Ilmasto on kevään eduskuntavaalien avainkysymyksiä. Se nousi Helsingin Sanomien helmikuun alussa julkaiseman tutkimuksen perusteella jo kolmanneksi tärkeimmäksi vaaliteemaksi suomalaisille. Edellä olivat vain terveydenhoito ja työ. Perässä tulivat esimerkiksi valtiontalous veroineen, maahanmuutto, syrjäytyminen ja turvallisuus. Ilmasto, energia ja ympäristö painottuivat eritoten naisten vas-tauksissa.
Usein vaalikeskusteluissa jokin yksittäinen aihe kohoaa kärkiteemaksi, josta varsinkin vaalien loppuvaiheessa väännetään. Kärkipaikat saattavat vielä vaihtua. Vaaliteemaklassikoihin on lukeutunut työllisyys. Mutta nyt ilmasto on tässäkin mielessä lämmennyt. Tämä on historiallista.
Vaalitutkija Sami Borg Tampereen yliopistosta totesi jo vuosi sitten presidentinvaalien alla, että ”ilmasto on noussut tällä vuosikymmenellä yleisellä poliittisella agendalla niin korkealle, että se tulee esiin kaiken tyylisissä vaaleissa”. Esimerkiksi vaalit voittaneella presidentti Sauli Niinistöllä ilmasto oli kärkiteemana.
Vaalikeskustelut ja äänestäminen eivät ole kuitenkaan sama asia.
Luonnonsuojeluliiton johtavana asiantuntijana vuosikymmenet työskennellyt Ilpo Kuronen lataa eläkkeeltä käsin: ”Tullaan käyttämään termiä ilmastovaalit, mutta ihmiset eivät tule tekemään vaaliratkaisuaan ilmaston pohjalta. IPCC:n raportti ei kiihdyttänyt oikeastaan muuta kuin keskustelua.”
Kyyniseltä vaikuttava kanta perustuu ajatukseen, että ihmiset toimivat välillä epäloogisesti. Toivomme jotakin, mutta emme ole silti välttämättä valmiit hyväksymään sitä toteuttavia keinoja – esimerkiksi yksityisautoilun tai hakkuiden rajoittamista. Osa poliitikoista käyttää ilmiötä railakkaasti hyväkseen etsiessään äänestäjäkuntaansa.
Vaikka vaalit ovat tavallisen suomalaisen vallankäytön huippuhetkiä, ratkaisee lopulta oman käyttäytymisemme muutos. Teot todellakin puhuvat. Ja tämän puolueet ja poliitikot pistävät merkille. Puolueet eivät ole myöskään irrallaan kansasta. Ne ovat tahtomme, halumme ja toiveidemme ilmentymiä.
On arvostettavaa, että ihmiset ovat valmiita asettumaan ehdolle ja alttiiksi toisten arvostelulle. Samalla on ymmärrettävä, että puolueet muotoilevat vastauksiaan kulloisenkin kuulijan mukaan. Mediavalmennetut ammattipoliitikot ovat mestareita kävelemään nuoralla vastakkaisten seinämien välillä. Tämä tuli ilmi myös tässä lehtemme numerossa julkaistavassa Suomen luonnonsuojeluliiton vaalikyselyssä eduskuntapuolueille. Esimerkiksi keskusta vastasi lähes kaikkiin kysymyksiin kyllä ja ei. Onneksi avoimet perustelut avasivat puolueen näkemyksiä.
Vaaleihin on vielä matkaa. Kiivain taisto on vasta edessä. Huhtikuun puolivälissä tiedämme, säilyikö polttopiste ilmastossa vai harhauduimmeko ottamaan kantaa johonkin päivänpoliittiseen otteluun, jolla ei ole varsinaisesti merkitystä sivilisaatiomme säilymiselle. Ja toukokuussa saamme äänestää vielä toistamiseen, osana itseään etsivää Euroopan unionia.
Matti Nieminen, 22.2.2019
