Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys täytti 50 vuotta
Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys täytti syksyllä 2019 50 vuotta. Yhdistys kokosi historiastaan pienen koosteen kertomaan, mihin yhdistys on pyrkinyt vuosien varrella vaikuttamaan, mitä on saanut aikaan, ja samalla miten vapaaehtoinen luonnonsuojelutyö on tuona aikana muuttunut.
Luonnonsuojeluyhdistys on toiminut Hämeenlinnassa yhtäjaksoisesti kohta 50 vuotta. Tosin vuonna 1969 perustettu yhdistys ei ollut nimeltään Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys, vaan luontoaktiivit perustivat koko maakunnan alueella toimineen Kanta-Hämeen luonnonsuojeluyhdistyksen. Nykyisen nimensä yhdistys sai vuonna 1975, kun Janakkalan ja Riihimäen seudun luonnonsuojelijat perustivat omat alueelliset yhdistyksensä.
Perustehtävä on pysynyt samana puoli vuosisataa, estää luonnon ja elinympäristöjen tuhoaminen sekä pyrkiä suojelemaan arvokkaat luontokohteet ja uhanalaiset lajit. Perustajasukupolvi mm. haki suojelua luonnonmuistomerkeille ja kantoi laajaa huolta maisemansuojelusta ja kulttuuriperinnöstä. Nykyään tuntuu ettei paikallisestikaan pääse irti maailman laajuisista uhista; monimuotoisuuden heikkenemisestä ja yhä useamman luontotyypin ja lajin uhanalaisuudesta, ilmaston lämpenemisestä, ylikulutuksesta ja luonnonvarojen riittävyydestä tai muovista ja kierrätyksestä.
Vaikka luonnossa lajeja on kadonnut, yksilömäärät ovat pudonneet, vanhat metsät ja moni lehto on hakattu, luonnontilaiset hämäläissuot lähes kadonneet jne., vuosien aikana on tapahtunut monia hyvä asioita. Ilma on puhdistunut ja jätevesien käsittely kehittynyt. Yhteiskunnan rooli ympäristönsuojelussa on vahvistunut. Tuona aikana on mm. säädetty ympäristön- ja luonnonsuojelulakeja, luontoarvot on nostettu kaavatyöhön, on laadittu luonnonsuojeluohjelmia, perustettu luonnonsuojelu- ja Natura-alueita, kuntien ympäristölautakuntia, ympäristötoimistoja ja -keskuksia, asiantuntijavirkoja sekä ympäristöministeriö. Taakka helpottui vapaaehtoisten harteilta. Kunnes se näyttää jälleen palaavan yhteiskunnan karsiessa toimintojaan.
Jotkut luonnonsuojeluyhdistyksen tehtävät tai toimintamuodot ovat pysyneet aivan ennallaan. Luonnonsuojeluyhdistys yhdessä luonnonsuojelupiirin kanssa tekee suojeluesityksiä, antaa lausuntoja, pyrkii vaikuttamaan luontoarvoja turmeleviin hankkeisiin, tiedottaa ja lisää luonnontuntemusta. Jälkimmäisessä tapoja ovat olleet erilaiset julkaisut, retket ja etenkin luonnonsuojeluyhdistyksen aktiiviset kerhot. Hyönteisharrastajien kerho Cupido on perustettu vuonna 1989 ja kasvikerho Pulsatilla 1992. Molemmat järjestävät esimerkiksi luentoja, kerhoiltoja ja retkiä. Molemmilla on myös oma suojelutehtävänsä seuratessaan lajeja ja niiden elinoloja.
Pulsatilla sai nimensä kylmänkukan vanhasta tieteellisestä nimestä. Uhanalaisen, lähinnä vain Hämeenlinnan seudulla kasvavan hämeenkylmänkukan suojelu on ollut yhdistyksen tärkeimpiä hankkeita. Vuonna 1991 yhdistys käynnisti suojeluprojektin, jonka aikana kartoitettiin kasvupaikkoja, tiedotettiin niistä maankäytölle ja merkittiin suojelumerkein maastoon. Samoin merkittiin kangasvuokkojen, kylmänkukkien ja kangasvuokkojen risteymien sekä uhanalaisten vanakelttojen kasvupaikkoja. Myös harvinaiselle kynäjalavalle kehitettiin oma suojelukylttinsä.
Toinen merkittävä kohde on ollut Hattelmalanjärvi. Tunnetun lintujärven lajisto köyhtyi uhkaavasti. Tähän vaikutti mm. karjan laidunnuksen loppuminen rannan tuntumassa. Lisäksi rakentaminen ja tiesuunnitelmat uhkasivat joka suunnalta järveä. 10-tien rakentaminen toi melun ja söi osan rantakosteikoista, voimalinja tunki vielä sen viereen ja hävitti suojapuustoa. Harjun puoli onneksi säilyi rakentamiselta, eikä nyt suojellun aarnialueen paikalle tullut ratsastuspaikkaa. Yhdistys teki aloitteita aarnimetsän rauhoittamisesta ja sai paikalle lintutornin. Lintuaktiivit rakensivat yhdistyksen omistukseen tulleen tornin talkoilla vuonna 1982, ja se on kunnostettu 2003.
Ahvenisto on ollut koko toiminta-ajan ilo ja päänvaiva. Rakennuskulttuurin ja luonnon suojelijat saivat yhdessä torjuttua olympiarakenteiden purkamisen. Yhdistys on tehnyt Ahvenistosta vuosien mittaan useita aloitteita ja kannanottoja, sitä mukaa kun alueelle on tullut uusia toimintoja ja harjun laitoja on käytetty eri tarkoituksiin. Pahin hiertäjä on ollut nykyhetkeen saakka moottorirata meluineen ja muine ympäristöhaittoineen. Ahvenistolla yhdistys pitää mieluisana saavutuksenaan luontopolun aikaansaamista. Kaupungin suostumuksella luonnonsuojeluyhdistys suunnitteli sinne reitin ja teki sille oppaan, latulaiset merkitsivät polun maastoon. Vuonna 1977 ensi kerran ilmestynyttä Ahveniston luontopolkuopasta on päivitetty useaan otteeseen, ja kaupunki otti 1980-luvulla luontopolun hoitaakseen.
Yhdistys on pyrkinyt tekemään yhteistyötä samansuuntaisia tavoitteita ajavien kumppaneiden kanssa. Tästä on esimerkkinä lintu- ja sieniharrastajien sekä Sääksisäätiön lisäksi vaikka vuonna 1982 perustettu useiden seurojen kotiseutu- ja ympäristöryhmä, joka kävi Hämeenlinnan pahimman vanhojen rakennusten purkuvimman aikana jatkuvaa kilpajuoksua puskutraktoreiden kanssa. Skogsterin kulma Piparkakkutaloineen sentään säästyi kaupunkilaisten iloksi.
Kansallisen kaupunkipuiston perustaminen vuonna 2001 oli luonnonystäville suuri ilonaihe. Luonnonsuojeluyhdistys ei kuitenkaan nähnyt puiston hengen ja statuksen mukaisena esimerkiksi loma-asuntorakentamista Aulangonniemeen tai Aulangon Flowparkin avaamista alueen arvokkaimmalla paikalla olevaan puistoon. Yhdistys on tehnyt useita aloitteita alueen laajentamiseksi mm. Ahveniston suuntaan, mutta vielä tuloksetta. Kaupunkipuiston kehittäminen ei sentään pysähtynyt, Sibeliuksen metsän luonnonsuojelualue on sille hieno lisä.
Pitkään historiaan mahtuu pitkä lista ns. voittoja ja tappioita. Kiistoja vuosien varrella ovat olleet mm. Ahveniston ja Aulangon metsänhoitotavat ja vanhan puuston hakkuut, Muulinjärven patoallashanke, Rengon Isosuon, Heinisuon ja Hattulan Suurisuon ojitukset, Alvettulan vanhan sillan pelastaminen, Tavastia Groupin rakennussuunnitelmat Aulangon takana, lokkien ja varisten myrkyttämiset, Luontokoulu Ilveksen lopettaminen, Ahvenistonjärveen suunniteltu uima-allas, Velssin alueen kalliolouhinta, Varikonniemen kerrostalorakentaminen jne.
Vuonna 1996 yhdistys sai testamenttilahjoituksena 85 neliön kerrostalohuoneiston. Se aiheutti seuraavina vuosina huomattavia kuluja itse huoneiston ja taloyhtiön useiden remonttien vuoksi. Toiveena kuitenkin oli, että vähitellen lahjoitus alkaisi tuottaa. Nyt huoneisto on jaettu kahtia, vuokra-asuntoon ja pieneen luonnonsuojelupiirin vuokraamaan toimistoon. Ja lopulta vuokratuloista karttuva, lahjoittajan mukaan Martta Helvi Toivosen rahastoksi perustettu rahasto on pystynyt tukemaan avustuksin luonnonsuojelutyötä, esimerkkinä vaikkapa Honkalanrannan luonnonsuojelualueen rakentuminen.
Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksessä on toiminut vaikuttava joukko tunnettuja ympäristöaktiiveja ja luontoharrastajia, jotka ansaitsevat kiitoksensa menneistä vuosikymmenistä. Heitä ovat olleet mm. Pekka Lampinen, Terttu Haapanen, Hannu Raittinen, Heikki Tiainen, Seija Lehtinen, Heli Jutila, Jukka Airola, Pirjo Virtanen, Juhani Koivu, Seppo Saarinen, Sirpa Rautiainen ja moni muu. Hämeenlinnan hienot luonto- ja käyntikohteet eivät ole säilyneet itsestään.
Tänä vuonna luonnonsuojeluyhdistys on mm. tehnyt yhden uuden suojelualue-esityksen. Lauantaina 11.5. klo 10 yhdistys sytyttää tulet Ahveniston nuotiokodalle ja laittaa kahvit tulelle. Kutsumme tuolloin luonnon ystäviä juhlavuosikahville ja retkeilemään Ahveniston maastoon. Yhdistys on mm. mukana Mahdollisuuksien torilla 18.5., Aulangon jättipalsamitalkoissa Saarenpäänkadun varrella 22.5. klo 16-19 ja lähtee yhteistyössä sotjalalaisten kanssa tekemään luontopolkua Hauhon Hovinkartanon maille. Pulsatilla ja Cupido -kerhojen kalenterit tapahtumineen löytyvät Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen nettisivuilta.
Markku Karvonen, Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys