Retkikohteeksi Sipoon Talman Kalkberg

Kuva 1. Reitti. Lähtöpiste merkitty sinisellä ympyrällä.

Kalkbergetin historiasta on aika niukasti tietoa käytettävissä. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa sieltä on muutaman kymmenen vuoden aikana louhittu kalkkikiveä. 1800-luvun puolivälin jälkeen kalkkikiveä kuljetettiin jonkin aikaa hevosvetoista rautatietä pitkin Savioon. Sen jälkeen Kalkberget jäi unohduksiin, ja synkkä metsä sulki sen syliinsä. Vuonna 2011 Museovirasto teki siellä arkeologisen inventoinnin (Talman osayleiskaava-alueen inventointi 27.-28.10.2011, Inventointiraportti Sipoo, Talma Kalkberget) ja sen jälkeen Muinaismuistorekisterissä ovat merkinnät kahdesta kiinteästä muinaisjäännöksestä, Kalkberget 1 ja Kalkberget 2.

Etelämpänä sijaitsevassa Kalkberget ykkösessä on yksi 28 x 57 m louhos. Se näyttää syvältä ja paikalliset ihmiset sanovat kuulleensa, että siinä mahtuisi Nikkilän kirkkokin kääntymään? Sukeltajatkin oat siellä joskus käyneet, mutta älköön sinne enää kukaan menkö, tumma vesi ja alas pudonneet kuusenkelot tuovat jo liikaakin haastetta (Kuva 2).

Kuva 2. Kalkberget 1 louhos. Mahtaakohan täällä kummitella yöaikaan?

Pohjoisemmalla Kalkberget 2-alueella on ainakin 5 louhosta, joista 3 on isompaa. Keväällä niiden vesi on mustaa, mutta kirkasta. Loppukesästä veden pinnan peittää limaska-kasvusto (kuvat 3 ja 4).

Kuva 3. Vesi on mustaa keväällä.

Kuva 4. Sama louhos kuin kuvassa 3, mutta loppukesällä kun vesikasvi peittää pinnan.

Kalkberget 2:n louhoksista on kiinnostavin läntisin kaivanto. Se on kooltaan 25 x 80 m ja siinä on mm. siltamainen osa (kuvat 5 ja 6).

Kuva 5. Kalkberget 2:n läntisin louhos on kuin veistetty taideteos.

Kuva 6. Siltamainen koverrus Kalkberget 2:n läntisimmässä louhoksessa

Alueeseen liittyy nykyään myös elokuussa 2024 perustettu yksityinen luonnonsuojelualue, 7 hehtaarin kokoinen Kalkkikallion metsä. Se ympäröi kokonaan Kalkkikallion vuoren ja louhos näyttäisi kartan mukaan olevan kokonaan sen rajojen sisällä (kuva 1). Suojelualue on lähinnä vanhaa talousmetsää, mutta sieltä löytyy kookkaampaakin puustoa ja ajan oloon rauhoitettu metsä tihenee ja vankistuu. Siellä on myös riistan ruokintapaikkoja ja vaatimaton mökkerö. Kalkkipitoisuuden takia seudulla kasvaa paljon sinivuokkoja, taikinamarjaa ja viinimarjaa. Ihmiset ovat myös huomanneet monipuolisen sienikannan. Yhdistyksen retken aikana löytyi mm. harvinainen maatähti (kuva 7).

Kuva 7. Omituisen näköinen maatähti on myös kalkkia suosiva laji.

Kalkberget on sopivan pyöräilymatkan päässä Keravalta. Saattoliikenne autolla ei ole kielletty, mutta kapeiden kyläteiden varsilta ei löydy parkkipaikkoja. Maastokarttaan on merkitty polkuja, mutta alueella harrastetaan voimaperäistä metsätaloutta ja vanhat kulkureitit ovat suurelta osin tukkiutuneet hakkuujätteillä. Liikkumisessa on lisäksi huomioitava, että korkeuserot ovat suuria ja kivikoita riittää. Louhosten viereen on kuitenkin jätetty pienet kaistaleet koskematonta metsää. Avolouhokset ovat täyttyneet vedellä ja reunat ovat jyrkkiä. Lisäksi pienempiä kaivantoja riittää ja kaikkia ei ehkä ole vielä löydettykään?

Kalkberget on idyllinen ja rauhallinen paikka ja sinne johtavan tien varressa on peltoja sekä uusia että vanhoja asuintaloja. Retkeilykohteena vanha kalkkikaivos on myös lapsille mielenkiintoinen

Kuva 8. Lapsiakin louhokset kiinnostavat.

ja vasta perustettu luonnonsuojelualue lisää edelleen sen arvoa (kuva 8). Ainoa uhka alueelle on suunnitellun Itäradan pohjoisin vaihtoehto, joka kulkisi aivan kohteen eteläpuolelta. Tämän vaihtoehdon ei soisi toteutuvan.

Pekka Hellström