Syksyllä 2014 Matti Rintala syynäsi hämeenkyröläisen Turkimusojan mutkia. Hän tiesi, että purossa on omaa taimenkantaa, mutta halusi tutkia asiaa tarkemmin. Yllättäen ojasta löytyi simpukka.
”Olin kahden vaiheilla; ajattelin ensin, että kyseessä on sysihelmisimpukka. Myöhemmin tutkin Hämeenkyrön pitäjän kyläkirjaa – joka muuten on Suomen ensimmäinen kyläkirja. Siinä kerrottiin, että Turkimusojassa on elänyt raakkuja. Niitä oli siis vielä jäljellä!”
Rintala vei löytönsä ympäristötarkastaja Kaisa Pieniluomalle näytille. Simpukka varmistui raakuksi. Myöhemmin raakkuja löytyi lisää. Turkimusojan 1800 raakkua on ainoa elinvoimainen esiintymä Etelä-Suomessa.
Etelä-Suomen viimeisiä raakkuja pelastamassa
Rintalan löytö poiki hankkeita, joissa kartoitettiin raakun viimeisiä populaatioita Hämeenkyrössä, inventoitiin raakkuesiintymät ja selvitettiin jokiin ja veden laatuun vaikuttavat tekijät. Suunniteltiin myös, miten raakkujen ja niiden väli-isäntinä toimivien taimenten elinoloja parannetaan jokia ja valuma-alueita kunnostamalla.
Raakkulöydöstä seurasi, että Turkimusojaa pyrittiin suojelemaan uuden Kolmostien sekä Hämeenkyrönväylän rakennustöissä. Rintala yritti myös siirtää keltavuokkoesiintymää pois väylän alta viime keväänä.
Vuoden vapaaehtoinen on saanut muutkin innostumaan Turkimusojasta. Hän on organisoinut pajujen istutusta saven kulkeutumisen estämiseksi, vieraslajitalkoita sekä jokakeväisiä siivoustalkoita, joissa on poistettu roskia, kuten puroon heitettyjä polkupyöriä. Tavalliset ulkoilijat voivat lisätä raakku- ja Turkimusoja-tietouttaan tutustumalla Rintalan pystyttämään kuvalliseen tietotauluun.
Miten Turkimusoja ja sen raakut nykyään voivat? Alkavatko työn tulokset näkyä?
”Siellä ne olla möllöttää. Ne ovat kaivautuneet pohjamutaan, nokka näkyy. Kesällä kunnostamme puron alaosan virtavettä taimenelle otolliseksi. Tällä hetkellä se osuus Turkimusojasta on savipuro ilman koskea. Jos taimenten olisi mukavampi olla, turvattaisiin raakun olemassaolo.”
Sirkkelillä syntyy linnuille pesäpaikkoja
Entä mikä puroissa entistä metsuria oikein innostaa?
”Se ei ole ihan täysin minullekaan selvinnyt”, Rintala nauraa. ”Tuleville polville niitä on säästetty. Tykkään moninaisuudesta. Taajaman läpi kulkeva puro on mukava. Siinä on ihmisiä ympärillä, mutta samalla villi ekosysteemi. Ne risteävät keskenään.”
Viime ajat Rintala on vinguttanut sirkkeliä ja valmiina on 20 uutta linnunpönttöä kevättä varten. Hän ei kuitenkaan tunnustaudu lintuharrastajaksi.
”Kärsivällisyyteni ei riitä lintuharrastukseen. Seuraan omien pönttöjen elämää ja käyn putsaamassa niitä. Metsät on hakattu siihen malliin, ettei linnuille ole luontaisia pesäpuita.”
Virtavesien tulevaisuuteen mies katsoo valoisasta kulmasta: ”On saatu rahoitusta, ihmiset ovat heränneet. Paljon on pilattu, mutta parempaan suuntaan mennään.”
