Luon kanssa ei aina luonnista

Vuonna 2014 tehdyn luontoselvityksen mukaan Koukkusuo on yksi Keravan merkittävistä
luontokohteista. Se on noin 18 hehtaarinen kokoinen aikanaan ojitettu Keravan suurin suo
Lahdentien ja Koukkukallion itäpuolella vasten Sipon rajaa. Ojat ovat vahvasti sammaloituneet ja
alueelle on vuosien saatossa kasvanut tiheä nuori männikkö, muutama kuusirypäs joukossaan (kuva 1).

Aluskasvillisuutena on runsaasti suopursua. Myös mustikkaa ja suomuurainta löytyy. Yleiskaavassa alue on ympäröity laajalla luo-merkinnällä (luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävä alue). Mutta, onko tuollaisella rajauksella jotain käytännön merkitystä? Eipä taida olla. Alkutalvesta Koukkusuolle ilmestyi kolme monitoimikonetta, jotka nopeasti harvensivat koko luo-alueen (kuva 2).

Yksityisellä maanomistajalla on hakkuisiin tietysti täysi oikeus. Metsäkoneitten kuljettajien ansioksi voi lukea, että hakkuujälki on sinänsä siistiä ja kaarnavaurioita säästetyissä puissa ei ole näkyvillä. Ja rungot on pinottu nopeasti kuntoradan viereen odottamaan poiskuljetusta (kuva 3).

Isot koneet ovat kuitenkin möyrineet suohon syviä uria, jotka eivät ole kovinkaan luonnonmukaisen näköisiä (kuva 4).

Harvennushakkuun tarkoituksena on tietysti ollut saada harvennuspuusta ainesta sellua varten ja jättää loput varttumaan tukeiksi. Onkin mielenkiintoista seurata mitä jatkossa tapahtuu. Kun suurin osa kosteutta imeneistä puista on nyt poistettu, valtaako vesi entisen suon ja jäljelle jätetyt puut hukkuvat? Silloin tulisi kiire tehdä uusintaojitus. Jos joskus päästään päätehakkuuvaiheeseen niin maanomistajan kanssa voisi ehkä neuvotella olisiko silloin kaikkien kannalta järkevintä ennallistaa koko suo?

Pekka Hellström