Elimyssalo

Kohdetta Elimyssalo ehdotettiin yhdeksi Suomen 100 luontohelmeä -kohteista. Vaikka kohdetta ei valittu sadan luontohelmen joukkoon, kohde on osa Suomen kaunista luontoa ja tutustumisen arvoinen paikka.

 

Pähkinänkuoressa

  • Maakunta: Kainuu
  • Kunta: Kuhmo
  • Luontotyypit: metsät, suot, pienvedet
  • Koko: noin 8300 ha

 

Yleiskuvaus

Yleiskuvaus kohteesta

Elimyssalo on syrjäinen ja erämainen alue, joka on samalla Kainuun laajin luonnonsuojelualue. Alueen luontoa luonnehtivat vaarat, vanhat metsät ja laajat, monipuoliset suokokonaisuudet. Elimyssalon eläinlajisto on monipuolista ja erityisesti metsäpeuran ja suurpetojen esiintyminen alueella on arvokas ominaisuus. Elimyssalo kuuluu Suomen ja Venäjän yhteiseen Ystävyyden puistoon.


Merkitys ihmisille


Erityiset luontoarvot

Elimyssalon metsät ovat vanhoja, erirakenteisia, vain vähäistä käsittelyä kokeneita ja pitkälti luonnonkierron mukaisesti viimeisen 50 vuoden aikana kehittyneitä. Tyypillisesti metsät ovat kuusettuvaa, noin 150-vuotiasta männikköä. Rinteillä voi olla kuusivaltaisia paikkoja, joissa on usein myös haapoja ja koivuja. Suuria vanhoja mäntyjä, aihkeja ja keloja esiintyy harvakseltaan, eniten soiden reunamilla. Suometsiä ja korpia on runsaasti.

Elimyssalo on pinnanmuodoiltaan melko tasainen ja soilla on maisemassa merkittävä osuus. Suuri osa pinta-alasta koostuu laajoista ja monipuolisista suokokonaisuuksista. Roninsuo, Elimyssuo ja Hanhipuronkorpi ovat laajoine nevoineen, vesistöineen, eriasteisine soistumineen ja vaihettumisvyöhykkeineen arvokkaita luonnonsuojelukohteita. Elimyssalolla on useita suolampia. Huomattavimmat järvet ovat Elimysjärvi ja Saari-Kiekki.

Elimyssalo on kuuluisa runsaasta eläimistöstään, joista merkittävimpien joukossa lienee metsäpeura. Peuran paluu havaittiin sukupuuttoon metsästyksen jälkeen ensimmäisen kerran 1950-luvulla nimenomaan Elimyssalolla. Alueella esiintyy lisäksi mm. liito-oravia ja kaikki Suomen suurpedot. Elimyssalon lintulajisto koostuu vanhojen metsien, soiden ja vesien linnuista. Petolintujen osuus on merkittävä. Vanha puusto, kelonkolot ja pökkelöt antavat hyvät edellytykset koloissa pesiville, hyönteisiä syöville linnuille, tikoille ja tiaisille. Vanhojen metsien lajeja ovat mm. metso, varpus- ja lapinpöllö sekä palokärki.

 

Mahdolliset uhkatekijät

  • Ei tiedossa

 

Luonnon säilymistä suojaava status

  • Luonnonsuojelulailla suojeltuja alueita

  

Lisätietoja:

 

elimyssalo_marjastiinasuihko_2015.JPG
Elimyssalo 2015. Kuva: Marja-Stiina Suihko