Vastine Metsähallituksen Tiedotteeseen 08.11.2026
–

Haluamme antaa vastineen metsähallituksen tiedotteeseen, koska asia on akuutti ja ajankohtainen. Tapahtuneeseen on myös syytä suhtautua riittävällä vakavuudella. Tämä tilanne voi olla missä tahansa työmaalla, koska metsähallitus on aloittanut hakkuut VM-inventointien ja niiden jälkeen laadittujen kriteerien perusteella suojelun ulkopuolelle jääneissä vanhoissa metsissä. Vanha metsä ja sen kulttuuriperintö kulkevat käsi kädessä. Suurin osa metsiemme kulttuuriperinnöstä on kadonnut vuosikymmenten voimakkaissa hakkuissa. Muinaisten ihmisten liikkumisesta kertovia muistomerkkejä, kuten karsikko- ja merkkipuita esiintyy edelleen vanhoissa metsissä, riippumatta metsälöiden pinta-alasta. Valitettavasti iäkkäitä metsiä on jäljellä enää kovin vähän. Tämän vuoksi metsähallituksen tiedotteessa esiintynyt tapaus on otettava vakavasti.
Nämä kulttuuriperintöä säilöneet, suojelun ulkopuoliset vanhan metsän kohteet ovat nyt suurelta osin luokissa päätehakkuukypsä ja tavallinen talousmetsä. Se tarkoittaa metsien avohakkuita, kuten näissä erityisissä pienialaisissa vanhojen metsien kohteissakin on tehty.
Oli sattumaa, että tiedotteessa ilmoitettu merkkipuu löydettiin, ennen kuin sekin olisi siirretty pinopuuksi. Leimikolla oli paljon vanhoja puita maassa kaadettuna ja pinoihin nostettuina. Maasta pitkällään löytyi myös vanha merkkipuu. Tästä ilmoitettiin pian metsähallitukselle ja vedottiin, että hakkuut keskeytettäisiin hetkeksi ja annettaisiin lisäaikaa muiden leimikkokuvioiden tarkemmalle läpikäynnille. Myöhemmin tieto merkkipuusta lähti myös museoviranomaisille; ei kuitenkaan metsähallituksen toimesta. Ilmoituksesta huolimatta hakkuita jatkettiin mm avohakattiin vanha naavakuusikko, josta ilmoittaja dokumentoi vanhan kulkuväylän ja siihen liittyviä merkkipuita.
Tiedotteessa kerrotaan, että alueella ei ollut metsähallituksen ympäristöoppaan mukaisia kohteita. Kuitenkin ensimmäisen alueen hakkuiden jälkeen oli havaittavissa, että siellä oli lukuisia n 200 vuotiaita puita, osa kilpikaarnaisia, pinoissa ja maassa: sekä mäntyjä että kuusia. Myös hyväkuntoisia keloja oli sahattu maahan. Kuviolle ei jätetty yhtään aps-säästöpuuta, vaikka MH:n ympäristöoppaan mukaan ne jätetään maastoon kasvamaan. Myös kelopuut tulee jättää kaatamatta. Leimikkosuunnittelussa ei oltu merkattu säästettäviä puita.
Metsähallituksen tiedotteessa kerrotaan laajasti heidän toimistaan kuttuuriperinnön suojelemiseksi metsissä: koulutusta, osaamista, inventointeja ja yhteistyötä. Merkkipuut, muun muassa karsikko- ja pilkkapuut sekä vanhat kulkuväylät ovat tärkeä ja näkyvä osa jäljelle jääneestä kulttuuriperinnöstä metsissämme. Hämmentävää on todeta, että edes ylemmässä johdossa (“mahdollinen merkkipuu”) näitä ei tunnisteta ilman museoviraston konsultaatiota. Saati tunnisteta leimikkokuvioiden säästettäviä puita, koska ikäluokan määrittäminen ilman kairaamista kuulema on niin vaikeaa, vaikka tämän pitäisi olla metsien kanssa työskentelevän perusosaamista.
Jotain on selkeästi pielessä ja toimintaa on nopeasti korjattava. Tarvitaan ainakin ulkopuolinen auditointi selvittämään miten tämä tilanne on mahdollista ja mitä tehdä, ettei se enää toistuisi.
Jatkossa myös toivomme, että tämänkaltaisilla kohteilla tehdään kattavat ikäluokka-arvioinnit ennen mahdollisen hakkuun aloittamista. Suuri osa nyt hakatuista leimikoista oli boreaalista vanhaa havumetsää, joiden säästäminen on tärkeää elinvoimaisen metsäekosysteemin ylläpitämisessä, metsien kulttuuriperinnön turvaamisessa ja maiseman monimuotoisuuden huomioimisessa.
Virpi Juvonen, biologi, lehtori ja Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri, hallituksen jäsen
Vesa Hyyryläinen, Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri, puheenjohtaja, metsävastaava

