Biotalous

Luonnon hyvän tilan saavuttaminen ja sen seuraaminen. Niin kauan kuin monimuotoisuus hupenee, ei biotalous ole kestävää.

Riittävä määrä alueita poistetaan talouskäytöstä. Luonto tarvitsee riittävän laajat ja yhtenäiset suojelualueverkostot, joten Nagoyan sopimuksen tavoitteen mukaisesti 17 % kaikista elinympäristöistä kaikilla kasvillisuusvyöhykkeillä tulee suojella.

Uusiutuvien luonnonvaroja käytetään kestävästi: Suomi toimii kansallisesti ja EU:ssa siten, että biomassojen käytössä huomioidaan niiden todelliset ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutukset. Erityisesti kannot ja järeät puut ovat oleellisia sekä ilmasto- että monimuotoisuusnäkökulmasta.

Lähtökohtana on energian säästäminen, luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen sekä kierrätys, jotta biotalous ei keskity energiantuotantoon. Biotalous perustuu myös kierrätykseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Puun käytössä noudatetaan hierarkisuutta eli ensisijaisesti tuotetaan pitkäikäisiä korkean jalostusasteen tuotteita.

Fossiilisista polttoaineista ja turpeen energiakäytöstä luovutaan.

Ensisijaisesti tulisi panostaa korkean jalostusarvon tuotteisiin ja mahdollistaa saman biomassan hyödyntäminen useampaan kertaan kierrätyksen avulla. Hierarkisuudella estetään eri käyttötarkoitusten välistä kilpailua ja luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä.

Puubiomassan kohdalla hierarkia on seuraava:

– puurakentaminen ja muut puutuotteet
– biopolttoaineet siellä missä polttoaineet eivät ole korvattavissa sähköistyksellä (esim. lento-, laiva- ja raskas maantieliikenne)
– energiantuotanto

Jatkossa tulisi panostaa jätteiden, lietteiden ja maatalouden sivuvirtojen entistä parempaan hyödyntämiseen muun muassa hajautettuun biokaasun tuotantoon panostamalla. Kivihiilen ja turpeen käyttö voidaan korvata mm. rakennusten energiatehokkuutta edistämällä, lämpöpumpuilla, geotermisella energialla, aurinkolämmöllä ja kestävästi tuotetulla bioenergialla.