Eteläisen Jokilaakson osayleiskaava, luonnosvaihe

Eteläisen Jokilaakson osayleiskaava-alue ei ole erillinen saareke, vaan se on kiinteä osa Keravanjoen kulttuurimaisemaa. Jokilaakso muodostaa ekologisesti merkittävän kokonaisuuden, jonka arvo perustuu sen monimuotoisiin luontotyyppeihin ja toimivuuteen ekologisena käytävänä. Onkin ilmeistä, että osayleiskaavan tavoitteet ovat puhtaasti taloudelliset, eikä sen laadinnassa ole annettu painoa alueen luonto- ja maisema-arvoille ja virkistyskäytölle. Muuten on vaikea perustella sitä, miksi Keravanjokilaakson historiallinen kulttuurimaisema hävitetään teollisuushallien tieltä. Käsittelyssä oleva osayleiskaava tulee hylätä ja luopua teollisuus- ja työpaikkarakentamisesta Jokilaaksoon.

Keravan voimassa olevassa yleiskaavassa Perkaustien eteläpuoleinen alue on valtaosaltaan merkitty virkistysalueeksi. Osayleiskaavan luonnoksessa viheralueeksi jäisi vain kapea kaistale työpaikka-alueen ja Keravanjoen väliin. Kuten kaavan selostuksessa todetaan, joen rantaan jää peltovyöhyke, mutta sen takana oleva metsäalue katoaa. Alueelle suunnitellaan datakeskusta ja muuta teollisuus- ja työpaikkarakentamista. Ei ole mitään keinoa rakentaa teollisuushalleja siten, etteivät ne näkyisi Keravanjoelle ja tuhoaisi arvokasta kulttuurimaisemaa pysyvästi. Tämä vaatisi leveää metsävyöhykettä ja hyvin matalia rakennuksia, mutta on selvää, että pellon reunaan jää puurivi, jonka takaa hallit kohoavat. Perkaustien pohjoispuolella ei ole tällä hetkelläkään metsää, joka voisi toimia hallien suojana. Jos osayleiskaava hyväksytään esitetyssä muodossa, samalla päätetään pyyhkiä Eteläisen Jokilaakson kulttuurimaisema historiaan. Teollisuus- ja työpaikkarakentaminen heikentäisi merkittävästi myös Keravanjokilaaksossa kulkevaa viheryhteyttä, joka on merkitty sekä maakuntakaavaan että Keravan viherkaavaan.

Toteutuessaan osayleiskaava johtaisi myös merkittävän metsäalueen menettämiseen. Teollisuusalueita ei voi Keravalla kaavoittaa kaupungin viimeisille metsäalueille, vaan ne täytyy sijoittaa olemassa oleville teollisuusalueille tai muuten rakennettuun ympäristöön. Joissain tapauksissa rakentaminen voi olla mahdollista myös peltoalueille, joilla ei ole erityisiä maisema-arvoja. Jokilaaksossa tämä ei ole mahdollista, sillä peltoalueet ovat maisemallisesti arvokkaita ja tulvaherkkiä.

Keravan vähien metsien huvetessa onkin välttämätöntä ottaa käyttöön ekologinen kompensaatio. Naapurikunnassa Vantaalla tässä on jo päästy hyvään vauhtiin. Jokilaakson kohdalla prosessi olisi selkeä. Lahdentien itäpuolella on Rajakiilinkallio, jonka länsiosa on yleiskaavassa merkitty työpaikka-alueeksi, mikä käytännössä tarkoittaisi arvokkaan luontokohteen louhintaa. Työpaikka-alue jatkuisi Koukkukallion eteläpuolella aina Vantaan rajalle saakka. Tulevassa yleiskaavassa Vanhan Lahdentien varren työpaikka-alueet (TP-3) on muutettava virkistysalueiksi, jos eteläisen Jokilaakson osayleiskaava hyväksytään esitetyssä muodossaan.

Osayleiskaavan laatimisen päätarkoitus on datakeskushankkeen mahdollistaminen. Siksi osayleiskaavan laadinnassa tulee huomioida myös datakeskushankkeen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys. Tämä arviointi on kuitenkin mahdotonta niin kauan, kun tiloihin sijoittuvasta suuryrityksestä ei ole tietoa. On kestämätöntä, jos Jokilaakson maisemat uhrataan videoiden suoratoiston tai virtuaalivaluuttojen louhinnan mahdollistamiseksi.

Perkaustien eteläpuolella oleva metsäinen kallioalue on merkitty työpaikka-alueeksi, vaikka se ei sisälly Eteläisen Jokilaakson asemakaavaan. Näin ollen aluetta ei tarvita datakeskuksen tarpeisiin. Alueella on kalliomännikön reunamilla myös varttunutta lehtoa, ja se on keravalaisten tärkeä sienestyspaikka. Siellä sijaitsee myös laaja, käytössä oleva mäyrän pesäluolasto. Vaikka joitain osia Jokilaaksosta päätettäisiin kaavoittaa työpaikka-alueeksi, koko kallioalue ja riittävästi reunavyöhykettä pitää osayleiskaavassa merkitä viheralueeksi.

Yhdistys katsoo, että esitetty osayleiskaava ei sovi Keravanjokilaakson maisemallisesti ja ekologisesti arvokkaalle alueelle.