NLY:n lausunto Nilsiän reitin en­nal­lis­ta­mi­ses­ta

Alla on NLY:n huhtikuun puolessa välissä valmistunut lausunto Nilsiän reitistä. Lausunto on lähetetty 10.5  Pohjois-Savon ELY-keskukseen. Lausunnon on laatinut yhdistyksen puheenjohtaja ja sihteeri.

Tutustu lausuntoon.  Voit  lähettää palautetta toukokuu 10. päivään mennessä puheenjohtajalle tai sihteerille.

Lausunto koostuu sekä ympäristön  ekologisesta tarkastelusta Nilsiän reitin alueella  että reitin hydrologiaan ja morfologiaan vaikuttavista ihmisen toiminnoista vuosikymmenien aikana. Lausunnossa käydään läpi koko reitti vastavirtaan  nousten Karjalankoskesta Laakajärveen saakka. Lopussa on yhteenveto, jossa esitetään NLY:n tavoitteet lyhyesti.

______________________________________________________________________________________________________________________________________________

 

Nilsiän luonnonsuojeluyhdistyksen (NLY) lausunto Vuoksen vesistöön kuuluvan Nilsiän reitin alueesta liittyen Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan vuosille 2022-2027

 

Tutustuttuamme (Nilsiän luonnonsuojeluyhdistys, NLY) ehdotukseen Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosille 2022-2027 ja Pohjois-Savon vesienhoidon toimenpideohjelmaan vuosille 2022-2027 on ilahduttavaa havaita, että molemmissa raporteissa on havaittavissa uudenlainen ote vesiensuojeluun, vesien monipuolisen käytön edistämiseen, biodiversiteetin vahvistamiseen vesienhoitoalueella ja myös vesien tilaan vaikuttavien ulkoisten tekijöiden kuten maatalouden, metsätalouden ja turvetuotannon haittojen vähentämiseen. Kaikki nämä puhuvat sen puolesta, että vesiasiat koetaan nykyään enemmän yhteiseksi huolenaiheeksi, joiden ekologiseen ja hydrologis-morfologiseen tilaan halutaan ja voidaan yhdessä vaikuttaa. Tällöin pienikin toimija – yksittäinen ihminen tai paikallisyhdistys – voi tuntea osallisuutta ja samalla viriää myönteistä energiaa tulla mukaan ja pyrkiä vaikuttamaan.

NLY on kiinnostunut Nilsiän reitin ekologiseen tilaan vaikuttavista tekijöistä, tilan parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä, reitin varrella tapahtuneen vesirakentamisen vaikutuksista alkuperäiseen kalakantaan, nykyisestä reitin kalakannasta, vaelluskalojen esteettömän liikkumisen parantamisesta ja lopuksi reitin alkuperäisen kalakannan palauttamisesta osana kestävää luonnontaloutta ja kestävää kalastusta.

Ekologisten vesistövaikutusten vähentäminen

Nilsiän reitin ekologisen tilan heikkenemiseen on eniten vaikuttanut maatalous, erityisesti peltoviljelystä karkaava fosfori, mutta myös typpi. Huuhtoutumista selittää voimakas keinolannoitteiden käyttö ja ilmastomuutoksen eteneminen, jolloin sateiden lisääntyessä pintavalunta pelloilla vie ravinteita mukanaan aiheuttaen vesien rehevöitymistä. Vesienhoidon toimenpideohjelmassa kiinnitetään huomiota tähän, mikä on hyvä asia. Olennaista on määrätietoinen toiminta ja lainsäädännöllinen ohjaus, jolloin saavutetaan tuloksia. Nurmiviljelyn lisääminen vesistöjen lähellä olevilla pelloilla, suojakaistoille tiukempi rakentamisvelvoite rantapeltojen vesirajaan, väkilannoituksen vähentäminen edelleen ja korvaaminen orgaanisella lannoituksella ovat toimenpiteitä oikeaan suuntaan. Mutta lienee niin, että nekään eivät vielä riitä, sillä tämän suuntaisia toimenpiteitä on jo käytetty kasvavassa määrin tämän vuosituhannen ajan, mutta vesien ekologisessa tilassa ei ole tapahtunut edistystä parempaan. Siksi toimenpiteitä pitää edelleen monipuolistaa. Luomuviljelyyn siirtyminen (kulutuskysynnän tukemana) ja vielä keskeisempänä karjatalouden vähentäminen ja siirtyminen korvaavaan palkokasvien viljelyyn ja luonnonmukaiseen typensidontaan vahvistavat toivottua tulosta maatalouden vesistöpäästöissä. Lainsäädännöllä tätä kehitystä voidaan jouduttaa.

Metsätalous on toinen vesiä rehevöittävä ja varsinkin tämä korostuu Pohjois-Savossa, jossa metsätaloudella on suuri merkitys. Metsätalouden toimenpiteistä erityisesti päätehakkuut, maanmuokkaus, ojitus ja lannoitus aiheuttavat vesistökuormitusta.

Viime vuosien tutkimukset ovat selkeästi osoittaneet, miten päätehakkuut vallalla olevana metsänhoitomenetelmänä aiheuttaa hakkuiden jälkeen usean vuoden ajan ravinnehuuhtoutuman vesiin. Haitan minimointiin olisi käyttövalmis menetelmä jättämällä leveämpi suojakaista hakkuuaukon ja vesistön väliin, vaikka se jonkin verran vähentää puun myyntituloa. kyse on arvovalinnasta, mutta samalla myös luonnonsuojelusta ja jossain määrin myös uudenlaisesta jakamistaloudesta: tinkien yksilölle menevästä taloudellisesta hyödystä saataisiin yhteisöä hyödyntävää parempaa vesienhoitoa kaikkine hyvine seurausilmiöineen.

Suopohjaiset metsät ovat myös ongelmakohta metsätaloudessa. Kuten vesienhoitosuunnitelmassa todetaan turvemailla avohakkuuta ja maanmuokkausta voidaan vähentää hyödyntämällä mahdollisuuksien mukaan luontaisesti syntynyt taimiaines uudistamisen yhteydessä sekä säilyttämällä riittävä haihduttava puusto esimerkiksi jatkuvan kasvatuksen hakkuilla. Metsien jatkuvan kasvatuksen lisääntyessä myös kangasmailla saavutetaan samalla pysyvä väheneminen ravinnehuuhtoutumissa ja metsien lajikatoa torjutaan tehokkaasti. Jatkuvan metsänkasvatuksen statuksen vahvistaminen ja tiedon parempi levittäminen on varma ja pysyvä vesien tilaa parantava keino.

Vesistön kannalta haitallisimpia ovat suometsien ojitukset. Juuri tällaisia suometsiä on Nilsiän reitin varrelta runsaasti. Vaikka uudisojituksia ei juurikaan enää tehdä, on kunnostusojitusten tarve edelleen suuri. Kunnostusojitusten toteutunut pinta-ala on kuitenkin ollut laskussa ja pienempi verrattuna vuosituhannen vaihteeseen. Kokonaan oma lukunsa on liian märkien ja ravinneköyhien soiden ojitukset, joista ei koskaan ole saatu puuta, mutta jotka ovat tuhonneet arvokkaita suokohteita ja samalla pilanneet alapuolisia vesiä humuskuormalla ja liettymisellä. Tämänkaltaisten soiden nopea ennallistaminen on vesiensuojeluteko. Ennallistamista onneksi tehdään nykyisin enenemässä määrein ja sen määrää on syytä edelleen lisätä.

Turvetuotanto on paikallisesti ollut hyvin vakava vesien ekologisen tilan heikentäjä. Näin myös Nilsiän reitin alueella. Nurmijoen ympäristössä sijaitsee erityisesti ojitettuja soita, joiden haitat näkyvät alapuolisessa vesistön osassa. Siellä sijaitsee myös syvään ojitettu ja turvetuotannossa olevia suota, josta johtuen alapuoliset vedet kärsineet lisähaittaa. Veden väri on muuttunut tummaksi, pohjat liettyneet, verkkokalastaminen käynyt mahdottomaksi. Samoin kalan kuteminen on vaikeutunut, jopa kokonaan estynyt ja lajikoostumus muuttunut. Turvetuotannon määräävä asema on tehnyt tyhjäksi monet korjaamat toimenpiteet. Mutta tulevaisuus näyttää tässäkin paremmalta. Turvetuotannon vähitellen hiipuessa haitallisen ilmastovaikutuksen vuoksi sen tuottamat haitat vähenevät. Turvetuotannon alasajoa voidaan lainsäädännöllä nopeuttaa.

Morfologis-hydrologisten vesistöhaittojen vähentäminen

Vesistörakentaminen on muuttanut vuosikymmenien saatossa kaikkialla Suomessa luonnontilaista veden virtaamaa ja järvien pinnantasoa moninaisine seurausilmiöineen. Saatua hyötyä on korostettu ja syntyneitä haittoja vähätelty tai jopa kielletty ne kokonaan. Ympäristökriisien ilmaantuessa ja kaiken aikaa pahetessa ovat asenteet muuttumassa ja on syntynyt tilanne, jossa eri intressipiirien välille on muodostunut tahtotila muutokselle ja aitoa halua vahinkojen korjaamiseksi.

Nilsiän reitti oli ennen viime sotien vapaa virta Laakajärvestä Karjalankoskeen saakka. Heti sotien jälkeen tukinuiton nimissä monia puroja ja pieniä jokia perattiin veden virtauksen helpottamiseksi. Myös virtavesien väliaikainen patoaminen estivät kalan liikkeitä. Myllypurot aiheuttivat samaa haittaa. Myöhemmin rakennettujen metsäautoteiden alle asennetut rumpurakenteet estivät usein kalan liikkumista ylös- ja alaspäin. Pahinta hydrologis-morfologista haittaa Nilsiän reitillä kuitenkin on aiheuttanut vesivoiman rakentaminen. Vesivoiman tuotanto synnytti korkeita patoja, patojen yläpuolisia säännöstelyaltaita, järvien säännösteltyä, rantaeroosiota, vaelluskalan nousun estymistä ja korvaustoimena tälle kalanistutuksia, jotka puolestaan ovat aiheuttanut reitin luontaisen kalakannan muutosta.

Nilsiän reitin tila ei vastaa tämän päivän tarpeita ja odotuksia. Hyöty reitin nykyisestä käytöstä on liian yksipuolinen ja käyttö on tuonut monenmoista haittaa luonnossa liikkuvalle ja luonnonantimia nauttivalle ihmiselle. Samalla luonnon monimuotoisuus on kärsinyt ja lajien välillä on tapahtunut haitallista kehitystä, jopa lajien alueellista häviämistä. Haitoissa korostuu virtavesilajien kärsimät menetykset, esimerkkinä vaellustaimenen lähes totaalinen häviäminen ja vaelluskalojen vaelluskiertoon sidoksissa olevan jokihelmisimpukan (raakun) katoaminen. Vihdoin menetykset ollaan myöntämässä ja yhteistä halua tilanteen korjaamiseksi on viriämässä.

Keskeinen tavoite on kunnostaa Nilsiän reitti uudelleen palvelemaan vaelluskalojen nousua aina reitin latvavesille saakka, tehdä pääreitin lisäksi reittiin laskevista sivujoista ja puroista hyviä kutupaikkoja (kutusoraikot, kiveäminen, poikasalueet) ja vähitellen palauttaa luonnollinen vaelluskalakanta koko reitille. NLY pitää siis tärkeänä, että Vuotjärveen ja Syväriin suoraan tai välillisesti laskevien jokien ja purojen tila saadaan elvytettyä esteettömäksi reitiksi ja lisääntymispaikoiksi vaelluskaloille.

 

Vaelluskalakannan lisääntyminen reitin varrella on ehdoton päätavoite, sillä vain siten saavutetaan kestävä tila: kalakanta takaa luonnollisella lisääntymisellään  jatkuvuuden, ekologisen kestävyyden, josta hyötyy koko vesiekosysteemi lajilukumäärän kasvuna ja populaatioiden vahvistumisena. Reitin vapauttaminen mahdollistaa myös patoja ohittaviin luonnonuimiin uusien kutusoraikkojen ja poikasalueiden tehokkaan rakentamisen, mikä on äärimmäisen tärkeää, koska niin monet luonnon olemassa olevat soraikot ovat maalta (soilta) huuhtoutuneen kiintoaineen peittämiä, jota vielä pahentaa reitin järvialttaiden säännöstely. Tämä kun saa aikaan sedimentoituneen pohjalietteen uudelleen liikkeelle lähdön monine haittavaikutuksineen.

 

Pohjois-Savon vesinhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2022-2027 ehdotetaan mm. Atron voimalaitoksen ja Jyrkänkosken padon yhteyteen kalaportaiden rakentamista. NLY vastustaa kalaportaiden rakentamista, koska näin menetetään hyvät kutusoraikot ja poikasalueiden syntyminen, jotka kuuluisivat olennaisena osana ohitusuomaan rakennettaessa sellaiset mainittujen patojen yhteyteen.

Nilsiän reitin vapauttaminen vaatii paljon taloudellista panostusta ja työtä, myös talkootyötä. Nilsiän reitin suojeluyhdistys on tehnyt jo paljon haittoja korjaavaa talkootyötä ja NLY on voimavarojensa mukaan osallistunut näihin talkoisiin. Pienien jokien ennallistamisella reitin arvoa pyritään nostamaan nilsiäläisten piirissä, mikä lisää myös kuntalaisten suojeluhalukkuutta ja avaa tien monipuolisen kalastukseen sekä matkailun että kotitarvekalastuksen muodossa.

Paine puuttua nykyisiin lupaehtoihin, jotka koetaan hyvin usein puutteellisiksi ja vanhentuneiksi, nousee monelta suunnalta. Jo Kalatiestrategiassa vuodelta 2012 vahvasti tuodaan esille vaelluskalakantojen ahdinko ja nostetaan runsaasti esille erilaisia keinoja tilanteen korjaamiseksi. Kalatiestrategiassa mainitaan myös Nilsiän reitti kalatierakentamisen kärkikohteena ja viitataan Karjalankoskeen, Juankoskeen, Lastukoskeen ja Atroon. Karjalankosken ja Juankosken osalta tilanne onkin jo korjaantumassa ja Rautavaaran suuntaan tulevaisuus näyttää tosi mukavalta.

Lupaehdoissa kenkä hiertää erityisesti muuttuneissa olosuhteissa kuten ilmastomuutoksen tuomat paineet, lajikato, vesien rehevöityminen, edelleen haittojen kompensoinnissa kalan istutusvelvoitteen yksipuolisuus, istukkaiden lajille ei-tyypillinen käyttäytyminen, istutusten suunnittelemattomuus ja usein alimitoitus jne.

Vahvana kannusteena toimia asian korjaamiseksi juuri nyt on EU-komission toistuvat vaatimukset Suomen virtavesien lupaehtojen uudistamiseksi. Viimeksi meitä muistutettiin 2019. Muistutuksessa esitetään mm. vaatimus ekologisen virtaaman (=ympäristövirtaaman) määrittämisestä kulloinkin kyseessä olevaan virtakohteeseen ja kaikkien vesivoimalupien uudelleen tarkastelusta vesipuitedirektiivin tavoitteiden mukaisesti painotuksen erityisesti ollessa ekologisessa virtaamassa ja kalateiden rakentamisessa. Vesipuitedirektiiviin velvoittavuudesta on hyvä pitää mielessä KHO:n päätös hylätä Finnpulpin biojalostustehtaan rakentamislupa 2019.

Nilsiän reitti

Nilsiän reitti voidaan katsoa alkavan Akonvedestä (82m) osana Kallavettä. Vaelluskalojen nousu Nilsiän reitillä on saamassa merkittävän potkun eteenpäin, kun reitin alkupäähän Karjalankoskeen (88m) ja Juankoskeen (95m) on valmistunut tekniset kalaportaat. Vahva toiveemme on, että kalaportaat myös toimivat. Jo tämä toimenpide takaa onnistuessaan sen, että Vuotjärvi (95m) ja siihen laskevat joet ja purot ovat potentiaalisia vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantopaikkoja. Vuotjärvestä avautuu edelleen esteetön reitti vapaana virtaavan Pisankosken kautta Ala-Siikajärveen (96m) ja edelleen Puntinjokea pitkin idän suuntaan Ala-Luostaan (105m) ja siitä edelleen Luostanjokea pitkin Ylä-Luostaan (155m). Puntinjoesta haarautuu pohjoista kohti Keyritysjoki Keyrittyjärveen (120m) ja edelleen Keyrittyjokena Ylä-Keyrittyjärveen (180m) vedenjakaja-alueelle Maanselän maisemiin. Tämä kaikki on vapaana vesireittinä lukuisine koskineen ja suvantopaikkoineen muodostumassa arvokkaaksi vaelluskalojen elinympäristöksi jo nykyisillä onnistuneilla toimenpiteillä. Keyrittyjoessa esiintyvä luontainen taimenkanta tulee vahvistumaan sitä mukaan, kun taimenia nousee vapaata reittiä pitkin ylöspäin.

Myönteinen kehitys tällä reittiosuudella on lisäämässä ponnisteluja koko Nilsiän reitin vapauttamiseksi.

Lastukosken säännöstelypato ja kanava on seuraavaksi estämässä kalojen nousua Nilsiän reitillä Vuotjärvestä Syväriin (96m). Lastukoskella istutettu täysikasvuinen lohi ja taimen (Tahko Outdoors) ovat nousseet säännöstelypadon eteen, josta niitä on voinut myös vieheillä pyytää. Mutta tie katkeaa tähän. Tilanne on pysyvästi korjautumassa, kun Savon Voima padon omistajana suunnittelee padon purkamista ja uuden pohjapadon rakentamista kesällä 2022. Patoon on tulossa ajanmukainen kalatie, jonka vesimäärää voidaan säännöstellä ja varmistaa kalan vapaa liikkuminen ylös- ja alaspäin. Vielä tulevan kesän aikana patoon tullaan asentamaan kaikuluotain kalan liikkeiden kartoittamiseksi.

Patorakenteiden haitan korvaamiseksi Syväriin on vuosien varrella istutettu paljon kuhan poikasia.  Kuha viihtyy hyvin Syvärissä ja on alkanut lisääntyä järvessä voimakkaasti ja vaikuttanut vuorostaan järven luontaisen muikkukannan taantumiseen. Tämä koetaan vahinkona, vaikka toisaalta kuha onkin varsin arvostettu kalasaalis sekä kesäisin uistelijoiden piirissä ja talvisin verkkokalastajien taholla. Taimenen nousun ja taimenkannan vahvistamisen näkökulmasta vahva kuhakanta on huono asia, sillä kuha hyvin mieluusti käyttää taimenen poikasia ravintonaan. Luontaisen taimenkannan vahvistaminen ja vakiinnuttaminen Nilsiän reitillä vaatii kuhakannan pyynnin tehostamista Syvärissä, mutta myös Vuotjärvessä.

Savon voiman omistama Atron voimala (6,5 MW) on vaelluskaloille vaikein paikka; toimivan kalatien rakentaminen voimalan viereen on hyvin hankalaa. Voimalan pudotuskorkeus on noin 14 m, jolloin sen yhteyteen rakennettava tekninen kalatie olisi hyvin hankala toteuttaa. Luontevin ratkaisu on hyödyntää luontaista vesiväylää eli Atronjoen vanhaa pohjaa. Joella on pituutta noin 10 km ja siihen sisältyy kolme koskipaikkaa. Jos vettä virtaisi joessa vähintään puoli kuutiota sekunnissa, se todennäköisesti riittäisi turvaamaan vaelluskalan nousun. Joen pohjarakenteet on pienellä vaivalla korjattavissa siihen kuntoon, että mainittu vesimäärä riittää vaelluskalan liikkeille. Tässä vaihtoehdossa suurin haaste on Kalliokosken pato. Ratkaisuna siihen olisi säädettävän suuaukon rakentaminen patoon ja ohitusuoman rakentaminen Koivuniemen pellolle padon vasemmalle puolelle. Riskinä kuitenkin olisi vesieroosio uomassa, mikä olisi sitä suurempi, mitä lyhyempi uoma olisi. Joka tapauksessa uoman penkereitä olisi vahvistettava suurikokoisella kivetyksellä ja karkealla soralla.

Atron voimalan varastoaltaana toimii Korpinen (110m), johon idästä päin laskee Tiilikanjoki, jota ylös nousemalla pääsee Älänteen järven (144m) kautta aina Tiilikan kansallispuiston Tiilikka järveen (186m)  saakka. Tiilikanjoella on ollut nykypäivään saakka oma taimenkanta, joka varmasti vahvistuisi, jos Nilsiän reitti saadaan vapaaksi virraksi.

Korpisen järveä ja sen pohjoispuolella puolella sijaitsevaa Sälevää (117m) yhdistää Itäkoski. Korkeusero järvien välillä on 7 m ja Itäkoskeen on rakennettu voimalaitospato ja Sälevän 3 MW:n voimalaitos. Itäkoskeen on myös rakennettu kalaportaat, joiden toiminnasta on kuitenkin monenlaista näkemystä. Kalaportaiden epävarmasta toiminnasta kertoo havainto, että taimen lähtee etsimään vaihtoehtoista väylää ja nousee Korpilahteen ja edelleen Suvantolammen kautta Reposlampeen. Reposlammesta on tullutkin taimenen tehokalastuspaikka, mikä lienee vahinko taimenen lisääntymistä ja kannan vahvistumista ajatellen. NLY ehdottaa rohkeasti, että Sälevän pienvoimalasta käynnistettäisiin neuvottelut voimalan purkamiseksi ja Itäkoski vapautettaisiin luonnontilaan. Näin kerralla poistuisi spekulointi edellä kerrotusta tilanteesta ja Nilsiän reitin arvo luontomatkailukohteena kasvaisi merkittävästi.

Sälevällä järvenä on pituutta noin 10 km, jonka pohjoispäässä on Koirakoski. Koski on vapaa ja vaelluskala pääsee nousemaan koskesta suoraa ylävirtaan Nurmijokeen. Joella on mittaa runsaat parikymmentä km ja joessa esiintyy useita koskia. Jokea ympäröi molemmilta puolilta laajoja metsää kasvavia ojitettuja soita, myös pohjoisempana turpeen nostosoita (Suurisuo, Pilvisuo, Pihkasuo). Ojituksista johtuen joen vesi hyvin tummaa ja pohjassa suvantopaikoissa humusta runsaasti. Sen sijaan koskipaikat jo nykyisellään voivat toimia vaelluskalojen kutupaikkoina.

Nurmijokea seuraa Nurminen (132m), Päsmärikoski, Päsmäri (138m), Haapakoski ja Haapajärvi (141m). Järviä yhdistävät Pärmäkoski ja Haapakoski ovat vapaita koskia, jotka palvelevat hyvin vaelluskalojen kutupaikkoina tai väylinä kalan nousta eteenpäin ylävirtaan. Haapajärven pohjoisosassa sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokas Jyrkkäkosken Ruukki ja Jyrkän pato (pudotusta 4 m), jonka yläpuolella sijaitsee Kiltuanjärvi (145m). Padon ohittamiseen vaelluskaloille pitää rakentaa ohitusuoma, jonka luonteva paikka olisi Ruukinlahden perukoilta lähtevä kalatie Ruukin muinaismuistoalueen länsipuolitse Haapajärveen, jolloin kalatielle tulee mittaa noin 200 m tai Muinaismuistolain salliessa suoraa Jyrkän padon alapuolelle. Tällöin kalatien pituudeksi tulisi noin 100 m. Rakennettavaan kalatiehen voidaan muotoilla myös kutusorakoita, jotka toimisivat erinomaisina kututapahtuman seurantapaikkoina ja Jyrkän Ruukki matkailukohteena saisi siitä erittäin hyvän vetonaulan houkutella ihmisiä paikanpäälle.

Kiltuanjärvi on erämainen järvi vailla pysyvää asutusta. Kesämökkejä järven rannoilla on siellä täällä. Järvi on soiden ympäröimä ja suot taas usein ojitettuja. Tämän vuoksi järvi on varsin tummavetinen ja humuspitoinen. Järven koillisrannalla on rakennettu 3 km mittainen kanava Laakajärvestä, jonka eteläpäässä on Kiltuan voimalaitos ja pudotuskorkeutta on peräti 19 m. Patorakennelma on ohitettavissa hiukan etelämmässä sijaitsevaa luonnollista vesireittiä käyttäen. Laakajoki ja sen puolessa välissä sijaitseva Laakalampi on vasta kunnostettu kalan nousua silmällä pitäen. Laakajoessa sijaitsee kaksi kuohuavaa koskea, Niskakoski ja Kurosenkoski, molemmat hyviä vaelluskalojen kutupaikkoja.

Nyt reitti on saavuttanut Kainuun maakunnan rajan. Laakajärvi (164m) kuuluu jo Talvivaaran kaivoksen vaikutusalueen piiriin, jossa kaivoksen menneen vuosien jätevesipäästöt näkyvät veden laadussa yhä. Toivoa sopii kovasti, että kaivos pystyy jatkossa hoitamaan jätevetensä laadukkaasti ja haittavaikutukset eivät ulotu kaivosaluetta laajemmalle. Samalla turvataan Nilsiän reitin veden laatu hyvänä ja vesien moninainen käyttö voisi jatkua ja laajeta erityisesti vaelluskalojen nousun mahdollistavaksi. Samalla kiinnostus vesiluontoa, virtavesien käyttöä ja ylipäätään luonnonsuojelua kohtaan saisi ihmisten mielissä enemmän sijaa.

Yhteenveto

Edellä kerrotun pohjalta Nilsiän luonnonsuojeluyhdistys esittää seuraavaa:

1. Vesienhoitosuunnitelman toteutusaikana vuoteen 2027 mennessä Nilsiän reitti on vapaa vesireitti vaelluskalojen liikkua.
2. Ravinnekuormaa reittiä ympäröiviltä pelloilta, metsistä ja soilta vähennetään ja koko reitin pitää pysyä ekologisessa laatuluokassa ”hyvä”, ja tavoite edelleen parantaa luokkaan ”erinomainen” latvavesiltä alkaen.
3. Turpeennoston vähetessä pyritään nostamaan veden pH-arvoa ja näin turvata vaelluskajojen kudun onnistuminen.
4. Jokien koskipaikkoja tarvittaessa kunnostetaan hyviksi sorapohjiksi vaelluskalojen kutemiselle ja hyviksi poikasalueiksi poikasten elossa säilymisen turvaamiseksi. Tällaista työtä on tehnyt ja tekee edelleen Nilsiän reitin suojeluyhdistys. Nilsiän luonnonsuojeluyhdistys haluaa olla talkootyössä mukana.
5. Atron voimalaitoksen ja Jyrkänkosken padon yhteyteen rakennetaan vaelluskaloille ja kaikille virtavesissä liikkuville lajeille luonnonuomat, joihin samalla tehdään hyviä kutusoraikkoja ja poikasalueita vaeluskalojen lisääntymistä tukemaan.
6. Vaelluskalakannan vahvistamiseksi järvialtaiden kuten Syvärin ja Vuotjärven kuhakantaa vähennetään tehokkaalla kalastuksella. Näin luodaan tilaa myös paikallisen muikkukannan kasvulle.
7. Seurataan, miten vaelluskalojen kanta vahvistuu ja tarkan harkinnan jälkeen tehdään jokihelmisimpukan (raakun) siirtoistutus muutamaan koskipaikkaan. Tavoite on jokihelmisimpukan palauttaminen Nilsiän reitille.
8. Suomen luonnonsuojeluliiton virtavesivuoden tavoitteen mukaisesti (10 % virtavesistä vapautettava) (kts. https://www.sll.fi/vapauta-virrat/) asetetaan Nilsiän reitin Sälevän pienvoiman purkaminen pohdinnan alle ja koskipaikan luonnontilaan palauttaminen tavoitteeksi. Voimala on rakennettu vuonna 1988 ja sen teho on 3 MW. Voimala vastaa yhden tuulivoimalan tehoa. Voimalan peruskorjauksen sijaan sen purkaminen olisi upea teko virtavesien puolesta ja korvattavissa yhden tuulivoiman sähköntuotannolla.

Nilsiässä    10.5.2021

Kari Arola, yhdistyksen puheenjohtaja                           Mauri Tiainen, yhdistyksen sihteeri