta eri syystä, jotka eivät ole piirin tiedossa. Tämä ongelman maakuntaliitto voisi ratkaista esimerkiksi pidentämällä suojelualueiden perustamisen liittyvää viiden vuoden perustamisaikaa. Tähän ei piirin käsityksen mukaan pitäisi olla mitään kaavateknistä tai lainsäädännöllistä estettä. Piirin tietojen mukaan ELY-keskus on esittänyt tätä eri maakuntakaavoista antamissa lausunnoissa, mutta tämä ei ole sopinut maakuntaliitolle.

Lopuksi piiri haluaa huomauttaa, että Metsähallituksen lausunnon lopussa esitetyt näkemykset valituksen muista kuin suojelumääräyksiin liittyvistä asioista ja valituksen kokonaisarviosta eivät kuulu heidän lausunnossaan arvioitaviin asioihin, joten piiri esittää, että Kuopion Hallinto-oikeuden ei tule ottaa niitä huomioon valitusta koskevassa päätöksessä.

3.3.Vaikutukset Natura 2000 -verkostoon

Maakuntaliiton lausunnossa ei tuoda sellaisia uusia perusteita, joilla olisi vaikutusta piirin valituksessa ja sen liitteessä esitettyihin turvetuotantovarausten vaikutuksista Natura 2000 -verkostoon. Tämän vuoksi piirin ei ole tarvetta esittää tässä vastineessa lisäperusteluja vaan piiri pitäytyy kokonaisuudessaan valituksessa esitettyihin päätelmiin ja niiden perusteluihin, joiden mukaan vaihekaavan kumoamista ja palauttamista uudelleen valmisteluun on myös kaavan Natura-vaikutusten arvioinnin kannalta perustelua. Uudessa valmistelussa Natura-tarveharkinnassa tulee keskittyä kunkin Natura-alueen suojeluperusteena olevien Natura-luontotyyppien ja alueen eliölajien vaikutusten arviointiin sekä mahdollisuuksien mukaan arvioida hankkeita myös luonnontyypeille ja eliölajeille Natura-alueiden tietolomakkeella esitettyjen suojelutavoitteiden turvaamis- ja kehittämismahdollisuuksien kannalta.

3.4.Vaihekaavan ympäristövaikutusten arviointi

Maakuntaliiton lausunnossa ei tuoda mitään uutta selitystä turvetuotantoon esitettyjen uusien tuotantoalueiden ympäristövaikutusten arvioinnista.

Maakuntaliitto toteaa lausunnossaan: ”Soita valittaessa on selvitetty ajantasainen kuva soiden suojelutilanteesta, luonnonsuojeluohjelmien toteutumisesta ja edellisten kaavavaiheiden jälkeen toteutetuista yksityisistä luonnonsuojelualueista sekä vapaaehtoisten suojeluohjelmien osoittama soidensuojelu. Maakuntaliitolla on ollut käytettävissä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen soidensuojelun täydennysesityksen laaja tietoaineisto rajauksineen”. Tämä ei kuitenkaan mahdollista suoluonnon monimuotoisuuden ja suojelutarpeen arviota, kun valmistelutyössä ei ole hyödynnetty luontotyyppien (2018) ja lajien (2019) uhanalaisuuden arviointiraportteja, jotka molemmat osoittavat suoluontotyyppien ja niillä elävien lajien tilan heikentymistä.

Lausunnossa korostetaan sidosryhmäyhteistyötä ja mm. maakunnallista vuorovaikutteista roolia vaihekaavan valmistelussa. Jo vaihekaavan valmisteluvaiheessa saadun palautteen pohjalta olisi ollut mahdollista arvioida vaihekaavan vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, vesien ekologiseen tilaan ja ilmastonmuutokseen ja siihen sopeutumiseen. Mm. piirin lausunnon liitteenä ollut kooste tuotantoon esitettyjen soiden ja niiden vaikutuspiirissä olevien alueiden luonnonarvoista (useita uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja tai muutoin monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita) ja tuotantoalueilta tulevan kuormituksen vaikutuksista vesialueiden ekologiseen tilaan ei juurikaan ole hyödynnetty vaihekaavatyössä. Se, että maakuntaliitto korostaa sidosryhmäyhteistyötä, SOVA-ryhmää ja saatua palautetta, ei sinällään kerro ympäristövaikutusten arvioinnista. Oleellista on, miten saatu palaute on huomioitu vaihekaavan valmistelutyössä. Kuvaavaa on, että maakuntaliiton lausunnossa ei sanallakaan kommentoida mm. piirin asiantuntijoiden kokoamia ja osin maastotyönä tuotettuja tietoja, jotka osoittavat usean vaihekaavaan sisällytetyn uuden turvetuotantoalueen merkittävistä luontoarvoista.

Vaikutuksista vesien ekologiseen tilaan todetaan maakuntakaavassa turvetuotantoon soveltuvien alueiden valinnoille käytetyissä kriteereissä: ”Tämä voi vaatia suon osoittamista turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi, vaikka suon purkuvesistön tila olisi hyvää heikompi”. Tämä on ristiriidassa vesienhoitolainsäädännön kanssa, joka edellyttää hyvän ekologisen tilan palauttamista vesimuodostumissa, joissa ekologinen tila on hyvää huonommassa tilassa. Hyvä ekologinen tila vesimuodostumissa tulee myös säilyttää ja hyvää huonommassa tilassa olevien vesimuodostumien tilaa ei saa edelleen huonontaa.

Kuten maakuntaliittokin toteaa vastineessaan: ”Pohjois-Karjalan ELY-keskus on myös todennut selvitysten jättämän epävarmuuden. He toteavat kaavaehdotuksesta antamassa lausunnossaan mm., että vesienhoitolainsäädännön näkökulmasta ympäristöluvan myöntämisen edellytysten täyttymiseen liittyy useissa kohteissa suurta epävarmuutta, vaikka kaikki suosituksissa esitetyt vesiensuojelua parantavat toimet olisivat käytössä”. Tämäkin kuvaa uusista tuotantoalueista syntyviä ympäristövaikutuksia, joita kuitenkaan ei ole huomioitu vaihekaavassa kaikilta osin.

Lausunnon mukaan maakuntaliitto valitsi SL-merkinnällä osoitettavat suot yhteistyössä Pohjois-Karjalan ELYkeskuksen kanssa. Priorisoinnissa ei syrjitty puustoisia suotyyppejä, mutta ne jäivät pois mm. pienen pintaalan rajaamina: maakuntakaavaan haluttiin luonnonarvoiltaan edustava otos maakuntakaavan mittakaavassa näkyviä suurehkoja soita. Koska kivennäismaat rajattiin SL-soiden ulkopuolelle, tulee luonnonsuojelualueiden perustaminen olemaan helpompaa ja valtiolle myös edullisempaa.

Piirikään ei usko, että soidensuojelualueiden rajausten toteutuksissa olisi ”syrjitty” soidensuojelualueiden rajauksia. Puustoisten soiden pinta-alat eivät myöskään ole ongelma rajauksissa vaan se, että puustoiset suot sijaitsevat soiden reunoilla vaihettuen usein ilman selvää rajaa kivennäismaihin. Näillä vaihettumisvyöhykkeillä sijaitsee yleisesti suojelullisesti arvokkaita puustoisia soita, joista erityisesti kuusivaltaiset runsaspuustoiset korvet ovat suuren soidensuojelullisen merkityksen lisäksi metsätaloudellisesti hyvin arvokkaita. Soidensuojelualueiden rajauksissa pyritään välttämään, kuten tässä vaihekaavassa, maaomistajille syntyviä taloudellisia kustannuksia, joten tämän mukaisesti vaihettumisvyöhykkeiden puuntuotannollisesti arvokkaat osat riippumatta niillä olevista luontotyypeistä jäävät suojelurajauksen ulkopuolelle.

Kuten valituksessa on jo todettu, puustoisten suotyyppien merkittävimmät uhanalaisuuden syyt ovat soiden ojitus ja metsien hakkuut. Tämän vuoksi maakuntakaavan soidensuojelualueiden reunojen rajauksessa kivennäismaan ja suon vaihettumisvyöhyke tulisi alueen puustoiset suotyypit (myös niihin mahdollisesti kivennäismaan puolella rajoittuvat suojelullisesti arvokkaat metsäluontotyypit) rajata riittävän leveänä turvaamaan ja tukemaan soidensuojelualueen biologista luonnonmonimuotoisuutta. Suojeluun liittyvät puustonarvon taloudelliset menetykset tullaan yksityismailla korvaamaan täysimääräisesti suojelualueen perustamisen yhteydessä. Valtionmailla vastaavanlaisten riittävän leveiden suojavyöhykkeiden rajaukseen liittyy Metsähallituksesta annetun lain mukainen velvoite ottaa metsien suojelussa riittävästi huomioon luonnonvarojen kestävän hoidon ja käytön osalta biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen.

Kun maakuntaliitto toteaa lausunnossaan, että ” Maakuntakaavoituksen näkökulmasta ympäristölupien epäämisiin on varauduttu lähtien oletuksesta, että keskimäärin puolet haettavista ympäristöluvista ei toteudu, kun selvityksissä havaitaan tarkempia tietoja kohteiden luonnonarvoista, luontotyyppien ja lajien uhanalaisuudesta sekä kuormituksen vaikutuksista purkuvesistöihin”, niin se kertoo, että maakuntaliitto on kuitenkin ollut tietoinen vaihekaavan merkittävistä ympäristövaikutuksista, vaikka ei ole niitä vaihekaavan valmistelutyössä huomioinutkaan. Sekavasta kaavoitustyöstä kertoo, että vaihekaavassa esitetyt uudet tuotantoalueet on esitetty Ilomantsin aktiivihiilitehtaan laajennuksen ja toiminnan edellytyksenä. Lausunnossaan maakuntaliitto kuitenkin toteaa, että puolella alueista on varauduttu siihen, että niille ei saada toiminnan edellyttämää ympäristölupaa. Tämäkin osoittaa omalta osaltaan, että ympäristövaikutuksia ja niistä saatua palautetta ei ole otettu huomioon riittävällä tarkkuudella.

Maakuntaliitto korostaa myös vaihekaavan valmistelutyössä tehtyjen erillisselvitysten merkitystä ympäristövaikutusten arvioinnissa. Erillisselvitysten puutteellisuuksia piiri on käsitellyt jo varsinaisessa valitusasiakirjassa.

Maakuntaliitto korostaa lausunnossaan, että vaikutusten arviointi on tehty riittävällä tasolla maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti, joka edellyttää, että kaavassa tulee arvioida maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 1 momentin mukaan kaavan merkittävät vaikutukset niiden edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin perustuen. Piiri korostaa, kuten jo itse valituksessa, että merkittävät vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, vesien ekologiseen tilaan ja ilmastonmuutokseen on arvioitu puutteellisesti.

Maakuntaliitto toteaa lausunnossaan: ” Maakuntakaavasta kunnallisvalituksen tehnyt taho on selvittänyt ympäristövaikutuksia maakuntakaavaan yleispiirteistä tasoa tarkemmin toteuttaen myös maastotutkimuksia. Sen johdosta liiton selvitykset koetaan puutteellisina tai nähdään tarkoitushakuisuutta ympäristövaikutusten arvioinnissa”. Näiltä osin piiri toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain mukainen vaikutusten arviointi kuuluu vaihekaavan laatijalle. Tässä tapauksessa ei myöskään piirin asiantuntijoiden tuottamaa aineistoa ole juurikaan hyödynnetty vaihekaavan laatimisessa.

Vastineessaan maakuntaliitto toteaa ympäristövaikutusten arvioinnin merkinnästä -/+:” Kaavoittajat ovat huomioineet negatiivisiksi vaikutuksiksi luonnolle kohdistuvat turvetuotannon väistämättömät haitat, mutta nostaneet plussan arvoiseksi turpeen aiempaa resurssiviisaamman ja pienimuotoisemman käytön korkeamman jalostusasteen aktiivihiilen valmistukseen. Laadittavan kaavan myötä tu-alueiksi osoitettujen alueiden pinta-alallinen kokonaismäärä lähes puolittuu. Näistä kaikista tekijöistä muodostuu myös yhteisvaikutukseksi saatu ”nollavaikutus”, sillä tarkastelussa on havaittu sekä positiivisia että negatiivisia ympäristövaikutuksia”. Piiri toteaa edelleen, että merkintä on harhaanjohtava. Vaikutukset luonnon monimuotoisuudelle, vesien ekologiselle tilalle ja ilmastonmuutokselle eivät vähene, vaan tulevat jo tuotannossa olevien tai siitä poistuneiden lisäksi. Maakuntaliitto on korostanut, että vain pieni osa rajausten alueesta käytetään aktiivihiilitehtaan tarpeisiin. Näiden käyttöönotto edellyttää kuitenkin koko alueelle kohdistuvia kuivatus ym. toimenpiteitä. Lisäksi vastineessa puhutaan aktiivihiilitehtaan raaka-ainetarpeen lisäksi myös muusta turpeen käytöstä.

Maakuntaliiton esiin nostamasta ympäristövaikutusten arviointitasosta ja niiden tulkintaeroista piiri toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämien merkittävien välittömien ja välillisten ympäristövaikutukset tulee perustua riittäviin aineistoihin ja selvityksiin. Maakuntaliitto korostaa myös, että nyt turvetuotantoon esitettyjen uusien alueiden osalta ympäristövaikutukset arvioidaan tarkemmin varsinaisen ympäristöluvan hakemuksen yhteydessä. Tämä on puutteellista lainsäädännön tuntemista. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaista ympäristövaikutusten arviointia ei voi korvata ympäristönsuojelulain mukaisessa lupamenettelyssä tehtävällä vaikutusten arvioinnilla.

Lopuksi

Kun maakuntaliitto toteaa lausunnossaan, että ympäristövaikutusten arviointi on tehty riittävällä tarkkuudella, haluaa piiri korostaa Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen (POKELY) erittäin kriittistä lausuntoa vaihekaavan ympäristövaikutusten arvioinnista. Toisaalta piiri haluaa myös korostaa POKELY:n epäjohdonmukaista toimintaa hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuuden harkinnassa. Ilomantsin aktiivihiilitehtaan ensimmäisen vaiheen osalta POKELY teki arvion hankkeen mahdollisesti edellyttämästä YVA-menettelystä. YVA-harkinnassa arvioitiin aktiivihiilitehdasta, sen käyttämiä turvetuotantoalueita kokonaisuutena (tehdas ja raaka-aineen tuotantoalueet). POKELY päätyi kuitenkin päätöksessään, ettei YVA-menettelyä tarvita, koska pääosalla jo tuotannossa olevista alueista YVA-menettely oli jo toteutettu ja alueet tuotannossa. Vastaava menettely POKELY:llä oli myös Karjalan kultalinjan YVAmenettelyssä, jossa mm. seitsemän erillistä avolouhosta yhdistettiin YVA-menettelyyn. Ilomantsin aktiivihiilitehtaan laajennuksen osalta POKELY arvioi YVA-menettelyn tarpeellisuutta vain itse tehdasyksikön osalta, jolloin nyt vaihekaavaan esitetyt alueet ja niiden ympäristövaikutukset jäivät YVA-menettely tarpeen harkinnassa kokonaan pois. POKELY:n lausunto kuitenkin osoittaa merkittäviä puutteita vaihekaavan ympäristövaikutusten arvioinnissa luonnon monimuotoisuuden ja vesien ekologisen tilan osalta, mikä olisi edellyttänyt yhdenmukaista käsittelyä YVA-menettelyn tarpeen harkinnassa.

Tekstissä käytetyt uhanalaisuuden lyhenteet: VU= vaarantunet, EN=erittäin CR=kriittisen uhanalainen, RT= alueellisesti uhanalainen ja NT=silmälläpidettävä

Joensuussa 12.12.2022
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry

Liitteet

1 Piirin varausalueiden luonnonarvojen maastokartoitukset vuosina 2021-2022 (pdf)

2 Maa- ja Metsätalousministerin vastaus kirjalliseen kysymykseen metsätuholain soveltamisesta (pdf)

Valituksemme löytyy täältä.

P-K:n maakuntahallituksen lausunto on maakuntahallituksen pöytäkirjan liitteenä.