Härkätien kaunein vanhus

Varsinais-Suomessa Liedon kirkon ja historiallisen Hämeen Härkätien lähistöllä kohoaa Maismäki. Peltoaukeiden ja Savijokinotkon kainalossa piilottelee osin umpeenkasvaneita perinnemaisemia, joissa esiintyy edelleen poikkeuksellisen monipuolinen lajisto. Mukulaleinikkiä, ojakellukkaa, metsäkurjenpolvea, nuokkukohokkia ja mäkitervakkoa.

Syrjässä oleva kohde on tullut minulle tutuksi, kun olen kartoittanut siellä lajistoa ja tarkkaillut luontoa ystävieni kanssa.

Monet lajit ovat sieltä ikävä kyllä kadonneet. Aiemmin runsas keväthanhikki ei osu enää silmään, sillä niitty on huonossa kunnossa. Suuria mäntyjä, sankkaoksaisia kuusia ja katajia on nykyään liikaa varjostamassa. Valtalajit, kuten niittynurmikka ja niittyjuola, valtaavat vähitellen avoimet kasvupaikat.

Paikka on kuitenkin edelleen kappale kauneinta Suomea.

Entinen hakamaa on kuin vanhus. Piirteet ja eletty elämä jäävät ryppyjen ja kumaran varren varjoon. Jossain ruostunut pätkä piikkilankaa muistuttaa vielä menneestä. Kedot kaipaavatkin hoitoa ja huolenpitoa elpyäkseen.

Paikka on kuitenkin edelleen kappale kauneinta Suomea. Jokinotkon maiseman täyttää keväällä Suomessa äärimmäisen uhanalaisen peltosirkun kaunis laulunsäe. Tuulihaukka on löytänyt pesäpaikan ladon seinustasta, ja sarvipöllön voi nähdä kesäyössä saalistelevan peltojen yllä.

Joskus metsän suojista kömpii näkyviin mäyrä.