DNA-näytekeräys toteutetaan vuosittain marraskuusta helmikuuhun, ja sen kautta saadaan tärkeää tietoa Suomen susikannasta.
”DNA-tulosten avulla saadaan korvaamatonta tietoa suden kanta-arviota varten. Näytekerääjinä toimii koulutettuja, eritaustaisia vapaaehtoisia”, tutkimusinsinööri Antti Härkälä Lukesta kertoo.
Mukana on metsästäjiä, luontoharrastajia, karjatilallisia ja asukkaita. Näytteitä keräävät vapaaehtoisten lisäksi Luonnonvarakeskuksen ja Suomen riistakeskuksen työntekijät.
Näytteitä saadaan yleisimmin suden ulosteesta, mutta myös puremajäljestä tai lumesta suden virtsasta. Kuolleina löytyneistä tai poikkeusluvalla kaadetuista susista saadaan kudosnäytteitä.
DNA-näytteiden ja muiden havaintojen perusteella päätellään, kuinka monta reviiriä alueella on.
”Tulosten avulla nähdään, miten reviirien ydinalueet ovat melko pysyviä, mutta tilanne elää reviirien reuna-alueilla. Esimerkiksi Varsinais-Suomessa reviirit ovat pienentyneet susitiheyden kasvaessa, ja koska ravintoa on tarpeeksi, pienempi reviirikoko riittää.”
Uusi susiparireviiri voi aiheuttaa huolta ihmisten näkökulmasta.
”Uusi, nuori susipari voi tutkia aluetta laajastikin. DNA-näytteiden avulla saadaan myös tietoa yksittäisistä susista, jotka ovat yleensä nuoria, vaellusikäisiä, synnyinreviiriltään lähteneitä susia. Tällöin nuori susi tutkii aluetta, mikä on normaali vaihe, mutta voi ihmisen näkökulmasta olla yllättävä ja vaikeakin tilanne”, Härkälä valottaa.
Susi on määritelty Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN), eikä sen kanta ole Euroopan unionin luontodirektiivin edellyttämällä suotuisalla suojelutasolla. Elinvoimaisen susikannan saavuttaminen ja ylläpitäminen on haastavaa, jos suomalaiset eivät koe voivansa elää rinnakkain suden kanssa.
”Ihmiset, jotka ovat omista lähtökohdistaan ja oma-aloitteisesti hankkineet tietoa sudesta, pystyvät usein paremmin elämään rinnakkain suden kanssa ilman pelkoa. Tietoa sudesta tulee siis olla tarjolla, mutta siihen pitää saada tutustua oman motivaation ja kiinnostuksen kautta.”
DNA-näytekeräyksessä paikalliset vapaaehtoiset toimivat aktiivisessa roolissa tiedon tuottajina keräämällä tietoa Suomen susikannasta. Vapaaehtoiseksi pääsee osallistumalla Luken järjestämään näytekeräyskoulutukseen.
