Lausunto maakuntakaavan 3. vaiheesta

Luonnonsuojelualueet

Luonnonsuojelupiiri on esittänyt Pielisjoen yläjuoksun luhta-alueiden perustamista suojelualueiksi (Luhtapohja, Koidan suisto). Tästä on jätetty aloite P-K:n ELY-keskukselle. Täydennyksenä haluamme vielä lisätä esitykseen Paiholan kohdalla sijaitsevan Ruotinsaaren, joka on välittömästi Pitkärannan linnustonsuojelualueen länsipuolella. Alue on synnyltään samanlainen voimalarakentamisen tulvauttama luhta kuin edellä mainitut kohteet, ja tämän voisi luontevasti liittää osaksi Pitkärannan suojelualuetta.

Toisena lisäyksenä esitämme luonnonsuojelupiirin EAKR-hankkeissa Järvilinnut matkailun myötätuulessa selvitettyjä Pielisen, Höytiäisen ja pohjoisen Saimaan arvokkaita lintuluotoja, joista tarkemmat tiedot on ELY-keskukselle toimitettu hankkeen raporteissa. Puruveden osalta lisäksi tiedot toimitetaan ELY-keskukselle heti raportin valmistuttua. Lintuluodoista merkittävimmät ansaitsisivat luonnonsuojelustatuksen ja -merkinnän, kun niistä suuri osa nykyisellään on epäloogisesti metsätalouden maata (vaikka minkäänlainen metsien käsittely ei luonnollisestikaan ole mahdollista).

On aiheellista merkitä kaavakarttaan SL-merkinnällä myös kaikki Metsähallituksen omilla päätöksillään aikoinaan rauhoittamat aarnialueet ja luonnonhoitometsät, joille ei vielä ole haettu virallista ls-lain mukaista suojelualueen statusta. Monet näistä alueista on jopa selvästi kyltein ja maalimerkein merkitty maastoon, samoin vanhempiin peruskarttoihin, mutta nykyisessä sähköisessä kartta-aineistossa (Kansalaisen karttapaikka) ne eivät välttämättä näy. Kyseisissä alueissa on eräitä maakunnan arvokkaimpia vanhojen metsien suojelualueita, ja niihin sisältyy ojittamattomia suokuvioita ja luonnontilaisia pienvesiä. Esimerkkeinä voidaan mainita Jongunjoen vanhan metsän suojelualue Kuhmon rajalla, Koskutkankaan aarnialue Lieksassa (Kitsi-Ilomantsitien varrella), Honkavaaran, Pärttylin ja Pönttövaaran vanhan metsän alueet Ilomansin pohjoisosissa Kitsintieltä-Patvinsuolle vievän metsäautotien varsilla ja läheisyydessä jne. Nämä kohteet on pääosin listattu ja kuvattu Vanhojen metsien suojeluohjelman raporteissa, ja niistä useimmilla lienee myös Natura2000-status. Maakuntakaavaan merkittyinä ne tulisivat paremmin huomioiduksi muun maankäytön hankkeissa.

Suojelualueeksi voidaan tyydytyksellä merkitä myös Outokummun Viurusuo, joka edellisessä versiossa on selvitysalueena. Vastikään julkistettu kauppa Vapon ja YM:n välillä turvaa Viurusuon säilymisen luonnontilassa ja suojeltuna.

Reitistöt

Esitämme moottorikelkkailureitistön poistamista kokonaan maakuntakaavasta. Kaavaan merkitty ohjeellinenkin (erilliskarttaan kuitenkin yksityiskohtaisesti piirretty) reitistö synnyttää julkisen vallan sitoumuksen kehittää toimintoa yleisillä varoilla ja käytännössä reittitoimituksin. Reitistö on kirjattu kaavasuunnitelmaan maininnalla:  Merkinnällä osoitetaan ohjeellisena maakunnallisesti ja valtakunnallisesti tärkeitä yhteystarpeita. Toteamme, että EI OLE OLEMASSA mitään virallista valtakunnallisen maastoliikenteen kehittämispäätöstä tai suunnitelmaa, ei siis myöskään maakunnallisesti saati valtakunnallisesti tärkeitä yhteystarpeita. Ainoa tällaisiin viittaava asiakirja on erään YM:n virkamiehen aikoinaan laatima raportti jonkinlaisesta tavoiteverkosta, josta tähänkin kaavaan on saatu ylikunnalliset ja ylimaakunnalliset yhteystarpeet. ”Tavoiteverkosta” ei kuitenkaan ole valtioneuvoston päätöksiä, ei minkäänlaista budjettivarausta valtion tasolla (onko maakunnassa??) eikä muutakaan uskottavaa tai kokonaisvaltaista valmistelua, saati SOVA- tai YVA-arviointia. Maastoliikennelaki ei lausu ylimaakunnallisesta reitistöstä mitään. Vakavana huomiona on mainittava lisäksi, että valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (VAT) ei saa mitään johtoa eikä perustetta moottorikelkkailureitistön kaltaisen valtakunnallisen liikennejärjestelmän edistämiselle.

Toteamme, että nykyinen kelkkaurasto on yksityisiin sopimuksiin perustuva yksityinen järjestelmä, jonka saattaminen julkiseksi ja julkisin varoin ylläpidettäväksi ei ole mitenkään perusteltavissa. Tällainen maastomoottoriliikenneväylästö on vastoin kestävää kehitystä, ja sellaisen suunnittelu esimerkiksi ristiriidassa kaikkien niiden periaatteiden kanssa, joita EU-rahoitteisilta kehittämishankkeilta edellytetään. Laajamittaiset reittitoimitukset hyvin todennäköisesti tulisivat johtamaan myös maanomistajien oikeusturvaa loukkaaviin pakkolunastustoimiin.

On siis suuri vaara, että hankkeeseen edes kaavavarauksina ryhtyvä maakuntaliitto joutuu aikanaan umpikujaan aiheellisten valitusten takia, mikäli hanketta lähdetään edistämään. Viralliselta reitiltä ei myöskään voida periä käyttäjäkohtaisia reittimaksuja, jolloin sen ylläpitokustannukset tulevat täysimääräisesti väylänpitäjän maksettaviksi, ja käytännössä siis verovaroilla hoidettaviksi. Virallinen reitistö tulisi myös vaatimaan huomattavia liikenneturvallisuutta parantavia siltaalikulku- ym. töitä kohdissa, joissa reitti risteää päätie- ja rataverkon kanssa, ylittää vesistöjä nykyisiä maantiesiltoja myöten jne. Maastoliikennelaki sallii yksittäistapauksissa kelkkailijalle poikkeuksellisesti ylittää tien tai siltaa pitkin vesiväylän, mutta julkiselta reitiltä tällaiset ongelmakohdat on luonnollisesti poistettava. Uudet moottorikelkkasillat tulisi rakentaa ainakin Pielisjoen yli ainakin Jakokoskella ja Uimaharjussa, Lieksanjoen sekä Puhoksen ja Höytiäisen kavavien yli. Kaavakarttaan hahmoteltu tavoitereitistö risteää päällystetyn tiestön kanssa yli 30 kohdassa, ja lisäksi on merkitty paikoin pitkillä matkoilla kulkemaan pääteiden pientareilla. Kaikki tällaiset paikat vaatisivat käytännössä ali- tai ylikulkujen rakentamisen, mihin kaavoittajan on syytä varautua.

Oma ilmeinen vaaransa on sulan maan aikaisen maastoliikenteen lisääntyminen ja paine kelkkareittien käyttöön, varsinkin, jos reittejä raskaasti ja julkisin varoin lähdetään kunnostamaan. Talvisen kelkkailusesongin lyhyys antaa kieron perusteen vaatia kesäaikaista käyttöä reiteille, joiden kunnostuksessa jo nyt on tavoitteena huomattavasti järeämpi laatu (leveys. kivien raivaus, pohjustus, ojarummutus) kuin mitä esimerkiksi YM:n ohjeistuksen mukaan olisi tarpeen.

Moottorikelkkojen ja mönkijöiden hyötykäyttö (maa- ja metsätalous, kalastus) on täysin ongelmitta toteutettavissa yksityisesti maanomistajien kanssa sopimalla, ja toisaalta matkailukäyttö (jolla kiihkeimmin laajoja reitistöjä useimmiten perustellaan, vailla minkäänlaista tutkimuksellista pohjaa), ei todellakaan tarvitse ylimaakunnallisia yhteyksiä, vaan enintään moottoriratatyyppisiä rajattuja ajomaastoja.

Jos kelkkareitistö halutaan maakuntakaavassa säilyttää, tulee reitistötarpeen tueksi esittää kunnolla dokumentoidut tutkimukselliset ja jollakin poliittisella tasolla hyväksytyt perusteet, joita käsityksemme mukaan ei todellakaan ole olemassa. Samoin tulisi selvittää edes jollakin tasolla reitistön kustannustarpeet sekä suunnitelma kustannusten maksajista sekä rakentamisen että ylläpidon osalta.

Ehdotamme, että tällaiset peruste-, kustannus- ja rahoitusselvitykset laaditaan maakuntakaavan seuraavaan vaiheeseen, ja että käsiteltävänä olevasta 3. vaiheesta moottorikelkkailun tavoitereitistö keskeneräisen valmistelun vuoksi jätetään kokonaan pois.

Erämaiset alueet

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden (VAT) konkretisointi on olennainen maakuntakaavoitusta ohjaava päämäärä. Vuonna 2009 uusituista tavoitteista voidaan poimia tällaiset sitaatit:

• Alueidenkäytön suunnittelussa on otettava huomioon ekologisesti tai virkistyskäytönkannalta merkittävät ja yhtenäiset luonnonalueet. Alueidenkäyttöä on ohjattava siten, ettei näitä aluekokonaisuuksia tarpeettomasti pirstota.
• Ilman erityisiä perusteita ei hyviä ja yhtenäisiä peltoalueita tule ottaa taajamatoimintojen käyttööneikä hyviä ja laajoja metsätalousalueita pirstoa muulla maankäytöllä.
• Alueidenkäytöllä edistetään rannikkoalueen, Lapin tunturialueiden ja Vuoksen vesistöalueen säilymistä luonto- ja kulttuuriarvojen kannalta erityisen merkittävinä

Toisaalta eheytyvän yhdyskuntarakenteen ja sen myötä vähenevän autoliikenteen tavoite ja toisaalta yllä siteerattujen linjausten mukainen vaatimus selkeästä ja jäsennellystä alueiden käytöstä antavat aiheen esittää maakuntakaavaan erityistä Erämaisen luonnonrauhan alue –kaavamerkintää. Tällaisten alueiden rajaaminen on väljässä muodossa ollut esillä jo aiemmin, mutta viime vuosien aikana huomattavasti kiihtynyt erämaisten lampialueiden ranta-asemakaavoittaminen lomarakentamiseen on nostanut ongelman akuutisti esille. Erityisesti Metsähallitus ja eräät metsäyhtiöt ovat ruvenneet kaavoittamaan aiemmin asumattomia erämaisia lampialueita varsin massiivisilla asemakaavoilla. Ilmeinen vaara on, että  erämaa-alueita menetetään paitsi metsätaloudelta, myös eräretkeilyltä, metsästykseltä ja muulta virkistyskäytöltä, mikä uhkaa jopa rapauttaa erämaaluontoon vahvasti tukeutuvan maakunnan ulkoisen kuvan eli brändin. Selkeästi tällaista kaavamerkintää vaativia alueita voidaan rajata ainakin Ilomantsin. Lieksan, Nurmeksen, Valtimon ja Juuan alueilta (Vuoksen latvavesiä!). Suurimittainen ranta-asemakaavoittaminen (asemakaavat kokonaan rakentamattomien vesien rannoille) sekä tieverkon rakentaminen tulisi lähtökohtaisesti tällaisilta alueilta sulkea pois.

Tuulivoima.

Kaavaluonnoksessa on ohjeellisesti rajattu tuulivoimatuotantoon soveltuvat alueet. Nämä perustuvat huolelliseen selvitykseen, ja toivottavaa on, että tuulivoimaa maakuntaan todella lähiaikoina saadaan rakennettua. Merkintää voisi mahdollisesti väljentää ja selkeyttää siten, että tv-alueet todetaan parhaiten soveltuviksi nimenomaan suurien, teollisen mitan tuuliturbiinien ja –puistojen rakentamiseen, mutta että merkintä ei ole sillä tavoin rajaava, että tuulivoimakapasiteettia ei minnekään muualle voisi rakentaa. Satamat ja teollisuusalueet (Joensuun syväsatama, Puhos, Uimaharju, Nunnanlahti) soveltuisivat erinomaisesti tuulivoimalle, samoin yksityistä pienimittaisempaa voimalarakentamista tulisi rohkaista ja sallia, maisema- ja muut arvot toki asiallisesti huomioiden.

Joensuussa 9.10.2012
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry