Vielä vuonna 2010 haitalliset vieraslajit olivat useimmille Suomessa täysin tuntematon termi. Niiden salat tunsi vain pieni osa tutkijoista, virkamiehistä ja luonnonsuojelijoista. Niiden haitalliset vaikutukset olivat toki jo kotipuutarhureiden ja viheralueista vastaavien tiedossa.
Samana kesänä keräsin omaa pro gradu -aineistoani Itä-Helsingin jättipalsamikasvustojen keskellä. Kuin vahingossa lumouduin siitä monitahoisesta haasteesta, minkä haitalliset vieraslajit luontokadon aiheuttajina asettavat. Ne aiheuttavat lajien uhanalaistumista ja sukupuuttoja, muuttavat ekosysteemien toimintaa ja levittävät kasveille, eläimille – myös ihmislajille – haitallisia tauteja ja loisia. Luonnolle koituvan haitan lisäksi vieraslajien taloudelliset vaikutukset ovat valtavia.
Vieraslajilainsäädännön voimaan astuminen kesällä 2016 herätti vain vähäistä huomiota, sillä laajaa viestintää vieraslajeista ei vielä ollut aloitettu. Mielestäni laajempi vieraslajikeskustelu käynnistyi Suomessa vasta 2019, jolloin kansallisen vieraslajiasetuksen listalle lisättiin kahdeksan muun haitallisen vieraskasvilajin lisäksi kaikkien suomalaisten tuntema ja monen pihalleen istuttama kurtturuusu.
”Kurtturuusu” oli vuonna 2019 Suomen yhdeksänneksi googlatuin hakusana.
Mielenkiinnon räjähtämisestä kertoo paljon se, että ”kurtturuusu” oli vuonna 2019 Suomen yhdeksänneksi googlatuin hakusana. Ruusun myötä kiinnostus myös muihin vieraslajeihin lisääntyi, minkä seurauksena vieraslajien torjuntaan keskittyvät hankkeet sekä kansalaisten talkootoiminta ovat lisääntyneet merkittävästi. Samalla vieraslajeista viestitään paljon aiempaa enemmän, mikä puolestaan kasvattaa kiinnostusta ja talkoolaisten määrää.
Vuonna 2019 alkoi myös Luonnonsuojeluliiton VieKas LIFE -vieraslajihanke, jossa on tehty hartiavoimin töitä suomalaisten vieraslajitietouden sekä vieraslajitalkoiden suosion kasvattamiseksi. Hankkeessa on torjuttu alusta lähtien EU-vieraslajilistan lajeista jättiputkia, jättipalsamia sekä harvinaisempaa keltamajavankaalia.
Jättipalsami on vähentynyt merkittävästi kaikilla Mikkelin, Jyväskylän, Kuopion ja Lappeenrannan seudun talkookohteilla, joilla on järjestetty torjuntaa vähintään kahtena kesänä. Mutaista lapiotyötä vaativilla keltamajavankaalikohteilla kasviyksilöiden määrät ovat pudonneet sadoista ja tuhansista muutamiin kymmeniin. Jopa useamman vuoden jatkuvaa torjuntaa vaativat Varsinais-Suomen jättiputket ovat pikkuhiljaa antautumassa koulutetun torjuntatiimin työn ansiosta.
Tulokset ovat toisin sanoen olleet rohkaisevia; vieraskasvilajin kasvusto on mahdollista hävittää, kun vain tarttuu toimeen ja jatkaa työtä sitkeästi.
