Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Aloitetaan muutos valtion metsistä

Avohakkuu ja vanhaa metsää
Kuvat: Merja Ylönen ja Ville Heikkinen

Metsätalouden tuet korvaavat edelleen merkittävän osan avohakkuumetsätalouden kustannuksista, jolloin kustannushyöty-rakenne vääristyy.

Teksti Paloma Hannonen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 3/2021

Metsätalous on suurin yksittäinen metsälajien uhanalaisuuden syy. Suomalainen metsätalous ei siis ole ekologisessa mielessä kestävää. Tätä näkökulmaa tuodaan konkreettisemmaksi uudessa EU:n metsästrategiassa, jota metsäsektori ja keskusta vastustavat. Olemme asettaneet kansallisen tavoitteen pysäyttää luontokato. EU:n metsästrategia on yksi työkalu tähän tavoitteeseen pääsemiseksi. Olisi myös ehdottomasti pääministeripuolue SDP:n ja pääministeri Sanna Marinin asia huolehtia, että Suomen ajamat linjat EU:ssa vievät meitä kohti ilmastonmuutoksen hillintää ja luontokadon pysäyttämistä eikä päin vastoin. Nyt vaikuttaa siltä, että pääministeri on asettunut vanhanaikaisen metsätalouden tukijaksi.

Hakkuutapojen muuttaminen on yksi keino parantaa lajien tilannetta. Esimerkiksi nykyään erittäin uhanalainen hömötiainen tarvitsisi enemmän vanhoja metsiä ja lahopuita, jotta se löytäisi ruokaa ja saisi kaivettua pienellä nokallaan pesäkolon. Kaikki lahopuut olisikin jätettävä rauhaan hakkuissa.

EU:n metsästrategian mukaan avohakkuita tulee välttää. Tutkimuksen mukaan metsien jatkuvaan kasvatukseen tulisi siirtyä 75 prosentilla metsäalasta, jotta metsien monikäyttö voidaan turvata (Eydvindson ym. 2021). Tämä on merkittävä muutos nykyiseen. Muutos voitaisiin aloittaa valtion metsistä, kuten kansalaisaloite Avohakkuut historiaan ehdottaa. Aloite on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä eikä eduskunnan tulisi sivuuttaa tutkimustietoa päätöstä tehdessään.

Edellisessä metsälain uudistamisessa jatkuva kasvatus sallittiin hakkuutapana. Se ei ole saanut aikaan riittävää muutosta hakkuutavoissa. Tämä johtuu osittain siitä, että metsätalouden tuet korvaavat edelleen merkittävän osan avohakkuumetsätalouden kustannuksista, jolloin kustannushyöty-rakenne vääristyy. Esimerkiksi taimikonhoito tulisi olla metsänomistajan itsensä vastuulla, ei valtion tukemaa toimintaa. Sertifikaatit, kuten FCS, ovat myös edelleen avohakkuumetsätalouden sertifikaatteja. Metsälakeja, metsätalouden tukia ja sertifikaatteja pitäisikin uudistaa rankalla kädellä, jos metsätaloudesta halutaan tehdä kestävää.

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija

”Luonnonsuojelija lähestyy lohduttomilta tuntuvia teemoja tavalla, joka motivoi toimimaan ja rohkaisee lannistamisen sijaan!” (lukijapalaute 2019)

Lisätietoja

Suojeluasiantuntija, kampanjapäällikkö Paloma Hannonen

Jaa sosiaalisessa mediassa