Kuukkeli on yksi taan­tu­neim­mis­ta met­sä­lin­nuis­tam­me

Siirry sisältöön

Kuukkeli on vaatelias kuusivaltaisten metsien asukki

Kuukkeli on harmaan sävyinen, siivissä ja selässä on tiilenpunaista. Kuukkeli on paikkalintu, joka saattaa jäädä pesimäreviirilleen vaikka se osin kaadettaisiinkin. Jos koko reviiri kaadetaan, kuukkeli joutuu etsimään uuden.

Varislintuna kuukkeli on kaikkiruokainen. Sille kelpaavat marjat ja siemenet sekä retkeilijän antamat juustopalat. Haaskoille kuukkeleita voi kerääntyä yhdessä korppien kanssa.

Parhaiten kuukkeli viihtyy Peräpohjolan ja Metsä-Lapin naavaisessa kuusimetsässä. Etelä-Suomessa sitä esiintyy vain rajautuneilla alueilla. Aiemmin kuukkeli asutti myös koko eteläistä Suomea.

Etelässä laji vähenee

Kuukkeli on yksi taantuneimmista metsälinnuistamme. Lapissa laji on yhä elinvoimainen ja jopa yleinen, mutta etelässä kuukkelit vähenevät ja lajin elinalue on supistunut voimakkaasti. Tällä hetkellä kuukkelikannan eteläraja on ns. Väli-Suomessa, suunnilleen Kristiinankaupungista Jyväskylän kautta koukaten Parikkalaan kiertävän kaaren tienoilla. Yksittäisiä pareja on hieman etelämpänäkin, mutta yhtenäisempi levinneisyysalue alkaa vasta selvästi pohjoisempana.

Metsäluonnon indikaattorilaji

Kuukkeli on selkeä metsäluonnon indikaattorilaji, joka kertoo alueen metsärakenteen mahdollistaneen myös monipuolisen muun vaativan metsälajiston säilymisen alueella. Samoja metsiä käyttävät pesimäympäristöinään niin monet haukat, pöllöt ja pohjantikka kuin pikkusieppo ja toisinaan myös mm. liito-orava.

Kuukkeliympäristöistä etenkin korvet ovat voimakkaasti vähentyneet. Kaikki korpityypit ovat nykyään uhanalaisia luontotyyppejä. Korpien kostean pienilmaston harvinaistuneelle lajistolle (mm. monet sammal-, jäkälä- ja sienilajit) kuukkelimetsien suojelu tuo erityisen runsaasti hyötyjä. Muita uhanalaisia luontotyyppejä kuukkelireviireillä voivat olla mm. erityyppiset rämeet, runsaslahopuustoiset kangasmetsien luontotyypit ja pienvesien rantojen luhdat ja lehtolaikut. Korpien ja rämeiden ennallistamisesta hyötyvät kuukkelin ohella mm. kanalinnut, etenkin metso ja teeri sekä kuukkelin kanssa lähes samaa tahtia vähentynyt riekko.

Tietoa kuukkelin suojelusta

Kuukkelihankeen ansiosta yli 1000 hehtaaria suojelualueita

Lokakuussa 2009 toimintansa aloittanut Kuukkeli-yhteistoimintaverkosto sai reilun kahden vuoden aikana paljon aikaan: viestintää, ohjeita, uusia menetelmiä sekä yli 1000 hehtaaria suojelualueita kuukkelimetsiin. Hanke päättyy vuoden 2011 lopussa.

Luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Risto Sulkavan loppuyhteenvedosta selviää, löytyikö vastausta hankkeen alussa esitettyyn ns. ”mahdottomaan” kysymykseen: Miten suojella lajia, jonka toimiva reviiri on usean neliökilometrin laajuinen ja yhtenäisen metsäpeitteinen?

Ydinalueet suojeltava pysyvästi

Luonnonsuojeluliiton tavoitteena on yhdistää kuukkelin suojeluun luontevalla tavalla perinteisiä pysyvän luonnonsuojelun ja uusia luonnonhoidon menetelmiä. Kuukkelireviirien ydinalueiden säilyttämisessä pysyvän suojelun keinot ovat keskeisiä. Suojelukauppoja ja yksityismaiden suojelualueiden perustamista voidaan edistää mm. suoramarkkinoinnilla ja muilla yhteydenotoilla reviiriytimien omistajille. Ytimen ympärillä sijaitsevan metsäverkoston yhtenäisyyteen ja metsäluontoa ylläpitävään metsien laadun parantamiseen voidaan pyrkiä monenlaisten hoitohankkeiden sekä ohjeistuksen ja neuvonnan avulla (esim. metsäsuunnitelmat).

Hoitohankkeita, ennallistamista ja neuvontaa

Korpien ja suonlaitojen ennallistaminen sopii metsäluonnon hoitohankkeeksi. Neuvonnalla voidaan pyrkiä lisäämään alueen kuusivaltaisuutta pidemmällä aikavälillä, samoin tavallista tiheämpien kuusi-sekametsien syntymistä. Hoitohankkeilla, suunnittelulla ja neuvonnalla voidaan parantaa metsäalueiden välistä kytkeytyneisyyttä ja kuusivaltaisten metsien lajistolle soveltuvien metsien yhtenäisyyttä.

Metso-monimuotoisuustoimenpiteistä kuukkelikohteille soveltuvia toimia ovat mm. kosteikkojen (korvet, rämeet, pienvesien ympäristöt) luonnontilan palauttaminen, ekologisten yhteyksien muodostaminen ja lahopuustoisten kangasmetsien lisääminen. Hyötyviä luontotyyppejä voivat olla runsaslahopuustoiset kangasmetsät, pienvesien lähimetsät, puustoiset suot ja soiden reunat, monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot, mahdollisesti myös metsäluhdat ja tulvametsät, harjujen paahdeympäristöt ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt.

Suojeluasiantuntija Paloma Hannonen

Näin puolustamme metsiä

Luonnonsuojeluliitto haluaa lisätä metsien suojelua sekä vaikuttaa siihen kuinka metsiä käytetään. Vaikutamme muun muassa metsiä koskevan lainsäädännön valmisteluun, vaikutamme suojelua tarvitsevien metsien kohtaloon sekä kampanjoimme avohakkuita historiaan.

Tutustu toimintaamme