Bio­ta­lou­des­ta puuttuu tasapaino

Biotalous itsessään ei ole hyvä eikä paha asia, mutta siihen liittyy riskejä. Jotta biotalous olisi kestävää, täytyy sen taloudellisen kannattavuuden lisäksi edistää Suomen ilmastotavoitteita sekä tavoitetta pysäyttää luonnon köyhtyminen ja lajien katoaminen.

Kohti kestävää biotaloutta – Suomen luonnonsuojeluliiton vaatimukset

Kyse on tasapainosta: jotta biotaloutta voi kutsua kestäväksi, on pystyttävä osoittamaan, että metsäluonnon tilanne paranee ja päästöt vähenevät. Lisäksi ihmisillä on oltava vaikutusmahdollisuus oman elinympäristönsä tulevaisuutta suunniteltaessa sekä oikeus puhtaaseen ympäristöön.

Metsälajiston ja metsäisten elinympäristöjen tilanne heikkenee.

Kaikkia näitä tavoitteita ja toimia tulee tarkastella sitä todellisuutta vasten, joka Suomen metsissä vallitsee: niin metsälajiston kuin metsäisten elinympäristöjen tilanne heikkenee. Uhanalaisten lajien määrä metsissä on kasvanut ja metsät ovatkin ensisijainen elinympäristö noin 38 prosentille uhanalaisista lajeista.

Metsätalouden aiheuttamat muutokset, kuten ikärakenteiden muutokset ja lahopuumäärän väheneminen, ovat metsälajien suurin uhanalaisuuden syy. Suomi on sitoutunut pysäyttämään monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2020 mennessä.

Biotalouteen liittyy mahdollisuuksia: tuotantorakennetta hajautetaan, luonnonvaroja voidaan säästää ja kiertotaloutta edistää. Mutta epätasapaino biotaloustavoitteiden ja hakkuumäärien kasvattamisen, ympäristönsääntelyn ja -hallinnon resurssien sekä luonnonsuojelun välillä on suuri ja kasvaa. Jos epätasapainoa ei korjata, ei suomalaisella biotaloudella ja metsäteollisuudella ole uskottavuutta myöskään kansainvälisesti.

Kestävän biotalouden reunaehdot

Luonnon hyvän tilan saavuttaminen ja sen seuraaminen. Niin kauan kuin monimuotoisuus hupenee, ei biotalous ole kestävää.

Riittävä määrä alueita poistetaan talouskäytöstä. Luonto tarvitsee riittävän laajat ja yhtenäiset suojelualueverkostot, joten Nagoyan sopimuksen tavoitteen mukaisesti 17 % kaikista elinympäristöistä kaikilla kasvillisuusvyöhykkeillä tulee suojella.

Uusiutuvien luonnonvaroja käytetään kestävästi: Suomi toimii kansallisesti ja EU:ssa siten, että biomassojen käytössä huomioidaan niiden todelliset ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutukset. Erityisesti kannot ja järeät puut ovat oleellisia sekä ilmasto- että monimuotoisuusnäkökulmasta.

Lähtökohtana on energian säästäminen, luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen sekä kierrätys, jotta biotalous ei keskity energiantuotantoon. Biotalous perustuu myös kierrätykseen ja kulutuksen vähentämiseen.

Puun käytössä noudatetaan hierarkisuutta eli ensisijaisesti tuotetaan pitkäikäisiä korkean jalostusasteen tuotteita.

Fossiilisista polttoaineista ja turpeen energiakäytöstä luovutaan.

Biotaloudessa tulisi noudattaa hierarkisuutta

Ensisijaisesti tulisi panostaa korkean jalostusarvon tuotteisiin ja mahdollistaa saman biomassan hyödyntäminen useampaan kertaan kierrätyksen avulla. Hierarkisuudella estetään eri käyttötarkoitusten välistä kilpailua ja luonnonvarojen kestämätöntä käyttöä.

Puubiomassan kohdalla hierarkia on seuraava:

– puurakentaminen ja muut puutuotteet
– biopolttoaineet siellä missä polttoaineet eivät ole korvattavissa sähköistyksellä (esim. lento-, laiva- ja raskas maantieliikenne)
– energiantuotanto

Jatkossa tulisi panostaa jätteiden, lietteiden ja maatalouden sivuvirtojen entistä parempaan hyödyntämiseen muun muassa hajautettuun biokaasun tuotantoon panostamalla. Kivihiilen ja turpeen käyttö voidaan korvata mm. rakennusten energiatehokkuutta edistämällä, lämpöpumpuilla, geotermisella energialla, aurinkolämmöllä ja kestävästi tuotetulla bioenergialla.

Suojeluasiantuntija Paloma Hannonen

Met­sä­ta­voit­teem­me

Meille ei riitä, että lajit kiikkuvat uhanalaisuuden rajoilla. Suomen uhanalaisista lajeista noin 36 prosenttia elää ensisijaisesti metsissä. Metsätalous on kestävää vasta, kun lajien ja metsien tilanne on hyvä. Metsä on paikka, jossa ihminen lepää ja virkistyy. Metsä on puhdasta ilmaa ja vettä.

Lue lisää tavoitteistamme