Valitus KHO:hon Vaasan hallinto-oikeuden Terrafamen sivukivialueen KL1:n ja KL2:n sulkeminen ja peittorakenteen toteuttamispäätöksistä

13.8.2026

Korkeimmalle hallinto-oikeudelle
VALITUSLUPAHAKEMUS JA VALITUS koskien Vaasan Hallinto-oikeuden kahta päätöstä

PÄÄTÖS 1) 7.7.2026, 908/2026, Dnro 1002/03.04.04.04.19/2025, joka koski Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston päätöstä: Nro 87/2025, Drno PSAVI/9228/2024, 18.6.2025

ASIA Kuusilammen avolouhoksen länsipuolella sijaitsevan sivukivialueen KL1 sulkeminen ja peittorakenteen toteuttaminen, Sotkamo, Terrafame Oy

PÄÄTÖS 2. 7.7.2026, 909/2026, Dnro 1004/03.04.04.04.19/2025
koskien
Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston päätöstä:

LUPAPÄÄTÖS

Nro 86/2025, Dnro PSAVI/1802/2024, 18.6.2025

ASIA Kuusilammen sivukivialueen KL2 sulkeminen ja peittorakenteen toteut-taminen, Sotkamo, Terrafame Oy

VALITTAJAT JA VALITUSLUVAN HAKIJAT

Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry
Kuopion Luonnonystävien Yhdistys ry
Kansalaisten kaivosvaltuuskunta – MiningWatch Finland ry
Vesiluonnon puolesta ry

YHTEENVETO
Päätöksistä valitetaan yhdellä valituksella
Päätökset liittyvät yhteen, ovat hyvin saman sisältöiset, kuulutettu yhdessä ja koskevat samankaltaisia peitto-operaatiota ja niiden ongelmat ovat pääosin samat.

KESKEISET OIKEUSKYSYMYKSET VALITUSLUPAHAKEMUS JA VALITUS:
1. Lakkaako vastuu jätteistä seuraavasta ympäristön pilaamisesta yhteen tiivisrakenteen käyttöikään?
Hyväksytäänkö mahdollinen muutama kymmenen tai sata vuotta muovin kestoikää ”riittävän pitkänä aikana” ja saako sen jälkeen ympäristön pilata ja turmella yhdessä (KL2) tai kahdessa vesistössä (KL1) hyvin pitkiksi ajoiksi. Vaasan hallinto-oikeus muutti pintarakenteen kaksoistiivisrakenteeksi, mutta tämä tarkoittaa vain ajan pidennystä jonkin verran.

Artikkelikuvassa luvanmukaisen toiminnan johdosta pitkän ajan kuluessa pilaantuvia Oulujoen ja Vuoksen vesistöjä kuluessa ympäristöä ei voi pilata, tulkita kymmeniksi tai sadoiksi vuosiksi. Tämä vaikuttaa olevan AVIn päätösten lähtökohta, mutta kaikki lailliset perustelut puuttuvat. AVI kertoo tehneensä tässä ennakkoratkaisun ja päättäneensä erityisellä kokoonpanolla.

Kaivannaisjätteiden BAT-asiakirjoissakin viitataan tuhanteen vuoteen ja pitempiin aikoihin. BAT tunnistaa myös tiivisrakenteisiin liittyvät pitkäaikaiset riskit, joita ei ole tarkasteltu luvassa, muutoin kuin, että oletetun 500 vuoden kestoiän jälkeen ”voi tulla korjaustarvetta”. BAT ei oikeuta laittomaan ja pitkäaikaiseen ympäristön pilaamiseen ja turmelemiseen. Johtava lupaviranomainen on myös selittänyt, että 500 vuoden jälkeen valvontaviranomainen voi jättää vakuuden vapauttamatta, mutta vakuutta ei ole määrätty tai suunniteltu jäterakenteiden korjaamiseen. Alan tieteellisestä kirjallisuudestakin on ilmeistä, että kapselointi ja tiivisrakenteet eivät sovellu tällä tavalla pitkäaikaisesti hyvin vaarallisille kaivannaisjätteille.

Katsomme myös, että tulkinta siitä, että yksi- tai kaksikerroksisen tiivisrakenteen käyttöikä on ympäristönsuojelun kannalta ”riittävä aika”, ei ole mitenkään mahdollinen. Ympäristölainsäädännössä ei ole tällaista ”viimeinen käyttöpäivä” kohtaa, jonka jälkeen lailliset velvoitteet ja vastuut lakkaavat. Ei ole laillista aikamäärää, jonka jälkeen perustusslaki, ympäristönsuojelulaki ja kaivannaisjäteasetus, vaarallisten aineiden lainsäädäntö, vesilaki, vesipuitedirektiivi ja vesienhoitolainsäädäntö tai naapuruussuhdelaki taikka kaivoslaki ja niiden velvoitteet lakkaisi olemasta voimassa. Tällainen oletus tarkoittaisi oletusta Suomen valtion ja EU:n lakien sekä direktiivien lakkaamisesta. On laskettavissa ja arvioitavissa oleva aikahaarukka kymmenissä tai sadoissa vuosissa, jonka jälkeen ympäristö ja vesistöalueita ja vesistöjä pilattaisiin hyvin pysyvästi. Tämä on ilmeisen laitonta.

On selkeä tieteellinen ja tekninen varmuus, että ympäristö pilattaisiin kaivannaisjäte nykyisellä läjityssuunnitelmalla ja jätealueilla ja suunnitellut pintarakenteet eivät sitä tule lopulta estämään. Yhtiön taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa olevat vahvemmatkaan pintarakenteet eivät tule estämään ympäristön pilaamista ja turmelemista mukaan lukien pitkälti alapuoliset vesistöalueet, sekä alueen ja ympäröivien alueiden maaperä ja pohjavesi.

Terrafamen jätteet rinnastuvat myös ydinjätteisiin. Ne voidaan tulkita myös säädellyiksi ydinjätteiksi lupien myöntöajan lainsäädännön mukaan. Ne ovat ydinenergian tuotosta ja uraanipitoisenjätteen määrä ylittää 10 tonnia vuodessa. Ydinjätteiden suhteen lähestymistapa on ollut, että jätteet tulee turvata niin pitkäksi ajaksi kuin ne ovat vaarallisia. Ydinjätteiden käyttäytymistä mallintaan Suomessa kymmenien ja 100 000 vuoden aikajäteillä pohtien jääkausien vaikutuksia. Lakiin kirjattu vastuu ydinjäteistä on muutamia tuhansia vuosia, perustuen oletukseen, että niiden vaarallisuus olisi hävinnyt oleellisesti tuolloin. Maailmalla puhtaan miljoonasta vuodesta. Olkiluodossa ydinjätteet haudattaisiin yli 400 metrin syvyyteen kallion sisään. Näiden jätteiden määrä on 7 500 tonnia, kun nykyisten lupien noin 1,5 miljardi tonnia Terrafamen sivukivi tai prosessijätettä käsittää noin 30 000 tonnia uraania. Terrafamen jätteiden raskasmetalit ja happoa tuottava sulfidit ovat vapautuvan uraanin sekä tytäraineiden ohella, vaarallisia ikuisesti.

2. Pitääkö ympäristön, naapurien perustuslain ja ihmisoikeuksien kannalta, ja ainakin kansantalouden ja mahdollisesti myös yhtiön talouden kannalta, kestävämmät vaihtoehdot selvittää? Tarvitaanko kaivannaisjätteiden vaikutusten YVA?
Kyseessä on kaivoksen merkittävin ympäristövaikutus.

Tuleeko paremmalle ja pitkäaikaisesti turvallisemmalle sekä varmemmalle louhossijoitus vaihtoehdolle olla vakuus. GTK:n asiantuntijaviranomainen ja muut viranomaiset antoivat kriittisiä lausuntoja molemmista sivukivialueista. Ne olisi tullut käsitellä yhdessä, sekä yhdessä koko pääluvituksen kanssa. Luvilla on erikoinen vireillä olovaikutus AVI:n mukaan taannehtivasti KHOssa vireillä olleisiin valituksiin, niin että näiden lupien vakuuksien korotustarpeet ml. pitkäaikainen vesien puhdistus ja puiden poisto olisi tullut käsitellään KHO-asiassa.

Keskeinen kysymys jätealueiden sulkemisessa on niiden alle rakennettu louhekerros, jossa vesi virtaisi vapaasti eri suuntiin pohjarakenteiden hajottua. Tämä vastaa tilannetta, jossa jätealueen alla olisi ääretön koko alueen kattava kallioruhje. Tämä estää soutovesien keräämisen kaatopaikkalainsäädännössä kuvatulla tavalla ja johtaa väistämättä toisaalta pohjavesien, mutta myös pintavesien sekä maaperän pilaamiseen. KHO on ottanut kantaa KL2 alueen alapuolisiin ruhjeisiin ja todennut niiden selvitykset riittämättömiksi. Selvityksiä ei ole tehty tarkemmin. Selvityksissä jätettiin valitettavasti huomioitta louhekerroksen vaikutus.

Pyydetään kuitenkin huomioimaan mm. seuraavia erityispiirteitä. KL2 alueeseen liittyy erityispiirteitä, kuten pohjarakenteiden suuremmat virheet ja mahdolliset vuodot, aikaisempien kallioruhjetutkimusten vaatimus KHOssa, sijainti osin mäen alla Talvijoen valuma-alueella, josta vesi ei valu avolouhokseen. KL1 on erityinen sijaitessaan vedenjakajalla uhaen kahta vesistöä ja erityisen suuri.

3. Voiko yhtiö vedota huonoon kannattavuuteen ja sen perusteella saada jatkuvasti lievemmät vastuut toiminnastaan ja jätteistään?
Onko lupaviranomaisen ja oikeuksien velvollisuus varmistaa valtionyhtiön lähtökohtaisesti tavallisilla nikkelinhinnoilla kannattamattoman toiminnan kannattavuus ympäristön ja ympäristöriskien kustannuksella?
Pitäisikö taloudellisia vaikeuksia tarkastellessa tarkastella myös aikaisempien lupien virheellisten ja puuttuvien tietojen vaikutusta yhtiön saamaan ”luottamuksensuojaan”.

Jos valtion lupaviranomainen ja Vaasan hallinto-oikeus ovat nyt tukeneet yhtiön kannattavuutta heikentämällä kaivannaisjäteasetuksen mukaisia vastuita, niin onko kysymys laittomasta valtiontuesta?
Viittaamme EU-oikeuden Iberpotash päätökseen.
Jos oikeus (ja aikanaan EU-oikeus?) päätyisi siihen, että on olemassa AVIn määrittämä riittävä ”riittävä aika”, jonka jälkeen ympäristön saa pilata ja turmella, tulee erityisesti tarkastella seuraavia oikeuskysymyksiä.

4. Onko tuo ”riittävä aika” eli 500 vuotta (tai oikeudenmäärittämä aika) uskottava aika yksi- tai 2-kerroksiselle tiivisrakenteelle ja varovaisuusperiaatteella hyväksyttävä, kun tutkimustieto osoittaa muuta muovien kestävyydestä?

5. Tarvitaanko vesien puhdistukselle ja rakenteiden huollolle vakuus ”riittäväksi ajaksi”.
Lupa ja Vaasan HaOn päätös on myönnetty ilman vakuutta yhtiön hakemien vesien puhdistukselle.
Ilmeisesti ajatus on, että vakuutta tarkastellaan myöhemmin. On kuitenkin mahdollista, että pahoin velkaantunut valtionyhtiö menee konkurssiin. Katsomme, että vakuuden jättäminen auki on vastuutonta.

VALITUSLUPAHAKEMUS

Valituslupahakemukseen osallistuvat yhdistykset hakevat valituslupaa Vaasan hallinto-oikeuden 7.7.2026 päätöksiin laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa HOL 111 §:n kohtien 1) ja 2) mukaisilla perusteilla.
A1. Valituslupahakemuksen perustelut

A1.1 Valituslupahakemus HOL 111 §:n kohdan 1) perusteella

Haemme korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennakkopäätöstä HOL 111 §:n kohdan 1) mukaisin perustein.

Katsomme, että asiassa on tarpeen saada viranomaisten ja hallintotuomioistuinten ratkaisukäytäntöä ohjaava ja yhtenäistävä ylimmän oikeusasteen ratkaisu.

Kyseinen tarve ratkaisukäytäntöä ohjaavan ennakkopäätöksen saamiseen liittyy erityisesti oikeuskysymyksiin, joissa hallinto-oikeus on tulkinnut erisuuntaisesti ja epäyhtenäisesti suhteessa kaivannaisjäte ja ympäristönsuojelulainsäädännön velvoitteisiin pitkien aikojen kuluessa.

ja

A1.21 Valituslupahakemus HOL 111 §:n kohdan 2) perusteella

Haemme korkeimmalta hallinto-oikeudelta ennakkopäätöstä HOL 111 §:n kohdan 2) mukaisin perustein.

Katsomme, että hallinto-oikeus on 7.7.2026 tehnyt ilmeisen virheen perustellessaan päätöksiään virheellisillä ja tosiasioiden vastaisilla perusteilla, jotka asiavirheet ja menettelyvirheet ovat voineet vaikuttaa asian ratkaisuun.

Katsomme tältä osin hallinto-oikeuden jättäneen hankkimatta HOL 37.1 §:n velvoitteen vastaisesti riittäviä selvityksiä asian selvittämiseksi siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

Hallinto-oikeus ei myöskään ole HOL 37.3 §:n velvoitteen mukaisesti selvittänyt luvanhakijan ja lupaviranomaisten antamisen selvitysten asianmukaisuutta ja riittävyyttä asian oikeudenmukaiseksi ratkaisemiseksi ottaen huomioon tasapuolisesti yleiset ja yksityiset edut, jotka selvityspuutteet on katsottava hallinto-oikeuden menettelyvirheeksi.

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten pyydämme korkeinta hallinto-oikeutta myöntämään HOL 111 §:n kohdan 2) perusteella valituslupa, ottamaan asia ratkaistavakseen ja antamaan asiassa viranomaisten ja hallintotuomioistuinten ratkaisukäytäntöä ohjaava ja yhtenäistävä ylimmän oikeusasteen ennakkoratkaisu.

Seuraavien oikeuskysymyksien voidaan katsoa myös johtuvan myös ilmeisistä virheistä luvassa ja hallinto-oikeudessa.

Viittaamme erityisesti keskisiin oikeuskysymyksiin ja perusteisiin 1.-5 edellä.

Ennakkopäätöstä tarvitaan seuraavista syistä:

A. Kaivannaisjätteiden selvityksien tarpeesta ennen luvan myöntämistä ja erityisesti määräaikaiseen lupaan liittyvän luvan ollessa kyseessä.

Tarkoittaako kaivannaisjäteasetuksen pitkä aika, jolloin pilaantumista ei saa tulla: a) tiivisrakenteiden kestoikää vai

b) tuleeko vaikutukset huomioida ja selvittää myös sen jälkeen?
Tarvitseeko kaivannaisjätesuunnitelma ja sen sulkemisratkaisu olla tiedossa ennen satojen miljoonien tonnien läjitystä? Tarvitseeko kaivannaisjäteillä olla kattavat vakuudet huomioiden jäteratkaisujen huolto ja suotovesien puhdistus tiivisrakenteiden
i) käyttöiän aikana ja
ii) sen käyttöiän jälkeen rakenteiden hajottua?
Tarvitaanko tonnikohtaiset vakuudet tällaisessa äärimmäisessä vaarallisen jätteen tapauksessa?

c. Tarvitseeko kaivannaisjätteiden loppusijoituksen ja tuottamisen vaihtoehdot selvittää ja tuleeko ne huomioida vakuuksia asetettaessa.
Erityisesti tuleeko selvittää vaihtoehdot:

i) Jätteiden sijoittaminen ja mahdollinen stabiloiminen avolouhokseen. Tätä korostetaan BAT-päätelmissä ja se tulisi rajoittamaan ja vähentämään merkittävästi pitkäaikaisia päästöjä. AVI on lupatäydennyksessä kysynyt louhossijoituksen selvittämistä ja yhtiö on ilmoittanut selvittävänsä. Hallinto-oikeuksien katselmuksissa saatujen kommenttien perusteella vaikuttaa siltä, että tiivisrakenteiden kustannusten kasvaessa louhossijoituksesta on tullut taloudellisesti houkuttelevampi vaihtoehto yhtiölle. Sotkamo Silverin YVA:ssa on vaihtoehto sivukiven ja rikastushiekan sijoittamisesta yhdessä kaivostunneliin. Yksityiset tutkimushankkeet selvittävät myös jätteiden stabilointia louhoksiin. Tämä vähentää veden virtaamista jätteessä.

ii) Korkeimman pitoisuuden sivukiven luokittelu marginaalimalmiksi ja käyttö prosessissa maailmanmarkkinahinnan ollessa korkealla. Tämä on velvoite Sotkamo Silverin ympäristöluvassa. Jätelain hierarkian mukaan jätteet pitää käyttää ensisijaisesti hyödyksi.

Sivukiveä tulee enemmän kuin louhoksen tilaavuus, mutta huomioiden malminmäärä ja marginaalimalmi louhossijoitus voisi ratkaista sivukiviongelman ainakin suurelta osin.

iii) Maanalainen kaivostoiminta siirtyminen tuottaa murto-osan sivukivestä ja tunnelilouhoksia, joihin jätteitä voidaan sijoittaa. Se täytyy selvittää kestävämpänä ja jätehierarkian mukaisen vaihtoehtona.

d. Tarvitseeko kallioruhjeet huomioida ja selvittää KHO:n KL2 -päätöksen edellyttämällä paremmalla tarkkuudella. Tässä on kysymys myös mahdollisesta ilmeisestä virheestä ja oikeudenkäytön yhtenäisyydestä.

e. Saako kaivannaisjätealueen pinta- ja pohjaratkaisut käsitellä erikseen?
Voiko tarvittavan louhoksen vaikutusten luvituksen jättää myöhemmäksi?

f. Tarvitseeko BAT-normien varauksia noudattaa ja huomioida tiivisrakenteiden pitkäaikaiset vaikutukset ja rakenteiden kokonaisuus huomioiden?
Saako pohjavedet vaarantaa rakentamalla hyvin vettä johtava louhekerros vaarallista vaarallisemman kaivannaisjätteen jätealueen alle?

g. Tarvitseeko kaivannaisjätteillä olla ympäristövaikutusten arviointi (YVA) perustuen kaivannaisjätedirektiviin ja YVA-direktiiviin kuten Vaasan HaO päätti Keliberin asiassa vuonna 2024? KHO on aikaisemmin ratkaissut asian harkinnanvaraisen YVA:n osalta, mutta Vaasan HaO on ratkaissut sen suoraan perustuen direktiiveihin.

Tarvitseeko Terrafamen jätteille ja jätteiden pitkäaikaisille vaikutuksille tehdä YVA?

g. Saavatko kaivannaisjätteiden ja sulkemisratkaisujen pitkäaikaiset vaikutukset loukata perustuslaillista omaisuuden ja elinkeinojen suojaa tai olla naapuruussuhdelainsäädännön tai kaavoituksen vastaisia esimerkiksi perustuen pitkäaikaisin vesistövaikutuksiin sekä vaikutuksiin rantakiinteistöillä ja elinkeinoihin kuten kalastukseen.

EU-oikeuden ennakkoratkaisun tarve.
Kielteisessä tapauksessa pyydämme hakemaan EU-oikeuden ennakkoratkaisua näissä ja valituksessa luetelluista kysymyksistä.

Edellä esitettyjen jätteiden ja sulkemisratkaisujen puuttuvien ympäristövaikutusten selvittämisen lisäksi katsomme, että HOL 111 §:n mukaiset valitusperusteet koskevat myös

• Kaivannaisjäteasetuksen mukaisten selvitysten ja sulkemissuunnitelman puuttumista ja niihin liittyvien ympäristövaikutusten selvitysten oleellista puuttumista ja puutteellisuutta viitaten myös Vaasan HaO perusteluihin,
• Kaivoksen jätealueiden pintarakenteiden ja sulkemisratkaisun lainnmukaisuuksia ei ole riittävästi selvitetty,
• Onko käyttöiältään rajallisten tiivisrakenteiden käyttö ympäristönsuojelulain, kaivannaisjätedirektiviin ja BAT:n mukaista, kun kyseessä on pitkäaikaisesti äärimmäisen vaarallinen jäte
• Kokonaisuutena pintarakenteiden kanssa toimivat pohjarakenteet eivät ole BAT:n mukaisia. BAT:n varaukset tarkoittavat, että muovi ja bentoniittiratkaisut eivät sovellu pitkäaikaiseen loppusijoitukseen. Rakenteiden alle luvitettu/tehty louhe tarkoittaa, että vesi johtuu rakenteiden alla ainakin 100-kertaa nopeammin kuin BAT velvoittaa. Vuotovesi pääsee vapaasti valumaan alempaan maaperään ja kallioon ja sen päällä. Tilanne rinnastuu siihen, että vaarallisen jätteen kaatopaikka rakennetaan kokonaan pahasti ruhjeisen kallion päälle, eikä suotovesiä pystytä hallitsemaan. Myös suotovesien tarkkailu on hyvin hankalaa.

Edellä kuvattuihin perusteisiin viitaten pyydämme korkeinta hallinto-oikeutta myöntämään HOL 111 §:n kohdan 1) ja 2) kohtien perusteella valitusluvan, ottamaan asia ratkaistavakseen ja antamaan asiassa viranomaisten ja hallintotuomioistuinten ratkaisukäytäntöä ohjaava ja yhtenäistävä ylimmän oikeusasteen ennakkoratkaisu. Ilmeinen virhe on myös seuraavissa:

1. Tarvitseeko kaivannaisjätteiden ja sulkemisratkaisujen pitkäaikaiset vaikutukset, myös tiivisrakenteiden rikkoutumisen jälkeen selvittää asetuksen 190/2013 ja direktivin mukaan ennen luvan myöntämistä ja erityisesti määräaikaisen luvan osaluvan ollessa kyseessä.
Ilmeinen virhe tai epäjohdonmukaisuus voi olla kysymyksessä suhteessa esim. Mieslahden kaivoksen ja Keliberin kaivoksen päätöksiin.
Tarkoittaako kaivannaisjäteasetuksen pitkä aika, jolloin pilaantumista ei saa tulla: a) tiivisrakenteiden kestoikää vai b) tuleeko vaikutukset selvittää myös sen jälkeen?
Tarvitseeko kaivannaisjäteratkaisu kokonaisuutena olla tiedossa ennen satojen miljoonien tonnien läjitystä?

2. Tarvitseeko kaivannaisjäteillä olla kattavat ja tonnikohtaiset vakuudet tällaisessa äärimmäisessä vaarallisen jätteen tapauksessa?

3. Tarvitseeko kallioruhjeet huomioida ja selvittää KHO:n edellyttämällä paremmalla tarkkuudella. Tässä on kysymys myös mahdollisesta ilmeisestä virheestä ja oikeudenkäytön yhtenäisyydestä.

5. Saako kaivannaisjätealueen pinta- ja pohjaratkaisut käsitellä erikseen?
Voiko tarvittavan louhoksen luvituksen jättää myöhemmäksi?

6. Tarvitseeko BAT-normeja noudattaa tiivisrakenteiden pitkäaikaiset vaikutukset ja niiden alin rakenne huomioiden?
Saako pohjavedet vaarantaa rakentamalla hyvin vettä johtava louhekerros vaarallista vaarallisemman kaivannaisjätteen kaatopaikan alle?

VALITUS

VAATIMUKSET
Toiminnanaloittaminen ja jatkaminen loppusijoituksena ja tähän liittyvien rakennelmien tekeminen

1. Luvanmukaisen toiminnan aloittaminen erityisesti mustaliuskeen, mutta myös muiden haitallisia aineita vuotavien jätealueiden osalta tulee kieltää, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.
   Voimaan jäävää lupaan on kirjattava määräys: Jätteiden loppusijoittaminen sekä lisäjätealueiden rakentaminen, on kiellettävä kunnes toiminnalla on

-kattava YVA käsittäen pitkäaikaiset vaikutukset, käsittäen erityisesti pinta- ja pohjavesipitoisuudet myös suojakerrosten eroosion ja rikkoutumisen pitkienkien aikojen jälkeen, sekä asbestimineraalien pöly- ja vesivaikutukset,

– kaivannaisjäteasetuksen ja parhaan saatavilla olevan teknologian selvitykset sekä näihin perustuvat lainvoimainen ympäristö- ja vesitalouslupa käsittäen jätteiden vaikutukset pitkienkin aikojen kuluessa kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Luvan osittainen hylkääminen

2. Lupa on osittain hylättävä pääosin. Voimaan jäävään osaan lupaa tulee kirjata jätealueita koskevat sulkemismääräykset sekä tonnikohtaiset vakuudet jätteille.
   Lupa on hylättävä mm. luonnonsuojelu-, YVA-, ympäristö- ja vesilainsäädännön vastaisena.

3. Vaadimme vakuuksien korotusta vaarallista vaarallisempien ja vaarallisten kaivannaisjätteiden, kuten happoa muodostavien ja erityisesti mustaliuske- ja asbestisivukivien osalta, tasolle 100 euroa / tonni,
   Lupaan on määrättävä tonnikohtainen jätevakuus erityisesti vaarallisille jätteille, joko yhtenä kertavakuutena 100 euroa/tonni tai vakuutena, joka maksetaan vuosittain, esimerkiksi 10 euroa tonni kunnes jätteet on asianmukaisesti käsitelty.
   Vakuuden tulee kattaa jätteen vaihtoehtoisten käsittelyn kustannukset, erityisesti runsasrikkisimpien ja asbesteja vapauttavien sivukivien sijoitus avolouhokseen sekä tunneleihin ja tarvittava kiinteytys ja tai hyvin pitkäikäiset suojarakenteet louhoksen pinnoille ja kalliorakoiluihin.
   
   On ilmeistä, että voimassa oleva vakuus on merkittävästi pienempi, kuin mitä tarvitaan, joten se tulee saattaa lainvoimaiseksi joka tapauksessa.

Luvan toissijainen palauttaminen

4. Lupa tulee palauttaa valituksen hylättäväksi esitetyiltä osin osin, erityisesti jätteiden käsittelyn ja sijoittamisen osalta, palauttaa AVI:lle ohjauksella, että hylkäämisperusteluissa esitetyt asiat, kuten kemialliset, luonto-, sosiaaliset ja pitkäkestoiset vaikutukset käsitellään lain edellyttämällä tavalla. Hakija tulee velvoittaa valitsemaan kestävämpi lähestymistapa jätteiden käsittelyyn sekä selvittämään jätehierarkian mukaiset vaihtoehdot kustannuksineen.
   Vaadimme luvan palauttamista lukuunottamatta vakuuksien korotusta, selvityksiä, uusia luparajoja kiristäviä lisävaatimuksia ja tarkkailun mahdollisia parannuksia. Rikastushiekkojen sijoittamista väliaikaisesti vesivarastoaltaaseen ennen louhossijoitusta tulee tutkia vaihtoehtona uuden alueen perustamiselle joen rantaa.

Luvan määräaikaisuus. Mikäli lupa jätettäisiin osin voimaan, tulee se peittohankkeiden osalta määrätä lyhyeksi ajaksi määräaikaiseksi koeluontoisena toimintana.

5. Lupa tulee määrätä määräaikaiseksi 1.7.2026 asti ja uusi lupa on haettava 31.12.2025 mennessä, pääluvan ja jätealuelupien kanssa yhdessä.

Ympäristövaikutusten arviointi

6. Toiminnanharjoittaja on velvoitettava tekemään kattava ja ajanmukainen ympäristövaikutusten arviointi käsittäen hylkäämisperusteluissa esitetyt asiat, kuten jätealueista johtuvat kemialliset, luonto-, sosiaaliset ja pitkäkestoiset vaikutukset sekä että, korvattavat haitat käsitellään lain edellyttämällä tavalla.
Jätteiden sijoituksen ympäristövaikutusten arvioinnissa (YVA), tulee käsitellä jätteen käsittelyn vaihtoehdot käsittäen erityisesti
i) hyötykäyttöön soveltumattomien rikkipitoisimpien mustaliuske- ja sivukivijätteiden sijoittamisen avolouhokseen,
ii) jätteiden pysyvään kiinteytykseen/stabilointiin perustuvat eri vaihtoehdot louhoksessa ja muualla sekä
iii) jätteiden erityisesti valikoitujen ja paremmin rikastettavien rikkipitoisimpien jätteiden hyötykäyttö. Terrafame sivukivi on onnistuutu liuottamaan 100% tankkiliotuksella, kun nykyinen prosessi kestää yli 5 vuotta ja saanto on vain 70%. Jätteet jäävät vaarallisiksi ja sitä vaarallisemmiksi jätteiksi raskasmetallein suhteen.

YVA:n tulee käsittää myös kunkin jätejakeen asbestipitoisuudet ja näistä johtuvat ympäristö- ja terveysriskit myös pitkien aikojen kuluessa.

YVA:n tulee käsittää myös maankäyttö-, vesienkäyttö- ja elinkeinovaikutukset eri vaihtoehdoissa myös pitkien aikojen kuluessa.

Vaikutuksina maankäyttöön tulee erityisesti selvittää
i) puiden poiston tarve pintarakenteiden suojaamiseksi, joka on todettu Terrafamen suunnitelmissa,
ii) mahdollisiin peittorakenteisiin tarvittavan maanoton vaikutukset sekä
iii) aitojen ja muiden esteiden sekä niiden uusimisen tarve
Elinkeinojen suhteen tulee selvittää vaikutukset erityisesti kalastukseen marjojen ja sienien keräilyyn, virkistys- ja mökkeilytoimintaan sekä matkailuun.

Vesistö-, pohjavesi ja maaperävaikutuksista tulee selvittää pitkäaikaiset ympäristölaatuhaitat ja niistä seuraavat elinkeino- ja sosiaalisten haittojen kustannukset ja vahingot.

YVA:ssa tulee verrata vaikutuksia eri loppusijoitus vaihtoehdoilla rahallisesti ja sosiaalisesti pitkien aikojen kuluessa huomioiden suunnitelmien pitkäaikaiset kustannukset. Mikäli vaihtoehdossa on tarve esimerkiksi jätealueiden tai louhoksen pitkäaikaiseen huoltoon sekä vesien käsittelyyn, tulee sitä vastaavaan pitkäaikaiset kustannukset ja vakuusjärjestelyt selvittää yksityiskohtaisesti.

Kaivannaisjäte-, vesipuite- ja pohjavesidirektiivin sekä toisaalta luontodirektiivien ja Natura-sääntöjen vastaisia vaikutuksia käsittävät vaihtoehdot pitää sulkea pois varovaisuusperiaatteella.

Eri YVA:n vaihtoehdoissa tulee selvittää menettelyn kustannukset pitkien aikojen kuluessa laskettuna 1 000 vuotta ja 10 000 vuoden kuluessa.

Vaikuttaa ilmeiseltä, että pysyvästi stabiilin ja haitta-aineita päästämättömän ratkaisun kustannukset ovat nykyisiä suunnitelmia edullisemmat pitkien aikojen kuluessa.

Lupamääräysten korjaus ja lisäykset

7. Lupaan tulee kirjata määräys kaivannaisjätteiden tilastollisesti ja kaivannaisjäteasetuksen standardin mukaisesti kattavasta karakterisoinnista kosteuskammiokokein sekä suotovesien mallinnuksesta näiden perusteella ja tähän perustuvasta sulkemissuunnitelmasta, käsittäen jätteiden louhos- ja tunnelisijoituksen sekä rikastushiekan ja sivukiven yhteissijoituksen sekä rikastuksen vaihtoehdot, joissa rikastetaan korkeamman pitoisuuden rikki- ja metalli/arseeni-rikasteet erilliseksi louhos/tunnelisijoitettavaksi tai hyötykäytettäväksi fraktioksi.

8. Jätealueilta tai louhoksesta tulevien ympäristölaatunormit ylittävien, asbestikuituja käsittävien, yli kaksi kertaa vesistön luonnollisen sulfaatti- suola-, metalli- ja arseenipitoisuuden ylittävät ja muutoin haitallisten suoto/jätevesien laskeminen pintavesiin, pohjavesiin, avolouhokseen ja ympärysojiin tulee kieltää kaivoksen sulkemisen jälkeen.

9. Jätevesien sekoittumisvyöhykkeet tulee kieltää sulkemisen jälkeen. Sulkemissuunnitelman mukaiset louhosjärvet tulee mallintaa verraten vaihtoehtoon, jossa pahimmat jätteet stabiloidaan louhokseen. Mahdollisilla louhosjärvillä tulee olla vesilain käsittely ja intressivertailu.

10. Jätteiden luokitus on korjattava ja vaarallisten happoa muodostavien, haitta-aineita muuten vuotavien ja kuituisten sekä asbestijätteiden sekoittaminen muihin jätteisiin tulee kieltää.

11. Vaaralliset jätteet, kuten mustaliuskesivukivet kaivannaisjäteasetuksen normeilla happoa muodostava kivi ja muut haitta-aineita tuottavat kivet sekä asbestia sisältävät kivet tulee määrätä sijoitettavaksi tarvittaessa stabiloituina avolouhokseen tai tunneleihin.

12. Vakuuksissa tulee huomioida alueen purkaminen sekä vaarallisten jätteiden kuten happoa muodostavan kiven kivi ja muut haitta-aineita tuottavat kivet ja asbestia sisältävät kivien lainmukainen loppusijoitus, kuten jätteen stabiloiminen louhokseen. Toiminnanharjoittaja on velvoitettava aloittamaan jätteiden stabiloinnin koetutkimus avolouhoksessa.

13. Vakuuksissa tulee huomioida alueen luonnontilan palauttaminen entiselleen.

14. Vakuuksia varten tulee selvittää ja huomioida kulut sulkemisen jälkeisistä toimista ainakin tuhansien vuosien ajan kuten:
i) alueen pysyvä vedenpuhdistus,
ii) alueen pintarakenteiden ja vedenjohtamisjärjestelmien korjaukset,
iii) alueen pohjarakenteiden ja salaojitusten korjaukset,

iv) alueen lähteiden, norojen ja purojen tarkkailu,

v) sivukivi- ja rikastushiekka-alueelta isojen puiden poisto vähintään 10 vuoden välein,

vi) vakuus pohjavesien, pintavesien ja maaperän väistämättömän pilaamisen korvaamiseksi
tai vaihtoehtoisen louhossijoituksen ja stabiloinnin pitkäaikaiset kustannukset

15. Rakentamisessa, mukaan lukien padot, tulee kieltää vaarallisten jätteiden kuten happoa muodostavan tai asbestia sisältävä kiven ja rikastushiekan ja muiden vastaavien jätteiden ja mineraaliainesten käyttö. Sivukiven ja muiden jätteiden rikkipitoisuuden raja on 0.1%.

16. Alueelle, jolla läjitys on valmis, tulee määrätä väliaikainen peitto jäteveden muodostumisen ehkäisemiseksi. Väliaikainen peitto voi olla vettä esimerkiksi läpäisemätön suojakangas tai pressu, jonka ylläpitoon ja korjauksiin tulee olla vakuudet loppusijoitusaikaan asti.

17. EU-laatunormit muut metallien ympäristölaatunormit tulee määrätä raja-arvoksi alapuoliseen vesistöön, koska sekoittumisvyöhykettä ei ole esitetty alapuoliseen vesistöön. Laatunormien valvomiseksi valvottavat aineet kuten elohopea, lyijy, kadmium ja nikkeli tulee mitata vähintään kerran kuukaudessa asetuksen edellyttämällä tavalla riippumattoman konsultin toimesta. Merkittäville haitta-aineille on myös asetettava luparajat tai tiukemmat ekologisesti kestävät luparajat pitoisuus- ja kuormitusrajoina, näitä ovat erityisesti antimoni ja koboltti, todennäköisesti myös kupari, fluoridi, muut suolaionit, alumiini, rauta, mangaani.

Myös muille alueen päästöaineille, kuten sinkki, kromi, natrium, kalsium, magnesium, kalium, arseeni, antimoni, strontium, litium jne. tulee määrittää laatunormit ja päästöraja-arvot päästöissä ja vesistössä, niin että päästöt eivät heikennä vesistön laatua.

Erityisesti tulee selvittää kalsiumin pitoisuutta korkeammat magnesiumin pitoisuudet aiheutuen vesi- ja pölypäästöistä. Magnesiumpäästön on havaittu olevan haitallisia esimerkiksi Rangerin kaivoksella Australiassa. Vastaavasta on kansalaishavaintoja ja esimerkiksi Kevitsan mineraaleissa on korkeita magnesiumpitoisuuksia.

Kertyville aineille on määritettävä raja-arvot kaloissa ja biologisessa tarkkailussa vastaavasti kuin elohopealla on ympäristölaatunormi kaloissa. Pohjaveden laatunormit tulee määrätä raja-arvoiksi niissä pohjavesiputkissa, joissa luonnontausta on selvästi normia alhaisempi.

Elohopean laatunormi ahvenessa on valvottava keräämällä perustilatutkimuksessa ja tarkkailussa päästöalueella riittävä määrä normikokosia ahvenia, jotta laatunormin muutosta voidaan seurata tilastollisesti yhden laatunormiyksikön tarkkuudella.

18. EU-normien tarkkailupisteet tulee määrätä sekoittumisvyöhykkeelle alkaen purkupaikalta EU-ohjeiden mukaisesti.
19. KL2 alueen vuodot ja sieltä aiheutettujen ympäristövahinkojen vaikutukset tulee selvittää Talvijoen ja siihen laskevien ojien ja purojen sedimenteistä. KL1 alueelta jo tullut pilaantuminen tulee selvittää. Luonnollisten päästö- ja vuotoreittien sekä alueelta laskevien muiden ojien ja purojen sedimenttien laatu, piilevät ja pohjaeliöt tulee selvittää kattavasti. Sedimenteille, piileville ja pohjaeliöille on järjestettävä kattava tarkkailu. Jo tapahtuneesta toiminnasta aiheutunut pilaantuminen on selvitettävä ja korjattava.

20. Sedimenttien ja veden pilaantumisen johdosta tulee järjestää vesilain korvauskäsittely huomioiden elinkeinohaitat, vesienkäytön haitat ml. sauna- ja juomavedet, vesien ekologiset ja virkistyskäytön haitat. Korvauksissa tulee huomioida myös sedimenttien pilaantumisesta aiheutuvat riskit uidessa erityisesti lapsille raskasmetalleista (THL Minera 2013, Luikonlahti) sekä asbesteista (Asbestiliite b, GTK 152 2001).

21. Pintavesien tarkkailu tulee määrätä kaikkien vesissä merkittävästi esiintyvien luvanvaraisten haitta-aineiden suhteen mukaan lukien raskasmetallit ja harvinaiset maametallit. Kertyvät aineet kuten kupari ja nikkeli ja harvinaiset maametallit on otettava myös biologiseen ja kalojen tarkkailuun, erityisesti sisäelimistä¹, jos niitä esiintyy kertymistä aiheuttavina pitoisuuksina.
Edelleen tulee selvittää uraani ja torium. Vesistä tulee määrittää kokonais-alfa ja kokonais-beta -aktiivisuus sekä yli 0.1 Bq-aktiivisuuksista tytärainekoostus m.l. polonium-210, lyijy-210, radium-226, radium-228, torium-230 sekä radon. Torium ja uraani tulee määrittää tarkkuudella 0.1 µg/L.
Tarkkailun tarve on selvitettävä ja tarkkailu järjestettävä myös negatiivisille ioneille kloridi, fluoridi, ja bromidi ja jodidi. Ravinteiden ja eri typpiaineiden pitoisuudet, erityisesti ammoniumtyppi, nitraatti ja nitriitti tulee selvittää.

22. Kalataloustarkkailuun on lisättävä nikkelin ja tarvittaessa kuparin sekä harvinaisten maametallien ja polonium-210n mittaukset relevanttien kalojen sisäelimistä, erityisesti maksasta ja munuaisista sekä kiduksista. Mädin ja sukurauhasten saastuminen on myös selvittävä.

23. Jos suolapäästö sallitaan, tulee kalojen elohopeatason nousu sekä vesistöalueen ekologinen heikkeneminen korvata. Vastaavasti tulee korvata muut ekosysteemiä haittaavat laatunormiaineiden tai muiden aineiden päästöt vesistöön luonnonoloja ja luontoarvoja heikentävinä päästöinä.

24. Maanotto on kiellettävä peittorakenteisiin, kunnes sillä ja koko hankkeella on kattava YVA ja lainvoimainen ympäristölupa. Toissijaisesti maanoton kaikki vesi- ja ympäristönsuojelulain vaikutukset on määrättävä selvitettäviksi.

25. Jäte- ja sulkemisselvitykset on ratkaistava lainvoimaisiksi, tai toissijaisesti toimeenpanokelpoisiksi, ennen kuin tälle luvalla annetaan toimeenpano-oikeus

26. Kaivannaisjätteiden suotovesille tulee määrätä tarkkailu jätealueiden sisällä sekä kohdissa, joissa vedet päätyvät pinta- ja pohjavesiin.

27. EU-normien ympäristölaatunormien, sulfaatin ja muiden merkittävien haitta-aineiden tarkkailupisteet tulee määrätä alkaen vuotokohdista ja ympäristövahinkopaikoilta erityisesti KL2 alueelta virtaavista puroista ja ojista.

28. Pölylaskeumasta aiheutuva metallien, arseenin, sekä suola-aineiden erityisesti sulfaatin, magnesiumin, litiumin ja strontiumin, kloridin, fluoridin ja bromidin, radioaktiivisten aineiden sekä asbestimineraalien ja kuitujen päästö on selvitettävä ja sille on asetettava rajat.

29. Mikäli edellisistä yksityiskohtaisista määräysvaatimuksista ei määrätä voimaan jääviä lupamääräyksiä lupaan, pyydetään määräämään näitä koskeva selvitysvelvollisuus lupaan sen seuraava tarkistusta varten.
30. Kaivoksen vaikutuksista tulee järjestää vesilain intressivertailu huomioiden raskasmetalli- ja sulfidipitoisten sivukivien pitkäaikaiset vaikutukset haittana yhteiskunnalle.
31. Sulkemisratkaisut mukaan lukien pintaratkaisut tulee käsitellä samassa luvassa kaivannaisjätesuunnitelman, sulkemissuunnitelman ja ns. peittoratkaisujen kanssa vertaillen maanalaisiin sijoitus- ja louhintaratkaisuihin ja näiden kuluihin tuhansien vuosien kuluessa.
32. Kaivosonnettomuuksien riskit pinta- ja pohjavedelle sekä maaperälle tulee selvittää ja niitä varten tulee määrätä kattavat vakuudet.

Toissijainen vaatimus. Katsomme, että kapselointia ei voida mitenkään hyväksyä loppusijoitusratkaisuksi, koska se hajoaa satojen vuosien kuluessa tai aiemmin. Jos se kuitenkin hyväksyttäisiin tulee kapselointi mitoittaa merkittävästi paksummaksi huomioiden seuraavat

33) Vaadimme täyttämään kapseloinnnin teoreettiset edellytykset:
i) Jäte on vaarallista vaarallisempaa ja sen suotovesien määrä suurempi kuin millään tunnetulla vaarallisen jätteen kaatopaikalla, molemmat useita kertaluokkia. Suojakerrosten kerrospaksuuksien tulee olla moninkertaisia, jotta muovien määritelmän ja mineraalieristeen oletuksien mukaiset suotovedet eivät pilaisi ympäristöä. Mineraalisen suojakerroksen kyllästyttyä tai muovieristeen hajottua vuoto leviää eteenpäin.

Kolmassijaisesti vaadimme, että kunkin suojaosan kerrospaksuus kaksinkertaistetaan, jokaista 50 vuotta kohden, jolle jätealue myönnetään ja luvan bentoniittimatto korvataan metrin savikerroksella.

ii) Vakuuksien tulee kattaa

a) puiden poisto ja b) muovien laatumäärityksien mukaisten suotovesien puhdistus, c) pinta- ja pohjarakenteiden uusiminen ja korjaus säännöllisesti mallinnuksella varmasti osoitetun muutaman sadan vuoden välein,
d) Jätealueen vakuuksien tulee kattaa yllä pito jolla varmistetaan, että
-vesikaanaalit eivät tukkeudu,
e) rapautumisesta johtuvien sortumien rakenne vauriot korjataan.

Nämä tulee varmistaa riitävän pitkälle ajalle, käytännössä pysyvästi koska jätteen vaarallisuus ei häviä, kolmassijaisesti 10 000 vuoden ajan
f) aluetta ei saa perustaa vettä johtavan louheen tai murskeen vaan tiiviin perusmaan päälle

iii) asiassa tulee huomioida varovaisuusperiaate pitkien aikoen kuluessa, ml. lämpötilojen, kemiallisen degradaation ja roudan vaikutukset

iv) kahden kalvon sijasta toisen eristeen tulee olla riittävän paksu mineraalinen eriste eli jätteen laatu huomioiden selvästi yli metrin maakerros jonka vedenläpäisy tulee olla
v) vakuusjärjestelyn tulee olla inflaatiosuojattu satojen vuosien ajan. Käytännössä vakuuden tulee olla inflaation verran suurempi ja valuutalla pitää olla suojamekanismi. Vakuudessa täytyy myös noudattaa varovaisuus

PERUSTELUT
VALITUSLUPAHAKEMUS JA VALITUS,
viittaamme myös edellä esitettyyn.
Luvat tarkoittavat kaivannaisjäteasetuksen äärimmäistä vesitysyritystä ja pyrkimystä siihen liittyvien pitkäaikaisten vastuiden rajaamista mahdollisesti 500 vuoteen ja todennäköisesti merkittävästi lyhyempään käytännössä aikaan ilman vakuuksia edes 500 vuodelle.
Myönnetty luvat ovat triviaalisti ilmeisen virheellisiä:

1. Sivukivialueiden KL1 ja KL2- suotovedet pilaisivat Oulujen ja Vuoksen vesistöjen alapuoliset alapuoliset alueet tuhansiksi vuosiksi ko. rakenteiden ja tai pohjarakenteiden petettyä.

2. Rakenteiden kestoikä on parhailla oletuksilla satoja vuosia, tämän jälkeen AVI myöntää rakenteiden korjaustarpeen ja epäsuorasti sen, että vakava ympäristön pilaantuminen alkaa, jos rakenteita ei saa korjattua. Rakenteiden korjaamiseen ei ole vakuutta ja pidemmillä aikajänteillä korjausten ja vesienpuhdistuksen resurssit loppuvat aikanaan.

Rakenteiden tiedetään kestävän parhaissa oloissa noin 200-300 vuotta. AVI olettaa valmistajan selvitysten perusteella, että rakenne voisi kestää 500 vuotta. Puutteellisen pohjarakenteet voivat johtaa kasojen reunojen jätteiden rapautumiseen ja kiven liuettua kasojen epästabiiliuteen ja pintarakenteiden rikkoutumiseen.

3. Käytännössä AVI on antanut oman ennakkoratkaisunsa, että ilmoitettu aika on riitävän pitkä, kun kaivannaisjäteasetus- ja direktiivi edellyttää ettei pinta- ja pohjavesiä pilata pitkienkään aikojen kuluttua. Päätös on laillisesti ilmeisen kestämätön. Sitä tulee pitää mm. kaivannaisjätedirektiviin, vesipuitedirektiviin, ympäristönsuojelulain, vesilain intressivertailun, haitankärsijöiden perustuslain omistus- ja elinkeinosuojien sekä ympäristöperusoikeuden ja naapuruussuhdelain vastaisena.

4. Luvat on haettu oletuksella, että kasojen suotovesiä voisi laskea nykyisten lupien pitoisuuksilla, mutta ns. perinteisten reittien mukaisiin latvavesiin. Luvissa oikeutta ei ole myönnetty vaan edellytetään vedenpuhdistusta. Käytännössä AVI edellyttää 500 vuoden vedenpuhdistusta lupahakemuksen oletuksilla, mutta ei vaadi sille vakuutta, viitaten, että asia päätetään valitukselaisessa pääluvassa, jossa asiaa ei ole käsitelty. Vakuus 500 vuoden vesienpuhdistukselle olisi helposti miljardeja. Luvissa on luistettu vesien puhdistuksen vakuuden määrittämisestä väittäen, että asia käsitellään valituksenalaisessa pääluvassa, missä sitä ei ole tehty, eikä AVI tulle edes ehdottamaan tämän virheen ratkaisua valitusprosessissa.

Haettu päästöoikeus kaivannaisjätteistä tarkoittaisi kaivannaisjätedirektiivin vastaisesti vesipuitedirektiivin normien ylityksiä ja olisi laiton. Toisaalta kaivannaisjätealueet tuottaisivat joka tapauksessa suotovesiä. Hakemuksissa on tosiasiassa oletettu näiden suotovesien laimentaminen alueen vesiin. On myös huomattava, että Terrafamella ei ole nykyisellään käytössä teknologiaa suotovesien puhdistamiseen sulfaatista ja suoloista. Vesien puhdistaminen puhtaaksi edellyttäisi kalliimpaa teknologiaa, kuten käänteisosmoosia.

Nykyiset päästöt perustuvat laimentamiseen Nuasjärveen purkuputkella, joten tosiasiallinen vaikutus olisi merkittävästi suurempi ”perinteisten reittien” latvavesillä ja pienemmillä järvillä.

5. Luvat ovat ympäristönsuojelulain vastaisesti palastellut ilmeisenä tarkoituksen häivyttää kokonaisuuden vaikutukset ja vastuut. Ne olisi tullut käsitellä yhdessä pääluvan ja sekä KL1 ja KL2 alueiden muiden lupien kanssa.

6. Kaivoksen louhintaan ja jätteiden käsittelyyn on parempia ratkaisuja ja parempia saatavilla olevia teknologioita (BAT). Valtavan vesistötason, laajasti pohjavesiä ja maaperää pilaavan aikapommin rakentaminen ei ole välttämätöntä. Merkittävä osa jätteistä voidaan sijoittaa lopullisesti louhoksiin, louhinnassa voidaan siirtyä maanalaiseen louhintaan, jolloin sivukiveä ei tarvitse nostaa maanpäälle ja bioliuotusta voidaan tehostaa tankkiliuotuksella nykyisestä 70 % saaliista noin 5-10 vuoden prosessissa 100 %:iin. On ilmeistä, että jos jätteiden aiheuttama pitkäaikaiset kulut ja vahingot huomioitaisiin, kaikki em. ratkaisut olisivat suhteellisesti hyvin kannattavia.

7. Laiton valtiontuki. Kaivoksen ongelma on, että sen kannattavuus on huono ja useimmiten negatiivinen, eikä se pysty vastaamaan jätteistään lakien edellyttämällä tavalla. Valtion rahalla tapahtuvassa kaivostoiminnassa on siten EU-oikeuden Iberpotash päätöksen vastaisesti laiton valtion tuki, kun valtio ottaa vastuita yhtiöltä.
Terrafame ja sen kaivannaisjätteet on äärimmäinen uhka ja pian peruuttamaton kahdelle laajalle vesistölle tuhansiksi vuosiksi johtuen jätteiden pitkäaikaisista vaikutuksista.

Kaivoksella on valituksenalainen luvitus noin 30 vuoden toiminnoille, joista merkittävä osa on hylätty Vaasan hallinto-oikeudessa ja yhtiö vaatii valituksella täysiä jäteoikeuksia. Tämä toiminta aika tarkoittaisi 50 miljoonan tonnin keskilouhinnalla (18 Mt malmia 32 Mt sivukiveä) noin 1500 miljoonaa tonnia vaarallista merkittävästi vaarallisempaa jäteitä (tässä lyhyesti supervaarallista). Yhtiöllä laajennussuunnitelma 60 vuodeksi, joka tarkoittaa vastaavasti noin 3 000 miljoonaan tonnia supervaarallista jätettä. Jätteet läjitettäisiin Vuoksen ja Oulujoen vesistöjen vedenjakajalle, josta ne pilaisivat alapuolisia vesistöjä laajoilta alueilta tuhansien vuosien ajan. Alapuolisilla vesistöalueilla on satojatuhansia loma-ja asuin kiinteistöjä, puhtaiden järvien ja jokien rannoilla olevia kaupunkeja ja niiden vedenottamoita.

Supervaarallisen jätteen ominaisuudet. Talvivaaran luvat myönnettiin alun perin tieteen vastaisella oletuksella, että 9 % rikkiä sisältävä sivukivi ei olisi rapautuvaa ja aiheuttaisi vaarallista kaivosvalumaa. Sivukivialueiden suotovedet sekä alustavat kosteuskammiotestit osoittavat, että suotovedet ovat äärimmäisen vaarallisia, esim. nikkeli noin 1 gramma/litrassa, kymmeniä kertoja vaarallisen jätteen kaatopaikkarajan oleva liukoinen pitoisuus. Tämä pitoisuus on 200 000-kertaa nikkelin vuosikeskiarvona ilmaistava laatunormi 5 mikrog/L. Vastaavasti esimerkiksi sinkki, alumiini, mangaani, rauta , uraani, kadmium, koboltti ja sulfaatti ylittävät suotovesissä monilla kertaluokilla ympäristö- ja terveysnormeja
Järveen suunniteltu avolouhos on suunniteltu sulkemisen jälkeen uudeksi suuremmaksi järveksi ja vesistön osaksi. Se pilaisi sulkemisen jälkeen vakavalla tavalla Jormasjärveä, Nuasjärveä sekä Oulujoen vesistöä tavalla, jonka estäminen ja korjaaminen olisi erityisen vaikeaa tai käytännössä mahdotonta millään menettelyllä. Järvilouhos täytyisi erottaa vesistöstä padoilla ja alueen kiertävillä kanavilla ja silti sen pinta- ja pohjavesivaikutsten hallinta olisi hyvin haastavaa.
Yhtiö ja sen edeltäjä ei ole missään vaiheessa noudattanut ympäristölupiaan. Pahimmillaan yhtiö ja sen edeltäjä on aiheuttanut merkittäviä ympäristövahinkoja johtuen hankeen kestämättömyydestä, huonosta suunnittelusta ja johdon epäpätevyydestä ja häikäilemättömyydestä. Aikaisemmat johtajat on tuomittu ympäristön törkeästa turmelemisesta ja kaivoksen vuoto 2012 johti ensimmäiseen konkurssiin.

Vaarallista vaarallisemmat jätteet uhkaavat vesistöjä koko alapuolisilla reiteillä
Kyseessä on erittäin suuri määrä jätettä, joka on vesistötason uhka. On hyvin tiedossa, että kapselointirakenteet vuotaisivat ennemmin tai myöhemmin. Johtuen suurista määristä ja yhtiön heikosta kannattavuudesta sekä vakuuksien puutteellisuudesta jäteratkaisut voivat jäädä pysyviksi. Jäteongelman saaminen kuriin on välttämätöntä.

Luvassakin esitellyt suotovesien pitoisuudet nykyisellä KL2-sivukivialaueella D4 ja DP5 ylittävät kymmeniä/satoja kertoja kaatopaikkalain vaarallisen jätteen normit ja satojatuhansia kertoja vesistöihin sovellettavia ympäristölaatunormeja, EEB raportti 2023 Table 1, sivu 50². EEB raportti osoittaa myös, että kaivannaisjätteiden ilmastovaikutukset tekevät Terrafamen akkumineraaleista haitallisia ilmaston kannalta.

Terrafamen jätteiden on sittemmin osoitettu kosteuskammiotestein rapautuvan erityisen voimakkaasti ja todennäköisesti liukenevan suurimmaksi osaksi tai kokonaan, liite 10b.

Riskiarvioissa, liite 10c, ei kerrota mikä taho korjaisi hajonneet kasojen rakenteet ja suorittaa suojapumppaukset ja vesien puhdistukset rakenteiden pettäessä, kaivoksen sulkemisen jälkeen.
Sortumia pidetään epätodennäköisenä, mutta tässä ei huomioida sitä, että liukenemisen vuoksi mustaliuske on epästabiilia ja sopimatonta rakennusmateriaaliksi (esim GTKn lupalausunto aikaisemmasta luvasta).

Raportista myös ilmi erittäin suuri vaarallisen jätteen määrä yhtä akkua kohden 50 tonnia vuodessa tai kumuloituva vaarallisen jätteen määrä 600 tonnia jokaista suomalaista kohden sekä korkea hiilijalanjälki akkua kohden, jos jätevaikutus huomioidaan.

Artikkelikuvassa esitetään Terrafamen kaivoksen jätealuista muodostovia riskejä kahdelle vesistölle. Kuvassa on esitetty vesieliöille akuutisti toksisia vaikutuksia käsittävän veden leviäminen, jos 1/1000 kaivannaisjätteiden haitta-aineista vapautuu vuoden aikana perusteun laskelmiin SLL:n kaivannaisjäteraportissa 2022³. Pitoisuudet ovat Oulun kaupungissa ja Imatran koskissa monikymmenkertaiset laillisena rajana toimiviin ympäristölaatunormeihin nähden. Kaivannaisjätedirektiivin mukaan laautunormeja ei saa ylittää ensimmiselläkään vesistöalueella. Suhteessa laskemien määriin KL1, 340 MTn, on n 10% koko jätemäärästä 60 vuoden suunnitelmassa.

Tiivisrakenne ei ratkaise happaman kaivosvaluman ongelma pitkien aikojen kuluessa

Kaivosvaltuuskunta on esittänyt jo omissa aikaisemmissa huomautuksissaan, että sivukivialueelle suunniteltujen pohjarakenteiden ratkaisut eivät ole massiiviselle happoa tuottavalle kivimäärälle soveltuvia. Jätealueen pohjarakenne olisi lopullinen, eikä sitä voida muuttaa tai korjata kivien läjittämisen jälkeen. Lähtökohtaisesti tiedetään tämän tyyppisten rakenteiden vuotavan ennemmin tai myöhemmin ja käyttöikien arviot ovat parhaimmillaan 200-300 vuotta perustuen kaatopaikkamuovin käyttöikään.
Erityisen ongelmallista Terrafamen jätealueiden rakenteissa on, että alueita on perustettu kalliomurskeen päälle. Tällöin vedenjohtavuus on noin miljoona kertaa suurempi BAT-edellyttää.
Tilanne vastaa kaatopaikkalainsäädännössä kiellettyä tilannetta, jossa kaatopaikka on perustettu laajojen kallioruhjeiden päälle. KHO on todennut sivukivialue KL2 kallioruhjeselvitykset riittämättömiksi.

Terrafamen hanke ja vaatimukset ovat kestämättömiä:
1) Läjitettävät jätteen pystyisivät pilaamaan kaksi vesistöä tuhansiksi vuosiksi, kuten valituksessa on kerrottu ja jota osoittavat Vaasan HaO käsittelyssä salatut kosteuskammiotulokset. Viittaamme valituksenalaisten lupaa KL1 Ja KL2 sivukivialueiden sulkemisrakenteista.

Luvissa Pohjois-Suomen AVI myöntää: a) että ns. pinta rakenteet kestävät muutaman sata vuotta tai 500 vuotta ja tämän jälkeen niitä olisi korjattava. Teoria rakenteiden kestämisestä niinkin pitkään perustuu valmistajan selvityksiin. AVIn perustelu pintarakenteiden luvissa, esim. KL1 -lupa sivu 302 kappale 3: “Muovikalvo ja salaojamatto eivät tule täyttämään niille rakenteen suunnittelussa asetettuja vaatimuksia, kun niiden ikääntymistä suojaavat antioksidantit menettävät pitkän ajan kuluessa tehon. Aluehallintovirasto arvioi, että edellä tarkastellun mukaisesti tiivisrakenteella saavutettava vähintään 500 vuoden käyttöikä on riittävä ympäristön pilaantumisen vaaran estämiseksi. Tämän jälkeen alueella voi olla tarve tehdä rakennetta korjaavia toimenpiteitä pilaantumisen estämiseksi. Paksumman LLDPE-kalvon laskennallinen käyttöikä on todennäköisesti jonkin verran pidempi kuin 0,5 mm ohuemmalla kalvolla. Tämä ei kuitenkaan ennalta arvioiden muuta olennaisesti edellä todettua, eikä luvan saajaa ole siten velvoitettu asentamaan rakenteeseen paksumpaa tiivistyskalvoa.”

Näkökanta ei perustu varovaisuusperiaatteeseen, eikä huomioi rakenteiden asennusvaiheessa tulevia rikkoumia ja jännityssäröilyä. Myöskään kalvojen päällä aiheutuvista lämpötiloista johtuen rapautumisesta ei ole tietoja. Alalla kokenut Peter Brandt (henkilökohtainen kommunikaatio) arvio, että valmistajan/myyjän intressi vaikuttaa lausumaan ja se on tämän johdosta yliarvio muovin kestävyydestä.

On huomioitava, että sivukivijäte ja myöskin sekundäärijäte ei ole lahoavaa, haihtuvaa tai hajoavaa muuten kuin liukenemalla vesistöt tuhoavaksi happamaksi kaivosvalumaksi.

Katsomme, että riippumatta siitä kestääkö rakenne 50 tai 500 vuotta, tilanne rakenteen hajoamisen jälkeen on kohtuuton.
Asiassa ratkaistaan: Onko olemassa lähivuosikymmeninä tai -satoina aikaa, jonka jälkeen äärimmäisen suuret vesistövahingot ovat sallittavia tai yhteiskunnan vastuulla.

Katsomme, että ympäristönsuojelulain saastuttajan vastuiden ei voida katsoa päättyvän tuolla tavalla. Tilanne johtaisi myös naapuruussuhdelain ja perustuslain vastaisiin haittoihin ympäristölle, omaisuudelle ja elinkeinoille. Kyseessä on myös uraanintuotannon ydinjätteeksi tulkittava liukeneva uraani- ja tytärainejäte, jota koskee ydinenergialainsäädännön muutaman tuhannen vuoden vastuu.

Tällä perusteella liukenemistiedoista ja suotovesien käsittelyn vakuuden tarpeista myös pitkien aikojen kuluessa tarvitaan STUKin lausunto koskien havaittujen suotovesien laatu ja riskejä.
b) ei myönnä lupaa pilaantuneiden vesien laskemiseen rakenteista vesistöön, mikä tarkoittaa mahdollisesti satoja vuosia jatkuvaa vedenpuhdistusta,
c) ei määrää vakuutta rakenteiden uudistamiseen tai vesien puhdistamiseen, koska vakuus ratkaistaan KHO:ssa vireillä olevissa valitusasioissa. Huomautamme, että asiaa ei ole käsitelty KHO:ssa olevissa luvissa ja perustuvat ikuisen vedenkäsittelyn teoriaan, toisin kuin sinänsä rehellisemmät valituksenlaiset luvat.

KL1 lupa, sivu 315, kappale 3: “Vakuuden vapauttaminen tulee arvioitavaksi vasta siinä vaiheessa, kun luvanhaltijan hakemus vakuuden vapauttamisesta tulee vireille. Näin ollen, ja edellä mainittu vireilläolovaikutus huomioon ottaen, tässä päätöksessä ei ole tarvetta erikseen arvioida myöskään sivukivialueen KL1 rakennusvaiheiden 1–6 puuston poistolle tai muulle jälkihoidolle asetettavan vakuuden suuruutta.”

Vireillä olevissa valitusasioissa ei ole vakuutta kohtien pitkäaikaiseen vedenpuhdistukseen tai rakenteiden korjaamiseen. Vakuutta ei myöskään ole puiden poistamiseen.

2) Jo nykyinen toiminta on johtanut sulfaattipitoisuuksien kohoamiseen lähijärvissä, sekä suuremmilla Laakajärvellä ja Jormasjärvellä pilaavalla tavalla ja myös Nuasjärvessä, ja tämän seurauksen a) todennäköiseen kemiallisen tilan heikkenemiseen ahventen elohopeapitoisuuden suhteen lähijärvillä sekä suuremmilla Jormasjärvellä ja Laakajärvellä sekä todennäköisesti Nuasjärvellä purkuputken ja luonnollisten reittien (Tuhkajoki ja luvaton Talvijoki KL2:n vaikutusalueella) kautta: Nuasjärvellä ahventen tarkkailu on ollut riittämätön, mutta vertailutiedot maailmalta ja muilta vaikutuksenalaisilta Kainuun järviltä viittaavat pilaantumiseen ja asiassa on myös huomioitava Oulujärven tilan heikkeneminen ahventen elohopean suhteen vesienhoito raporteissa, mikä vastaa kansainvälisiä ja yläjuoksun havaintoja.

b) mahdolliseen ekologisen tilan heikkenemiseen sulfaatin vaikutuksina ekologisen tilan muuttujiin (tarkkailut ovat puutteellisia, vetoamme sinilevähavaintoihin ja yleisiin tietoihin sulfaatin vaikutuksista) Nuasjärvellä, joka on Sotkamon virkistyksen ja matkailun sydämessä, c) sulfaatti pitoisuudet ovat kasvussa myös yhteisvaikutuksena Elementis Mineralsin kaivoksen kanssa.
Ongelmat on havaittu ja vakavampia kuin esimerkiksi Finnpulpin luvan hylkäämiseen johtanut arvioitu heikkeneminen. Nuasjärvi on arvoltaan helposti Finnpulp-tapauksen Kallaveteen rinnastettava järvi.

3. Ympäristönsuojelulainsäädännössä yhtiön taloudelliset edut eivät voi olla ratkaiseva argumentti. Yhtiön taloudelliset edut ovat hyvin lyhytnäköisiä. Kahta vesistöä uhkaava hyvin pitkäaikainen jäteongelma on vielä saatavissa haltuun seuraavin toimin:
a) Jos louhintaa on päätettäisiin sallittavan jatkaa siirtymällä maanalaiseen louhintaan. Tämä edellyttää investointeja, mutta ei ole välttämättä edes sivukivialueiden rakentamista ja rakenteita suurempi investointi. Maanalaisessa louhinnassa sivukiveä ei juurikaan tarvitse tuoda maanpinnalla ja maailmalla on kymmeniä malminlouhinnan suhteen suurempia kaivoksia, jotka harjoittavat maanalaista louhintaa. Tästä ei ole kunnollisia selvityksiä.
b) Sijoittamalla nykyiset sivukivijätteet mahdollisimman suurelta määrin avolouhokseen. Injektoimalla kallioruhjeet ja mahdollisesti stabiloimalla louhe täyttämällä välit heikosti vettä johtavalla materiaalilla
c) Liuotusta on tehostettava mahdollisella tankkiliuotuksella, niin että saanto nousee 100 % ja prosessijätteen laatu (nyk. sekundäärijäte) parantuu.
d) Sekundäärikenttien pitkäaikaiset päästöt on selvitettävä ja niille on mahdollisesti suunniteltava stabilointitoimia.

LUPAKOKONAISUUS

Valituksenalaiset peitto- ja sulkemisluvat sekä Terrafamen pääluvan ja KL1-2 alueiden jäteluelupakokonaisuus on lähtökohtaisesti kestämätön johtuen kaivannaisjätteiden pitkäaikaisista vaikutuksista, pohjavesille aiheutuvasta vaarasta, purkuvesien vesipuitedirektiivin vastaisuudesta erityisesti ekologisen ja kemiallisen tilan suhteen.
Toiminnan aloittaminen tulee kieltää, koska se uhkaa tehdä muutoksenhaun tyhjäksi. Valtion yhtiö on sijoittamassa kymmeniä miljoonia veronmaksajien rahoja kestämättömiin lumeratkaisuihin. Lupakokonaisuudessa laajennetusta toiminnasta tulee suurempi määrä jätettä, jonka pitkäaikaiset vastuut ja vakuudet eivät ole kunnossa. Vakuuden puute voi tehdä vaikutuksista peruuttamattomia.
Kaivannaisjätteen ympäristöriskit ovat kohtuuttomat, jätteiden määrät miljardeissa tonneissa ja jäte on liukoisuuden puolesta vaarallista vaarallisempaa (kaatopaikkajäte edellyttäisi kiinteytystä) ja voisivat pilata alapuolista vesistöä pitkälle ml. Natura-suojellun Ounasjoen ja hyvin pitkäksi ajaksi. Natura-arviossa ei ole käsitelty pato-onnettomuuden vaikutuksia ja siten vaikutusten puuttumisesta ei voi olla tieteellistä varmuutta, vaan päinvastoin voidaan arvioida suhteellisen pienikin vuoto erittäin haitalliseksi.
Peitto rakenteiden luvat liittyvät oleellisesti ko. jätealueiden KL2 ja KL1 lupiin sekä koko laajenevan toiminnanlupiin. Ne ovat ko. lupien kanssa yhdessä ratkaistavia asioita, eikä niitä voi käsitellä erikseeen.

KL1 ja uusien sekundääri jätealueiden rakentaminen tuhoaa luonnontilaista aluetta ml. järveä, joten toiminnanaloituslupaa uusille alueille ei voi myöntää, ja on siten lähtökohtaisesti peruuttamatonta kaivosten ympäristölupakäytännön vastaisesti ⁴. KL1 littyy myös kesksieseri Kolmisopen maa- ja järvilouhintojen lupiin

Toimintaa ei voi aloittaa, koska sillä olisi peruuttamattomia vaikutuksia kasojen sulkemisessa. Kasojen peittäminen maa-aineksella johtaisi pintamaiden haaskaamiseen. Prosessi haaskaa myös veronmaksajien rahoja, koska Terrafame ja Talvivaara ovat koko toimintansa ajan olleet raskaasti tappiollisia.

KL1 kasan rakentamisesta seuraavien luontoarvojen hävittäminen on peruuttamatonta ainakin sillä paikalla ja on mahdollista että lepakot kuolevat. Lupakokonaisuuden pienvesien ja järvien hävittämistä voidaan myös tarkastella vesilain intressivertailun suhteen. Kaivostoiminnan haitat ylittävät edut yleisille ja yksityisille eduille, kun tarkastellaan kaivoksen pitkäaikaisia haittoja sulkemisen jälkeen, tämän vuoksi vesilain lupia mm. pohjaveden pumppauksille, vedenotolle taikka järvien, lampien ja lähteiden hävittämiselle ei voida myöntää. Kaivostoiminnan suorina etuina pidetään yksityistä etua metallin tuotannossa, suora haitta on yhteiskunnan haitaksi jäävien jätteiden kuten äärimmäisenvaarallisen mustaliuskesivukiven tuotto. Luvanmukaisesta toiminnasta seuraa jätteiden vuoto ympäristöä pilaavasti tuhansien vuosien ajan ja todennäköisesti useampi katastrofaalinen vuoto. Laittoman haitan estäminen on olisi äärimmäisen kallista ja tarkoittaisi esimerkiksi kymmenien miljoonien eurojen vedenpuhdistusta Vesilain intressivertailu on siten selkeä peruste luvan hylkäämiselle.

Kaivoslain lunastus alueelle edellyttää lunastuslain mukaan myöskin, että hanke olisi yleisen edun mukainen. Kaivosoikeuden tulee olla kansallisen turvallisuuden mukainen, uhka vesistöille ja niihin liityvään juomaveden ja ravinnontuotannon huoltovarmuudelle tarkoittaa, että kaivosoikeus tulee perua. Koska edellytykset eivät täyty, tulee kaivosoikeudet ja oikeudet alueisiin lakkauttaa. Tämän vuoksi vesilain ja ympäristönsuojelulain oikeuksia ei voida myöntää.

Luontoarvojen osalta tulee selvittää jo mahdollisesti tehtyjen toimien, kuten lähistölle tehtyjen KL1 alueen lohkojen vaikutukset.

KL2 on ja KL1-alue olisi vaarallista vaarallisemman jätteen jätealue, johtuen erityisesti korkeasta sulfidirikin ja raskasmetallien määrästä sekä liukoisuudesta. Vastaavan jätteen sijoittaminen tavalliselle vaarallisen jätteen kaatopaikalle ilman kiinteytystä olisi kielletty. Vaarallisen jätteen raja-arvot liittyvät oleellisesti myös kaatopaikkojen rakennenormeihin. Kaatopaikan sijoittaminen vedenjakajalle, vesistön läheisyyteen, suolle tai kallioruhjeiden päälle olisi kaatopaikka-asetuksen ja EU-lain perusteella laitonta. KL1- jätealue on suunniteltu vedenjakajalle ja uhkaisi sekä Oulujoen että Vuoksen/Saimaan vesitöä. .

KHO edellytti Terrafamen KL2 jätealueelta kallioruhjeselvitystä jälkikäteen. KL1 alueella selvitykset eivät ole riittäviä. Jätealueet olisivat kaikkia Suomen kaatopaikkalainsäädännön vaarallisen jätteen kaatopaikkoja vaarallisempia, johtuen suuresta jätteen määrästä ja haitta-aineiden liukoisuudesta. Kaivannaisjätealueet ovat erityisen vaarallisia johtuen jätteen hajoamattomuudesta, erittäin suurista jätemääristä ja erittäin pitkäaikaisista vaikutuksista.

Kaivannaisjäteasetus edellyttää jätteiden geokemiallista karakterisointia kineettisillä testeillä ja tilastollisesti kattavaa näytteenottoa. Toisaalta pitoisuuksia voidaan verrata jätealueiden suotovesiin ja kaivoksen kuivatusvesien pitoisuuksiin. Suotovesien pitoisuudet sekä kaivoksen sulkemisratkaisut tulee määrittää kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen mukaisesti. Kittilän selvitykset ovat hyvin puutteelliset ja myöhässä. Sulkemisessa tulee tarkastella louhos- ja tunnelisijoituksen vaihtoehtoja. Kaivannaisjätteiden vaikutuksen ohittaminen johtaa merkittäviin ympäristövahinkoihin tulevaisuudessa sekä taloudellisiin vahinkoihin yhteiskunnalle. Toisaalta, ohittaminen voi olla EU-oikeuden Iberpotash-päätöksen perusteella laitonta valtiontukea.

Korkein hallinto-oikeus ratkaisussaan KHO:2023:993 toteaa, että Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu jäsenvaltiolla olevan velvollisuus evätä hanke, joka voi johtaa pintavesimuodostuman tilan heikkenemiseen tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen (asia C-461/13, Bund für Umwelt und Naturschutz Deutschland e.V. vastaan Saksan valtio, ns. Weser-tuomio). Jo toiminnanaikaiset sulfaattipäästöt heikentävät vesistön ekologista tilaa esimerkiksi piilevien, pohjaeliöiden sekä vesikasvien kuten näkinsammaleen suhteen. Sulfaatti aiheuttaa myös kalojen elohpeapitoisuuden nousua. Selvitykset esimerkiksi harvinaisempien suola-aineiden, kuten litiumin, strontiumin, kloridin ja bromidin sekä kokonaissuolapitoisuuksien, sekä harvinaisten maametallien ja asbestien osalta puuttuvat.

Jo toiminnanaikaisia vesipäästöjä ei pystytä hallitsemaan kunnolla. Kaivos on vuotanut luvattomasti vesiä ympärysojista, valittajilla on tutkimustuloksia. Myös KL1 alueen

Kaivoksen lupahakemuksissa ja sitä koskevassa lupapäätöksissä tai sen ehdoissa ei ole esitetty sellaisia ratkaisuja, jotka varmuudella tai edes jonkinlaisella todennäköisyydellä poistaisivat sen mahdollisuuden, että hanke nyt esitetyllä tavalla toteutettuna voisi johtaa pintavesimuodostuman tilan heikkenemiseen tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen Kolmisopella, Tuhka- ja Talvijoella, Jormasjärvellä, Nuasjärvellä, Oulujärvellä ja Oulujoella sekä Lumijoen- Kivijärven ja Sopenjärven kautta Laakajärvelle ja edelleen alas Nilsiän reittiä Saimaan vesistössä

Vaadimme

• Lupien pääasiallista kumoamista, uusia sulkemislupamääräyksiä lukuunottamatta,

• Kaivostoiminnan keskeyttämistä, kunnes KL1 ja KL2 alueille jo läjitettyjen jätteiden jäehuolto olisi lainvoimaisella lupapäätöksellä ratkaistu, toissijaisesti toiminnankeskeytystä edellytetään uusia jätealueita vaativan toiminnan osalta,
• Lupiin tulee kirjata sulkemismääräys, että kasoilta ei saa vuotaa ympäristöön eli pinta- ja pohjavesiin EUn ympäristölaatunormit ylittäviä vesiä pikienkään aikojen kuluessa. Pitkät ajat tulee mallintaa 10000 vuoden päähän huomioiden kaikki mahdolliset ilmasto-olojen muutokset.
• Jätteille tonnikohtaisia vakuuksia, jotka kattavat jätteiden sijoittamisen louhoksiin ja tunneleihin tai stabiloinnin/kiinteytyksen maanpinnalle. Varovaisuusperiaatteella vakuuden mustaliuskesivukivi-jätteille tulee olla 100 euroa/tonni ml. vanhat jätteet.

Vaadimme myös ympäristövaikutusten arviointia ja tarkempia lupaselvityksiä käsittäen

1. jätteiden pitkäaikaiset vaikutukset pinta- ja pohjavesiin sekä maaperään myös aikana jolloin ns. tiivisrakenteiden muovit ja bentoniittimattojen akryyliamidikudokset ovat hajonneet,
2. kaivosonnettomuuksien vaikutukset ml. haitta-aineiden vesistö-, pohjavesi- ja terveysvaikutukset,
3. kallioruhjeissa jätealueilta leviävien pohjavesien vaikutukset sen jälkeen kuin pohjarakenteiden synteettiset polymeerit ovat hajonneet,
4. suotovesien komponenttien ympäristövaikutukset pitkien aikojen kuluessa käsittäen
   1. raskasmetallien, kuten nikkelin, sinkin koboltin, kadmiumin, elohopean ja uraanin sekä sen tytäraineiden vaikutukset;
   2. Sulfaatin, kloridin, litiumin ja bromidin muiden suolaionien vaikutukset,
   3. asbestikuidut vesissä ja ilmassa

5. asbestimineraalien esiintyminen ja vaikutukset, menettelyt asbestien poistamiseksi ilmasta ja vesistä ja näistä syntyvien jätteiden käsittely, kaivokselta vapautuvan asbesti kertyminen luontoon ja sen terveys ja ympäristövaikutukset
6. jätealueiden rakenteiden parhaan saatavilla olevan tekniikan mukaisuus
7. vakuuksien tarve huomioiden pitkäaikaisen vesien puhdistuksen ja jätealueiden puiden poiston sekä rakenteiden korjaamiseen pitkien aikojen kuluessa, kun pitkä aika on vähintään 10000 vuotta.
8. jätteiden sijoituksen vaihtoehdot ml. rikastushiekkojen sijoittaminen louhoksiin ja tunneleihin, vaihtoehtona myös yhteissijoituksena sivukiven kanssa.
9. luvattomien kaivosvuotojen sekä pintavalutuskenttien vaikutukset erityisesti ympärysojilta
10. purkuputken ojituksen ja tielinjojen vaikutukset suoalueiden valuma-alueisiin ja vesitaseisiin.

PERUSTELUJA,
alkuperäisessä valituksessa esitetty
Katsomme, että valitukseen sisältyy seuraavia Suomen ja EU-lainsäädännön oikeuskysymyksiä ja valituksen hyväksyminen on välttämätöntä seuraavista syistä:

1. lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia hallinto-oikeuden ratkaistavaksi; katso kohdat kohdat a-d. sekä 1.-10. alla
   
2. asian saattamiseen hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; kohdat a-d. sekä 1.-10. alla,

ja

3. valituksen myöntämiseen on muu painava syy: päätös vaarantaa ympäristön turvallisuuden sekä naapurien ja elinkeinojen oikeudet ja on siten perustuslain vastainen, katso kohdat a-d. ja 1-10.

Haemme muutosta erityisesti, johtuen seuraavista ongelmista:

A. Kaivannaisjätteet

Keskeisiä ongelmia

Luvassa myönnettäisiin suuria lupia sivukivialueiden peittooon ilman riittäviä kaivannaisjätedirektiivin mukaisia selvityksiä jätteiden pitkäaikaisesta käyttäytymisestä sulkemisen jälkeen. Mustaliuskesivukiven metalli- ja sulfidipitoisuudet ovat hyvin korkeita ja ongelmallisia, mutta myös muissa sivukivissä on merkittävästi sulfideja ja ne aiheuttavat kaivosvalumia. Mustaliuskeen kivivalumassa esimerkiksi nikkeli ja sinkkipitoisuudeton ylittävät vaarallisen jätteen liukoisuusnormit kymmeniä kertoja ja tämä on lähtökohtaisesti alkuperäisestä luvituksesta oleellisesti poikkeavaa. Ensimmäisessä YVA:ssa oletettiin kaivannaisjätteelle soveltumattomaksi tiedetyn ravistelutestin perusteella, ettei sivukivi olisi vaarallista.

Kaivoshankkeella ei ole luottamuksen suojaa luvitukseslle alkuperäisestä YVAsta ja luvituksesta, koska esitetyt tiedot olivat oleellisesti väärin ja toiminnanharjoittajan selvilläolovelvollisuuden vastaisia.

Johtuen operaation kalleudesta ja laajuudesta sekä valtavista ympäristövaikutuksista ml. satojen miljoonien tonnien jätealueet, toimenpide on vaarassa muodostua peruuttamattomaksi. Ruotsissa Boliden on Aitikissa joutunut kaivamaan auki suuren jätealueen johtuen jätteistä tulevasta valumasta.

Yhtiö ja AVI koettavat hivuttaa erittäin suuret ja vaaralliset läjitykset ja kasojen ilmeisen kestämättömän peittämisen loppusijoitusratkaisuksi määräaikaisilla luvilla. Tämä on erityisen ongelmallista Kittilän syanidirikastushiekkojen (CIL) osalta.

Toisaalta voidaan arvioida, että sulkemisratkaisu ei ole riittävä ja toimiva edes suhteellisen lyhyttä aikaa, johtuen kasojen tiivisrakenteiden hajoamisesta. eroosiosta ja peiton puutteellisuudesta. Suunnitelluissa rakenteissa on lukuisia puutteita suhteessa nykyisiin BAT normeihin, jota käsittelee Peter W. Brandtin asiantuntijalausunto liitteineen (Liite 8, toimitetaan myöhemmin). Tämä tekee esitetyistä rakenteista myös parhaan saatavilla olevan teknologian (BAT) vastaisen. Rakenteen myöhempi paksuntaminen ei poistaisi perusongelmaa, että suotovesiä ei pystytä hallitsemaan todellisuudessa pitkiä aikoja. Nykyisessä kaivannais- ja sulkemissuunnitelman versiossa ei ole uskottavaa selvitystä jätteiden käsittelystä ja pitkäaikaisten vaikutusten selvittämisestä tai hallitsemisesta. Erityisesti ei ole selvitty vesien käsittelyä ja alueiden korjausta ns. tiivisrakenteiden rikkoontuessa. Kyseessä on lyhyehköksi ajaksi suunniteltu lumeratkaisu, joka ei ole tosiasiassa teknisesti ja tieteellisesti perusteltu.

YSL 1 §:n mukaan lakiin perustuvan ympäristöluvan tarkoituksena on “ehkäistä ympäristön pilaantumista ja sen vaaraa, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja; Tästä näkökulmasta oikea menettely tässä tilanteessa on jättää kaivoksen laajennukset tekemättä sekä toiminnan että jätteiden osalta. Pitkäaikaiset ratkaisu sijasta tulisi nostaa vakuutta niin, että se kattaisi varmuudella kestävämmät ratkaisut, ml.jätteiden louhos- ja tunnelisijoitukset. Tarvittaessa sivukivikasoille voidaan tehdä väliaikainen peitto, esimerkiksi kaatopaikkamuovilla, mikä ratkaisuna maksaa ehkä 10 % esitetystä eikä vaadi moreenin ottoa.

Päätös vaikeuttaa tai estää paremman ratkaisun, eli suurimman osan jätteistä ja erityisesti pahimpien jätteiden sijoittamisen louhokseen. Luvassa vahvistetaan arseenin osalta vaarallisen jätteen normit ylittävien sulfidia, rikkiä, metalleja, ksantaatteja sekä syanidia ja asbesteja sisältävien jätteiden sijoitusta rikastushiekka-alueille.

Yhtiö on mahdollisesti väistänyt louhossijoituksen selvitystä väitteellä, että se olisi kaivoslain vastainen. Kuitenkin KHO:lla on EU-oikeuden ennakkoratkaisu, että jo ennen kaivannaisjätedirektiiviä EU:n jätelainsäädäntö meni kaivoslain ylitse. Ko. ennakkoratkaisua on käytetty Dragon Miningin luvassa Orivedellä. Tässä lupakäsittelyssä AVI on edelleen sysännyt louhossijoituksen käsittelyn myöhempään lupaan ja saattaa pakottaa valitun ratkaisun pysyväksi.

Keskeisiä oikeuskysymyksiä:

1. Saako toistaiseksi voimassa olevalla luvalla tai määräaikaisella luvalla päättää kaivoksen sulkemistoimesta, joka on tarkoitettu pysyväksi, joka on käytännössä peruuttamaton ja aiheuttaa valtavia ympäristö- ja terveysvaikutuksia, tai osin jättää oleelliset sulkemistoimet ja vaikutukset avoimiksi sekä selvittämättä ja sallia suurten läjitysten tekeminen ilman riittäviä vakuuksia?
2. Saako käytännössä pysyviä ja erittäin suuria päätöksiä tehdä ilman tosiasiallisia ja uskottavia kaivannaisjätedirektiivin edellyttämiä selvityksiä?
3. Miten pitkän ajan sulkemisratkaisun tulee näyttää tai arvioida toimivan kaivoksen sulkemisen jälkeen? Riittääkö 200 vuotta tai 500 vuotta?
4. Tuleeko jätteenkäsittelyn vaihtoehdot kuten louhossijoitus selvittää ennen todennäköisesti pysyväksi muodostuvaa päätöksentekoa? Tuleeko vakuuksien olla varovaisuusperiaatteen mukaisesti kattavat, huomioiden avoinna olevat vaihtoehdot kuten jätteiden louhossijoitus?
5. Tuleeko sulkemisratkaisuissa noudattaa edes BAT:n mukaista tekniikkaa? Tuleeko tämän koskea rakenteiden vedenläpäisevyyttä kauttaaltaan? Riittääkö keskimääräinen arvioitu vedenläpäisevyys, jos rakenteeseen saa laittaa kiviä, jotka tekevät sen käytännössä “reikäiseksi”?
6. Onko luvassa tosiasiallisesti kysymys kaivannaisjätedirektiivin ohittamisesta, ja siitä tulevassa hyödyssä laittomasta valtion tuesta vrt. EU-oikeuden Iberpotash-päätös?
7. Tuleeko sulkemisen jälkeisiin vaikutuksiin ja esimerkiksi louhosjärviin soveltaa vesilain intressivertailua?
8. Tuleeko sulkemisen jälkeisten vaikutusten ja onnettomuuksien riskejä tarkastella varovaisuusperiaatteella?

Yksityiskohtaisempia kaivannaisjäteoikeuskysymyksiä

1. Jäteratkaisut ainakin maan pinnalla ovat lähtökohtaisesti vesipuitedirektiivin ja kaivannaisjätedirektiivin vastaisia johtuen jätteiden laaduista, määrästä sekä tiiviiden/kapselointiratkaisujen kuten muovin ja suotavien rikastushiekkapatojen kestoiästä. Jätealue on jo lähes hallitsemattomassa tilassa ja pilaa laittomasti pinta- ja pohjavesiä ja edellyttää jatkuvaa aktiivista vesienkäsittelyä. Jätteiden laatu ja vaikutukset tulee selvittää ympäristölupaan.
   
   Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Vaasan Hallinto-oikeuden ja KHO:n päätöksiin koskien eri kaivosten jätteitä

Kaivannaisjäteselvitykset on edellytetty Sotkamo Silverin, Dragonin Sastamalan ja Jokisivun luvissa sekä Mieslahden kaivoksen luvissa (lainvoimainen KHO:sta).

Yleistä

Kaivoksen suurin vaikutus koko elinkaaren aikana on tässäkin tapauksessa jätteiden haitat. Oikeudenkäytön yhtenäisyyden kannalta on ongelmallista, että tässä tapauksessa kaivannaisjätesuunnitelmaa ei ole vaadittu lupaan, vaikkakin se on velvoitteena hyvissä ajoin ennen toiminnan aloittamista.

Katsomme, että hallinto-oikeuksien edellisissä päätöksissä sinänsä hyvää on, että jätteenkäsittelyn pitkäaikaiset vaikutukset ja kestävämmät vaihtoehdot tulee selvittää. Nämä selvitykset olisi tullut esittää ympäristölupahakemuksen yhteydessä. Vaikutukset ja vaihtoehdot ovat YVA-kysymys, kohta 2 alla.

Ympäristölupaan erityisesti kaivannaisjätedirektiivin perusteella tarvittavat selvitykset

Ympäristöluvan selvitysten osalta lupa on aluehallintovirastossa hyväksytty tosiasiallisesti ilman kaivannaisjäteasetuksen selvityksiä, toisin kuin mitä Vaasan HaO edellytti äskettäin käsitellyiltä Mieslahden ja Sotkamo Silverin luvilta. Keskeisiä selvityksiä oli lykätty PSAVI:n päätöksillä useita kertoja. Valituksenalaisessa päätöksessä ei ole perusteltu, miksi siinä ei tarvita jätteiden YVA:a sekä kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen mukaisia selvityksiä, ja miksi se on hyväksytty puutteista huolimatta.

Toisaalta saatavilla olevat selvitykset ja tiedot osoittavat, että alueilta vuotavat vedet olisivat äärimmäisen pahanlaatuisia, satoja tuhansia kertoja ympäristölaatunormit ylittäviä ja siten käytännössä mahdottomia hallita lyhyempiäkin aikoja, kun vedenpuhdistus on lakannut, koska rakenteissa on lähtöoletuksena jonkinasteiset vuodot.

Prosessissa jää kaivannaisjäteselvityksen osalta epäselväksi, miten ja minkä tahon toimesta toiminta voitaisiin korjata kestäväksi jälkiselvityksillä, jos kaivoksen sulkemiselle annetaan esitetty lupa.

Viittaamme kivilajien haitallisuuteen, asbestiin, raskasmetalleihin seuraavassa kohdassa sekä sulfaattiselvitykseen (Liite 9).

Paras saatavilla oleva teknologia (BAT)

Kaivosten ympäristölupien valituspäätöksissä on edellytetty kaivannaisjätteitä koskevaa parhaan saatavilla olevan teknologian (BAT) asioita, jotka ovat jääneet selvittämättä ja puuttumaan.

Jätealueiden rakenteet

Jätealueiden alapuoliset ruhjeet on selvitettävä, kuten KHO edellytti Terrafame KL2 luvan päätöksessään. Selvitys voi vaikuttaa jätealueenn sijaintiin. Kaivannaisjäteasetuksen mukaiset selvitykset ja tarkastelut voivat myös johtaa siihen, että hyväksytyt rakenteet eivät ole riittäviä.

Ympäristövaikutusten arvioinnin tarve

2. Vaarallisilta ja pitkäaikaisesti haitallisilta jätteiltä puuttuu lain edellyttämä ympäristövaikutusten arviointi, myöskin merkittävimpien sulkemisen jälkeisten vaikutusten osalta. YVA:a ei myöskään ole tehty vireillä olevaan lupaan. Holtittomuus tästä johtaisi edelleen kymmenien miljoonien jätetonnien kestämättömään sijoitukseen.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Vaasan Hallinto-oikeuden päätökseen 2024 koskien Keliberin kaivosta. Oikeus päätteli YVA- ja kaivannaisjätedirektiiveistä, että YVA-velvollisuus koskee suoraan kaivannaisjätteitä.

KHO oli aikaisemmin kumonnut YVA:n tarpeen Kittilän tapauksessa harkinnanvaraisen YVA:n perusteella, vaikka jätteet ovat kertaluokkia YVA-hankeluettelon jätteitä vaarallisempia. Tälle ei valitettavasti ole esitetty luonnontieteellistä perustelua.
Harkinnanvaraisen YVA:n tarvetta voidaan myös perustella seuraavasti: koska kyseessä on kaivoksen pitkällä ajalla suurin ympäristövaikutus, ei voi olla kestävää jättää sitä YVA:n ulkopuolelle.

3. Kaivannaisjätealueen alla olevia kallioruhjeita ja pohjavesiolosuhteita ei ole selvitetty riittävällä tavalla

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa AVI:n, Vaasan hallinto-oikeuden ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Terrafamen kaatopaikkoja ja jätealueita. PSAVI hylkäsi Kortelammen sakkakaatopaikan. Vaasan HaO ja KHO palauttivat Terrafamen Tammalammen geotuubialueella suunnitellun kaatopaikan luvan. KL2 sivukivialueen ruhjeet on määrättu selvittämään paremmin.

4. Parhaan saatavilla olevan teknologian eli BAT:n noudattaminen ei toteudu ainakaan kaivannaisjäteasetuksen edellyttämän pitkän ajan kuluessa

Asiassa tarvitaan ennakkoratkaisu BAT:n noudattamisesta kaivannaisjätteiden suhteen.
Viittaamme edellisessä Kittilän päätöksessä sekä muissa kaivospäätöksissä edellä BAT:sta mainittuun.

JOHTOPÄÄTÖS JÄTEKYSYMYKSESSÄ

Toiminnanharjoittajan vastuu luvistaan ja johtopäätös

Kittilän luvan 756 Vaasan johtopäätökset sopivat erittäin hyvin valituksenalaiseen päätökseen ja lupaan.

Sivu 58 KHO on ottanut kantaa yhtiön talouteen perustuviin vaatimuksiin Finnpulp -päätöksessään. Lupa-asian taloudellisten vaatimusten huomioon ottaminen, lainaus Kittilä-päätöksestä:

Agnico Eagle Finland Oy on vedonnut vastineissaan siihen, että korotusrakenteen rakentaminen on tarpeen käynnistää kesällä 2020, jotta kaivostoimintaa voidaan jatkaa Kittilän kaivoksella aiemman rikastushiekka-allaskapasiteetin täyttymisen jälkeen alkuvuodesta 2021 eteenpäin. Mikäli korotusta ei saada rakennettua, malmin louhinta ja rikastaminen jouduttaisiin yhtiön mukaan käytännössä keskeyttämään, mikä aiheuttaisi kestämättömän suuria taloudellisia menetyksiä ja vaarantaisi kaivoksen toimintaedellytykset pidemmällä aikavälillä.

Ympäristöluvanvaraisen toiminnan harjoittaminen edellyttää ympäristönsuojelulain 198 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan sitä, että lupapäätös on lainvoimainen. Lain 199 §:ssä säädetään edellytyksistä sallia toiminta vailla lainvoimaista lupaa. Toiminnanharjoittajan asiana on huolehtia siitä, että toiminta voidaan perustaa lainvoimaiseen tai ainakin täytäntöönpanokelpoiseen lupapäätökseen.

Kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain yhtiön vastineissaan esittämät seikat kaivostoiminnan keskeytymisestä tai sen seurauksena aiheutuvista taloudellisista tappioista eivät ole sellaisia seikkoja, jotka voitaisiin ottaa ympäristölupaharkinnassa luvan myöntämisen edellytysten kannalta ratkaisevina seikkoina huomioon ja joiden vuoksi lainvastainen ympäristölupapäätös voitaisiin jättää hallinto-oikeudessa kumoamatta. Toiminnanharjoittajan tulee myös olemassa olevan toiminnan jatkamisen yhteydessä ennakoida ympäristönsuojelulain 29 §:n mukaiset toiminnan olennaiset muutokset niin, että muutoshakemus voidaan panna vireille tarvittaessa koko toiminnan kattavana kokonaisuutena riittävän ajoissa.

Johtopäätökset

Edellä esitetyillä YVA-menettelyn puutetta, hakemuksen ja siihen liitettyjen selvitysten riittävyyttä sekä lupaharkinnan laajuutta koskevilla perusteilla asia on pääosin kumottava ja palautettava uudelleen käsiteltäväksi aluehallintovirastolle, jonka tulee käsitellä asia ympäristönsuojelulain 29 §:ssä edellytetyllä tavalla ja ottaa käsittelyssä huomioon tässä päätöksessä lausuttu.

B. Vesipuitedirektiivin ekologisen tilan ja ympäristölaatunormien sekä pintavesissä vaarallisten/haitallisten aineiden edellyttämät selvitykset

5. Lupa johtaisi sulkemisen jälkeen oikeuteen laskea vesistöön laatunormiaine nikkeliä ja kadmiumia merkittävästi normit ylittävänä pitoisuutena, sekä muita haitta-aineita (kuten sulfaattia, sinkkiä, kobolttia, uraania, suoloja, ja ravinteita jne) myös ekologisesti ja kemiallisesti haitallisina pitoisuuksina.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Finnpulpin biojalostamoa, Soklin kaivoksen ympäristölupaa sekä BASF Harjavallan lupaa.

6. Luvassa on jätetty huomiotta merkittäviä haitta-aineita, kuten suola-aineita sekä harvinaisia maametalleja eli lantanoideja. Tarvitseeko lain mukaan luvanvaraisia jätteissä ja vesissä esiintyviä aineita selvittää lupaan?

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa PSAVI esimerkiksi Terrafamen 2014 luvassa lainvoimaiseksi tulleeseen lupakäytäntöön, joka edellyttää alkuaineiden laajempaa selvitystä käsittäen myös lantanoidit.

C. Naapurien ja kunnan oikeudet

7. Vahingot vesistössä ja vakuudet niiden varalta. Luvan virheellisyydestä edellisissä kohdissa seuraa vesilain mukaisesti vesistöalueilla ekologisen tilan heikkenemistä ja ympäristövahinkoja, joita voitaisiin toiminnan aikana estää asianmukaisella vesien käsittelyllä. Vuosikymmeniä louhoksista ja kaivostoiminnasta jatkuneita haittoja ei ole korvattu vesilain mukaan. Toisaalta jätealueisiin liittyy ilmeisiä ja pitkien aikojen kuluessa väistämättömiä ympäristövahinkojen vaaroja, jotka voivat tehdä haitoista hyvin pitkäaikaisia.

Erityisiä ongelmia syntyy suunnitellusta maa-aineksen otosta, jonka vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisia vaikutuksia ei ole selvitetty riittävästi. Koska vaarallisten tai mahdollisesti vaarallista vaarallisempien jätteiden peittely on lähtökohtaisesti väärin johtuen pitkäaikaisista vaikutuksista, ei maa-aineksen otollekaan voi myöntää lupaa tai oikeutta siihen.

Toisaalta Terrafame ilmeisesti aikoo käyttää pilaantuneita maita sekä mustaliuskepitoista pintamaata, mikä lisää päästöjä. KL2 alueen pintamana läjitykset vuosivat erittäin haitallisia vesiä johtuen maassa olevista mustaliuskekivistä. Pintamaan läjitysten kokonaislaatu ja suotovedet tulee selvittää.

Vesilain kanssa yhdessä sovellettava kaivoslaki edellyttää vesilain sietämisperiaatteita laajemmin kaikkien haittojen korvaamista.

Tässä on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa PSAVI vesilain korvauspäätöksiin esim. Terrafamen, KaiCellin ja Mondo Mineralsin luvissa vesien virkistyskäytön haitoista myönnettyihin korvauksiin.

8. Melun, pölyn ja saastumisen vaikutuksia ei ole huomioitu kohtuullisesti suhteessa alueella esiintyviin haittoihin. Pölylaskeumalle ml. asbestimineraalit tarvitaan tarkkailu.

Pölylaskeuman tarkkailusta tarvitaan päätös asbestin osalta. Jätealueiden erilliset päästöt tulee selvittää. KL2 operaatio haittaa läheistä lomakiinteistöä.

D. Luontoarvot, pienvedet, vesistöt

KL1 alueella on ainakin lepakoita, joiden hävittämiseen ei ole lainvoimaista lupaa. Vesipäästöt sulkemisen jälkeen uhkaisivat lukuisia Natura-alueita, kansallispuistoja sekä Oulujoen ja Vuoksen-Saimaan vesistön luontoarvoja ml. saimaanorppaa.

EU-oikeuden ennakkoratkaisujen tarve

Oikeutta pyydetään hankkimaan EU-oikeudesta ennakkoratkaisu YVA-direktiivin, kaivannaisjätedirektiivin ja vesipuitedirektiivien sekä vaarallisten aineiden lainsäädännön suhteen:

1. Voiko suuret miljardi-tonniluokan määrät 9% sulfidirikkiä sisältävää rapautuessaan äärimmäisen haitallista jätettä sijoittaa jätteenä kapseloimalla/peittorakenteen alle maan päälle luvassa esitetyllä tavalla tietoisena rakenteiden rajallisista korkeintaan muutaman sadan tai mahdollisesti 500 vuoden käyttöiästä? Voiko tämän jälkeen olettaa, että jätteen vaikutuksista ei tarvitse välittää ympäristönsuojelu- ja kaivannaisjätedirektiivin mukaisesti?
2. Voiko kyseisen, muussa teollisuudessa stabilointia edellyttävän, vaarallisen jätteen sijoituksen tehdä ilman YVA-arviointia huolimatta Vaasan hallinto-oikeuden tulkinnasta, että YVA- ja kaivannaisjätedirektiivit edellyttävät kaivannaisjätteiden YVAa?
3. Tuleeko jätteenkäsittelyn pitkäaikaiset vaikutukset ja kestävämmät vaihtoehdot selvittää?
4. Voiko kyseisen todennäköisesti stabilointia edellyttävän jätteen sijoituksen luvittaa selvittämättä kyseisen kaivannaisjätteen pitkäaikaisia vaikutuksia ja lykätä suotoveden käsittelyn kustannusarvion sijoittamisen jälkeiseen aikaan?
5. Voiko tällaisen jätteen sijoituksen jättää vakuudelle, joka käsittää vain osan jätteen peittorakenteen kustannuksista ja hyvin lyhyen ajan vesien käsittelyn?
6. Kuinka pitkää aikaa tarkoittaa kaivannaisjätedirektiivin kielto laatunormit ylittävistä vesipitoisuuksista pitkienkään aikojen kuluessa suhteessa pintarakenteiden käytännölliseen ja teoreettiseen kestoikään?
7. Tuleeko vesien pitkäaikaiselle käsittelylle ja jätealueiden korjauksille olla vakuudet niin pitkäksi ajaksi kun jätteet ovat vaarallisia?
8. Tuleeko vakuuksien olla varovaisuusperusteella kattavat huomioiden avoinna olevat vaihtoehdot kuten jätteiden louhossijoitus?
9. Onko luvassa tosiasiallisesti kysymys kaivannaisjäte- ja vesipuitedirektiivien ohittamisesta ja siitä tulevassa hyödyssä laittomasta valtion tuesta vrt. EU-oikeuden Iberpotash-päätös?
10. Tuleeko mahdollisten kaivosonnettomuuksien päästöt selvittää kattavasti ja tuleeko niitä varten olla vakuudet?

Katselmus

Pyydämme oikeutta järjestämään katselmuksen kaivoksella.

Oikeudenkäyntikulut

Pyydämme oikeudenkäyntikulujen korvaamista, koska valitus johtuu lupaviranomaisen ilmeisistä virheistä. Pyydämme oikeudenkäyntikulujen korvaamista, mitkä tässä vaiheessa ovat 1 500 euroa.

PERUSTELUJA

1. Jäteratkaisu on lähtökohtaisesti vesipuitedirektiivin ja kaivannaisjätedirektiivin vastainen johtuen jätteen laadusta, määrästä sekä rakenteiden ja muovin kestoiästä.

Jäte on erittäin vaarallista. Jätealueiden pinta- ja pohjarakenteiden tiedetään vuotavan ennemmin tai myöhemmin. Teoreettinen maksimikestoaika on 200-300 vuotta. On jo ilmeistä, että tätä on turha toivoa nykyisen kaltaisella suunnittelulla. Rikastushiekka-alueelta tulisi vuotamaan kasvava määrä hapanta kaivosvalumaa satojen tai tuhansien vuosien ajan. Hapan kaivosvaluma on sulfidimineraalien yhteydessä ilmeinen ongelma, joka olisi tullut huomioida luvituksessa.

Huomioiden pelkästään rikkihapon neutralointiin tarvittavan kalkkireagenssin olisivat jälkihoitokustannukset kestämättömät. On ilmeistä, että jätejärjestely ei ole pitkäaikaisesti kestävä. Jätteet on välttämättä hyötykäytettävä tai stabiloitava pysyvästi louhokseen, mikäli tämä on taloudellisesti mahdollista. Muussa tapauksessa toiminta on kannattamatonta ja sitä ei pidä jatkaa.

Kaatopaikkamuovit vuotavat joka tapauksessa jonkin verran. Ne kestävät ehkä vuosikymmeniä (esim. Terrafamen tj Lauri Ratia, A-Talk, 2016), optimaalisissa olosuhteissa valmistajan mukaan 200-300 vuotta. Kainuun ELY:n selvityksen mukaan kaikki kaivosaltaat vuotavat ennemmin tai myöhemmin. Ruotsissa Bolidenin Aitikin kaivoksen happoa muodostava sivukivialue on jouduttu kaivamaan pois ja viranomaiset suhtautuvat vakavasti asiaan.

Pitkäaikaisesta happamasta kaivosvalumasta on maamme kokeneimman geologin GTK:n ex-johtajan professori Matti Saarniston lausuntoja. AVI:n päätös ohittaa jätteiden sijoitustavan ilmeiset vaikutukset perustelematta, tai selvitystä hankkimatta. Hapan kaivosvaluma on sulfidisen kaivostoiminnan suurin pitkäaikainen ongelma, ks. valituksen liite 9.

Koska alkuperäisen YVA:n kaivannaisjätteiden liukoisuus- ja vaikutustiedot olivat puutteelliset, ja jätteen luokitus perustui siihen, tulee lupa kumota virheellisten tietojen perusteella (hallintolainsäädäntö). Luvan lainvoimaisuus ei siten merkitse hylätessä valituksenalaista lupaa. Tässä luvassa edes jätteen vaaralliseksi luokitteleminen ei kaatopaikkanormeilla ole riittävää, vaan kyseessä on selvästi stabiloimista edellyttävä vaarallinen jäte, ks. EU-oikeuden ennakkoratkaisujen tarvetta käsittelevän kappaleen kohta 4. Stabiloimista edellyttävän jätteen sijoitus kapseloimalla on luonnollisesti väärin ja johtaisi pitkäaikaisiin ongelmiin kapseloinnin rikkoutuessa.

Ympäristölupaa ei voida myöntää, koska siitä seuraa jo nykyisellään ja erityisesti suunnitellun sulkemisen jälkeen ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaisia luvan myöntämisen esteitä ml. maaperän ja pohjaveden pilaantuminen.

Lupa on myös ympäristönsuojelulain 52 § vastainen, koska:

• Toiminnan lopettamisen jälkeisten päästöjen ehkäisemistä ei ole käsitelty tosiasiallisesti lainkaan. On ilmeistä, että vesienpuhdistusta ei voida jatkaa niin kauan kuin sijoitettu kiviaines rapautuu satojen tai todennäköisesti tuhansien vuosien ajan, eikä siihen ole osoitettu resursseja tai vakuutta.

Luvassa ei myöskään ole esitetty vakuutta ja teknologiaa jätteen kapseloinnin pinta- ja pohjarakenteiden huoltoon tai ilmi tulleeseen puiden poistoon

• Ilmeisille päästöille toiminnan aikana ja sen jälkeen ei ole määrätty raja-arvoja

Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset:

1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista;

2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä;

3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;

4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;

5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä

sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista;

6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Viittaamme aikaisemmin esitettyihin lainkohtiin kaivannaisjäteasetuksessa

”Kiinteää, lietemäistä tai nestemäistä kaivannaisjätettä ei saa sijoittaa eikä suotovettä tai muuta jätevettä johtaa vesistöön siten, että siitä aiheutuu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) tarkoitettu ympäristönlaatunormin ylitys.”

On ilmeistä, että rapautuvan jätteen suotovedessä ainakin nikkelin ja kadmiumin normit ylittyisivät useilla kertaluokilla.

Valtioneuvoston kaivannaisjätteistä antaman asetuksen 7 §:n mukaan kaivannaisjätteen jätealue on perustettava ja sitä on hoidettava siten, että:

1) jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet;

2) jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi ja muu jätevesi sekä eroosio;

3) jätealueen fyysinen vakaus varmistetaan sekä ympäristön pilaantuminen ja maisemahaitta ehkäistään asianmukaisin rakentein ja suunnitelmallisella hoidolla ja ylläpidolla;

4) jätealuetta seurataan ja tarkkaillaan suunnitelmallisesti ja pätevästi sekä ryhdytään tarvittaviin toimiin, jos jätealue ei ole riittävän vakaa tai alueesta aiheutuu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa;

5) jätealueen ja sen ympäristön maaperä tarvittaessa puhdistetaan tai muutoin kunnostetaan;

6) ryhdytään asianmukaisiin toimiin jätealueen käytöstä poistamiseksi ja sen jälkihoidon järjestämiseksi.

Luvan myöntämisen edellytykset eivät myöskään täyty, koska kaivannaisjäteasetuksen seuraavaa kohtaa ei ole noudatettu

Saman asetuksen 8 §: n mukaan kaivannaisjätteen jätealueen toiminnanharjoittajan on:

1) arvioitava kaivannaisjätteestä syntyvän suotoveden ja muun jäteveden määrä ja epäpuhtauspitoisuudet sekä määritettävä jätealueen vesitase toiminnan aikana ja sen käytöstä poistamisen jälkeen;

3. Jätteen ja sen käsittelyvaihtoehtojen YVA:a ei voida lykätä.

AVI on luvittanut vaarallisen jätteen kaatopaikan ilman lain edellyttämää YVA:a jätteiden merkittävimmistä eli sulkemisen jälkeisistä vaikutuksista. Vaasan HaO:n käsitellessä asiaa on läjitystä tehty merkittävä osa alueen kapasiteetista.

On huomattavaa, että paljon pienemmästä Terrafamen vesienkäsittelyn vaarallisten sakkojen ongelmasta on jo AVI:n päätöksen johdosta määrätty YVA. YVA:a vaarallisen kaivannaisjätteen kaatopaikan vaikutusten arvioimiseksi ei voi lykätä.

Vaasan hallinto-oikeus esittää, että hankkeessa noudatetaan BAT-teknologiaa. Jo vuoden 2009 BREF dokumentissa kerrotaan, että ympäristövaikutusten arviointi (environmental impact assessment) on BAT:a. BREF 2009 Exec. summary s. xi, leike on kohdassa BAT.

Sulkemisen jälkeiset vaikutukset ovat sivukivialueen suurimmat vaikutukset.

YVA:ssa ei käsitelty lainkaan sulkemisen jälkeisiä tosiasiallisia vaikutuksia, ei edes pääasiallisia vaikutuksia, koska sulkemista ei oltu suunniteltu.

Jätteen käsittelylle on oltava vakuus

Kohdan 1. perusteella on todennäköistä, että toiminta ei mahdollisesti ja jopa todennäköisesti ole kannattavaa. Konkurssi voi seurata lupakäsittelyn ja valitusprosessien aikana parissa vuodessa.

Muussa tapauksessa varsinaisen luvan kanssa uhkaa uudestaan hyväksymisajan kanssa 3-10 vuoden hukkasykli ennen kuin KHO:n määräyksestä tultaisiin määräämään lain mukainen YVA ja edelleen vuosien 2-3 vuoden YVA-, lupasykli, ennen kuin ympäristölupa olisi tarkistettu ja mahdollisesti 2-3 vuoden valitukset mikäli YVA ei ole kestävä.

BAT:n noudattaminen ei toteudu ainakaan kaivannaisjäteasetuksen edellyttämän pitkän ajan kuluessa.

Koska metallien poistaminen suotovesistä on BATia ja luvanmukaisella menettelyllä tämä ei toteudu kaivannaisjäteasetuksen mukaisesti pitkien aikojen kuluessa, on lupa BATn vastainen.
BAT:ssa on ohjeita jätteiden sijoittamisesta louhokseen, joita ei ole luvan yhteydessä edes harkittu.
2009 BREF dokumentin mukaan BAT noudattaminen on kyseenalaista
https://eippcb.jrc.ec.europa.eu/reference/BREF/mmr_adopted_0109.pdf
On ilmeistä, että sulkemisen suunnittematta jättäminen luvassa on selvä poikkeama jo vuoden 2009 BAT:sta.

Dokumentissa suositellaan BAT-teknologiana sivukiven sijoittamista louhokseen sekä
sivukiven hyötykäyttöä

Executive summary sivu xvi

sivu xiv

BATn mukaan sulkeminen ja jälkihoito, mukaan lukien kustannusarviot suunnitellaan toiminnan suunnitteluvaiheessa

Exec. summary s. xi

Exec. summary s. xiv

Myös kaivannaisjätteiden YVA on BATia
Hallinto-oikeudet ovat edellyttäneen kaivannasijätteille BAT-teknologiaa. Jo vuoden 2009 BREF dokumentissa kerrotaan, että ympäristövaikutusten arviointi (environmental impact assessement) on BATia. BREF 2009 Exec. summary s. xi

JOHTOPÄÄTÖKSET

Vaadimme luvan kumoamista pääosin, mutta pitämistä voimassa ja vahvistamista vakuuksien, ja jätteenkäsittelyn sekä tarkkailun periaatteiden osalta sekä kaiken loppusijoituksen kieltämistä luvassa.

Vaadimme myös:
i) tonnikohtaiset vakuudet pitkäaikaisesti haitallisille ja vaarallisille jätteille, joko yhtenä kertavakuutena 100 euroa/tonni tai vakuutena, joka maksetaan vuosittain, esimerkiksi 10 euroa tonni kunnes jätteet on asianmukaisesti käsitelty.
ii) tulee määrätä tiukemmat luparajat vesi ja pölypäästöille.
iii) pinta- ja pohjavesien tarkkailua tulee parantaa.
iv) toisijaisesti lupa on määrättävä määräaikaiseksi korkeintaan vuodeksi, lukuuottamatta vakuus- ja jätehuoltoperiaateiden määräyksiä.
v) jäte- ja sulkemisselvitykset on ratkaistava lainvoimaisiksi tai toissijaisesti toimeenpanokelpoisiksi ennen kuin tälle luvalla annetaan toimeenpano-oikeus.

Toiminnanharjoittaja ei vaikuta olevan halukas tai kykenevä tekemään riittäviä lainmukaisia selvityksiä. Luvasta puuttuu hyvin keskeisiä selvityksiä kaivannaisjätedirektiivin, BAT-normien ja ympäristönsuojelulain suhteen. Näiden tarve on perustellusti tunnistettu hieman uudemmissa hallinto-oikeuksien päätöksissä.

Kaivannaisjäteasetuksen ja – direktiivin perusteella kaivoksesta ei saa tulla ympäristölaatunormit ylittäviä päästöjä pitkienkään aikojen kuluessa eikä pinta- ja pohjavettä tai maaperää saa pilata. Johtuen jätteen määristä, korkeista sulfidirikki- ja metallipitoisuuksista ja kapselointiratkaisujen kestämättömyydestä, jätteet pilaisivat ympäristöä hyvin pitkiä aikoja. Kyseessä on hyvin pitkäaikaisesti vaarallinen happoa muodostavat jäte. Jätteelle olisi ainakin osittain sijoitustiloja avolouhoksessa ja sinne siirtämiselle tai jätteiden muulle käsittelylle tulee olla vakuudet. Jätteiden stabilointi kiinteyttämällä ja hyötykäyttövaihtoehdot tulee selvittää.

Jätteiden vaikutuksille tarvitaan lainmukaiset selvitykset ja YVA käsittäen suurimmat vaikutukset eli pitkäaikaiset jätteiden ympäristövaikutukset.

Mahdollisen kaivostoiminnan jatko osalta YVA:ssa tulee käsitellä kaivostoiminnan vaihtoehdot kuten avolouhoksen lisäksi tunnelikaivos.

YSL:n mukaan yhdessä käsiteltävät hankkeen osat ovat pääosin jälkiselvityksissä. Luvalle jälkikäteisistä velvoitteista seuraa lupakokonaisuuden fragmentoituminen. Käytännössä keskeisimmät osat lupakokonaisuudesta jätteiden osalta ollaan siirtämässä jälkikäteisiin velvoitteisiin. Kattavat ympäristövaikutukset jätteiden ja jätealueiden rakenteiden osalta uhkaavat jälkiselvitysten osalta jäädä selvittämättä.

Vesipuitedirektiivin osalta on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Finnpulpin biojalostamoa, Soklin kaivoksen ympäristölupaa, sekä Basfin Harjavallan lupaa.

Hankkeen alapuolisessa vesistössä on merkittäviä luontoarvoja ja sen tilaa tulee parantaa.

Luvasta olisi seurauksena ympäristölaatunormien ylittyminen pinta- ja pohjavesissä hyvin pitkiksi ajoiksi ja vesistöalueiden ekologisen tilan heikentyminen. Sulfaatin ekologisia vaikutuksia ei ole arvioitu asianmukaisesti.

PERUSTELUJA VAATIMUKSILLE

Toiminnanaloittaminen

1. Toiminnan aloittaminen tulee kieltää, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.
   Toissijaisesti toiminnanaloittaminen loppusijoituksen osalta tulee kieltää, kunnes asia on jätteiden pitkäaikaisten vaikutusten osalta lainvoimaisesti ratkaistu.
   
   Pysyvä sijoittaminen on ilmeisen vaarallista ja voisi tehdä muutoksen haun tyhjäksi johtuen korjaavien toimien suurista kuluista valtavien jätemäärien kanssa.

Luvan osittainen hylkääminen

2. Lupa tulee pääosin hylätä monin tavoin selvästi lainvastaisena
   
   2.1. Lupa pitää hylätä, koska se heikentäisi vesistön tilaa Tämä on vesipuitedirektiivi ja Weser-päätöksen vastaista vastaista.
   
   Pilaantuminen johtuen äärimmäisistä määristä raskasmetalleja
   Sulkemisen jälkeen jätealueiden hajottua suuria happaman kaivosvaluman päästöjä ei voi hallita. Arseeni on kaloihin kertyvä haitta-aine. Vastaavasti kuparin ja nikkelin tiedetään kertyvän ainakin joidenkin kalojen sisäelimiin ja mahdollisesti aiheuttavan epämuodostumia (Kuolan sulattopäästöjen selvitys Lapissa, Norjassa ja Venäjällä). Edelleen uraanin tytäraineista polonium-210 kertyy biologisesti kaloihin, todennäköisesti sisäelimiin. Kaloihin kohdistuvat haitat vaikuttavat vesistön luokituksiin. Elohopea on laatunormiaine ja sen kertyminen voi aiheutua suoloista.
   
   Pilaantuminen johtuen suoloista
   Suolat aiheuttavat pilaantumista jo suhteellisen pieninä muutaman mg/L pitoisuuksina pohjan läheisyydessä, katso liite 6, Tukholman yliopisto ja Ruotsin vesi- ja meriviranomainen. Pienet sulfaattipitoisuudet jopa 1-3 mg/L lisäys voi nostaa kalojen elohopean yli ympäristölaatunormien, vertailukohtana Terrafamen Nuasjärven purkuputken vaikutukset ja HY:n tutkimukset. Pohjaeliöt ovat yksi ekologisen tilan mittari. Piilevät ovat mahdollisesti herkin mittari.

Pilaantuminen ei edellytä syvänteitä. Toisaalta kaikkialla järvenpohjissa on syvempiä kohtia, joissa raskaampi suolavesi virtaa talvella. Edelleen kerrostuminen aiheuttaa hapettomuutta ja fosforin sisäistä kuormitusta ja toisaalta rikkivedyn ja metyyylielohopean muodostusta. Terrafamen alapuolella on havaittu vastaavaa suoloista johtuvaa kalojen elohopean nousua, joka vaarantaisi vesistön kemiallista laatua. On huomattava, että laatua mitataan 20 mikrog/kg yksiköllä, joka edellyttää merkittävää ahventen määrää tarkkailussa ja perustila selvityksessä, jotta vesipuitedirektiivin mukainen laatunormin seuranta toteutuisi.

Useat sekoittumisvyöhykkeet
Eri päästökohtiin muodostuisi sekoittumisvyöhykkeitä.

Pilaantuminen kaivoksen elinkaaren aikana sulkemisen jälkeen
Kaivannaisjätteet sekä avolouhos luvanmukaisesti luontoon jätettyinä aiheuttaisivat hyvin pitkäaikaisia päästöjä ja merkittäviä päästöjä mukaan lukien suuren nikkelipäästön.

Sekoittumisvyöhyke ei ole mahdollinen kaivannaisjätteistä tulevista vesistä ja sulkemisen jälkeen
Kaivannaisjätedirektiivin mukaan kaivannaisjätteistä ei saa seurata ympäristölaatunormien ylitystä. Tämä voi tarkoittaa, että toiminnan aikanakaan kaivannaisjätteistä muodostuville vesille ei voi määrätä sekoittumisvyöhykettä, mikäli laatunormit ylittyisivät käsitellyistä vesistä. Toiminnanpäättymisen jälkeen kaikki jätevesi tulisi jätteistä ja sekoittumisvyöhykkeet eivät ole mahdollisia. Vesipuitedirektiivin mukaan sekoittumisvyöhykkeet ovat väliaikaisia ja pitkäaikainen sekoittumisvyöhyke olisi suuri haitta.

2.2. Lupa on hylättävä kaivannaisjätedirektiivin vastaisena
On ilmeistä, että jätteistä aiheutuisi ympäristölaatunormien ylityksiä pitkien aikojen kuluessa, kun rikkipitoinen happoa muodostava sivukivi rapautuu ja sivukivi sekä malmi reagoivat louhoksen seinillä. Ympäristölaatunormien ylitystä pitkien aikojen kuluessa ei ole selvitetty.

Luvassa ei ole kattavaa jätteiden geokemiallista karakterisointia. Keskimääräisten näytteet eivät edusta pahimpia rikin ja haitta-aineiden pitoisuuksia

Yhtiön mallinnukset ovat ilmeisen virheellisiä, eivätkä huomioi GTK:n lausunnossaan esille tuomia ongelmia, kuten
1) kaivannaisjätesuunnitelman ilmeisiä puutteellisuutta ml. vesipitoisuuksien mallinnukset louhoksessa ja eri toiminnoista,
2) kemiallisia reaktioita joilla sulfidit voivat reagoida keskenään tai muut reaktiot voivat vaputtaa haitta-aineita,
3) mallinnuksen epärealistisuutta pitoisuuksien putoamisesta tuhannesosiin ja mallinnuksen datan ja oletuksien jättämistä pois aineistosta,
4) talkin ja kiilleliuskeen merkitystä päästöissä.
5) GTK haastaa Terrafamen esittämään suotovesien pitoisuuksia kalvotetuilta alueilta, mutta näitä ei esitetä. Koska kokeelliset tiedot ovat olemassa ne tulee esittää.
6) Arviot päästöistä ovat pieniä suhteessa tunnettujen kaivosten päästöihin.

Yhtiö kiertelee vastauksissaan lausunnon asiantuntevia argumentteja.
AVI vaikuttaa jättäneen ongelmakohdat tarkistamatta ja selvitykset sekä oletukset tutkimatta

Esitämme jatkoksi seuraavia:
7) On ilmeistä, että jätteet liukenevat myös vähempihappisissa tai hapettomissa oloissa. Kalvojen alaisissa vesissä on korkean rautapitoisuuden vesiä, joissa on haitta-aineita. Näitä on jo myös vuotanut ojiin Talvijoen suuntaan (valittajilla on näyte). Ilmeisesti jätteet voivat reagoida keskenään ja salatuista suotovesituloksista näkyy merkittäviä alumiinin, mangaanin ja raudanpitoisuuksia, jotka on myös selvitettävä.
8) Korostamme, että kosteuskammiokokeiden näytteenotto ei ilmeisimmin voi vasta kaivannaisjäteasetuksen liitteiden tilastollisia edellytyksiä. Kaikista kivilajeista tarvitaan kattavat näytteet eri haitta-aineiden pitoisuuksina. Myös tremoliitista tulee olla näytteitä, sen selvittämiseksi vapautuuko vesiin asbestikuituja.
9) kaivannasijäteasetuksen tarkastelu tulosten luotetavuudesta puuttuu, tähän liittyy GTKn mainitsemat puuttuvat datat ja oletukset. Kevitsan sulkemisluvituksen yhteydessä konsulttien datakokoelmat on esitetty.
10) Riskiarvioiden kvantitatiivisia perusteita ei ole esitetty.
11) Mineraalien sisäistä rapautumista ei ole selvitetty (Dragon mining kaivannaisjätesuunnitelma, mahdollisesti viitataan GTK:n mainitsemissa reaktioissa.

Kaivannaisjätteet on ainakin osittain väärin luokiteltu vaaraominaisuuksien suhteen. Happoa muodostavat sivukivet ovat todennäköisesti ainakin osittain vaarallista jätettä johtuen mm. vapautuvan nikkelin, arseenin ja antimonin pitoisuuksista. Myöskin ei-pysyvän jätteen käsittely esitetyllä tavalla olisi ristiriidassa Kaatopaikka-asetuksen normien kanssa, ainakin kun oletetaan, että pysyvää pitkienkin aikojen päähän ulottuvaa vedenkäsittelyä ei voida järjestää.

Koelouhoksessa, jossa on kaikenlaisen malmin ja sivukiven rapautumisvesiä on jo merkittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Sivukivikasojen raskasmetallisuotovedet on myös todettu BREFinä viitatussa Parhaat ympäristökäytännöt metallimalmikaivostoiminnassa.

2.3. Lupa tulee hylätä, koska siinä toteutuvat Ympäristönsuojelulain luvanmyöntämisen esteet.

Ympäristölupaa ei voida myöntää, koska siitä seuraa jo nykyisellään ja erityisesti suunnitellun sulkemisen jälkeen Ympäristönsuojelulain 49 §:n mukaiset luvanmyöntämisen esteet ml. maaperän ja pohjaveden pilaantuminen.

2.4. Lupa tulee hylätä, koska siitä puuttuu ympäristönsuojelulainsäädännön mukaisia selvityksiä ja määräyksiä

Lupa on myös ympäristönsuojelulain 52§ vastainen, koska
-toiminnan lopettamisen jälkeisten päästöjen ehkäisemistä ei ole käsitelty tosiasiallisesti lainkaan.
On ilmeistä, että vesienpuhdistusta ei voida jatkaa niin kauan kuin sijoitettu kiviaines rapautuu satojen tai todennäköiseesti tuhansien vuosien ajan eikä siihen ole osoitettu resursseja tai vakuutta.

Luvassa ei myöskään ole esitetty vakuutta ja teknologiaa jätteen pinta- ja pohjarakenteidenhuoltoon
– ilmeisille päästöille toiminnan aikana ja sen jälkeen ei ole määrätty raja-arvoja
Ympäristönsuojelulain 52 §:n 1 momentin mukaan ympäristöluvassa on annettava tarpeelliset määräykset:

1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta

sekä päästöpaikan sijainnista;

2) maaperän ja pohjavesien pilaantumisen ehkäisemisestä;

3) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä;

4) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa;

5) toiminnan lopettamisen jälkeisestä alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä

sekä muista toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista;

6) muista toimista, joilla ehkäistään tai vähennetään ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Ympäristö- ja vaarallisten aineiden lainsäädäntö
Mineraaleista vapautuu luvanvaraisia aineita, kuten metalleja, arseenia tai yhdisteitä, suspentoituneita aineita, fluoridia, tai kairauksen lisäaineissa mahdollisia m.m. pysyviä hiilivetyjä tai pysyviä tai kertyviä orgaanisia yhdisteitä ei päästetä luvatta ympäristöön/vesiin 713/2014 15§ . Malmiosta tiedetään lukuisia malmissa tai jopa pinta/pohjavesissä esiintyviä alkuaineita, joita ei ole uskottavasti selvitetty.

Pohjavesillä on ehdoton pilaamiskielto, jokatarkoittaa myös vastaavien aineiden päästökieltoa (527/2014 17§, 1022/2006, 4a§, liite E, 1038/2015). EUn ja Suomen lainsäädäntö edellyttää, että pohjaveden ja vesistöjen laatua heikennetä, mitä valvotaan metallien ja muiden haitta-aineiden pintaveden laatunormeilla (1022/2006) ja pohjaveden laatunormeilla (341/2009). Lisäksi ympäristönsuojelulaissa on maaperän pilaamiskielto (527/2014 16§).

Lupahakemuksesta ja luvasta puuttuu mm. vesi- ja pölypäästöjen kattava kemiallinen koostumus.

Riittävät selvitykset selvitykset puuttuvat.

2.5. Lupa on hyväksytty toistaiseksi voimassaolevana ja on hylättävä vaadituilta osin KHO:n Finnpulp päätöksestä ilmenevän ympäristönsuojelulain oikeuskäytännön vastainen.

Luvassa olisi tullut huomioida koko kaivoksen elinkaaren riskit ja vesienhoitosuunnitelman edellytykset.

Lupa on annettu toistaiseksi voimassa olevana, sen tarkistaminen on lainsäädännän perusteella hankalaa.

Lupaan on sisällytetty jälkiselvitysvelvoitteita asioissa, jotka kuuluvat lupaharkinnassa selvitettäviksi.

Lupa pitää hylätä, koska YVA on oleellisesti puutteellinen.

Kaivokselle on tehty YVA, mutta mineraalien kemiallisia ja pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole arvioitu. YVA:sta puuttuu keskeisimpiä haittavaikutusia. Kaivannaisjätteiden YVA on BATia ja YVAssa ei ole käsitelty kaivannaismineraalien vaikutuksia erityisestikään kaivoksen sulkemisen jälkeen
Jo vuoden 2009 BREF dokumentissa kerrotaan, että ympäristövaikutusten arviointi (environmental impact assessement) on BATia. BREF 2009 Exec. summary s. xi, leike on kohdassa BAT.

Lupa pitää hylätä vesilain vastaisena

Vesilain interessivertailuIntressivertailua ei ole suoritettu. Haitat vesitöissä. luonnolle ja naapureille erityisesti ja ainakin pitkäaikaisesti ylittävät ilmeisen rajalliset hyödyt toiminnanharjoittajalle.
Vesistöalueen ympäristönlaadun heikkeneminenVesistöalueen ympäristönlaadun ja kalojen laadun heikkeneminen ovat korvatavia haittoja kiinteistöille.

Lupa tulee hylätä, koska hankeen ympäristö ja vesilupaa ei ole tarkasteltu kokonaisuutena koko kaivostoiminnan kanssa.
Lupalausunnoissa on selitetty Yhtiön muiden kaivosten vaikutuksia, joita olisi tullut tarkastella kokonaisuutena. Tästä on louhimojen kohdalla ennakkopäätös. Toiminnasta syntyy rikastus- ja vedenpuhdistusjätettä, joka menee toiselle kaivoksella. Näiden jätteiden ominaisuuksia ja vaikutuksia ei ole selvitetty.

Lupa pitää hylätä naapuruussuhdelain vastaisena
Pitkäaikaiset haitat kohdistuisivat naapureihin vesivaikutuksina ja todennäköisesti myö pölynä rakenteiden rikoutuessa. Vesistöhaitta: Vesistön ja kalojen laadun heikkeneminen ovat merkittäviä haittoja naapureille.

Maanotosta tulisi myös kohtuuton haitta maankäytölle ja ympäristövaikutuksia.

Lupa on hylättävä, koska toiminta ei suunniteltu parhaan saatavilla olevan teknologian (BAT) mukaisesti

Myös YVA on BAT:ia
Hallinto-oikeudet ovat tuoneet esille, että jätteiden suhteen pitää noudattaa BAT-teknologiaa. Jo vuoden 2009 BREF dokumentissa kerrotaan, että ympäristövaikutusten arviointi (environmental impact assessement) on BATia. BREF 2009 Exec. summary s. xi

Lupa pitää hylätä johtuen kuulutus- ja kuulemisvirheistä koskein tosiasillisia ympäristövaikutuksia pitkienkin aikojen kuluessa

Luvan osittainen palauttaminen

Lupa tulee pääosin palauttaa AVI:lle ohjauksella, että hylkäämisperusteluissa esitetyt asiat, kuten kemialliset, luonto-, sosiaaliset ja pitkäkestoiset vaikutukset käsitellään lain edellyttämällä tavalla. Hakija tulee velvoittaa valitsemaan kestävämpi lähestymistapa eli suunnitella jätteille kestävät ja lailliset käsittelyt.

Ympäristövaikutusten arviointi

Toiminnanharjoittaja on velvoitettava tekemään kattava ja ajanmukainen ympäristövaikutusten arviointi käsittäen hylkäämisperusteluissa esitetyt asiat, kuten kemialliset, luonto-, sosiaaliset ja pitkäkestoiset vaikutukset sekä korvattavat haitat käsitellään lain edellyttämällä tavalla. YVA:an valittava kestävämpi. Myös rikastushiekkojen ja sivukiven loppusijoitukselle tulee määrätä kattava ympäristövaikutusten arviointi huomioiden jätteiden loppusijoituksen pysyvään stabilointiin perustuvat eri vaihtoehdot. Perustelu edellisessä kohdassa. YVA tulee tehdä laillisesti kestäville vaihtoehdoille.

Luvan määräaikaisuus

Lupa tulee muuttaa määräaikaiseksi korkeintaan 1,5 vuoden ajaksi ja uusi lupahakemus tulee jättää viimeistään vuosi ennen määräajan täyttymistä. Korostamme, että luvan hyväksyminen ei ole laillisesti, ekologisesti tai sosiaalisesti kestävää. Mikäli lupa jätettäisiin kuitenkin voimaan, tulisi lupa tarkistaa kokonaisuudessaan rakentamisvaiheen jälkeen.

Tarkkailu

Kaivannaisjätteiden suotovesille tulee määrätä tarkkailu jätealueiden sisällä sekä kohdissa, joissa vedet päätyvät pinta- ja pohjavesiin.

EU-normien tarkkailupisteet tulee määrätä alkaen Seurujoen vuotavien vanhojen pintavalutuskenttien rannoista, Loukisen purkupaikalta ja haitallisten vesien vuotokohdista, erityisesti ympärysojilta, EU-ohjeiden mukaisesti, jotta nähdään ettei luvattomia sekoittumisvyöhykkeitä muodostu.

Pölylaskeumasta aiheutuva metallien, arseenin, sekä suola-aineiden erityisesti sulfaatin, magnesiumin, litiumin ja strontiumin, kloridin, fluoridin ja bromidin sekä asbestimineraalien ja kuitujen päästö on selvitettävä ja sille on asetettava rajat.

Mikäli edellisistä yksityiskohtaisista määräysvaatimuksista ei määrätä voimaan jääviä lupamääräyksiä lupaan, pyydetään määräämään näitä koskeva selvitysvelvollisuus lupaan sen seuraava tarkistusta varten. Kansalaisilla on havaintoja kaivokselta tulleista räjäytyskemikaali ja pölypilvistä ja niiden laskeumasta erityisesti hangilla. Vaikuttaa ilmeiseltä myös alustavien mittaustulosten perusteella, että laskeuma vaikuttaa pintavesiin.

Menettely on välttämätön vesipuitedirektiivin noudattamiseksi ja se on syytä olla lupamääräyksissä, jotta ELY-huomioisi sen tarkkailuohjelmaa hyväksyessään. Terrafamen tarkkailun suhteen asiassa jouduttiin käymään vuosien oikaisuprosessi, kun ELY ei halunnut noudattaa kyseistä ohjetta.

Jätealueiden vesipitoisuudet
Liitteenä 8 on tarkkailuraportti KL2 alueelta

Toissijainen vaatimus, AVIn perusteluissa esittämät ennakkoratkaisut sekä tässä luvassa oleellisesti muutetut oletukset vedenpuhdistuksesta ja rakenteiden kostosta

Aikaisemmin jätealueet on hyväksytty oletuksella, että viime kädessä yhtiö puhdistaa saastuneet vedet pitkienkin aikojen kuluessa. Myös YVA-arvioinnit lähtevät tästä oletuksesta. Tämä ei ole realistista, koska toiminnan lakattua varoja puhdistukseen ei olisi ja vakuus olisi erittäin suuri.
Valituksenalisissa luvissa todetaan ensimmäisen kerran, että
i) vedenpuhdistus loppuu tehtaan toiminnan lakattua.
ii) Samoin näissä valituksenalaisissa luvissa yhtiö ja lupaviranomainen myöntävät ensimmäisen kerran rakenteiden rajallisen käyttöiän.
Nämä ovat oleellisia muutoksia aikaisempiin lupiin nähden. Näiden vuoksi yhtiö ja AVI koettavat saada nämä luvat pikavauhtia lainvoimaisiksi.
Lupaviranomainen perustelee päätöstään Vaasan HaOn kannanotolla KHOssa käsiteltävään pääluvan valitusasiassa, jossa puhutaan rakenteiden kestämisestä muutaman sata vuotta, sekä Pyhäsalmen kaivokselle hyväksyttyyn rakenteeseen.
Näissä tapauksissa luvissa ei kuitenkaan oltu myönnetty asioita tosiasioita i) ja ii) ja siten Terrafamen ”pääluvissa” ja vertailuluvassa on olemassa hyvin pitkä vastuu suotovesistä (vakuus myöhemmin ratkaistava asia). Vaasan hallinto-oikeuden kannanotto pääluvissa ei ole lainvoimainen, eikä siitä pidä tehdä sellaista, Vaasa ei toisaalta ole käsitellyt vedenpuhdistuksen oletuksia ja esittää, että vedenpuhdistuksen vakuus ei kuuluisi luvassa päätettäviin asioihin.