Kansallisen bio­di­ver­si­teet­ti­stra­te­gian ja toimintaohjelman tiekartasta

4.12.2020

Ympäristöministeriölle

Kansallisen BD-strategian ja toimintaohjelman laatimisen toimenpidekokonaisuudet

Tässä alustavat kommentit, joita saatamme täydentää myöhemmin.

Strategian ja toimintaohjelman valmistelu ja päätöksenteko

Strategia ja toimintaohjelma vastaavat YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman loppuarvion mukaisiin johtopäätöksiin, EU:n biodiversiteettistrategiassa esitettyihin tavoitteisiin, CBD:n osapuolikokouksen päätöksiin vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskien sekä toimeenpanevat luonnon monimuotoisuutta koskevia muita kansainvälisiä sopimuksia. CBD:n osapuolikokouksen viivästyminen otetaan huomioon prosessissa, kokouksen valmistelua seurataan ja neuvottelutulosta pyritään ennakoimaan.

• Ovatko työn tavoitteet riittävän selkeät? Mitä muita kuin esitetyt tavoitteet tulisi huomioida?

Kotimainen strategia ja ohjelma kannattaa tehdä ensi vuonna – odottamatta CBD:n COP:ia, joka saattaa myöhästyä vielä kuinka paljon tahansa. Lisäksi ellei Brasilian harjoittama blokkaus CBD-prosessissa lopu, sieltä ei välttämättä tule meille mitään uutta siihen, mitä emme jo nyt tietäisi ja osaisi tehdä.

Kotimaisessa työssä tulee perustaa myös edellisen Suomen strategian ja toimintaohjelman arviointiin sekä uusiin tutkimuksiin ja selvityksiin, kuten uusiin lajien ja luontotyyppien punaisiin kirjoihin.

Suomen erityisvastuuta EU:ssa boreaalisesta ja alpiinisesta luonnosta tulee miettiä entistä enemmän – kuten myös tulevaisuuden roolistamme kontinentaalisen vyöhykkeen ”ilmastonmuutospakolaisten” tulevana turvapaikkana.

1. Sektorirajat ylittävä yhteistyö – valtavirtaistaminen

Yhteistyöllä varmistetaan riittävät resurssit ja monimuotoisuustavoitteiden yhdenmukaisuus eri politiikkasektoreilla. Työryhmällä on tärkeä rooli valtavirtaistamisessa.

• Kuinka vaadittava sektorirajat ylittävä yhteistyö ja biodiversiteettistrategian tavoitteiden valtavirtaistaminen järjestetään tuloksekkaasti? Mikä on biodiversiteettityöryhmän rooli tässä?

Laajapohjainen valmistelu ja kuuleminen on tärkeää; sen YM osaa vanhastaan.

Valtioneuvoston päätös on välttämätön hallinnonalojen sitoutumisen varmistamiseksi. Tuloksista olisi tärkeä raportoida vuosittain eduskunnalle esimerkiksi budjetin yhteydessä.

2. Tiedon yhteistuottaminen

Tiedon yhteistuottamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä toistuvia ja yhteistyöhön perustuvia prosesseja, joihin sisältyy monimuotoista asiantuntemusta, tietoa ja toimijoita ja joiden tavoitteena on tuottaa asiayhteyteen tiiviisti liittyvää tietoa sekä kestävämpään tulevaisuuteen johtavia muutospolkuja. Näitä muutospolkuja kartoitetaan esimerkiksi murrosareena-menetelmään perustuvissa työpajoissa. Murrosareena on menetelmä, jonka avulla voidaan jäsentää erilaisten yhteiskunnallisten kehityskulkujen yhteisvaikutuksia tarkasteltavaan ilmiöön. Työpajasarja on tarkoitus järjestää vuoden 2021 alkupuolella.

• Mitä muita keinoja tiedon yhteistuottamiseen on esitetyn työpajatyöskentelyn lisäksi?

Luonnonsuojelulain uudistuksessa käytettyä tutkijoiden hyödyntämistä kannattaa käyttää mallina. Siinä mentiin ensin teemoittain eri ongelmia läpi ja sitten käsiteltiin YMn esitys johtopäätöksiksi. Sitten tutkijat saivat kommentoida vielä koko temaattisen jakson lopputuloksia. Sitten pykälävaihe meni nopeammin. Vaikutusten arvioinnilla, joka kulkisi prosessin läpi alusta loppuun, olisi onnistuessaan suuri merkitys.

• Kenet työpajoihin tulisi kutsua mukaan keskeisten ja hyvin tiedossa olevien sidosryhmien lisäksi?

Olisi hyvä kuulla esitys myös miten asiat on hoidettu EU:ssa ja parhaissa jäsenmaissa.

3. Alueelliset monimuotoisuusohjelmat

Alueelliset monimuotoisuusohjelmat laaditaan alueilla ELY:jen ja maakuntien liittojen johdolla muita yhteistyötahoja työhön osallistaen. Ohjelmat toimeenpanevat kansallista biodiversiteettistrategiaa ja toimintaohjelmaa ja tukevat kansallisissa ohjelmissa, kuten Helmi ja METSO, tehtävää työtä. Jokainen alueellinen monimuotoisuusohjelma laaditaan alueellisista lähtökohdista eikä yhtenäistä muotoa tai ohjausta niiden valmisteluun tarvita. Ympäristöministeriö kuitenkin toimii vuorovaikutuksessa alueiden kanssa laatiessaan kansallista biodiversiteettistrategiaa ja toimintaohjelmaa. Pirkanmaalla on tehty monimuotoisuusohjelmasta pilottia, jonka yhteydessä SYKE on tehnyt selvityksen maakunnallisesti tärkeistä lajeista ja luontotyypeistä sekä niiden esiintymistä. Selvitys pohjautuu valtakunnallisiin lajien ja luontotyyppien punaisiin kirjoihin ja kyse on siis maakunnallisista toimista osana kansallisia tarpeita.

• Miten kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman laatiminen tulisi kytkeä alueellisten monimuotoisuusohjelmien laatimiseen?

Valtakunnallinen ensin, alueelliset sitten myöhemmin kun niistä säädetään luonnonsuojelulain uudistuksessa. Mutta laki ei ehdi tähän hätään.

4. Yhteiskunnan monimuotoisuussitoumusten fasilitointi

Luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen edellyttää toimia yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla. Laajaa osallisuutta voidaan lisätä järjestämällä tilaisuuksien sarja, jossa esimerkiksi innostetaan elinkeinoelämää, yksityishenkilöitä, julkista sektoria sekä kolmatta sektoria toimiin luonnon monimuotoisuuden pysäyttämiseksi. Toimiin ryhtyviä voidaan tukea esimerkiksi viestinnällisesti ja tehdä osallistumisesta houkuttelevaa elinkeinoelämälle tarjoamalla esim. yhtenäistä visuaalista ilmettä ”bd-sitoumuksen” merkiksi.

• Ehdotukset yhteiskunnan laajan sitoutuneisuuden lisäämiseksi? Työryhmän rooli?

Työryhmä tahoineen on luonnollinen lähtöpiste. Kannattaa muistaa elinkeinoelämästä etujärjestöjen lisäksi edistyneet yritykset (esimerkiksi SYKEn biodiversiteettiprojektissa olleet tahot). Kirkko kannattaa muistaa (laaja maanomistus, ympäristötyö).

5. Seurannan ja arvioinnin kehittäminen

Toimintaohjelman vaikuttavuutta parannetaan kehittämällä seurantaa ja arviointia.

SOVA-prosessi käynnistetään yhtä aikaa toimintaohjelma laatimisen kanssa. Toimintaohjelman toimenpiteet suunnitellaan niin, että toimenpiteen toteutumista sekä sen vaikuttavuutta voidaan mitata.

• Miten toimintaohjelman seurattavuutta ja vaikuttavuuden arviointia tulisi parantaa?

Parhaiten vaikutusten arvionti menee silloin, kun se on käynnissä prosessin alusta loppuun.

6. Viestintä

Toimintaohjelman laatiminen edellyttää sidosryhmien välistä vuorovaikutusta ja viestintää. Strategian ja toimintaohjelman vaikuttavuutta voidaan parantaa hyvällä viestinnällä laatimisprosessin aikana ja ohjelman toteuttamisen aikana.

• Miten ja kenelle tulisi viestiä laatimisen aikana? Entä toimeenpanon alettua?

Oma viestintäsuunnitelma kannattaa tehdä tukemaan prosessia. Siitä ympäristöhallinnolla on toki osaamista ja kokemuksia. Tärkeää on hyödyntää myös sidosryhmien ”vipuvartta”.

Lopuksi

On ratkaisevan tärkeää varmistaa YM:ään ja SYKE:en riittävät resurssit työhön ensi vuonna. Samaan aikaan tapahtuu paljon myös EU:n biodiversiteettistrategiassa. Nämä prosessit voivat tukea toisiaan hedelmällisesti, mutta vaativat myös paljon osaajia nopeissa tilanteissa.

Toimeksi saaneena

Tapani Veistola

suojelupäällikkö

Lisätietoja