Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Luon­to­har­ras­ta­jat ovat lajiseurantojen kantava voima

Kuva: Hanne Kosonen

Vapaaehtoisten ilmoittamilla lajihavainnoilla kerätään tietoa lajien esiintymistä ja levinneisyydessä tapahtuneista muutoksista. Tiedolla on tärkeä rooli myös luontokadon torjunnassa.

Teksti Katriina Kontuniemi, kuvat Hanne Kosonen, perhoskuva Juha Jantunen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 3/2022

Lanttuperhonen, kangasperhonen, piippopaksupää, pikkukultasiipi, mustatäplähiipijä, nokkosperhonen, pihlajaperhonen, peltovirnaperhonen, idänniittyperhonen ja virnasinisiipi.

Ympäristöekologian dosentti ja Luonnonsuojeluliiton Etelä-Karjalan piirin puheenjohtaja Kimmo Saarinen havaitsi kesäkuun toisena lauantaina yhteensä 44 päiväperhosta ja 10 eri lajia. Tällä kertaa havainnot olivat melko tavanomaisia, tosin virnasinisiipi on uhanalainen laji.

”Runsaslukuisimmat lajit olivat lanttuperhonen ja kangasperhonen. Lanttuperhonen on se valkoinen perhonen, jota ihmiset usein luulevat virheellisesti kaaliperhoseksi”, Saarinen valistaa.

”Kangasperhonen puolestaan on todennäköisesti Suomen yleisin päiväperhonen, mutta se on vahvasti aliedustettuna seurannoissa. Havaitsemani nokkosperhoset olivat talvehtineita yksilöitä, aika räjähtäneen näköisiä.”

Perhosten lisäksi Saarinen kirjaa kuulakärkikynällä lomakkeelle tiedot olosuhteista: aurinkoisuus 73 prosenttia, lämpötila 18 astetta, pilvisyys 5/8 aloittaessa ja 7/8 lopettaessa.

Saarinen tekee säännöllisesti päiväperhosseurantaa Lappeenrannassa sijaitsevalla Joutsenon linjalla. Vapaaehtoiset ovat kiertäneet seurantalinjaa viikoittain yli 30 vuotta, joka kesä. Saarisella vapaaehtoistyöhön kuuluu myös Luonnonsuojeluliiton edustus hyönteissuojelun neuvottelukunnassa.

Lanttuperhonen, ”kaaliperhoseksi usein sanottu”, on ilmoitettu seurantaan useammasta ruudusta kuin mikään muu päiväperhonen.

Päiväperhosseurannan luottomies

Saarinen kuuluu aktiivijoukkoon, joka tekee valtakunnallista päiväperhosseurantaa. Maastoretkien lisäksi hän myös vastaa seurannan koordinaattorin tehtävistä.
Saarinen huolehtii päiväperhosseurannan ”laaduntarkkailusta” eli siitä, että vapaaehtoisten ilmoittamat havainnot ovat mahdollisimman oikeita. Jos jokin havainto tuntuu kummalliselta, Saarinen ottaa yhteyttä havainnoitsijaan ja kyselee tarkennuksia.

”Vielä 1990-luvulla saattoi sanoa suoraan, ettei tätä lajia ole mahdollista nähdä tällä alueella. Nykyään en enää oikein uskalla kyseenalaistaa mitään. Lajien levinneisyysalueet muuttuvat niin nopeasti ilmastonmuutoksen takia”, Saarinen toteaa.

Joulun pyhinä Saarinen kokoaa yhteenvetoa menneen kesän perhoshavainnoista. Jokavuotiset raportit tuottavat tärkeää tietoa siitä, miten päiväperhosten levinneisyysalueet ovat muuttuneet, mitkä lajit pärjäävät ja millä menee heikosti.

Kimmo Saarinen tunnistaa haavilla napattua perhosta.

Vapaaehtoiset ovat kaiken pohja

Ilman vapaaehtoisia ei olisi valtakunnallista päiväperhosseurantaa. Näin on myös monien muiden lajiryhmien seurantojen kohdalla, valaisee Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomuksen biodiversiteetti-informatiikan yksikön johtaja Kari Lahti.

”Merkittävä osa lajitiedosta tulee vapaaehtoisilta. Hyvä esimerkki tästä on BirdLife Suomi -järjestö, jonka harrastajat keräävät valtavat määrät lintutietoa. Harrastajat ovat Suomessa voimavara, joka mahdollistaa lajitiedon keräämisen.”

Suomi on suuri maa, eikä tutkijoita ja viranomaisia ole joka notkelmasssa keräämässä lajitietoa. Luonnossa liikkuvia kansalaisia sen sijaan riittää.
Lajitietojen kerääminen käy esimerkiksi retkeilijältä tai pihallaan hääräilevältä puutarhurilta helposti. Havaintoja voi ilmoittaa vaikka kännykällä suoraan maastosta.

”Kun näkee jonkin ihmeellisen lajin, sen voi ilmoittaa puhelinsovellukseen. Lajia ei välttämättä tarvitse edes itse osata tunnistaa, sillä tekoäly on jo pitkälle kehittynyttä ja auttaa tunnistuksessa”, Lahti toteaa.

Lähes kaikki kerätyt havainnot päätyvät Suomen Lajitietokeskukseen, joka kokoaa tiedot yhtenäiseksi, kaikkien käytössä olevaksi tietokannaksi.

Kuusamaperhonen on ilmestynyt Suomeen vasta 2000-luvulla. Kulunut kesä on ollut sille hyvä varsinkin Kaakkois-Suomessa.

Kansalaistieteellä parhaisiin tuloksiin

Luonnonsuojelun määrärahat eivät päätä huimaa. Siksi on tärkeää, että maassamme riittää vapaaehtoisia, jotka tekevät lajiseurantaa vuodesta toiseen.

Vapaaehtoisuuteen perustuvassa lajiseurannassa on kuitenkin se riski, etteivät harrastajat aina osaa tehdä oikeita lajitunnistuksia. Siksi onkin tärkeää, että resursseja riittää siihen, että asiantuntija tarkistaa havainnot.

”Paras laatu saadaan siten, että asiantuntijat ohjaavat kansalaistiedettä. Tiedon laatu riippuu siitä, onko asiantuntija tarkistamassa tietojärjestelmään tulleita havaintoja”, Lahti kertoo.

Lahti pitää hyvin järjestettyä vapaaehtoisuuteen perustuvaa lajiseurantaa erinomaisena tapana järjestää lajitiedon kerääminen. Jos lajiseuranta olisi pelkästään viranomaisten ja tutkimuslaitosten käsissä, toiminta olisi epävakaampaa.

”Tällä hetkellä hallitus panostaa luonnonsuojeluun, mutta pidemmällä aikavälillä poliittisista suhdanteista riippuva rahoitus on epävarmaa. Vapaaehtoisuuteen perustuva lajikartoitus ei ole samalla tavalla riippuvainen rahoituksesta.”

Vapaaehtoisia riittää tulevaisuudessakin, Lahti uskoo. Harrastajat ovat sitoutuneita keräämään lajitietoja ja uusia havainnoitsijoita tulee koko ajan lisää.

Nokkosperhonen, kotipihoilta tuttu laji, oli vuosia jopa pelottavan vähissä, mutta viime kesinä sitä on kirjattu seurantaan jopa ennätysmäisen runsaasti.

Päätöksenteon ja tutkimuksen tukena

Lahden mukaan kerättyä lajitietoa hyödynnetään tehokkaasti viranomaistoiminnassa. Lajitietokeskuksessa on erillinen viranomaisportaali, jossa viranomaisilla on saatavilla tietoa myös sellaisista lajeista, joiden havaintotiedot on karkeistettu. Karkeistuksella varmistetaan monien herkkien lajien suojelua.

”Viime vuonna tuli lähes tuhat aineistopyyntöä käyttörajoitteiselle, sensitiiviselle tiedolle. Se on tosi paljon. Määrä kertoo siitä, että maankäyttöpäätöksissä todella hyödynnetään lajitietoja.”

Lajitietoja käytetään päätöksenteon tukena. Kun ollaan rakentamassa esimerkiksi tuulivoimapuistoa tai suunnittelemassa metsänhakkuuta, toimintaa valvovat viranomaiset saavat käsiinsä myös vapaaehtoisten keräämät lajihavainnot alueelta. Usein viranomaiset tekevät itse tai teettävät havaintojen perusteella maastokartoituksen. Lajitieto toimii siis pohjana, johon viranomaiset voivat tukeutua.

Lajitietoja hyödynnetään myös tutkimuksessa. Esimerkiksi indikaattori- eli ilmentäjälajien levinneisyyden ja yleisyyden muutoksia seuraamalla saadaan tärkeää tietoa Suomen luonnon tilasta ja luontokadon etenemisestä.

Lisäksi lajikartoituksilla on ympäristökasvatuksellinen merkitys. Kun jokainen voi osallistua luonnon seurantaan, se lisää tietoa ja ymmärrystä luonnosta ja intoa vaikuttaa luonnon hyväksi.

Keisarinviitta on levinnyt seurannan aikana jo Lapin porteille asti. Tämä Suomen suurin hopeatäplä oli viime kesänä jopa runsain seurantaan ilmoitetuista hopeatäplistä!
Kuva: Juha Jantunen

Korvaamatonta työtä

Kimmo Saarinen on ollut mukana valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa lähes sen alkuvaiheista lähtien. Seuranta aloitettiin vuonna 1991.
Päiväperhosseurannan aikana Saarinen on ehtinyt huomata valtavan muutoksen, joka perhosmaailmaan on kohdistunut.

”Pienet hyönteiset reagoivat ympäristön muutoksiin hyvin nopeasti. Ihmissilmällä pelto ja metsä saattavat näyttää samalta kuin ennenkin, mutta hyönteismaailma on muuttunut.

Jokainen perhossukupolvi elää hieman erilaisissa olosuhteissa”, Saarinen toteaa.

Seurannan tuloksia tarkastellessa huomaa, että erityisesti 2000-luvulla perhosten levinneisyysalueet ovat muuttuneet todella nopeasti. Se osoittaa, miksi tällaisella seurantatiedolla on iso merkitys. Joka vuosi ei tule shokeeraavaa uutta tietoa, vaan seuranta on perustyötä, jota vain täytyy tehdä.

Saarinen on tehnyt valtakunnallista perhosseurantaa pian jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Mikä kannustaa jatkamaan työtä vuodesta toiseen?

”Mietin kyllä vuosiraporttia numero 27 tehdessäni, että onpa tätäkin tullut tehtyä jonkin aikaa. Mutta silti sillä on merkitystä: jokainen vuosi on yksi uusi helmi alati pitenevässä helminauhassa. Nauhan pituus antaa perspektiiviä: jokainen helmi on oleellinen osa jatkumoa”, Saarinen toteaa.

”Ja muutoksen kyllä huomaa. Vasta pari vuosikymmentä sitten perhoskesien tulokset olivat hyvin toisenlaisia kuin nykyään.”

Tieto tukee suojelua

Luonnonsuojeluliiton piirien ja yhdistysten aktiivit tekevät konkreettista laji- ja elinympäristöseurantaa. Tietoja käytetään suojelutyötä tehdessä.

”Luonnonsuojeluliitto on kannattanut aina Lajitietokeskusta, josta tutkijat ja tietoa suojelua varten tarvitsevat saavat tiedot helposti”, sanoo toiminnanjohtaja Tapani Veistola. ”Näin tulevaisuudessa luontoarvoja ei enää tuhota tiedon puutteen takia.”

”Tiedonkulussa on kuitenkin yhä parantamista. Esimerkiksi laji.fi -sivulle ilmoitettuja liito-oravatietoja ei vielä oteta metsäkeskuksissa hakkuuilmoituksia käsiteltäessä huomioon. Tämän epäkohdan korjaaminen kiireesti on kaikkien edun mukaista.

Näin voit osallistua lajitiedon keräämiseen

  • Kuka tahansa voi osallistua

Jokainen voi osallistua lajiseurantoihin ilmoittamalla omia havaintojaan. Erityistä asiantuntemusta ei useimmiten tarvita, mutta asiantuntijoiden työtä helpottaa, jos ilmoittaa sellaisia lajeja, jotka tuntee.

Yksittäisiä havaintoja voi kerätä vaikkapa omalta kotipihaltaan tai metsäretkeltä. Toinen vaihtoehto on kiertää jokin vakiintunut seurantalinja ja kerätä kaikki tietyn lajiryhmän havainnot linjalta. Voi myös etsiä kartasta alueen, jolta havaintoja on kertynyt vähän, ja lähteä sinne keräämään havaintoja.

Hyvä tapa lähteä mukaan lajiseurantaan on tutustua oman seudun Luonnonsuojeluliiton yhdistyksen ja piirin toimintaan ja lähteä konkareiden matkaan. Etsi lähin yhdistys verkkosivuilta: www.sll.fi/tietoa-meista/paikallistoiminta

  • Sovellukset helpottavat kirjaamista

Havainnot voi kirjata suoraan Suomen Lajitietokeskuksen sivuille osoitteeseen laji.fi tai naputella vaikkapa koko kesän havainnot kerralla kesän päätyttyä.

Lajitietokeskuksella on myös kaksi sovellusta, joihin havaintoja voi kirjata helposti älypuhelimella. iNaturalist-sovellukseen kirjatut tiedot siirtyvät suoraan Lajitietokeskukseen. Sovelluksen tekoäly auttaa tunnistamaan lajeja ja havainnoista voi keskustella muiden käyttäjien kanssa. Android-käyttöjärjestelmälle suunnatun Mobiilivihko-sovelluksen lomakkeelle voi kirjata useita lajeja kerrallaan. Tiedot siirtyvät suoraan tutkijoiden ja viranomaisten hyödynnettäviksi.

  • Sammakoista lintuihin

Jos sinua kiinnostaa jokin tietty lajiryhmä, voit osallistua Luomuksen seurantatutkimuksiin. Tällaisia seurantoja ovat muun muassa sammakkoeläinatlas, matelija-atlas, kasviatlas, lintuatlas ja päiväperhosseuranta.

Yksittäisiä lintuhavaintoja voi kirjata BirdLife Suomen ylläpitämään Tiira-lintutietopalveluun osoitteessa tiira.fi. BirdLife Suomella on myös vuosittainen teemalaji, josta pyydetään havaintoja.

Luonto-Liitto järjestää vuosittain kevät- ja talviseurannat, joissa tutkitaan vuodenaikojen edistymistä muun muassa eläin- ja kasvilajien avulla. Seurantoihin voivat osallistua myös perheen pienimmät.

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija

”Luonnonsuojelija lähestyy lohduttomilta tuntuvia teemoja tavalla, joka motivoi toimimaan ja rohkaisee lannistamisen sijaan!” (lukijapalaute 2019)

Jaa sosiaalisessa mediassa