Silmä kirkastui Kytömaalla

Kuva 1. Innosta tärisevä porukka lähdössä aseineen liikkeelle. Vasemmalta Tuula Miekkavaara, Pekka Hellström, Tero Alstola, Marju Kortemäki ja Leena Harjula-Jalonen.

Osa ryhmästä hyökkäsi haravansa kanssa kaapimaan haisevaa liejua lähteen pohjasta. Sitä levitettiin maastoon satoja litroja (kuva 2).

Kuva 2. Yhteispelillä se sujuu. Vesi muuttui maitokahvin väriseksi. Pieni kaistale vesikasvustoa säästettiin.

Pekat (Hellström ja Tammisto) keskittyivät kulkureitin raivaukseen (kuvat 3 ja 4).

Kuva 3. Jostakin täältä pitäisi lähteelle päästä?

Kuva 4. Alkaa näyttää jo paremmalta.

Kolmen tunnin aherruksen jälkeen saatiin liejut poistettua ja polku raivattua auki. Lähteestä alkavan puron suuhun tehtiin myös pohjapato nostamaan veden pintaa. Muutaman päivän kuluttua vesi oli täysin kirkastunut ja pinnan taso noussut ainakin 10 senttiä (kuva 5).

Kuva 5. Vesi on kirkastunut ja sitä pulppuaa laskupuroon, kaikki hyvin, osa vesikasveistakin tallella.

Tuli taas osoitettua, että pienelläkin, mutta ahkeralla porukalla saadaan nopeasti tulosta. Lähteen ympärillä on tiheä lehtimetsä, joten kariketta tippuu ja mätänee lähteeseen ja se pitää jatkossa puhdistaa joka syksy.

Suurin uhka lähteelle on kuitenkin massiivinen kaivelu ja rakentaminen sen ja Kytömaan suon läheisyydessä. Viimeisen viidentoista vuoden aikana on Kytömaan alun perin 60 hehtaarin kokoinen yhtenäinen metsäalue hävitetty lähes kokonaan. Viimeisiä viedään, lausunnolla on parhaillaan Koilllis-Kytömaan asemakaava, joka mahdollistaisi rakentamisen vielä jäljellä olevaan oikean metsän rippeeseen. Sen ei soisi tapahtuvan. Mutta lähde on ainakin vielä hieno, käykää katsomassa.

Pekka Hellström