Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Karjalan piiri

Pohjois-Karjala
Navigaatio päälle/pois

Esitys luon­non­suo­je­lua­luei­den perustamisesta Pielisjoen yläjuoksun luhta-alueille

Pohjois- Karjalan luonnonsuojelupiirin piirihallitus on päättänyt esittää kohteliaimmin, että ELYkeskus ryhtyisi tarpeellisiin toimiin luonnonsuojelualueiden perustamiseksi kahdelle Pielisjoen yläjuoksun laajalle luhta-alueelle. Kyseiset alueet ovat Koidan suisto Rahkeenveden itärannalla (Viskoppi, Koidansaari ja Koidanlampi ympäristöineen) sekä Luhtapohjan alue Jäsyksen kaakkoispuolella.  Alueiden rajausehdotukset on hyvin luonnosmaisesti esitetty liitteenä olevilla karttapohjilla. Suojelualueisiin tulisi sisällyttää mahdollisuuksien mukaan myös rantametsiä, vähintäänkin varsinaisten kosteikkoalueiden suojavyöhykkeinä.

Taustaa

Pielisjoen yläosan luonnonoloja on merkittävästi muuttanut 1950-luvulla toteutettu vesivoimarakentaminen, joka nosti keskiveden tasoa koko alueella. Pamilon voimalaitoksen valmistuttua 1955 ovat Koitajoen vedet purkautuneet Luhtapohjaan tulvauttaen koko Jäsyksen ja Luhtapohjan aluetta. Rahkeenveden keskiveden tasoa puolestaan nosti Kaltimon voimalan valmistuminen vuonna 1959, jolloin sen padolle keskitettiin koko Pielisjoen yläjuoksun putouskorkeus.

Vaikka keskiveden nousu näillä alueilla oli vain muutamia desimetrejä, se johti alavilla rannoilla rantaviivan huomattavaan siirtymiseen, ja luonnostaan jo laajalti soistuneiden ranta-alueiden ja rantametsien merkittävään vettymiseen.

Nykytila ja suojeluarvot

Syrjäiset ja vaikeakulkuiset luhta-alueet ovat saaneet säilyä luonnonrauhaisina alueina jo vuosikymmeniä. Vaikeapääsyisyys ja –kulkuisuus on tehokkaasti estänyt loma-asutuksen leviämistä alueelle. Pielisen ja Pielisjoen vedenkorkeuden suuri vuotuinen vaihtelu tuottaa vuodesta toiseen vaihtelevia olosuhteita, joka pitää kasvillisuuden varsin avoimena estäessään luhtaniittyjen pajukoitumista.

On huomattava, että tämänkaltaiset laajat tulvakosteikot maassamme ovat useimmiten

vesijättömaita, joissa siis keskivedenpinta on syystä tai toisesta alentunut (järvenlaskut, kuivatukset, rannikolla maankohoaminen). Vesijättöjen maatumiskehitys yleensä etenee varsin nopeasti pensoittumisen kautta metsittymiseen, ja tällaisten kosteikkojen suojeluarvojen ylläpito saattaa vaatiaraskaitakin toimenpiteitä. Pielisjoen yläjuoksun luhta-alueiden tilanne poikkeaa ratkaisevasti tällaisesta tyypillisestä tilanteesta, koska alkusyynä on vedenpinnan nousu. Onkin odotettavissa, että kosteikkoluonnon olosuhteet tulevat näillä alueilla säilymään esimerkiksi linnuston kannalta suotuisina hyvin pitkään.

Suojeltavaksi esitettävät luhta-alueet ovat ennen muuta linnustoltaan monipuolisia ja arvokkaita. Epäilemättä muitakin merkittäviä luontoarvoja on alueilta löydettävissä, mutta toistaiseksi niitä on kartoitettu tuskin lainkaan. Suojelun tärkeimmäksi perusteeksi voidaankin tässä vaiheessa esittää alueiden merkitys tärkeinä lintualueina.

Alueiden luonnonoloihin ei näytä kohdistuvan välittömiä uhkia. Toisaalta myöskään suojelusta ei ilmeisesti koituisi merkittäviä haittoja alueiden nykyiselle käytölle, ja käsityksemme mukaan taloudellisesti vähäarvoisten maiden lunastaminen suojeluun tuskin tulisi tuottamaan suurempia ristiriitoja.

Luonnonsuojelupiiri tulee esittämään näitä alueita suojeluvarauksiksi maakuntakaavaan, ja toivomme, että myös ELY-keskus voi suhtautua aloitteeseemme myötämielisesti.

Joensuussa 12.9.2012
Pohjois-Karjalann luonnonsuojelupiiri