Lausunto Tohmajärven Konnunsuon YVA-se­los­tuk­ses­ta

Kiitämme lausunnolle saamastamme lisäajasta ja esitämme selostuksesta alle listatut huomiot.

1. Yleistä

Arviointiselostus on pääosin asiallisesti laadittu sekä luontoselvitysten että toiminnan vaikutusten arvioinnin kannalta. Konnunsuon alue on aikoinaan sarkaojitettu turpeen oton valmisteluun tähdäten. Tästä huolimatta on ilmeistä, että suon maisemallinen luonne sekä lajistohavaintojen perusteella myös ekologiset arvot ovat merkittävässä määrin säilyneet. Ilmakuvista (Kansalaisen karttapaikka) ja arviointiselostuksen maisemakuvista voidaan todeta, että keidassuon pintatopografia on suurelta osin säilynyt, vaikka kuivatus ilmeisesti onkin muuttanut kasvillisuuden rakennetta merkittävästi.

Ottaen huomioon Suomen kansainväliset sitoumukset niin ilmaston kuin luonnon monimuotoisuudenkin suojelussa, olisi perusteltua yhtenä vaihtoehtona (0+) pohtia Konnunsuon ennallistamista hiiltä sitovaksi ja varastoivaksi sekä suoekosysteemien lajistoa ylläpitäväksi ekosysteemiksi. Sarkaojien tukkiminen olisi tässä vaiheessa riittävä toimenpide.

2. Vesiensuojelu

Hankkeen toteutukselle on tutkittu kolmea vaihtoehtoa, jotka eroavat kuivatusvesien johtamisen osalta toisistaan. Yleishuomiona on todettava, että kaikissa tapauksissa vastaanottavan vesistön tila uhkaa heiketä. Tässä suhteessa EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi ja sitä kansallisesti toteuttava vesienhoidon suunnittelu asettavat ankarat lähtökohdat kaikelle vesien tilaan vaikuttavalle toiminnalle. Kun tavoitteena on hyvää huonommassa tilassa olevien vesimuodostumien tilan parantaminen, ei riitä uuden hankkeen kohdalla todeta, että hanke ei tulisi merkittävästi heikentämään vesien tilaa. Hankkeita on arvioitava osana niiden toimien kokonaisuutta, joilla vesien tilaa yritetään parantaa.

Erityisesti Tohmajärvi, mutta myös kaikki eri vaihtoehtojen vaikutusalueiden virtavedet ovat tässä suhteessa tärkeitä arvioinnin kohteita. Olennainen puute arviointiselostuksessa on, että kuormitusta rajoitutaan tarkastelemaan vain fosforin, typen ja kiintoaineen osalta. Tunnetusti turpeen ravinnepitoisuudet yleensä ovat hyvin pieniä, joten turvekentiltä lähtevien ravinnepäästöjen laskennallinen osuus luonnonvesissä useimmiten jää hyvin vähäiseksi. Turpeenottoalueiden vesistöpäästöistä merkittävimpiin kuuluu liukoinen orgaaninen aines eli humus, joka vesiekosysteemissä vaikuttaa monin tavoin. Liukoisen humuksen happea kuluttava vaikutus vastaanottavissa vesistöissä lienee yleensä yksi suurimmista turpeenoton ekologisista seurauksista vesiensuojelun kannalta. Happea kuluttava kuormitus on erityisesti kalojen kutua ja talvisia elinoloja erittäin voimakkaasti haittaava tekijä. Happivajauksesta ja –kadosta on monia muitakin seurauksia, mm ravinteiden mobilisoituminen ja pohjaeläinyhteisöjen muutokset. Kemiallinen hapenkulutus COD on yhteinen mitta veden liuenneelle ja kiinteälle orgaaniselle hiilelle, ja turvemailta tulevalle kuormitukselle huomattavasti parempi kuvaaja kuin veden kiintoainemäritykset.

Tohmajärvi mataline (mataloituneine) lahtineen on erityisen herkkä uudelle samoin kuin edelleen jatkuvalle kuormitukselle. On todettava, että jatkuvasti ilmastettava järvi ei todellakaan ole hyvässä ekologisessa tilassa.

3. Ilmastovaikutukset

Konnunsuon turpeenottohankkeen ilmastovaikutuksia esitellään hyvin lyhyesti ja valitettavan harhaanjohtavasti jaksossa 6.19. Alueelta kaivettavan turpeen ilmastopäästöistä esitetään vain arvio, että ne olisivat ”korkeintaan noin 0,1% kaikista turvetuotannon aiheuttamista hiilidioksidi- päästöistä”. Tämän osion taulukossa 38 esitetään vertailua turpeennostoalueiden päästöistä suhteessa muihin turvemaiden käyttömuotoihin. Kun turpeennoston tavoitteena on turvepatjan nopea ja mahdollisimman täydellinen hävittäminen polttamalla, ovat taulukossa esitettävät kaivuun aikaiset turvekentän ja –aumojen päästöt toki aivan marginaalisia toiminnan kokonaispäästöjen rinnalla. Niiden vertaaminen muiden mahdollisten käyttömuotojen päästöihin on turpeenpolton ilmastovaikutusten kannalta täysin epäolennainen detalji.

Joensuussa 4.4.2011
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry