Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Suojele metsiä etsimällä liito-oravia

Liito-oravan liito. Kuva: Benjam Pöntinen.

Liito-oravan metsä on monimuotoinen elinympäristö. Suojelemalla uhanalaista liitäjää auttaa siis lukuisia muitakin lajeja. Paras aika liito-oravien etsimiseen on kevät eli juuri nyt!

Teksti Oona Lohilahti, kuvat Benjam Pöntinen, Jukka Eskelinen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 1/2020

Liito-oravan nähdäkseen ei välttämättä tarvitse lähteä kauas. Sitä mukaan kun maakuntien liito-oravametsiä avohakataan, liito- orava löytää uusia monimuotoisia, jopa epätyypillisiä reviirejä kaupungeista.

Rakentaminen ja muu ihmisen toiminta kuitenkin uhkaa liito-oravan ja muiden uhanalaisten lajien elinympäristöjä kaupungeissa. Uudet asuinalueet ja liikenneyhteydet tarkoittavat usein myös virkistys- ja viheralueiden kutistumista. Tämän takia tarvitaan liito-oravakartoitusta, ja etsintään voi ryhtyä kuka vain. Paras aika aloittaa etsiminen on juuri nyt keväällä!

Kuinka etsintä ja kartoitus aloitetaan?

Liito-oravien kartoitus tehdään keväällä niiden kiima- ja lisääntymisaikaan. Tällöin hämärässä viihtyvän liiturin voi nähdä myös päivällä. Toinen syy ajankohdalle on se, että yleensä maaliskuussa on lunta, jolloin kellertävät papanat erottuvat hangelta paremmin kuin vihreän kasvillisuuden peittäessä maan myöhemmin kesällä.

Kun lähdet metsään, ota mukaan muistiinpano- ja kuvausvälineet. Etsi sellainen metsä, jossa liito-oravat tyypillisesti viihtyvät. Etsintä kannattaa aloittaa metsän reunasta suurten puiden, lähinnä kuusten ja haapojen tyviltä. Katso erityisen tarkasti, onko lähistöllä kolo- ja risupesäpuita ja kirjaa ne ylös.

Kellertävät, riisijyvänkokoiset papanat kookkaiden puiden juurilla ovat selkein merkki liito-oravan asuttamasta paikasta. Papanat puun juurella eivät silti välttämättä tarkoita, että kyseessä on liito-oravan pesäpuu. Tuolloin alue kuitenkin kuulunee liito-oravan reviiriin.

Liito-oravan papanat. Kuva: Jukka Eskelinen

Havainnot kannattaa kirjata karttaan, mutta on parasta, jos havaintopisteet kirjaa suoraan gps-laitteelle. Kirjaa ylös myös papanojen arvioitu määrä, puulaji, jonka juurelta papanat löytyivät, ympäristössä olevat mahdolliset pesäpaikat sekä tärkeiksi katsotut ruokailupuut. Ilmoita havainnot paikalliselle ely-keskukselle.

”Liito-oravan ympärillä pyörii lukuisia käsitteitä kuten lisääntymis- ja levähdyspaikka, ruokailualue, ydinalue ja elinpiiri. Näiden määritteleminen tulee jättää asiantuntijan tai viranomaisen tehtäväksi”, sanoo liito-oravahankekoordinaattori Ari Jäntti ja jatkaa: ”Mutta kenen tahansa luonnosta innostuneen tekemät havainnot ovat yhtä tärkeitä kuin asiantuntijankin, joten rohkeasti tutustumaan lähiluontoon!”

Lisätietoa Luonnonsuojeluliiton liito-oravahankkeesta:  www.sll.fi/liito-orava

Tietoa liito-oravasta

  • Liito-orava (Pteromys volans) on EU:ssa tiukasti suojeltu laji. Tämän takia se on huomioitava maankäyttöä suunniteltaessa. Lajin uhanalaisuusluokka on vaarantunut.
  • Liito-oravan kanta on runsain Pohjanmaalla ja Lounais-Suomessa. Levinneisyys ulottuu länsirannikolla Raahen korkeudelle ja idempänä sisämaassa Kuusamon keskiosiin asti.
  • Liito-orava viihtyy parhaiten varttuneessa kuusivaltaisessa sekametsässä, jossa on haapoja, leppiä ja koivuja. Metsän ei tarvitse olla luonnontilaista, mutta sen verran vanhaa, että puissa on koloja.
  • Liito-orava liikkuu lähinnä öisin. Se tekee pesän puun koloon, pönttöön tai toisen eläimen tekemään risupesään, jopa rakennukseen.
  • Naaraan reviiri on keskimäärin hieman yli kahdeksan hehtaaria ja liikkuvamman uroksen noin 60.

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija

”Lempilehteni, joka pitää airot meressä, jalat polulla ja sydämen taivaalla!”

Jaa sosiaalisessa mediassa