Kuluneen kesän kauhuhelteet ja kuivuus ovat nostaneet ilmastonmuutoksen otsikoihin. Tulevaisuus näyttää pelottavalta: ilmasto lämpenee, pellot kuivuvat, tulipalot ja myrskyt riehuvat, eliölajit kuolevat, sadot tuhoutuvat ja Keski- ja Pohjois-Eurooppaan on ennen pitkää tulossa satoja miljoonia ilmastopakolaisia nykyisten kymmenien ja satojen tuhansien sijasta.
Mutta kuka haluaa lukea näitä maailmanlopun ennusteita? Olisi ehkä parempi puhua enemmän ratkaisuista.
Globaalisti ihmiskunnan pitäisi lopettaa ylikulutuksen lisäksi hillitön lisääntymisensä ja panna siihen kehottavat uskonnot syvälle pyttyyn. Niin kauan, kuin ihmiskunta lisääntyy lähes sadalla miljoonalla uudella ihmisellä vuosittain, katoaa kulutuksen vähentämisestä saatava hyöty paisuvan väkimäärän paineeseen.
Naisten aseman parantaminen ja syntyvyydensäännöstelymenetelmien vapaa saatavuus pitäisi olla ihmisoikeuksia ohi uskontojen määräysvallan.
Toiseksi ilmaston lämpenemistä ei voi pysäyttää erillisenä ongelmana ilman luonnon monimuotoisuuden suojelua ja luonnon massiivista ennallistamista. Siihen pitäisi sijoittaa vuosittain satoja miljardeja euroja maailmanlaajuisesti. Vain terveet ekosysteemit voivat suojella ilmastoa, vesivaroja, ruoan tuotantoa, eliölajiston monimuotoisuutta ja yleensä elämää maapallolla. Puheet siitä, ettei meillä ole ilmastonmuutoksen takia enää varaa suojella luontoa ovat roskaa.
Samalla pitäisi kieltää pahimpien ilmastonmuutosta lisäävien toimien tai tukeminen verovaroin. Suomessa tämä tarkoittaisi välittömästi esimerkiksi turpeenpolton ja soiden ojituksen tukien (noin 150 miljoonaa euroa vuodessa) lopettamista, 1–2 miljoonan suohehtaarin ennallistamista ja nykyisen kertakäyttömetsätalouden kaikkien tukimuotojen alasajoa.
Energiansäästön ja käytön tehostamisen voisi helposti määrätä pakolliseksi, samoin aurinko- ja tuulienergiajärjestelmien rakentamisen ainakin osana uustuotantoa. Metaanipäästöjä altaillaan aiheuttava ja luonnon monimuotoisuutta rajusti tuhoava vesivoima ei sen sijaan ole ongelmaan minkäänlainen ratkaisu, vaan paremminkin osa ongelmaa.
Ruoantuotannossa liikaa teolliseen lihaan painottuva ja epäterveellinenkin ruokavalio pitäisi korvata kasvispainotteisella ruokavaliolla, suomalaisten (ennallistettujen) soiden ja metsien lakoilla ja mustikoilla, luomutuotannolla, lampaanlihalla, kaurapuurolla ja kotimaisella, eettisesti pyydetyllä kalalla. Ilmaston säästäminen voi siis olla myös hyvänmakuista.
Maapallon kiehumisen ongelma ei myöskään ratkea vain vapaaehtoisin voimin, vaan siihen tarvitaan vahvaa taloudellista ohjausta ja uusia, kipeitäkin lakeja ja määräyksiä. Näiden säätämisessä keskeistä pitäisi olla luonnontieteellisen asiantuntemuksen käyttäminen. Jos päätökset jättää teollisuudelle, kaupalle ja poliitikoille, pata kiehuu helposti yli.
Ismo Tuormaa, 20.8.2018
Vapaa toimittaja
