Eteläisen Jokilaakson asemakaava, luonnosvaihe

Datakeskuksen sijoittaminen Keravanjokilaakson herkälle alueelle on räikeässä ristiriidassa luonnon monimuotoisuuden turvaamista, arvokkaiden maisema-alueiden vaalimista ja kestävää maankäyttöä koskevien tavoitteiden kanssa. Näiden ja muiden jäljempänä kuvattujen syiden perusteella yhdistys ei pidä asemakaavaa toteuttamiskelpoisena.

Keravanjokilaakso on maisemaltaan arvokas alue, jota luonnehtivat jokea ympäröivät pellot ja metsämaisemat. Tämä on tunnistettu myös lainvoimaisessa yleiskaavassa, jossa datakeskuksen alle jäävä metsäalue on merkitty pääosin virkistysalueeksi. Siitä todetaan yleiskaavamääräyksissä seuraavaa: ”Jokilaakson virkistysalueiden (V-1) käytössä ja hoidossa on huomioitava Jokilaakson maisema-arvot.” Datakeskuksen sijoittaminen välittömästi peltoalueen taakse tuhoaisi nämä maisema-arvot peruuttamattomasti. Ei ole mitään keinoa rakentaa suuria teollisuushalleja niin, etteivät ne näkyisi jokilaakson itärannalta katsottuna.

Jokilaakso on myös tärkeä viheryhteys, joka on merkitty sekä maakuntakaavaan että Keravan viherkaavaan. Vaikka pellot on tarkoitus jättää kaavassa rakentamisen ulkopuolelle, metsäalueen hävittäminen heikentää viheryhteyttä huomattavasti. Lisäksi massiivinen teollisuusrakentaminen aivan joen läheisyyteen uhkaa heikentää Keravanjoen vedenlaatua erityisesti rakentamisvaiheessa kiintoaineksen ja haitta-aineiden huuhtoutumisen myötä. Datakeskuksen kuumia jäähdytysvesiä ei saa missään olosuhteissa laskea jokeen.

Teollisuushankkeita ei Keravalla tule sijoittaa enää metsiin, vaan sopivat alueet on löydettävä olemassa olevilta teollisuusalueilta tai muusta rakennetusta ympäristöstä. Joissain tapauksissa rakentaminen voi olla mahdollista myös pelloille, joilla ei ole erityisiä maisema-arvoja. Jos datakeskushanke päätetään kuitenkin toteuttaa, olisi korkea aika ryhtyä suunnittelemaan ekologista kompensaatiota. Kuten Eteläisen Jokilaakson osayleiskaavan lausunnossa toteamme, hyvä paikka kompensaatiolle olisi tarjolla Vanhan Lahdentien toiselle puolelle suunnitelluilla työpaikka-alueilla (pohjoinen ja eteläinen TP-3).

Alueelle suunniteltu datakeskus on valtava sähkönkuluttaja, ja sen liityntätehoksi on esitetty 400 megawattia. Tämän sähkömäärän tuottamiseen tarvitaan lähes kaikki teho yhdestä Loviisan ydinvoimalan yksiköstä (507 megawattia) tai 200 suurta 6 megawatin tuulivoimalaa, jos tuulivoiman keskimääräiseksi tuotantotehoksi oletetaan 33 %. Datakeskushankkeita on Suomessa vireillä kymmeniä, ja niiden yhteenlaskettu sähkönkulutus on tuhansia megawatteja. Tällainen määrä uutta sähköntuotantoa on mahdollista toteuttaa nopeasti ja markkinaehtoisesti vain tuulivoiman avulla. Se tarkoittaisi maamme länsirannikon ja Pohjois-Suomen erämaa-alueiden yhä laajamittaisempaa uhraamista tuulivoimapuistojen tarpeisiin. Etelän kasvukeskukset ovat näin vesittämässä matkailun kehittämismahdollisuudet maakunnissa.

Datakeskukset kilpailevat sähköstä todellisten vihreiden siirtymän investointien kanssa. Näitä investointeja tarvitaan ilmastopäästöjen vähentämiseksi esimerkiksi terästuotannossa ja muussa perinteisessä teollisuudessa. Merkittävä osa datakeskusten kapasiteetista tarvitaan tekoälyn käytön ja videokuvan siirtämisen tarpeisiin. Kummankin osalta kyseessä on lähinnä viihdekäyttö, joten datakeskusten tarpeellisuutta ei voi perustella samoilla syillä kuin yhteiskunnan laajempaa sähköistymistä. Koska tuulivoiman saatavuus vaihtelee voimakkaasti säätilan mukaan, jostain tarvitaan myös valtavasti säätövoimaa, jotta lisääntyvä sähkökulutus ei johda sietämättömiin pörssisähkön hintoihin talven tyyninä pakkaspäivinä.

Kuten asemakaavan selostuksessa todetaan, suuren metsäalueen muuttaminen teollisuusalueeksi pienentää alueen hiilinieluja ja -varastoja. Lisäksi rakentamiseen tarvitaan paljon betonia, terästä, mineraalivillaa ja muita runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavia materiaaleja. Luonnonvarojen kulutusta on välttämätöntä vähentää planeetan kantokyvyn takia, mutta räjähdysmäisesti kasvava datan kulutus ja siitä johtuva datakeskusten rakentaminen vievät kehitystä päinvastaiseen suuntaan.

Hankkeen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden takia on erittäin ongelmallista, että datakeskuksen todellinen käyttäjä ja käyttötarkoitus eivät ole tiedossa. Tästä hyvänä osoituksena on kohu Kouvolan TikTok-datakeskuksen ympärillä. On täysin eri asia, käytetäänkö keskusta esimerkiksi tieteelliseen laskentaan vai virtuaalivaluuttojen louhintaan. Keravan kaupungin pitää ottaa vakavasti myös se mahdollisuus, että datakeskuksen taustalla oleva suuryritys vetäytyy hankkeesta siinä vaiheessa, kun maanrakennustyöt ovat jo käynnissä. Silloin alueelle jäänee vuosikausiksi louhoskenttä odottamaan seuraavaa investoijaa. Hankkeen yhteiskunnalliset ja poliittiset ulottuvuudet ovat poikkeuksellisen monimutkaiset, ja siitä tulisikin laatia tavallista kaavoitusprosessia laajempi riskianalyysi.

Yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kannalta huomionarvoista on myös se, että datakeskustontin rakennusoikeus on 145 000 kerrosneliömetriä, mutta sinne on sijoittumassa ilmeisesti vain joitakin satoja työpaikkoja. Työllisyyden näkökulmasta tämä on erittäin tehotonta maankäyttöä.

Datakeskuksen toiminta ja lisääntynyt liikenne erityisesti rakennusaikana aiheuttaisivat melu- ja valosaastetta, jotka vaikuttaisivat merkittävästi alueen asukkaisiin, eläimistöön ja virkistyskäyttöön. Jos kaava toteutetaan, siihen tulee lisätä seuraava maininta valosaasteen vähentämiseksi: ”Jokilaakson puoleista julkisivua ei saa valaista, ja huoltotien valaisimet on asennettava valaistavan alueen ulkoreunalle siten, että niistä ei lähde lainkaan valoa Jokilaakson suuntaan.” Jos kaavaan ei laiteta mainittua kieltoa, tulee rakennuksen räystäälle valonheittimiä, jotka loistavat yli koko Jokilaakson. Kaavamääräysten maininta häiritsevästä valaistuksesta ei ole alkuunkaan riittävä, sillä se johtaa vain kiistelyyn siitä, mikä on häiritsevää.

Liitesuunnitelmissa maastoon sovitus on tehty huonosti. Pyrkimys massatasapainoon johtaa siihen, että rakennukset jäävät aivan liian korkealle. Liitesuunnitelmissakin täyttöpenkat ulottuvat tontin rajan yli peltoaukean puolelle. Tilannetta pahentaa se, että rakennukset on kapeaan tonttiin nähden käännetty liian vinoon, ja sen vuoksi niiden kulmat ulottuvat liian lähelle peltoaukeaa ja liian korkealle. Paljon vähäisempi porrastus riittäisi. Pyrkimys massatasapainoon on kokonaisuuden kannalta virheellinen. Jos tähän rajusti luontoa tuhoavaan hankkeeseen joskus päädyttäisiin, kannattaisi louhia alue ympäristöön sovituksen kannalta oikeaan tasoon ja myydä ylimääräinen louhe murskeena. Sille riittää kysyntää, ja voisimme muualla jättää kallioita luonnontilaan. Louhinnan minimoimisella suorastaan lisätään sitä aluetta, jolla nykyinen luonto tuhotaan.

Rakennuksen korkeusasemaa perustellaan sillä, että muutoin pihat tulevat liian alas moottoritiehen nähden. Todellisuudessa ei ole mitään tarvetta sille, että pihat ovat Lahdenväylän ja Jokilaakson puolella samassa tasossa. Kun konesalit joka tapauksessa ovat ikkunattomia tiloja ja vielä kaksikerroksisia, voidaan aivan hyvin tehdä tavanomainen ”rinneratkaisu”, jossa yläpiha on Lahdenväylän tasossa ja Jokilaakson puoleinen alapiha siinä tasossa, että täyttöpenkkoja ei tarvita.

Edellä mainitusta syystä kaavaan tulisi lisätä seuraava maininta: ”Rakennuksen korkeusasema tulee määritellä siten, että täyttöpenkat peltoaukean puolella eivät ulotu kaavassa mainitun rakennusrajan yli.” Kuten kaavan liitteenä olevasta pinnantasaussuunnitelmasta ilmenee, täyttöpenkkojen tekeminen muutenkin jyrkästi viettävään rinteeseen johtaa paikoin siihen, että koko kallioinen ja metsäinen alue peltoaukealle asti jää penkan alle. Eteen tulee helposti sekin tilanne, että jyrkät täyttöpenkat jyrkässä rinteessä lähtevät luistamaan alas. Havainnekuvat on tältä osin harhaanjohtavasti laadittu.

Keravan ympäristönsuojeluyhdistys toteaa, että asemakaavahankkeesta tulee luopua ja säästää Keravanjokilaakso teollisuusrakentamiselta.