Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Pohjois-Karjalan piiri

Pohjois-Karjala
Navigaatio päälle/pois

Lausunto tien rakentamisesta Joensuun Siihtalan Kuntalanpuiston läpi

Syksyllä 2009 Tiehallinto haki lupaa rakentaa tilapäistien Siihtalan Kuntalanpuiston läpi valtatie 6:n rakennustöiden ajaksi. Loppuvuodesta 2009 Joensuun kaupungin toimesta oli kartoitettu liikenne- järjestelyvaihtoehtoja Käpykankaan Prisman eli Voimatien alueelle. Yleissuunnitelmassa oli neljä eri vaihtoehtoa, joista VE2 oli linjaukseltaan lähes sama kuin Tiehallinnon tilapäistien linjaus eli kulkisi Kuntalanpuiston poikki.

Joensuun seudun luonnonystävien ja Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiirin mielestä pysyvää tai tilapäistä tietä ei pitäisi rakentaa Kuntalanpuiston läpi, koska

1) Kurapuro on tyypiltään Suomessa suhteellisen harvinainen, hiekkamaahan syöpynyt raviiniuoma, joka nimenomaan Kuntalanpuiston alueella syvässä rotkossa virratessaan on luontoarvoiltaan merkittävä. Vesilain mukaan tällaiset luonnontilaiset uomat ovat säilytettäviä. Lisäksi on syytä muistaa, että Lapin eteläpuolisen Suomen kaikki puroluontotyypit on arvioitu uhanalaisiksi, savi- maiden purot jopa äärimmäisen uhanalaisiksi.

2) Alue on erittäin tärkeä virkistäytymisalue ja lähiluontokohde paikallisille asukkaille. Suomalai- sista yli 80% asuu taajamissa. Pihat, lähimetsät, puistot ja purot sekä muut taajamien sisäiset ja läheiset luontoalueet ovat erittäin tärkeitä viihtymisen ja virkistäytymisen kannalta. Monet niistä ovat myös tärkeitä luonnon monimuotoisuuskeskittymiä ja tarjoavat monille eläimille tärkeän elinpiirin. On tärkeää, että laadukkaaseen lähiluontoon kiinnitetään huomiota ja sitä hoidetaan ja suojellaan oikealla tavalla! Alueiden suunnittelussa on oltava lähtökohtana lähiluonnon säilyttä- minen. Kaavoitus on tehtävä vuorovaikutteisesti yhdessä asukkaiden, järjestöjen ja luontoasian- tuntijoiden kanssa.

3) Puistoalueen vieressä Nurmeksentien toisella puolella sijaitsee Mutalan alakoulu, joka käyttää puistoa opetuksessa. Tekeminen, kokeminen ja ulkona oppiminen erityisesti perusopetuksen 1.-6. luokalla on keskeistä omakohtaisen luontosuhteen kehittymiselle. Kestävä luontosuhde syntyy hyvistä luontokokemuksista, jotka tukevat lapsen ja nuoren tasapainoista kasvua. Kouluilla on yhä vähemmän varoja opetuksen järjestämiseen, joten tällaisen lähiluontokohteen menettäminen vaikeuttaisi huomattavasti perusopetuksen opetussuunnitelman (Opetushallitus 2004) toteuttamista. Opetussuunnitelmaan kuuluu muun muassa oman lähiympäristön tavallisimpien kasvi- sieni- ja eläinlajien tuntemus, luonnossa liikkuminen, luonnon havainnoiminen ja tutkiminen. Aihekoko- naisuuteen ”vastuu ympäristöstä, hyvinvoinnista ja kestävästä tulevaisuudesta” sisältyy myös ympäristönsuojelun välttämättömyyden ymmärtäminen.

4) Alueella sijaitsevan varhaiskivikautisen (mesoliittisen ajan) asutuksen aluetta ei ole systemaat- tisesti kartoitettu, vaan tähän mennessä löydetyt ja muinaismuistolain rauhoittamat muinais- jäännökset, asuinalue (nro 167010002) ja hautapaikka (nro 167010007), ovat todennäköisesti vain pieni osa laajasta asuinalueesta. Suomen vanhimpiin kuuluvia löytöjä on mahdollista tehdä Muinais-Saimaan peittämästä maakerroksesta, joka on nykyisellään jopa 2 metrin syvyydessä koko Joensuun suhteellisen tasaisilla alueilla. Löytöjä näistä vähintään 6000 vuotta vanhoista asuin- paikoista paljastuu vain maata kaivettaessa, ja silloinkin satunnaisesti. Samaan varhaiseen kivi- kauteen ajoittuvia asuinpaikkoja ja niihin liittyviä irtolöytöjä on löytynyt niin Siihtalasta, Ranta- Mutalasta kuin Rantakylästäkin. Toisin sanoen tämä Pielisjoen muinainen suualue on ollut tiiviisti asuttu aikaisemmissakin vedenkorkeuden vaiheissa, ja mistä tahansa voisi löytyä lisää muinais- jäännöksiä. Koko Kuntalanpuiston alue on siis arkeologian kannalta mielenkiintoinen ja potentiaa- lisesti arvokas, mutta samalla ongelmallinen, koska muinaislöydöt eivät ole maan pinnalla, vaan saattavat tulla esiin tuosta muinaisesta maakerroksesta vain kaivuutöiden yhteydessä, ja tuhoutua saman tien.

Toteamme, että Voimatien ongelmana on vailla kokonaisvaltaista suunnitelmaa, yksittäisinä kaava- ratkaisuina tapahtunut ja useassa vaiheessa edennyt massiivinen liiketilarakentaminen, joka on tuonut alueelle suuren liikennemäärän. Voimatien liikealueen kasvu on ilmeisessä ristiriidassa esimerkiksi vuonna 2000 hyväksytyn Joensuun liikepaikkarakennussuunnitelman kanssa. Liikenne- ongelmaa ei tule ratkaista puisto- ja virkistysalueita tuhoamalla, vaan ennen kaikkea olemassa- olevien liikennealueiden järjestelyillä. Ehdottomasti paras vaihtoehto on rakentaa Voimatien ja Kajaanintien liittymä eritasoiseksi (vaihtoehto VE0+). Tällöin tulisi selvittää myös Voimatien ja Kuurnankadun liittymien yhdistäminen samaan eritasojärjestelyyn. Toisin kuin vaihtoehtojen arvioinnissa annetaan ymmärtää, tämä on täysin mahdollista, kun liittymä toteutetaan kaupunki- nopeuksiin (30-40 km/t) normitettuna, eikä lähtökohdaksi oteta laajoja ramppeja vaativaa valta- tietyyppistä liittymää. Todettakoon, että Kajaanintie lukuisine liikennevaloineen on jo muuttunut kaupunkimaiseksi, pääosin paikallista autoliikennettä palvelevaksi katuväyläksi aina seuraavaankin, Jukolankadun-Raatekankaan risteykseen asti. Ilmeisesti toiseksi paras vaihtoehto on rakentaa Voimatien alueelta yhteys kehätien yli Teollisuuskadulle (vaihtoehto VE3). On varsin erikoista, että kumpaakaan mainituista vaihtoehdoista ei ilmeisesti ole lainkaan huomioitu jo käynnistynyttä ohitustien leventämissuunnitelmaa laadittaessa.

Joensuussa 26. huhtikuuta 2010
Joensuun seudun luonnonystävät ry
Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri