Lausunto Finncobalt Oy:n Hautalammen kaivoshankkeen yva-ohjelmasta

1. Vastuu vanhoista kaivannaisjätteistä kuuluu ilmeisimmin Outokumpu oyj:lle ja on selvitettävä sen kustannuksella

Hanketta on suunniteltu hyödyntämään Outokummun vanhoja kaivosrakenteita ja jätealueita. Finncobaltin edustaja kertoi YVA-tilaisuudessa, ettei ole ottanut vastuita näistä. Ilmeisesti toiminta edellyttää sopimusta Outokummun ja Finncobalt/Eurobattery mineralsin välillä. ELY-keskus vastasi kysyttäessä Outokumpu Oyj:n vastuista, että koska vahingoista on annettu rikostuomio, asiaan ei voisi enää puuttua. Jotta alueella voisi toimia, on vastuut selvitettävä. Lisäksi korjaavat toimet on selvitettävä sekä tapauksessa, jossa kaivoshanke toteutetaan, että, jossa se jätetään toteuttamatta. Vastuiden ja alueen lailliseen tilaan palauttamisen vaihtoehtojen täytyy kuulua ympäristövaikutusten arviointiin.

Riippumatta, minkä vuoden ympäristönsuojelulakia katsotaan sovellettaviksi, ovat ympäristövaikutukset maaperän, pinta- ja pohjavesien pilaamisessa ilmeisen laittomia. Tätä on tuskin voitu sallia missään ympäristöluvissa ja pilaantuminen voi ilmentää luvissa ennakoimattomia vaikutuksia. Ongelmallista asiassa on ollut lupa- ja valvontaviranomaisten osaamisen puute sekä todennäköinen valtionyhtiötä suosiva rakenteellinen korruptio, joita on käytetty hyväksi.

Koska vanhojen jätteiden alueella esiintyy ja sieltä laajasti leviää laittomia vaikutuksia, on niiden korjaamisen määrääminen/korjaaminen Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen vastuulla. ELY-keskuksen tulee selvittää vastuut ja saattaa jätealueet laillisesti kestävään tilaan sekä hoitaa pinta- ja pohjavesien sekä maaperän kunnostus lailliseen tilaan.

Laillinen tila EU:n kaivannaisjätedirektiivin ja Suomen vastaavan asetuksen 190/2013 mukaisesti tarkoittaa kaivannaisjätteiden stabilointia niin, että niistä ei tule pitkienkään aikojen kuluessa ympäristölaatunormit ylittäviä päästöjä. Jätteiden kapselointi tai jatkuva vedenpuhdistus eivät ole pitkäaikaisesti toimivia ratkaisuja.

Vastuu jätteistä on niiden tuottajalla/toiminnanharjoittajalla ja toiminnanjatkajalla. Vastuuta voidaan pitää rikosoikeudellista vastuuta laajempana ympäristövahinkojen korvaamista koskevan lain perusteella. Laki tuli voimaan vuonna 1994, jolloin hanke oli ilmeisesti kokonaisuudessaan Outokumpu oyj:n hallinnassa. ELY:n väite siitä, että asia olisi loppuunkäsitelty rikostuomion perusteella ei vaikuta siten perustellulta.  Asiassa voitaneen soveltaa myös lakia ympäristövahinkojen korjaamisesta ainakin niiltä osin, kun jätealueet ovat/olisivat Outokummun hallinnassa/vastuulla. Tilanteessa, jossa vastuullista maksajatahoa ei löytyisi, vastuun voidaan katsoa kuuluvan voimassaolevan kaivoslain mukaan kaivosviranomaiselle Tukesille ja vähintäänkin moraalisesti valtiolle ja ELY:lle. Valtion vastuu ja ELY:n ongelmallinen asema tuli esiin myöskin paikallislehden oivaltavassa pääkirjoituksessa OutokummunSeutu_Pääkirjoitus_23_12_2020.jpg (1413×2645) (finncobalt.com).

Kirjoittaja huomioi myös uuden hankkeen riskit koboltin tarpeen vähetessä, tämä korostaa jälkihoidon selvitysten tarvetta YVA:ssa.

Jälkihoidon ja ympäristövahinkojen vakuuksien selvittäminen

Hankeyhtiö on pieni ja sen myöskin pienen rahoittajayhtiön Eurobattery Mineralsin toiminta on johtanut arvosteluun ja mahdollisesti rikostutkintaan Espanjassa. Vastuiden ja jälkihoidon lisäksi YVA:ssa täytyy selvittää uskottavasti kaivannaisjäteasetuksen mukaiseen jälkihoitotilaan pääsemistä varten tarvittavat vakuudet. Vakuudet tulee määrätä kaikille vastuullisille tahoille.

Kaivoshankkeesta ei saa tulla keinoa, jolla Outokummun ja aikaisemman toiminnan vastuut haudataan lopullisesti.

Jätteiden pysyvä stabilointi

YVA:sta käy ilmi, että alueella on erittäin rikkipitoisia vanhoja jätteitä. Kokeneimman kaivosympäristöviranomaisen Pohjois-Suomen AVI:n luokitus happoa muodostaville kaivannaisjätteille on vaarallinen jäte (esim. Terrafamen, Soklin ja Mieslahden äskettäiset ympäristöluvat/AVI-lupasivu). Luokituksessa tulee noudattaa kaivannaisjäteasetusta. Samoin kuin mahdollisessa toiminnassa syntyvät vaaralliset jätteet, tulee myös näiden pysyvä stabilointi – mahdollisuuksien mukaan kaivostunneleihin – selvittää alkaen vaarallisimmista jätejakeista.

Vanhoista jätteistä vastaavan tai vastaavien tahojen tulee osallistua vanhojen jätteiden stabiloinnin ja turvallisen loppusijoituksen kustannuksiin ja nämä kustannukset ja vastuut on selvitettävä.

Mahdollinen akkukemikaalijalostusprosessi ja sen jätteet luokituksineen tulee myös selvittää. Vaarallisten ja muiden jätteiden turvallinen pysyvä stabilointi ja mahdollinen sijoittaminen kaivostunneleihin on selvitettävä.

2. Hankevaihtoehdot

Hankevaihtoehtoja valitessa tulee selvittää ympäristö-, luonto- ja sosiaaliset vaikutukset. Keskeinen kysymys on hankeen sijainti maan päällä ja alla sekä vanhojen jätealueiden suhteen, jotta myös tarvittava vanhojen jätteiden käsittely voidaan asianmukaisesti hoitaa.

Hankeen sijoittuminen asutuksen suhteen on keskeistä.  Hanke on sijoitettu halvimpaan paikkaan vanhan tunnelin suun perusteella. Kuitenkin kannattavan maanlaisen kaivoksen tunnelin pää voidaan sijoittaa kilometrien päähän sopivaan paikkaan. Välttämättömien maanpäällisten toimintojen sijoitusvaihtoehdot on selvitettävä. Sijaintivaihtoehdot on selvitettävä ympäristön kannalta huomioiden hydrologia ja ympäristöonnettomuuksien riskit. Asutuksen suhteen on huomioiva myös päätuulensuunta sekä melun ja pölyn leviäminen.

Hankevaihtoehtona tulee selvittää murskaustoiminnan sekä myös rikastuksen sijoittaminen maan alle. Tämä vähentäisi merkittävästi hankkeen haittoja. Jos rikastus on maan alla, niin ainakin vaarallisimmat jätteet voitaisiin sijoittaa suoraan maan alle. Vanhan kaivoksen pystytunnelin käyttö nostoon on selvitettävä.

Hankevaihtoehtoina tulee selvittää vanhojen ja uusien jätteiden käsittelyn, stabiloinnin ja loppusijoituksen mahdollisuudet – erityisesti erillisen rikkirikasteen teko vanhoista ja uusista jätteistä. Esimerkiksi Pyhäsalmella on tuotettu Siilinjärven kaivokselle rikkirikastetta, jonka pasutuksen jäte on edelleen toimitettu metallinjalostuksen käyttöön. Sotkamo Silver myy rikkirikastetta, Luikonlahden kaivoksella rikastettiin myös rikki erikseen.

Vesilain sekä kaivoslain mukaista intressivertailua varten vaihtoehtojen vaikutukset ja kustannukset tulee selvittää ja vertailla. YVA-ohjelmaa on täydennettävä hankkeen vaihtoehdoilla ja niihin liittyvillä tiedoilla, jotta siinä voitaisiin arvioida hankevaihtoehtojen selvittämisen tarpeet.

3. Hankkeen kuvaus

Päästöt

Laitoksen prosessit ja toiminta tulee kuvata päästöineen sekä vedenkäsittelyn ja ilmansuojelun vaihtoehtoineen.  Luvanvaraisten, haitallisten ja vaarallisten aineiden pitoisuudet ja päästömäärät tulee esittää luotettavalla tavalla. Näiden päästöjen vaikutukset tulee kuvata kattavasti.

Geologia ja hydrologia

Geologisessa selvityksessä tulee olla kaikki mineraalit alkuainekoostumuksineen kaikista pintamaan, sivukiven ja malmin tyypeistä/paikallisista laaduista.  Alueen pinta- ja pohjavesien laadut on selvitettävä yksityiskohtaisesti.

Teolliset prosessit: Louhinta, kuljetukset, rikastus, jätteen käsittely/kiinteytys ja vesien käsittely/puhdistus

Nämä prosessit on kuvattava yksityiskohtaisesti kaikkine vaihtoehtoineen päästöjen ja vaikutusten vähentämiseksi. Esimerkiksi rikkirikasteen ensisijainen käyttö on hyötykäyttö rikkihapon tuottamisessa.

Rikastushiekkaan jäävän rikin pitoisuuden tulee olla ainakin alle 0.1% ja rikin poiston tehostaminen on selvitettävä. Jätteet on stabiloitava niin, että pitkienkään aikojen kuluessa niistä ei tule laatunormeja ylittäviä pitoisuuksia pinta- tai pohjavesiin (Kaivannaisjäteasetus 190/2013). Käytettävien reagenssien epäpuhtaudet tulee selvittää tarkoin ja niistä tulevat harvinaisempienkin alkuaineiden ja yhdisteiden päästöt. Vedenkäsittelyn todennäköisten kalkkireagenssien epäpuhtaudet on selvitettävä. Vesien käsittely suolojen poistamiseksi purkuvedestä on selvitettävä

4. Kemialliset päästöt pinta- ja pohjavesiin

Tässä tulee tarkastella kaikkia kaivoksen toimintoja sekä eri vesijakeita, erityisesti kuivatusvesiä, suotovesiä, ja prosessivesiä. Kaikkien vanhojen ja uusien jätteiden suotovedet ja teollisuusalueiden hulevedet on kuvattava käsittelyineen.

Erityisesti tulee kuvata haitta-aineiden kuten:

a. raskasmetallien, lantanoidien/REE-metallien, ja arseenin, alumiinin, raudan ja mangaanin,
b. yleisten ja harvinaisten suolaionien (ml. litium, strontium, fluoridi ja bromidi),
c. asbestien ja kuituisten sekä vastaavasti vaarallisten mineraalien,
d. uraanin, toriumin ja niiden radioaktiivisten tytäraineiden,
e. kemiallisten reagenssien, räjähteiden komponenttien, kairauksen apuaineiden, flotaatioreagensseista erityisesti ksantaattien (ks. esim. Hannukaisen ympäristölupaprosessi), ja mahdollisten flokkulanttipolymeerien,
f. sekä ravinteiden erityisesti typpi- ja fosforiyhdisteiden pitoisuudet, vaikutukset ja päästöjen vähennysmahdollisuudet reagensseja ja prosessia muuttamalla.

Vesipäästöjä arvioidessa tulee käyttää Australian ja Uuden-Seelannin normien lisäksi uusimpia EUmaiden EU:n kriteereillä määrittämiä laatunormeja. Laatunormitarkastelua yleisesti luvanvaraisille metalleille tulee toteuttaa kattavana ja lainmukaisena tarkasteluna. Mikäli perusteltuja laatunormeja ei ole harvinaisemmille aineille tulee käyttää US ecotox -tietokannan ja kirjallisuuden tietoja. Uraanin ja toriumin vaikutukset tulee arvioida myös kemiallisina vaikutuksina laatunormien mukaan.

YVA-ohjelmasta puuttuvat ylimalkaisimmatkin päästötiedot, mikä on erittäin valitettavaa, koska näitä on varmuudella yhtiön tiedossa tai YVA-hanke on ylipäänsä ennenaikainen. Jos päästöt ovat esimerkiksi suolatasoltaan Talvivaara, Pyhäsalmen tai Kittilän luokkaa, niiden laskeminen vesistöön olisi hyvin haitallista erityisesti talvella ja alhaisen virtaaman aikana. ”Käsiteltyjen” vesien purkamisen sijasta tavoitteena tulee olla vedenpuhdistus ja kierrätys. Esimerkiksi kaivoksilla yleinen kalkki/emäskäsittely johtaa haitallisten harvinaisten suolaionien kuten strontiumin ja litiumin kertymiseen (Terrafamen tarkkailut, Latosuon altaan laaja vedenkoostumus vuosiraportoinnissa ja Kittilän kaivoksen esityksestä). Tämän ja elohopean kertymisen (ks. kalat) johdosta perinteinen kalkkikäsittely ei ole riittävä vedenpuhdistusmenettely.

YVA:ssa on tarkasteltava vedenpuhdistuksen vaihtoehdot mukaan lukien suolojen poisto esim. käänteisosmoosilla ja haihduttamalla. Erityisiä suolariskejä ovat syvältä tulevat kuivatusvedet ja mineraaleista mm. rapautumisessa vapautuva sulfaatti.

5. Hydrologiset vaikutukset lähiympäristöön ja kaivoksen rakenteiden yhteydessä

Pinta- ja pohjavesien virtaukset tulee esittää kattavasti sekä toiminnan vaikutukset näihin. Erityisesti tulee selvittää malmioon ja tunneleihin liittyvissä kallioruhjeissa ja siirroksissa tapahtuvat virtaukset ja virtaukset syvistä osista pintavesiin.  Jätealueilta pitkienkin aikojen kuluessa tulevat virtaukset pitoisuuksineen tulee selvittää. Ympäristöön kohdistuvat kuivatus- ja tulvavaikutukset tulee selvittää.

Perustilaselvitykset tulee erityisesti tehdä pinnalta ja erisyvyyksiltä siirroksissa/ruhjeissa/pohjasiirroksissa, mukaan lukien kohdan 4 mukaiset haitta-aineet.

6. Hankkeen haitalliset vaikutukset Sysmäjärven RAMSAR- ja Natura 2000 – alueeseen

Hankkeessa on tarkoituksena johtaa raskasmetallijäämiä sisältäviä kaivosvesiä Sysmäjärveen. Sysmäjärvi on nimetty vuonna 2004 RAMSAR-yleissopimuksen mukaisesti kansainvälisesti merkittäväksi kosteikoksi. Ramsarin yleissopimuksen tarkoituksena on turvata kansainvälisesti tärkeät kosteikot erityisesti vesilintujen elinympäristöinä. RAMSAR-sivustolla kuvataan Sysmäjärveä näin (käännös englanninkielisestä tekstistä):

Arvokkain Pohjois-Karjalan lintujärvistä ja Suomen kymmenen tärkeimmän kosteikon joukossa. Sysmäjärven vesipinta-ala on noin 690 hehtaaria. Alueelle ominaisia piirteitä ovat laajat järviruoko- ja -kortekasvustot, 22 pientä saarta sekä rantojen niitty- ja pensasvyöhykkeet, joita ympäröi kapea metsäalue ja maatalousmaa. Korkean suojeluarvon perustana on pesivien ja muuttavien kosteikkolintulajien runsaus ja monilajisuus. Vedenpinnan säätely häiritsee lisääntyvien vesilintujen populaatioita ja järven umpeenkasvun takia pesimälajit ovat vähentyneet 40 prosenttia vuosina 1983-1999. Muita voimakkaita vaikutuksia aiheuttavat raskasmetallit ja suolaisuuden lisääntyminen sekä jätevesien, kaivosteollisuuden ja maatalouden kuormitus. Sysmäjärven EU Life -hankkeessa on tehty niittyjen ennallistamista, vesikasvien poistoa ja saalistavien nisäkkäiden, kuten supikoiran ja minkin tehostettua pyyntiä.  Ramsar-kohde nro. 1517.

YVA-ohjelma ilmeisesti pyrkii vähättelemään RAMSAR-statuksen merkitystä (s. 89). On selvää, että saastuneen kaivosjäteveden johtaminen järveen olisi RAMSAR-yleissopimuksen ja alueen hoitosuunnitelman vastaista. YVA-asiakirjan s. 73 myöntää, että ”Happamat kaivosvedet hävittivät kalat Sysmäjärvestä lähes kokonaan 1930–1960-luvuilla. Tämän jälkeen kaivosvesiä on neutraloitu vuosina 1964–2001, tuona aikana järven happamuus on vähentynyt ja järvi on toipunut”. Kuten seuraavassa kerrotaan, suunniteltu hanke todennäköisesti palauttaisi järven aiempaan vakavan pilaantumisen tilanteeseen.

Sysmäjärvi on myös vuodesta 1998 kuulunut EU: n Natura 2000 -verkostoon, lintudirektiivin mukaisena erityisesti suojeltavana alueena, ja vuodesta 2004 se on myös suojeltu yksityisenä luonnonsuojelualueena. Ehdotettu kaivoshanke päästöineen olisi myös vastoin EU: n luontodirektiiviä ja luonnonsuojelulakia, koska se johtaisi alueen tilan huonontumiseen. Tämän perusteella hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee päätyä kielteiselle kannalle.

7. Vaikutukset Suu-Särki-järveen ja pohjavesipinnan alenemiseen

Hankkeessa suunnitellaan vuositasolla 100 000 m³ vedenottoa läheiseltä Suu-Särki-järveltä. Vedenotto, yhdessä maanalaisen kaivoksen tyhjäksi pumppaamisen kanssa, tulisi todennäköisesti alentamaan pohjavesitaso laajalla alueella. Tätä ei ohjelmassa lainkaan pyritä tarkastelemaan, eikä yksityiskohtaista hydrogeologista tutkimusta ole suunniteltu.

Vedenoton vaikutuksien tulee käsittää myös välppiin tai kaivoksen prosessiin kuolevat pieneliöt ja kalanpoikaset.

8. Happamien kaivosvesien käsittelyyn ei ole suunnitelmia

Hanke edellyttäisi vanhan kaivoksen tyhjentämistä, mikä tarkoittaa varautumista laadultaan happamia kaivosjätevesiä vastaavien vesien käsittelyyn, vaikka tätä tosiasiaa ei tunnusteta suoraan YVAasiakirjassa. Asiakirjassa vain todetaan (4.4.2, s. 38), että kaivoksen tyhjennys- ja kuivanapitovedet voivat sisältää kohonneita pitoisuuksia raskasmetalleja. Poistettavien vesien tämän hetkistä laatua ei ole selvitetty.

Sivuilla 26–27 esitetty kuvaus vesien allastuskäsittelystä on selvästi riittämätön. Käsittelyjärjestelmää on mahdotonta suunnitella ilman tarkempaa tietoa puhdistettavien kaivannaisjätevesien koostumuksesta ja laadusta. Yleisluontoinen viittaus ”Arvioinnissa tarkastellaan ja huomioidaan BAT-päätelmät sekä ohjeistus” (s. 19) jää tässä vaille teknistä ja tutkimuksellista konkretiaa. Vesien käsittelyn menetelmiksi kerrotaan kiintoaineen laskeuttaminen ja vesien johtaminen kemikalointikaivon kautta, jossa veteen voidaan tarvittaessa annostella kemikaalia pH:n säätämiseksi ja jäännösmetallien saostamiseksi ja/tai flokkulanttia kiintoaineksen poiston varmistamiseksi” (s. 27), mikä ei vaikuta riittävältä menettelyltä happamien kaivosjätevesien käsittelyyn.

Jäteveden käsittelyssä on esitettä suolanpoiston ja haitta-aineiden paremman puhdistuksen vaihtoehdot, ml. käänteisosmoosi ja vastaavat menetelmät. Jätevedet on määrä johtaa Alimmaiseen Hautalampeen, ja siitä edelleen Ruutunjoen kautta Sysmäjärveen, siis samaa reittiä, joilla aiempikin kaivostoiminta pilasi nykyistä RAMSAR- ja Natura 2000 –suojelualuetta.

YVA-asiakirjan sivulla 29 todetaan, että ”Sivukivien haponmuodostuspotentiaalin suhdetta neutralointipotentiaaliin tai metallien liukoisuutta ei ole tutkittu. Syntyvä sivukiviaines ei tällä hetkellä olevan tiedon perusteella ole luokiteltavissa pysyväksi kaivannaisjätteeksi. Lähtökohtaisesti sivukivien ei arvioida olevan ympäristökelpoisia”.

Huolimatta siitä, että määrityksiä sivukivien haponmuodostuspotentiaalista (NAG) ei ole, todetaan ohjelman sivulla 38, että ”sivukiven ja malmin väliaikaisesta varastoinnista ei arvioida muodostuvan merkittävissä määrin happamia tai metallipitoisia suotovesiä johtuen kivien lyhyestä varastointiajasta ja suuresta rae-/lohkarekoosta”. Ongelmaa vähättelevä arvio ei perustu tieteellisiin tai teknisiin tietoihin, ja ilmeisenä tarkoituksena on vältellä sen vaatimaa varautumista ja toimia. Kuitenkin asiakirjassa s. 65 kerrotaan: ”Vuosina 1943–1944 täytössä käytetyn rikastushiekan rikkipitoisuus oli 15–22 %”.  Tältä osin pidämme YVA-ohjelmaa vakavasti puutteellisena. Mikäli selvitystä ei merkittävästi laajenneta, se voidaan vaatia hylättäväksi muun muassa seuraavilla perusteilla:

• jätevesien laatua eikä rikastushiekan ja jätekivien NAG-potentiaalia ei ohjelmassa pyritä selvittämään tieteellisen tiedon pohjalta;
• Happamien kaivosvesien muodostumisen selvittämättä jättäminen ei turvaa valmiuksia riittävien varotoimien kehittämiseen;
• Kuormittuneen valuman arviointi on tehtävä kattavammin.

9. Maa-ainesten perusteeton luokittelu pilaantumattomiksi, toiminnan ja vanhojen jätteiden vaikutukset maaperään on selvitettävä kattavasti

 Tyypillisesti tällaiset laitokset pilaavat merkittäviä maa-alueita sekä pohjavesiä ainakin paikallisesti.

Kaivannaisjätteiden pilaava vaikutus on hyvin pitkäaikaista. Tulee selvittää pilaamista aiheuttaneet prosessit ja estää tällainen ennakolta. Erityisesti tulee selvittää ilmapäästöistä lähiympäristöön sateen aikana tuleva laskeuma ja tällaisesta seuraavien vesien käsittely. Toisaalta laajojen maa-alueiden tiivisrakennesuojauksen tai muun peittämisen vaikutus pohjaveteen ja maaperään on esitettävä huomioiden hapettomuuden vaikutukset.

YVA-asiakirjan sivulla 28 todetaan, että vinotunnelin alasajorampin maanpoistomassat ovat luokiteltavissa pilaantumattomiksi maa-aineksiksi. Saman asiakirjan sivulla 17 kuitenkin kerrotaan, että

”Vinotunneliin on sijoitettu muutamia kymmeniä autolastillisia Talvivaaran koerikastamon rikastushiekkaa”. Talvivaaran testilaitoksen rikkihapolla liuotettua mustaliuskemursketta ei missään tapauksessa voida kutsua pilaantumattomaksi maa-ainekseksi, ja siksi tämä väite on väärä ja harhaanjohtava. Talvivaara-Terrafamen mustaliuske-sivukivi sekä sekundääriliuotuksen jäte on ympäristöluvassa luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi.

Saman asiakirjan sivulta 28 käy ilmi, että ”Nykytiedon mukaan osa maa-aineksista (täyttömaat) sisältävät kohonneita pitoisuuksia metalleja ja rikkiä. Kattavaa tai tarkempaa tietoa alueen maaperän laadusta ei ole saatavilla”. Tässä viitataan (kohta 2.6.1) Outokummun kaupungin virittelemään pidemmän aikavälin hankkeeseen kaupungin keskustaajaman metallipitoisten maiden riskienhallinnasta, jossa on määrä selvittää kaupungin kunnallisteknisessä rakentamisessa käytettyjen maa-ainesten metallipitoisuuksia. Väljä ja aikataulultaan avoin ulkopuolinen hanke ei riitä korvaamaan YVA-arvioinnin tiedontarvetta.

10. YVA-ohjelma pyrkii keventämään toiminnanharjoittajan vastuita ja velvollisuuksia vetoamalla aiemmin tehtyihin virheisiin

Ehdotettua hanketta kehitetään lopetetun Keretin (Outokumpu) kuparikaivoksen (1912–1989) kaivosoikeuksiin ja kaivospiiriin tukeutuen. Hautalammin kaivokselle on myönnetty ympäristölupa jo edellisen omistajan aikana vuonna 2009. Kaivosoikeudet hankki Outokumpu Mining Oy vuonna 1989, mutta ei suorittanut kaivostoiminnan jatkamiseen tähtääviä toimenpiteitä, kunnes myi oikeudet FinnNickel Oy:lle vuonna 2007. Vain kaksi vuotta myöhemmin Vulcan Resources Pty Ltd osti kaivosoikeudet ja kaivospiirin FinnNickelin konkurssipesältä samalla kun hankki omistukseensa Luikonlahden rikastamon.

Sivulla 18 todetaan, että Outokummun kaivosalueesta ”on arvioitu voivan aiheutua edelleen vakavaa haittaa ympäristölle, mistä syystä sen ympäristövastuista ja -vaikutuksista on todettu olevan tarpeen selvittää lisää”. Edelleen todetaan, että ELY-keskus on vastuussa käytöstä poistettujen ja hylättyjen kaivannaisjätealueiden tutkimuksista. YVA-ohjelmassa kuitenkin ongelmat kuitataan toteamuksella, että niiden laajuus ja mahdolliset tutkimukset määritetään myöhemmin. Tämä ei ole mahdollista. Yritys ja ELY-keskus eivät voi olettaa, että uusi projekti voidaan hyväksyä vanhalle kaivosalueelle selvittämättä ensin nykyisiä velvoitteita ja vastuita. Muussa tapauksessa on ilmeinen vaara, että kaivosyhtiö tulevaisuudessa voi pyrkiä väistelemään vastuuta omista ympäristövaikutuksistaan vetoamalla aikaisempaan kaivostoimintaan.

Ajatusmalli käy suoraan ilmi muun muassa sivulta 38, jossa todetaan: ” Kaivannaisjätteitä läjitetään olemassa olevan rikastushiekka-alueen päälle. Päästöjen arvioinnissa on huomioitava, että alueella on aiemman kaivostoiminnan vaikutuksia sekä maaperään että pohjavesiin”. Vastaavasti YVA-ohjelmaasiakirjassa sivulla 74 esitetään toteamus, että Sysmäjärveen vuonna 2014 määritellyllä sekoittumisvyöhykkeellä nikkelipitoisuuden on hyväksyttävää ylittää luontainen taustapitoisuus (5 μg/l) ja ympäristönlaatunormin mukaisen enimmäispitoisuuden summa (25 μg/l). Tämä vaikuttaa yritykseltä saada uudelle hankkeelle edelleen ”lupa saastuttaa” huolimatta toistuvista tieteellisistä varoituksista, joiden mukaan ”luonnollista taustaa ei pidä käyttää tekosyynä puhdistusvastuun välttämisessä” (viite: Zhu, C. & Andersen, G: 2002: Environmental Applications of Geochemical Modeling. Cambridge: Cambridge University Press).

Ns. luontaisen taustapitoisuuksien määritykset on selvitettävä. On syytä epäillä, että nikkelin tausta ei kaivostoiminnan vaikutuksen ulkopuolella tai ennen niitä ole pintavesissä normaalia suurempi eli alle 1 mikrog/L. On myös selvittävä ympäristölaatunormin pitoisuus, joka on bioligandimenetelmällä 4 mikrog/L. Nikkelin ja raskasmetallien osalta bioligandimallin reseprorina on selvitettävä kalojen sisäelimet, kuolan sulattojen Lapin ja Norjan vaikutustutkimuksissa on havaittu nikkelin ja kuparin rikastumista tiettyjen kalojen maksaan ja munuaisiin sekä epämuodostumia.  Jos aiotaan laskea suolapitoista vettä, voidaan olettaa, että metallit ovat liukoisia ja biologisesti saatavia hyvin lähellä laatunormin alinta arvoa. Nikkelin osalta tulee myös varmistua, ettei maksiminormi 34 mikrog/L ylity missään oloissa. Vastaava tulee huomioida myös muiden EU-laatunormiaineiden selvityksistä.

YVA-ohjelmasta ilmenevät hankkeen tekniset ja tieteelliset puutteet johtavat todennäköisesti tilanteeseen, jossa toistuvat alueen edellisten kaivoshankkeiden aiheuttamat ongelmat. Sivulla 67 YVAohjelma-asiakirja muistuttaa lukijoita siitä, että ”Kaivospiirin alueen pohjavesi on pilaantunut jo aiemman kaivostoiminnan aikana. Alueen pohjaveden yksi suurimmista kuormittajista on Keretin vanhan kaivosalueen jätealueet. Pohjaveden laatu on alueella heikko ja se soveltuu huonosti vedenhankintaan”. Edelleen kerrotaan, että: ”Keretin kaivoksen toimintaa harjoittanut yhtiö on edelleen korvausvelvollinen joillekin alueen talouksille pohjaveden pilaantumisen vuoksi”; ja (s. 69) että ”Alueen pohjaveden käyttökelpoisuutta heikentää merkittävästi keskeiselle harjualueelle kasatut vanhan kaivoksen jätealtaat”.

Vallitseva tilanne tulisi todennäköisesti johtamaan vastuiden raukeamiseen, koska vastuuta ympäristöhaittojen jatkumisesta on mahdotonta määrittää. Lisäksi ehdotettu hanke tulee todennäköisesti uudelleen saastuttamaan jo kertaalleen kunnostettuja alueita, kun aiempien hankkeiden tuottamat saastukkeet mobilisoituvat. Vastuuta näistäkin voi toiminnanharjoittaja pyrkiä väistämään.

11. Päästöt ilmaan

 11.1. Hiukkaspäästöt tulee esittää sekä pienhiukkasten (PM10) että hengitettävien hiukkasten (PM2.5) suhteen ja vaikutusalue on kuvattava suhteessa laillisiin normeihin. Hiukkaspäästöjen raskasmetalli- ja arseenipitoisuudet on esitettävä suhteessa laillisiin normeihin.

11.2. Ilmapäästöjen kemialliset aineet ja yhdisteet on kuvattava kattavasti. Ilmapäästöstä seuraava haitta-aineiden laskeuma lähistöllä ja lähivesistöjen valuma-alueilla on esitettävä mukaan lukien vesissä luvanvaraisten aineiden laskeumat ja vaikutukset vesiin.

Riskialttiiden mallituksien lisäksi lähialueen taustapäästöt tulee määrittää sammallaskeumana ja ämpärimenetelmällä. Sammalkartoituksen perustila tulee määrittää kaivostoiminnan vaikutusten ja yhteisvaikutusten alueella.

Tunnelien poistoilman mukana tulevan radioaktiivisen radonin ja sen tytäraineiden vaikutukset on selvitettävä.

12. Melun, hajun, tärinän ja liikenteen vaikutukset on arvioitava tarkemmin

Melulla on sitovia laillisia normeja alhaisempina tasoina sosiaalisia-, terveys- ja ympäristövaikutuksia, jotka tulee selvittää kattavasti. Nämä vaikutukset, erityisesti melu- ja hajupäästöt tulee kuvata, lähimmän asutuksen, luonnonsuojelukohteiden ja joelle leviävinä vaikutuksina, sekä näiden rajoittaminen tulee selvittää.

Melusta tulee selvittää maksimimelu ja sen rajoittaminen ml. iskumainen ja kapeakaistainen melu korotuksineen, sekä mahdollinen räjäytysmelu ja ilmastoinnin melu.

13. Paikalliset luontoarvot tulee kartoittaa kattavasti

Paikalliset luontoarvot tulee kartoittaa kattavasti sekä vesi-, pöly-, melu-, ja muiden päästöjen vaikutukset niihin.

14. Ympäristön perustila

Ympäristön perustila tulee selvittää perusteellisesti kaikkien mahdollisten haitta-aineiden ja haittavaikutusten suhteen. Erityisesti tulee selvittää päästöaineiden taustapitoisuudet ml. kaikki päästöjen metalliaineet ja arseeni, kaikki päästöjen suolaionit ja harvinaisemmat suola-aineet, hengitettävien ja pienhiukkasten taustapitoisuudet sekä alkuainetausta, reagenssien epäpuhtausaineiden taustapitoisuudet.

15. Kala ja kalastusvaikutukset

Suola- ja sulfaattikerrostumisen aiheuttama hapettomuus johtaa rikkivedyn ja metyylielohopean muodostumiseen syvänteissä alapuolisessa vesistössä erityisesti Sysmäjärvessä. Nykyisten toimintojen (erityisesti Elementis minerals) ja olemassa olevien jätealueiden pilaavat vaikutukset on selvitettävä. Metyylielohopean vuoksi kalojen elohopeapitoisuus voi nousta yli myyntirajan. Elohopean kalojen EUlaatunormi voi ylittyminen on havaittu suolapäästöjen jälkeen Talvivaaran läheisillä Laakajärvellä ja Jormasjärvellä (Ahven https://www.evira.fi/globalassets/yhteiset/vierasaineet/talvivaara/tiedote_v_kierros_ahven_ja_sarki_tau lukot_oulujoen_ja_vuoksen_vesistot_hg.pdf ). Kalojen karkoittuminen on mahdollinen seuraus, joka tunnetaan erityisesti kuhalla.

Erityisesti ahventen elohopeamittauksia täytyy suorittaa useammalle kuin viidelle kalalle perustilan määrittämiseksi. Mittaukseen tulee ottaa niin paljon kaloja, että EU laatunormi 20 mikrog/kg voidaan luotettavasti määrittää.  Mittaukset tulee suorittaa siinä Kitisen patoaltaassa, johon päästöt tulisivat sekä ainakin kolmessa seuraavassa patoaltaassa.

16. Sosiaaliset vaikutukset tulee kuvata luotettavasti ja kattavasti

Tämän tulee kattaa päästöjen vaikutukset ympäristöön ja elinkeinoihin vaihtoehtoineen huomioiden vaikutukset myös esim. kalojen, marjojen ja sienien sekä muiden luonnonvarojen kautta.  Erityisesti tulee selvittää hankkeen vaikutukset kaivoslain hallituksen esityksessä mainittuihin kiinteistöarvoihin.  Kaivoslakia sovelletaan yhdessä ympäristösuojelu- ja vesilain kanssa. Tulee selvittää perustuslain omistusoikeuksien naapuruussuhdelain vastaiset oikeuksien loukkaukset.

17. Yhteisvaikutukset

Eri päästöjen yhteisvaikutukset tulee kuvata luotettavasti ja kattavasti. Tämän tulee käsittää yhteisvaikutukset muiden hankkeiden toimintojen kuten Elementiksen ja GTKn koerikastamon ja lakkautettujen kaivoshankkeiden jätteiden kanssa.

18. Päästöjen vähentäminen hankevaihtoehtoihin

Suunnittelun lähtökohtana olevat päästöt ja vaikutukset ovat ilmeisen kestämättömiä. Tämän vuoksi hankevaihtoehtoihin tulee lisätä vaihtoehtoja, joissa metallien, arseenin, suolojen, kuituisten aineiden, radioaktiivisten aineiden, raskasmetallien, sekä kemikaalien ja ravinteiden päästöjen tasoja rajoitetaan merkittävästi.

19. Paras saatavilla oleva teknologia

Paras saatavilla oleva teknologia tulee kuvata laajasti kansainvälisesti mukaan lukien uusimmat teknologiat. Erityisesti tulee käsitellä vedenpuhdistuksen vaihtoehdot kustannuksineen.

Tässä on keskeistä esittää sulfaatin ja suolanpoiston vaihtoehdot, tässä voi vertailukohtana kansainvälisiä teknologiareferenssejä mm. kaivosteollisuudessa.

20. Vesilain ja kaivoslain intressivertailu

Hankkeen taloudellinen kannattavuus tulee esittää suhteessa aiheutettuihin haittoihin, ja näiden perusteella tulee esittää vesilain mukainen intressivertailu kaikille hankevaihtoehdoille. Malmion mineraalien tuottoarvio on esitettävä suhteessa eri haittojen vähentämisen kustannuksiin. Vesilain sekä kaupungin kaivoslain mukaista intressivertailua (kaivosluvan tarkistaminen) varten vaihtoehtojen vaikutukset ja kustannukset tulee selvittää ja vertailla.

21. Suhde kasvihuonekaasupäästöihin

Selostuksessa tulee esittää myös metalleihin liittyvät elinkaarivaikutukset mukaan lukien kasvihuonekaasupäästövaikutukset, sekä vaihtoehtoiset tekniikat, joilla metallit voidaan korvata. Selostuksessa on esitettävä vallitsevien kasvihuonekaasupäästöskenaarioiden perusteella kuinka kauan nykyisenkaltainen metallien kulutus voi jatkua. Jos tarkoitus on esittää metallit edullisiksi kestävälle kehitykselle, selostuksessa tulee esittää, miten kaivosyhtiö huolehtii siitä, että kaivoksen metallit menisivät ilmastonmuutoksen kannalta edullisiin käyttöihin, eikä esimerkiksi polttomoottoriautoihin, turhaan kupari- tai teräsrakentamiseen tai kivihiilivoimaloiden osiksi.

22. Räjäytykset ja rikastamon melu ja tärinä aiheuttaisivat vakavia häiriöitä väestölle

YVA-asiakirjasta (sivu 54, kuva 10) käy ilmi, että jopa alle 500 m etäisyydellä kaivospiirin rajasta on varsin runsaasti rakennuksia ja asutusta. Tämä tosiasia kyseenalaistaa vakavasti koko hankkeen. Sivulla 39 esitetty väite, jonka mukaan ”maanalaisen louhinnan tärinä arvioidaan suhteellisen vähäiseksi”, on selvästi epärealistinen, kun otetaan huomioon räjäytyssyvyys ja käytettävien räjähteiden määrät. Tämän pitäisi olla selvää kaikille kaivostoimintaa tunteville. Kun tavoitteena on kaivaa 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa (s. 24), väestöön vaikuttavan melun ja tärinän taso todennäköisesti aiheuttaa vakavia häiriöitä ja terveysvaikutuksia. Myös rikastuslaitoksen kaavaillaan toimivan ympärivuorokautisesti (s. 25).

23. Puutteelliset suunnitelmat kaivoksen sulkemisen ja jälkitöiden osalta

YVA-ohjelma-asiakirjassa ei esitetä realistista kaivoksen sulkemisen ja jälkihoidon suunnitelmaa, jolla uskottavasti voitaisiin välttää pitkäaikaiset ympäristövaikutukset, etenkin kaivannaisjätteiden raskasmetallien aiheuttama vesien pilaantuminen. Sivulla 41 todetaan, että ”Alueelta suotautuu myös sulkemisen jälkeen vesiä suotovesiojiin, mutta alueen muotoilulla ja pintarakenteella vähennetään jätetäyttöön imeytyviä sadevesiä ja muodostuvien suotovesien määrää. Suotautuvien vesien laatu voi sulkemisen jälkeen muuttua”. Ensimmäinen toteamus on epärealistinen. Toinen toteamus on puutteellinen: mitä tarkoitetaan suotautuvien vesien mahdollisella laadun muutoksella? Vajavaiset toimet happamien suotovesien muodostumisen ehkäisemisessä tulevat todennäköisesti johtamaan pysyvään kuormitukseen, joka vaatii jatkuvaa aktiivista hoitoa. Viittaamme kohdassa 1 esitettyyn.

24. Mahdollinen eturistiriita ELY:jen valvonta- ja aluekehitysroolien välillä

Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen käsitellessä Hautalammen kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointia, hanke on jo saanut alueellisen ympäristöhallinnon kanavoimaa EU:n aluekehitysrahaa hankkeeseen 630 000 €. ELY:jen keskinäisen työnjaon mukaisesto EAKR-rahoitusta Itä-Suomen alueille myöntää Etelä-Savon ELY. EuroBattery Minerals -sivustolla todetaan lisäksi:  “630 000 euron kehitysvarat on myönnetty timanttiporausporauksiin ja niihin liittyviin kemiallisiin määrityksiin, konsultointityöhön ja henkilöstökustannuksiin, jotka liittyvät suoraan Hautalammen kaivoksen ja akkumineraalien käsittelylaitoksen kehitysprojektiin. Noin 300 000 euroa apurahasta investoidaan timanttiporauksiin ja määrityksiin sekä konsultin ja henkilöstön palkkakustannuksiin. Myönnettyjen varojen hankekausi kestää 2. kesäkuuta 2020 – 30. kesäkuuta 2022. Tämä tarkoittaa, että jo hankkeen käynnistämisen jälkeen kertyneet projektikustannukset ovat tukikelpoisia. ”

Kiinnitämme vakavaa huomiota siihen, että EAKR-rahoitus on hankkeelle ilmeisesti myönnetty väärin perustein, koska EAKR:n säännöt eivät salli avustusten käyttöä hankkeissa, joilla ei ole tarvittavia ympäristölupia. YVA-ohjelma-asiakirjassa kuvataan hankkeen tarvitsemat luvat ja niiden suunniteltu hakemisen aikataulu. Ristiriitatilanne antaisi mielestämme aiheen valittaa virheellisestä avustuspäätöksestä Euroopan petostentorjuntavirastolle (OLAF). ELY-hallinnon tekemä päätös avustuksen myöntämisestä hankkeen kehittämiseksi voi synnyttää YVA-arviointia koskevan sisäisen eturistiriidan, koska kielteinen raportti merkitsisi, että saman hallinnon päättämä 630 000 euron avustus olisi olennaisesti hukkaan heitettyä rahaa. Tämän ilmeisen ristiriidan ratkaiseminen edellyttää toimivaltaisen viranomaisen puuttumista asiaan.

25. Hankkeesta vastaavan yrityksen taustat ja omistussuhteet on tarpeen selvittää osana YVA-prosessia

Hankkeesta vastaava yhtiö on monimutkaisin omistusjärjestelyin osa kansainvälistä kaivostoimintaan keskittynyttä yritysrypästä. Tällaisilla järjestelyillä on mahdollista häivyttää viimekätiset vastuut mahdollisista ympäristöongelmista tavoittamattomiin.

Yhtiön kansainväliset omistajaorganisaatiot vastuuhenkilöineen ovat olleet osallisina erinäisissä ympäristöongelmissa ja -konflikteissa eri puolilla maailmaa. Ympäristöjärjestöt eri maissa ovat koettaneet seurata yhtiöiden keskinäisiä järjestelyjä. Suomen luonnonsuojeluliitto on saanut EU:n ympäristöjärjestöjen yhteistyöorganisaatio EEB:n kautta käyttöönsä espanjalaisen Ecologistas in Accion -järjestön kokoaman selvityksen Hautalammen esiintymän oikeudet vuonna 2009 ostaneen australialaisen Vulcan Resources Pty Ltd -yhtiön taustoista. Käsityksemme mukaan tiedot ovat olennaisia myös käsillä olevan hankkeen YVA-arvioinnin kannalta. Kyseinen englanninkielinen selvitys on tämän kannanoton liitteenä (erillinen tiedosto).

 

Joensuussa 8.1.2021
Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri ry
Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ry