Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Lapin piiri Inarin yhdistys

Inari
Navigaatio päälle/pois

Kolumni: Helppoheikin mahalasku

 

Kaikkien jättihankkeiden päähelppoheikki Peter Vesterbacka rantautui viimein Lappiin luvaten rakentaa viidessä vuodessa Jäämeren radan ulkomaisella rahoituksella. Jo aiemmin hän on sanonut kaivavansa tunnelin Helsingistä Tallinnaan kiinalaispankkien rahoituksella, joten kiinalainen mammona lienee nytkin jo puolittain Vesterbackan takataskussa.

Angry Birdseillä monimiljonääriksi itsensä taikonut Vesterbacka räjäytti lausunnollaan kerralla melkoisen monta pankkia, ja teki lisäksi ainakin yhden totaalisen mahalaskun.

Vesterbackan Jäämeren rata-avaus aikaansai melkoisen somevyöryn. Tämähän ei ole isojen hankkeiden myötä mikään yllätys, eikä varsinkaan se, että saamelaisaluetta koskeva hanke saa saamelaiskäräjät ja saamelaisaktiivit liikkeelle.

Mutta kommentoidessaan saamelaisten kannanottoja Vesterbacka saattoi tehdä samalla ensimmäisen ja viimeisen suuren virheensä paljastamalla tietämättömyytensä ja asenteellisuutensa. Toki tämä voidaan laskea inhimillimyyden piikkiin, mutta valitettavasti hän paljasti myös lapsekkaan ylimielisyytensä, joka lienee syntynyt yksinomaan rahan voimasta.

Käytännössä Vesterbackan peli on Lapissa henkilönä jo pelattu, paitsi tietenkin rahapiirien ja niiden liepeitä nuolevien ja irtorahaa haistelevien poliittisten kähmijöiden kesken. Vuotson pohjoispuolelle Vesterbackalla ei liene enää asiaa edes kansanomaisessa punaisessa hupparissaan.

Tallinna-tunnelin rahoitusta Vesterbacka on kommentoinut siten, että kiinalaista rahaa löytyy kunhan hanke on vain kannattava. Siten hanke maksaisi sijoittajille rahat ajan kanssa takaisin. Mutta onko Jäämeren ratahanke kannattava?

Liikenne- ja viestintäministeriön Rambollilla teettämä tutkimus Jäämeren radan kannattavuudesta toteaa yksiselitteisesti, että hanke on kannattamaton, ja että se perustuu käytännössä pelkästään spekulatiivisiin tarpeisiin. Lisäksi tutkimuksessa todetaan, että valittu reitti Jäämerelle on huonoin kaikista vaihtoehdoista.

Ensimmäinen kysymys kuuluukin tiesikö ministeriö ja Lapin johtavat päättäjät etukäteen Vesterbackan lupauksista hankkia löysää kiinalaisrahaa juuri tämän huonoimman suuntavaihtoehdon suhteen? Se selittäisi jatkuvan puheen Tallinna-tunnelista ja tärkeästä yhteydestä Eurooppaan?

Toinen kysymys on, että miksi tämä helppoheikkimäinen ulostulo sattui juuri nyt, kun ratahanke olisi jo haudattu ilman Lapin liiton jääräpäistä rakkautta suuriin miehisiin hankkeisiin. Miksi läpinäkyvän silmänlumeen väristä myrskyä luodaan tyyntyville laineille?

Kolmas kysymys on miksi Vesterbacka haluaa tuoda juuri kiinalaisen pääoman Lappiin, ja mikä on tuon pääoman tausta, puhtaus? Harmaa rahahan saa toki tunnetusti minkä tahansa kannattavaksi sopivasti peseytyessään. Ja miksi Kiina haluaa tämän radan? Palvelemaanko tulevia tarkoitusperiään, kun Venäjä ja USA alkavat kilparyöstellä Jäämeren pohjan luonnonvaroja?

Entäpä mitä ovat nuo mystiset Vesterbackan kumppanit Finest Bay Area Development Oy  ja Sör-Varanger Utvikling? Ensimmäinen on luonnollisesti Vesterbackan oma maanrakennusyhtiö, joka siis tulisi huolehtimaan, että viiden vuoden päästä ajettaisiin Lapin halki 350 km:n tuntivauhdilla maanpintaa pitkin, maan alla ja jopa ilmassa. Jälkimmäisen kotisivuilta ei saa selvää kuka tai mikä taho sen omistaa, eikä siellä ole ainakaan toistaiseksi sanaakaan tehdystä sopimuksesta.

Kaikesta voi havaita, että Vesterbackan yhtiö tulee olemaan hankkeen suurin voittaja, ja se kai tässä tärkeintä pitikin olla.

Välittämättä siitä, ovatko ratahankkeen vastustajien argumentit yliampuvia vai eivät, voitaneen todeta, että viidessä vuodessa asia ei kuitenkaan tule etenemään mihinkään. Pelkkien ympäristölupien ja Natura-esiselvitysten valmistelut veisivät jo tuon ajan.

Viimeinen kysymys kuuluukin miksi Lapin päättäjät palvovat aina ja iankaikkisesti tämänkaltaista toimintaa? Miksi raha merkitsee aina enemmän kuin arvot? Mutta juuri arvoihin rahakaan ei pysty, ja niihin hanke kaatuu, tai vain omaan mahdottomuuteensa.

 

Vesa Luhta